Vaihtamalla paranee - nyhtökaura-kaalilaatikko

Olisinko uskonut, että yhtä lemppariarkiruoistani pystyy tuunaamalla parantamaan - ja vieläpä lihattomaan suuntaan? Täytyy myöntää, että olin hieman skeptinen, mutta johonkin jääkaappiin hamstraamani nyhtökaura oli nyt vain työnnettävä ennen kuin parasta ennen päiväys tulisi vastaan. Tämä idea tuli ensimmäisenä mieleen. Ja hyvä niin; seuraavan kerran kaalilaatikkohimon iskiessä en aio jauhelihaa muistellakkaan.     

Nyhtökaura-kaalilaatikko

• 1 paketti (250 g) maustamatonta nyhtökauraa 
• keskikokoinen keräkaali
• 2 sipulia
• öljyä paistamiseen
• siirappia
• suolaa ja pippuria
• 1 ½ dl riisiä (voi käyttää myös rikottuja ohrasuurimoita)
• noin ½ litraa kasvislientä
• kuivattua meiramia

Suikaloi kaali ja hienonna sipuli. Paista kaali-sipuliseosta pannulla parissa erässä, kunnes kaali saa hiukan väriä ja pehmenee. Lisää pannulle vettä ja lisää muutama kunnon loraus siirappia. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Keitä tällä välin riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Tee myös kasvisliemi valmiiksi. 

Paista nyhtökaura pannulla ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita riisi, kaali-sipuliseos ja nyhtökaura keskenään voidellussa uunivuoassa. Heitä sekaan hyppysellinen kuivattua meiramia ja suolaa tarvittaessa. Lisää sopiva määrä kasvislientä (niin että seos lähes peittyy) sekä valuta pinnalle muutama siirappiraita. Itse ripottelin päälle vielä muutaman nokareen voita, mutta vegaaniversiossa voin voi tietysti jättää poiskin. 

Kypsennä laatikkoa ilman kantta uunin alatasolla 200 asteessa noin tunti. Lisää kansi (tarvittaessa jo aiemmin, jos pinta ruskistuu liikaa) ja jatka kypsentämistä 150 asteessa vielä noin tunnin verran.

Biisisuositus: The Rolling Stones - Hate To See You

Kasviscurry Anssin tapaan

Satuimme Kuopion Matkus-kauppakeskukseen Top Chef -voittaja Anssi Kantelisen ja Ari-Pekka Parviaisen uuden keittokirjan julkaisutapahtuman aikaan. Kirjan nimi on ytimekkäästi Keittokirja ja se onkin itse asiassa ihan osuva nimi. Kirjan ohjeet ovat nimittäin nasevia ja kirjan rakenne on oivallisen valistava. Kirjassa on erikseen ryhmitelty salaatin täytteet ja kastikkeet, pääruoat raaka-aineen mukaan, lisäkkeet, soosit ja vieläpä koristeetkin omina ohjeinaan. Eli amatöörikeittäjä voi itse toteuttaa luovuuttaan ja koostaa kirjan ohjeista haluamansa kokonaisuuden. Varsinkin kastikkeiden joukosta löytyy lukuisia klassikoita Anssin versioina, joten kirjaa tulee varmasti käytettyä ihan perusasioidenkin oppimiseen. Ohjeet tulevat pääasiassa Anssin kiitetyn Urban- lounasravintolan reseptivihkoista.

Kirjan yleisilme on varsin tummasävyinen ja varsinaisia annoskuvia ei sivuilta oikeastaan löydy. Pavel Kasinskin ottamissa kuvissa korostuu Anssin rakkaus raaka-aineisiin ja niiden mielikuvitusta herättäviin asetelmiin. Anssi on kuulemma inspiroinut asetelmat uunipellille harjoittelematta ja monet lopputuloksista ovatkin luovan maalauksellisia. 

Kysyin Anssilta reseptivinkkiä lauantai-illan ateriaksi ja hän heitti suositukseksi tämän kasviscurryn. Se sopikin loistavasti tämän hetkiseen ajatukseemme kasvispainoitteisen ruoan osuuden lisäämiseen ruokavaliossamme. Ohje sekoittaa rennosti intialaista ja thaimaalaista keittiötä mukavasti tämän hetken sesonkikasviksia hyödyntäen. Nokkela ajatus on poimia loppuvaiheessa osa kasviksista tehosekoittimeen soseutettavaksi. Tällä soseella suurustettuna currysta tulee runsas ja täyteläinen. Oikein maukas syksyinen ohje ja varsin nopea keittää.

Kirjasta ei käy ilmi ovatko kirjan reseptit suunniteltu kuinka isolle porukalle, mutta puolitin ainesmäärät oheiseen ohjeeseen ja lopputulos olisi riittänyt ainakin neljälle. Kuivamausteiden määrän jätin alkuperäisen ohjeen mukaisiksi, eivät ne silti lopputuotoksesta silmille hyppineet. Currytahnan määrä alkuperäisessä reseptissä (2 dl) hieman hirvitti. Anssin mukaan tahnana voi käyttää punaista, keltaista tai vihreää currytahnaa ja hän neuvoi säätämään sitä tahnan tulisuuden mukaan. Itse käytin punaista currytahnaa puolitettuun ohjeeseeni hieman alle tuon desin, ja minun makuuni lopputulos oli bueno.

Kasviscurry

• ½ dl öljyä
• 1 chili hienonnettuna
• 5 neilikkaa
• ½ tl jauhettua kardemummaa
• ½ tl jauhettua korianteria
• 1,5 tl fenkolinsiemeniä
• 1 dl currytahnaa (säädä tarvittaessa)
• 1 porkkana 1 cm viipaleina
• ½ bataatti 1 cm kuutioina
• ½ kukkakaali noin 4 cm nuppuina
• 1 sipuli hienonnettuna
• 1 banaanishalottisipuli pitkittäin viipaloituna
• ½ palsternakka 1 cm kuutioina
• 1,5 dl cashewpähkinöitä
• ½ dl valkoviinietikkaa
• ½ dl hunajaa
• ½ l kasvislientä
• 2,5 dl kookoskermaa

Pilko kasvikset ja freesaa ne öljyssä. Nosta reikäkauhalla sivuun. Lisää pannulle mausteet ja vähän ajan päästä currytahna ja freesaa niitäkin hetki. Lisää kasvikset takaisin pannulle ja loput aineet perään. Hauduta kunnes kasviset alkavat olla kypsiä. 

Nosta kolmannes aineista tehosekottimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää tahna takaisin pannulle, sekoita tasaiseksi ja tarjoa esimerkiksi riisin ja rapean leivän kera.

Biisisuositus: Elephant Stone - Andromeda

Härkistä ei purematta niele

Tuntematon nainen tuli tärkeän näköisenä sanomaan minulle asioidessani ohikulkumatkalla erään pienen paikkakunnan pienessä kaupassa, että huomasinko jo, että nyt sitä on täällä, osoittaen samalla ostoskoriinsa. Kurkistin tietysti rouvan koriin ja huomasin, että sinne oli lastattu pinoittain Verso Foodin Härkistä. Loistojuttu, omasta lähikaupasta en ollut osannut sitä edes vielä etsiä. 

Kiitos tuntemattomalle naiselle kohtaamisesta kaupassa. Tämä oli yksi niistä arjen mieltä kohottavista mikrohetkistä, joista jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Hyvä maku jäi myös hittihärkiksestä. Kolmen vuoden tuotekehittelyn tuloksena synnytetty Härkis puoltaa hyvin paikkaansa lihankorviketta kaipaavalle. Härkis on valmistettu kotimaisista härkäpavuista ja on hyvin jauhelihan kaltainen tuote. Minulle positiivisin yllätys maun lisäksi oli nimenomaan miellyttävä suutuntuma. Härkistä ei nimittäin purematta niele. Jospa lihamainen koostumus saisi useammankin piintyneen lihansyöjäsuomalaisen korvaamaan viikossa keskimäärin syödystä puolestatoista kilosta lihaa edes osan härkäpapu- tai muilla kasviproteiinivalmisteilla.

On huikeaa, että Härkistä on maltettu kehittää rauhassa ja lopputuloksena olemme saaneet pureskeltavaksi näin oivan tuotteen. Eikun maailmaa valloittamaan seuraavaksi!

Härkispihvit

• 2 dl kaurahiutaleita
• 4 dl vettä
• 2 salottisipulia
• öljyä
• puoli pkt (125 g) Härkis härkäpapuvalmistetta
• porkkana raastettuna
• 2 munaa
• 1 dl vehnäjauhoja
• kourallinen tuoretta korianteria
• punainen chili hienonnettuna (siemenet poistettuna) 
• ½ tl jeeraa
• suolaa
• mustapippuria

Laita kaurahiutaleet veteen pehmenemään puoleksi tunniksi. Kypsennä hienonnettu sipuli öljyssä. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi sauvasekoittimella. Paista pihvit lettupannulla rasvassa pari minuuttia puoleltaan.

Biisisuositus: Pharrell Williams - Happy

Marokkolainen porkkana-kikhernesalaatti

Perinteinen kotimainen ruokakulttuurimme ei ole niin vahva, että siitä voisi kovin usein ammentaa inspiraatiota viikonlopun ruokapöytään. Vaikka raaka-aineet ovatkin meillä hyviä, maustamisessa emme ole kovin innovatiivisia aikoinaan olleet. 70-luvulla suomalaisesta maustehyllystä taisi lähinnä löytyä purkki mauste- ja valkopippuria, joiden käyttö on alkanut jo harrastelijakokeiltakin unohtua. 

Lämpötilan sahatessa 32 fahrenheit-asteen molemmin puolin ruoalta kaipaa nimenomaan lämmittävää mausteisuutta. Silloin on tehtävä hätäisiä pyrähdyksiä eri puolille maapalloa, kurotettava kulttuureihin joissa mausteita on aina osattu käyttää. Teleportteria vielä odotellessa on turvauduttava kansainvälisen verkon ilmaisiin palveluihin. Kävin siis hakemassa Taste.comin AUSTRALIAlaisilta sivuilta MAROKKOLAISEN porkkanasalaatin ohjeen.

Tämä lämpimästi maustettu yksinkertaisista aineista tehty mahtavan makuinen salaatti sopii hyvin lisukkeeksi tai kokonaiseksi kasvisateriaksi tahini-jogurttikastikkeen kanssa.

Marokkolainen porkkana-kikhernesalaatti

• 2 rkl öljyä
• 3 - 5 porkkanaa koosta riippuen
• ½ tl kanelia
• ½ tl jauhettua juustokuminaa
• ½ tl makeaa paprikajauhetta
• 400 g säilöttyjä kikherneitä
• 2 tl hunajaa
• 1 tl harissatahnaa (+toinen jos tykkää tulisemmasta)
• 1 kevätsipulin varsi
• ½ sitruunan mehu
• tuoretta minttua

Halkaise porkkanat pitkittäin kahtia ja siivuta ne vinottain noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Lämmitä öljy keskilämmöllä pannulla ja paista porkkanoita muutaman minuutin ajan. Lisää kaneli, juustokumina ja paprikajauhe ja kääntele vielä minuutin verran. Huuhtele ja valuta kikherneet. Pudota ne pannulle, lisää hunaja ja harissa ja paistele kevyesti taas pari minuuttia. Silppua sekaan kevätsipuli ja lirauta mukaan sitruunanmehu. Viimeistele tuoreella mintulla.

Biisisuositus: Electric Eye - Tangerine

Kivat kuutiot palsternakasta ja juuriselleristä

Viime ruokavuoden ehkä suurimpia oivalluksia on ollut juuresten monipuolisempi käyttö. Palsternakan mahtava aromi on hivuttautunut keittiöömme vahvasti ja uusia mukavia tuttavuuksia on kävellyt hevi-osastolla vastaan, kuten esimerkiksi juuripersilja. Pyreiden lisäksi liharuokien mahtavia kumppaneita syntyy helposti uunissa tai pannulla paistamalla. Tässä esimerkki yksinkertaisesta, mutta maistuvasta juureslisukkeesta:

Paneroidut palsternakka- ja sellerikuutiot

• ½ l lihalientä
• 200 g palsternakkaa kuutioina
• 200 g juuriselleriä kuutioina

• 4 rkl vehnäjauhoja
• 1 kananmuna
• 1 dl pankojauhoja
• 1 dl raastettua parmesaania
• 3 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita

Kuori palsternakat ja selleri ja leikkaa ne parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna lihaliemi kiehuvaksi ja keitä siinä juureskuutioita 3 minuuttia. Kuutioiden on tarkoitus olla hieman pehmenneitä, mutta hyvin koossa pysyviä. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan.

Levitä yhdelle lautaselle vehnäjauhot, toiselle kananmuna ja kolmannelle parmesaanin ja pankojauhojen sekoitus. Kuumenna paistinpannulla öljy ja voi. Pyörittele ensin kuutiot vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi panko-parmesaaniseoksessa. Ruskista kuutioihin pannulla rapea pinta ja tarjoa lisukkeena tai napsi sellaisenaan.

Biisisuositus: The Ghost of a Saber Tooth Tiger - Too Deep

Ratatouille spagetti

Jos nyt alkuvuodesta pitäisi elää hieman terveellisemmin ja hyvitellä joulun ahmimisesta kärsivää omaatuntoa, on kaksi selvää keventämisen kohdetta. Hyvällä itsekurilla varustettu ihminen voisi alkaa viettämään tipatonta tammikuuta. Me heikommat yksilöt, joille viikonloppuaterian punaviinilasillisesta luopuminen tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta, voisimme ohjata ruokavaliotamme enemmän kasvispainotteiseen suuntaan.

Helpommin sanottu kuin tehty. Lihan ja kalan pois jättäminen raaka-aineista ohjaa reitin aivojen reseptiarkistossa tyhjään muistipaikkaan. Omaatuntoa ei yhtään rauhoita, kun huomaa hyvien kasvisruokareseptien puuttuvan repertuaarista lähes kokonaan. Ainoa heti mieleen tuleva ruoka on klassinen ratatouille, joka yksinään on hieman tylsä eväs. Onneksi mieleen palaa välähdys jostain jenkkiblogista, jossa oli yhdistetty onnistuneesti ratatouille ja pasta. Ei hassumpaa.

Ja hyväähän siitä tuli. Lihan puuttumista ei huomannut ollenkaan, uunikuivattu tomaatti ja paistettu munakoiso maistuivat mahtavasti. Munakoisoa pitäisi muutenkin muistaa käyttää enemmän.

Ratatouille Spagetti

• 350 g spagettia
• oliiviöljyä
• rasia miniluumutomaatteja
• puolikas iso munakoiso
• punainen paprika
• pieni kesäkurpitsa
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tummaa balsamicoa
• suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
• 10 basilikan lehteä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Puolita miniluumutomaatit pitkittäin ja lado ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille leikkauspuoli ylöspäin. Lorauta päälle oliiviöljyä ja paista uunissa 30- 40 minuuttia.

Kuutioi munakoiso, kesäkurpitsa ja paprika reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Pilko valkosipuli. 

Lämmitä pari ruokalusikallista oliiviöljyä isossa paistinpannussa ja ruskista munakoisokuutioita noin kymmenen minuuttia, kunnes ne ovat melkein pehmenneet. Siirrä munakoisokuutiot syrjään.

Laita pastavesi kiehumaan isoon kattilaan.

Lisää pannulle öljyä ja heitä paprika, kesäkurpitsa ja valkosipuli perään. Kypsennä näitäkin noin kymmenen minuuttia.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä al denteksi.

Ota tomaatit uunista ja kumoa ne ja munakoisot paistinpannulle. Lisää pari ruokalusikallista pastan keitinvettä. Mausta hyvin suolalla, pippurilla, balsamicolla ja silputulla basilikalla.

Yhdistä pannulla valutettu pasta ja ratatouille ja anna makujen tasaantua hetki. 

Nauti raastetun parmesaanin kanssa.

Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja

Juuripersilja on aikaisemmin osannut piiloutua minulta heavy-osaston tutumpien ryytikasvien joukkoon. Harmi, sillä sehän osoittautuikin oikein luonteikkaaksi herkuksi. Se on yksi kolmesta persiljalajikkeesta ja muistuttaa ulkonäöltään eniten palsternakkaa. Maku lähentelee hieman juuriselleriä ja on jopa hallitsevankin voimakas. Nyt osasin sitä kuitenkin etsiä, kun Roland Perssonin Juuri kuten haluatte - kirjan juuripersiljaresepti oli valikoitunut Kissan vintagekyljysten lisukkeeksi. 

Juurekset jäävät helposti aterialla lisukkeiden rooliin, mutta niihinkin kannattaisi paneutua samalla intohimolla kuin pääraaka-aineeseen. Niistä jokaisella on oma hieno karaktäärinsä, jonka löytämisestä ja korostamisesta voisikin tehdä vaikkapa loppuvuoden mission.

Tämän reseptin hapokkuus korostaa juurisellerin tiukkuutta, joten parhaiten se toimii luonteikkaan pääraaka-aineen kaverina.

Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja

• ½ kg juuripersiljaa
• 1 luomusitruuna
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl oliiviöljyä

Kuori juuripersiljat. Halkaise pitkittäin pienet puolikkaiksi, isommat neljään osaan ja pistä kattilaan. Raasta päälle sitruunankuori ja purista puolikkaan sitruunan mehu. Kaada sekaan valkoviini ja oliiviöljy. Keittele hiljakseen, kunnes juuripersiljat ovat kypsiä, mutta eivät liian pehmeitä. Tarjoa lihan tai kalan lisukkeena.

Biisisuositus: The Flaming Lips - She Don´t Use Jelly

Kale rokkaa

Anoppini on kasvattanut lehtikaalia jo pitkään, paljon ennen kuin siitä tuli niin supertrendikäs. Pikkuhiljaa minunkin uteliaisuuteni heräsi tätä luonnon terveyspommia kohtaan. Aluksi sitä tuli sujauteltua kainommin ruokien joukkoon, lähinnä wokkeihin ja pastoihin. Nyt lehtikaalin ei tarvitse tyytyä enää sivuosaan, vaan se saa loistaa tähtenä! 

Lehtikaali on lisäksi kiitollinen kasvatettava. Siellä se kasvimaalla porskuttaa, vaikka on joutunut melko lailla olemaan oman onnensa nojassa. Se myös kestää hyvin kylmenevää syksyä, joten luvassa on vielä pitkä kausi tämän herkun seurassa.  

Sriracha lehtikaalisipsit

• lehtikaalia
• 1 rkl sormisuolaa
• ½ dl oliiiviöljyä
• 1 - 2 rkl sitruunamehua
• ½ rkl Sriracha-kastiketta

Leikkaa saksilla lehtikaalista keskiruoti pois. Revi lehdet pienemmiksi. Huuhtele ja kuivaa hyvin. Asettele ne leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunamehu ja Sriracha-kastike. Pyörittele lehdet öljyseoksella ja ripottele päälle sormisuolaa. 

Laita uunipelti 175 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Kääntele sipsejä kertaalleen. Tarkkaile sipsien kypsymistä; ne saavat ruskistua reunoilta, mutta varo, että ne eivät pala.

Olivatpa muuten hyviä!

Biisisuositus: J.J. cale & Eric Clapton - After Midnight & Call Me The Breeze

Kurpitsa-kantarellirisotto

Onneksi kantarellien satokausi on pitkä. On aikaa kokeilla monenlaisia viritelmiä, ennen kuin tähän oranssiin herkkuun tympääntyy taas vuodeksi. Tuoreena kantarellit ovat kuitenkin parhaimmillaan, vaikka kuivattunakin tulee niitä talven mittaan käytettyä.

Tämä risottokokeilu onnistui just eikä melkein. Jos en olisi niin vaatimaton, sanoisin että ruoka oli taivaallista. Nyt voi muutenkin alkaa taas tuijottaa illalla taivaalle kun pitkät lämpimät pimenevät illat ovat palanneet. Ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalle kun punaviinipullo on vielä puolillaan. Voiko sitä suurempaa spektaakkelia kuvitella.

Kurpitsa-kantarellirisotto

• iso loraus oliiviöljyä
• 300 g risottoriisiä (siis oikeaa risottoriisiä)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1½ dl kuivaa valkoviiniä
• 1½ litraa kanalientä
• 2 rkl voita
• 3 dl kantarelleja
• 300 g myskikurpitsaa 1 cm kuutioina
• 2 dl raastettua parmesaania
• 2 rkl voita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Harjaa sienet puhtaaksi ja pilko pienemmiksi. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi erillisessä kattilassa ja pidä se kuumana. Laita paistinpannu kuumalle levylle ja heitä pannuun sienet. Paistele sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoaa liiallinen neste. Lisää voi. Freesaa sieniä voissa ja kaada sivuun odottamaan. Lisää pannulle kurpitsakuutiot ja tarvittaessa voita. Paista kuutioita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat lähes pehmeitä. Siirrä kurpitsakuutiotkin sivuun.

Kuumenna pannulla öljy ja heitä sipuli sekaan. Kypsyttele sipulia keskilämmöllä pari minuuttia ja lisää riisit ja valkosipuli. Nosta lämpöä. Pyörittele riisiä pannulla kunnes se imee öljyä ja muuttuu läpikuultavammaksi, mutta varo polttamasta sitä. Kaada valkoviini joukkoon ja anna hapon imeytyä riisiin ja nesteen haihtua pilviksi taivaalle.

Lisää ensimmäinen kauhallinen kanalientä ja säädä lämpöä niin, että risotto kiehuu vienosti. Sekoita jatkuvasti ja kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Näin jatkat kärsivällisesti kunnes risotosta tulee kermamaista ja riisin kypsyys on al dente, eli pinta on pehmeä, mutta sisus hieman napakka. Hommaan menee normaalisti 15 - 25 minuuttia. Kun riisin kypsymiseen on aikaa arviolta 5 minuuttia, lisää joukkoon kurpitsakuutiot. Parin minuutin kuluttua lisää myös kantarellit. Kun alat olla kypsä, siirrä pannu liedeltä ja sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja sen jälkeen vatkaa joukkoon voi.

Jos osasit, ruoasta tuli todella hyvää.

Biisisuositus: Coldplay - A Sky Full Of Stars

Valkoista pizzaa ja vihreää lehtikultaa

Maasta se pienikin ponnistaa! Ja ponnistelemaan ovat pienet taimet toden totta joutuneetkin tänä kesänä. Lomamme sattui siihen aikaan, kun lämpötila keikkui viiden asteen tietämillä, eikä kasvimaalla tapahtunut silloin mitään. Paitsi että ensimmäiset kesäkurpitsan taimet paleltuivat. Nyt kesäpaikan ryytimaalla ennättää käydä niin harvoin, että rikkaruohot ehtivät valtaamaan areenan ja on suorastaan ihme, että sieltä joukosta jotakin löytää. Mutta se, mikä tästä ihmeellisestä kesästä ja kasvimaan hoitamattomuudesta on selvinnyt, on sitäkin herkullisempaa. 

Pizza bianca kesäkurpitsasta ja lehtikaalista

Pizzapohja

• 1,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
• 1 tl suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• ½ pussia kuivahiivaa
• noin 3 dl durumvehnäjauhoja

Mausta vesi suolalla ja oliiviöljyllä. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veden joukkoon. Lisää loput jauhot ja alusta vähintään 10 minuuttia. Kun taikina on kimmoisaa, jätä se kohoamaan lämpimään paikkaan. Saa mieluusti kohota parikin tuntia. Kauli taikina kahdeksi ohueksi pyöreäksi pizzaksi tai yhdeksi isoksi levyksi. 

Täyte

• 150 g ranskankermaa
• yksi pienehkö kesäkurpitsa
• reilusti lehtikaalia
• paahdettuja pinjansiemeniä
• 1 rkl hunajaa
• oliiviöljyä
• loraus sitruunan mehua
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• reilusti parmesaaniraastetta

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja paista lehtikaali oliiviöljyssä rapeaksi. Jätä molemmat sivuun odottelemaan. Levitä ranskankerma pizzapohjalle. Vuole kesäkurpitsasta ohuita siivuja juustohöylällä ja asettele pohjan päälle. Valele kesäkurpitsojen päälle oliiviöljyä ja hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle juustoraaste. Esilämmitä pelti uunissa ja paista pizza 220 asteessa 10 - 12 minuuttia.

Lorauta sitruunan mehua paistetun lehtikaalin joukkoon. Viimeistele pizza lehtikaalilla ja pinjansiemenillä. Tunnet kuinka klorofyllit valtaavat elimistösi ja  kehosi kiittää! 

Pizza bianca kantarelleista

Täyte

• 150 g turkkilaista jogurttia
• kantarelleja
• 2 kesäsipulia
• oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• reilusti parmesaaniraastetta

Paista puhdistetut ja pilkotut sienet oliiviöljyssä. Lisää kesäsipuli joukkoon ja jatka paistamista vielä hetki. Levitä jogurtti pizzapohjalle. Kumoa sienet pizzalle ja ripottele juustoraaste päälle. Paista pizza esikuumennetulla uunipellillä 220 asteessa 10 - 12 minuuttia. 

Kantarellit eivät sentään kasva kasvimaallamme, mutta voisi melkein sanoa, että meillä on oma kantarellipläntti lähimetsässä. Ihanat keltaiset metsän hedelmät tulevat nimittäin joka vuosi tismalleen samalle paikalle eivätkä pettäneet nytkään. Uskollisia kavereita ovat. 

Biisisuositus: Olavi uusivirta ja Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

Kesäinen tomaattisalaatti

Hyvä ruoka on parhaimmillaan yksinkertaista. Ei tarvita muuta kuin hyvä perusraaka-aine ja päälle vähän oliiviöljyä. Nyt kun kotimaiset tomaatit ovat vihdoinkin kypsiä ja halpoja, voi niiden antaa loistaa lautasella ilman mitään kommervenkkejä. Tätä kesäistä italialaisvaikutteista tomaattisalaattia olemme käyttäneet lisukkeena useamman kesän ajan, eikä se vieläkään ole menettänyt viehätystään. Ohje on alunperin Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Italian viettelykset. 

Kesäinen tomaattisalaatti

• ½ kg kypsiä tomaatteja
• 1 valkosipulin kynsi
• mustia oliiveja
• 1 rkl hienonnettua tuoretta meiramia tai puolikas kuivattua
• 2 rkl hienonnettua persiljaa
• 100 g pecorino-juustoa lastuina
• ½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

Huuhtele tomaatit ja viipaloi ne. Halkaise kuorittu valkosipulinkynsi pitkittäin ja sekoita se kulhoon tomaattien kanssa. Poista oliiveista mahdolliset kivet ja puolita ne. Silppua yrtit, lastuta juusto ja sekoita ne tomaattien joukkoon. Sekoita keskenään oliiviöljy ja etikka, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike tomaattien päälle, sekoita kunnolla ja anna marinoitua huoneen lämmössä 15 minuuttia. Poista valkosipuli ennen tarjoilua.

Kevät!

Paniikin tunne voi helposti iskeä, kun on juhlat tulossa ja syömistä pitäisi keksiä isommalle joukolle. Syömisen pitää luonnollisesti olla tajunnan räjäyttävän hyvää. Ruoka pitää myös pystyä tarjoilemaan huoneenlämpöisenä ja sen pitää kestää hyvänä noutopöydässä. Lisäksi tarjoiltava on voitava valmistaa jo edellisenä päivänä, koska itse juhlapäivänä on paljon muuta touhua. On siinä mietittävää kerrakseen. Mukava puoli reseptien etsimisessä on niiden testaaminen etukäteen. Uusia kokeiluja kun ei viitsi testauttaa juhlaväellä. Tässä on yksi testiin asti päässyt ehdokas (ohje mukailtu Maku -lehdestä 2/2012). Tein alkuperäisestä ohjeesta puolikkaan version, josta sain 24 pientä suupalaa. Suuremmalle joukolle ohjeen voi helposti tuplata. 

Kieltämättä tässä parsapiirakassa täyttyivät alussa mainitut kriteerit, joten taitos lehteen saa toistaiseksi jäädä. Lopullisesti piirakan kohtalo sinetöidään, kunhan muut tarjottavat selviävät. Onhan tarjottavan oltava myös osa kokonaisuutta ja kokonaisuuden enemmän kuin osiensa summa. Tulenkin olemaan entistä ahkerampi vieras muiden blogaanien sivuilla seuraavien viikkojen aikana. Etsinnässä ovat nimenomaan suolaiset juhliin sopivat pikkusyötävät. Ja kaikki hyvät vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Ilmassa on tällä hetkellä odotuksen tunnetta. Pihakoivujen hiirenkorvat ovat viittä vaille puhkeamassa. Tulppaanit ja krookukset jo puskevat maan uumenista. On siis kevät ja pian juhlitaan! Kaikki sankarit ovat juhlansa ansainneet!    

Mehevä parsapiirakka

• 100 g voita
• 1 dl täysjyvävehnäjauhoja
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl perunahiutaleita
• 1 tl leivinjauhetta
• ½ tl suolaa
• 1 dl vettä

Täyte

• nippu vihreää parsaa
• 100 g cheddar-juustoa
• 100 g purjoa
• ½ ruukkua persiljaa
• 3 munaa
• 1 prk kermaviiliä
• ½ tl suolaa
• mustapippuria
• pinjansiemeniä

Sulata voi ja siirrä sivuun jäähtymään hetkeksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää voi ja vesi jauhojen joukkoon ja sekoita taikina nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina levyksi jauhotetuin käsin leivinpaperilla vuoratun uunivuoan päälle (noin 30 x 22 cm).

Pätkäise parsoista kovat päät pois ja kuori varret kevyesti. Keitä minuutti tai pari suolalla maustetussa vedessä. Valuta ja jäähdytä parsat.

Raasta cheddar. Hienonna hyvin pesty purjo ja persilja. 

Vatkaa munien rakenne rikki kulhossa ja lisää kermaviili, purjo ja persilja munien joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. 

Ripottele puolet juustoraasteesta piiraspohjalle. Levitä muna-kermaviiliseos juustoraasteen päälle. Asettele seuraavaksi parsat ja kippaa niiden päälle loput juustoraasteesta. Sirottele pinjansiemeniä loppusilaukseksi. 

Paista puolisen tuntia 200 asteessa.

Biisisuositus: Kauko Röyhkä - Kevät

Passitoporkkanat

Sisilialaisessa Passito-jälkiruokaviinissä haudutetut porkkanat olivat oiva lisuke pääsiäisen lampaanviululle. Itse viululla sen sijaan olisi voinut soitella vaikka katolla. Päätimme jo taannoin monien viulukokeilujen jälkeen, että herkuttelemme vastedes vain mehukkailla karitsan potkilla tai vaikkapa itämaisittain maustetuilla lammaspadoilla. Pyhät lupaukset kuitenkin unohtuivat ja päätimme jälleen kokeilla perinteisen lampaanpaistin valmistamista. Vaikka lammas marinoitui puolitoista vuorokautta ja sitä paistettiin useita tunteja 125 asteisessa uunissa välillä marinadilla valellen, ei se ollut kummoista: kuivaa ja melkoisen mautonta. Parhaiten se soveltui seuraavan illan pitaleipien täytteeksi! Lisukkeet olivat kuitenkin herkullisia.

Passitoporkkanat

• 4 isoa porkkanaa 
• 2 rkl voita
• 1 dl NES Passito di Pantelleria jälkiruokaviiniä
• suolaa
• mustapippuria
• tuoretta minttua
• hiukan sitruunan mehua

Pilko kuoritut porkkanat pitkittäin paloiksi. Sulata voi kattilassa ja paista porkkanoita pannulla viitisen minuuttia. Lisää viini ja mausta paistosta suolalla ja pippurilla. Hauduta kannen alla kunnes porkkanat ovat kypsiä, ei kuitenkaan pehmeitä vaan sopivan pureskeltavia. Lisää lopuksi hienonnettua minttua ja sitruunan mehua porkkanoiden päälle.

Haloo Intia! - Aloo Gobhi

Miedonmakuiset peruna ja kukkakaali saavat tässä klassisessa intialaisessa kasvisruoassa makua valkosipulista, inkivääristä, chilistä ja muista ihanista mausteista. Hivenen tulinen ja aromaattinen ruoka käy hyvin lisäkkeeksi currylle tai leivälle. Ohje on kirjasta Intialainen keittiö (Manju Malhi). Intiassa osataan kyllä tehdä loistoruokaa kasviksista, enkä meinaa malttaa odottaa intialaista ruokakurssia Vol.2, jossa aiheena on intialaiset kasvisruoat! Ah!

Mausteinen peruna-kukkakaalipaistos

• 200 g kukkakaalin kukintoja
• 2 rkl öljyä
• 1 pieni sipuli silputtuna
• 2 vihreää chiliä hienoksi silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 300 g perunoita kuorittuna ja kuutioituna
• 1 tl kurkumaa
• 1/4 tl jauhettua jeeraa
• 1/4 tl jauhettua korianteria
• ½ tl suolaa
• 1/4 tl garam masalaa
• 1 rkl voita
• 1 tl tuoretta inkivääriä hienoksi raastettuna

Kuumenna öljy paistinpannussa ja lisää sipuli, chili, valkosipuli ja kuutioidut perunat. Paista keskilämmöllä kunnes sipulit ovat pehmenneet ja perunat saaneet hiukan väriä. Lisää kukkakaali ja paista kasviksia yhdessä muutama minuutti niin, että kukkakaalikin saa kauniin paahtuneen värin. Sekoita mukaan kaikki muut mausteet paitsi inkivääri ja jatka paistamista viitisen minuuttia. Lisää voi ja noin puoli desiä kylmää vettä. Hauduta kannen alla miedolla lämmöllä välillä sekoittaen kunnes kasvikset ovat kypsiä ja vesi haihtunut. Sekoita lopuksi joukkoon tuore inkivääri.

Biisisuositus: Haloo Helsinki! - Vapaus käteen jää

Pennevuoka pienistä sienistä

Tämä on ihanan kotoisa ja runsas ruoka, joka sopii hyvin kylmään talvipäivään. Ohje on aikoinaan bongattu kirjasta Italian viettelykset (Enkovaara-Astraldi). Tätä syödessä tulee taatusti tunteikas ja lohdullinen olo kuten myös kuunnellessa Suomi-progen vähemmän tunnetun suuruuden Matti Järvisen Pieni sieni -biisiä.   

Sienillä maustettu pennevuoka

(Pasticcio di penne al forno)

• 300 g pennepastaa
• 300 g herkkusieniä
• 15 g kuivattuja tatteja
• 100 g saunapalvia tai 50 g pekonia
• 2 rkl oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa
• tuoretta oreganoa (kuivattukin käy)
• tuoretta meiramia (kuivattukin käy)
• valkosipulin kynsi
• mustapippuria

Valkokastike

• 6 dl (täys)maitoa
• 50 g voita
• reilu 4 rkl vehnäjauhoja
• suolaa
• valkopippuria
• muskottipähkinää
• reilu 5 rkl raastettua parmesaania
• 3/4 dl kermaa
• 2 keltuaista

Pane kuivatut tatit veteen pehmenemään. Lämmitä maito valkokastiketta varten. Sulata kattilassa voi ja vispilöi jauhot joukkoon. Kypsytä jauhoja hetki ja kaada kuuma maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja aavistuksella muskottipähkinää. Sekoita noin 4 rkl parmesaania kastikkeeseen ja lisää myös kerma. Kun kastike on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset joukkoon. 

Laita penne kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Jätä se hieman normaalia al dentemmäksi. Paista pilkottua saunapalvia tai pekonia oliiviöljyssä pannulla. Lisää pilkotut herkkusienet ja valutetut tatit joukkoon. Heitä mukaan yrtit ja hienonnettu valkosipuli. Mausta mustapippurilla  ja tarvittaessa suolalla.  

Lisää valutettu pasta ja sieniseos kastikkeen joukkoon. Kumoa seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle raastettua parmesaania. Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Viinisuositus: Don Camillo Sangiovese, Italia 

Biisisuositus: Matti Järvinen - Pieni sieni

Punajuuri-fenkoli-appelsiinisalaatti

Fenkolin ja appelsiinin harmoninen sointuvuus toisiinsa olikin jo tiedossamme, mutta ajattelimme ottaa mukaan vielä yhden maun, jonka arvelimme sopivan tähän herkkään yhdistelmään - punajuuren. Maut nivoutuivatkin hienosti yhteen, ja kokeilustamme syntyi seuraava sanahirviösalaatti. Salaatti koristellaan lopuksi vielä granaattiomenan siemenillä, varsinaista superfoodia siis!

Punajuuri-fenkoli-appelsiinisalaatti

• 2 isoa punajuurta
• 1 fenkoli
• 2 appelsiiniä
• hunajaa
• oliiviöljyä
• ½ appelsiinin mehu
• ½ granaattiomenan siemenet
• suolaa ja mustapippuria

Kuori punajuuret ja laita ne kokonaisena uunivuokaan. Valuta pinnalle hunajaa ja oliiviöljyä. Kypsennä uunissa 180 asteessa noin tunti tai kunnes ne ovat kypsiä. Anna jäähtyä ja viipaloi ohuiksi siivuiksi.

Tee fenkolille marinadi sekoittamalla kulhossa appelsiinin mehu ja oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla. Leikkaa fenkolit ohuiksi viipaleiksi ja anna marinoitua kulhossa hetki. Nylje appelsiinit ja leikkaa nekin ohuiksi, kalvottomiksi siivuiksi. Pamauta puolikkaasta granaattiomenasta pöytää vasten siemenet pihalle. 

Asettele punajuuri- ja appelsiiniviipaleet lautaselle. Nostele fenkolit ja marinointiliemi niiden päälle. Koristele granaattiomenan siemenillä. Pyöräytä mausteeksi vielä suolaa sekä pippuria ja nauti.

Biisisuositus: R.E.M. - Orange Crush

Lautasellinen iloa

Tulipahan sitten pistettyä Pöllö kauppaan hankkimaan tryffeliöljyä, koska reseptin mukaan siitä tulisi kukkakaalikeittoon hienostunut loppusilaus. Kaupasta tulikin tuliaisena kauniin näköinen puteli, jonka kyljessä seisoi "valkoisen tryffelin aromilla maustettua viinirypäleen siemenöljyä". Kallista kuin mikä, joten sen täytyi siis lunastaa lupauksensa aromaattisesta elämyksestä. Yllätys olikin siis suuri, kun pullon avattuamme keittiöömme tulvahti voimakas petrolin haju! Onneksi ohjeessa varoiteltiin käyttämään öljyä säästeliäästi, joten tipautin keiton pinnalle vain muutaman tipan. 

Mitä tryffeliöljystä tällä kokemuksella voi sanoa? Ilmankin olisin voinut elää, mutta kaikkea on kokeiltava (ihan vaikka sillä uhalla, koska Chef Ramsay on sanonut kyseisestä öljystä: "one of the most pungent, ridiculous ingredients ever known to chef.") En nyt näin jyrkästi menisi tätä kultivoitunutta ainetta kuitenkaan teilaamaan. Mikäli annostelee öljyä hennolla kädellä (sieraimet suljettuna), lopputulos on varsin hienostunut. Mene ja tiedä, vaikka perunabluussimuussin tavaramerkki jatkossa onkin hitunen sielukasta tryffeliaromaa. Resepti on muuten kirjallisesta keittokirjasta Lautasellinen iloa, jolla tuetaan Naisten Pankin työtä kehitysmaiden naisten yrittäjyyden hyväksi.     

Italialainen kukkakaalikeitto

• iso kukkakaali
• peruna
• sipuli
• 2 rkl voita
• 9 dl kasvislientä
• 200 g maustamatonta Philadelphia-sulatejuustoa
• 1 dl parmesaania raasteena
• mustapippuria
• muutama tippa tryffeliöljyä

Pilko kukkakaali ja kuorittu peruna sekä hienonna sipuli. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli. Lisää kasvisliemi. Heitä joukkoon pilkotut kasvikset ja keitä kunnes ne ovat kypsiä. 

Soseuta sauvasekoittimella. Lisää sulatejuusto ja lopuksi parmesaani. Anna vetäytyä hetki kannen alla. Pyöräytä valmiin annoksen päälle ripaus mustapippuria myllystä sekä pari tippaa tryffeliöljyä.

Biisisuositus: Kemopetrol - Child Is My Name

Hämmentävä punajuuri-gorgonzolarisotto

Tajusimme hiljattain, että blogistamme ei vielä löydy yhtään risottopostausta. Kun kauhamme kuitenkin usein osoittaa Italiaan päin, ja risotto kuuluu usein ruokalistallemme, pitää virhe korjata heti.

Otsikon "hämmentävä" viittaa enemmänkin risoton valmistustapaan kuin tämän ruoan epäilyttävään makumaailmaan. Päinvastoin, tämä on mielestäni yksi parhaista ja tasapainoisimmista risotto-ohjeistamme. Riisistä pitää kypsytysvaiheessa saada irtoamaan tärkkelystä, jotta rakenteesta tulisi kermaisen täyteläinen. Ja sehän tapahtuu hämmentämällä kärsivällisesti jokaisen liemikauhallisen jälkeen.

Punajuuri-gorgonzolarisotto

• 2 punajuurta
• 2 rkl balsamicoa

Risottopohja (classico)

• 300 g risottoriisiä (arborio,vialone tai carnaroli)
• oliiviöljyä
• 1 banaanisalottisipuli pilkottuna
• 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
• 2 dl kuivaa valkoviiniä
• 1 litra kanalientä
• 50 g raastettua parmesaania
• 50 g voita

Päälle

• gorgonzolajuustoa
• tuoretta timjamia

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Halkaise punajuuret, laita ne pieneen uunivuokaan ja pirskottele oliiviöljyä päälle. Paahda uunissa kunnes punajuuret ovat pehmeitä (n. 1½ tuntia). Jäähdytä, kuori ja pilko pieniksi. Siirrä pieneen kulhoon, kaada päälle balsamico ja surauta sauvasekoittimella soseeksi.

Lämmitä kanaliemi pienessä kattilassa kuumaksi. Varaa liemikauha kanaliemen annostelua varten.

Lämmitä pari ruokalusikallista oliiviöljyä keskilämpöisellä pannulla. Kuullota siinä varovasti sipulia viitisen minuuttia, lisää valkosipuli ja kääntele hetki. Kaada perään riisi ja kuullota sitä pari minuuttia kunnes se muuttuu läpikuultavaksi. Kaada mukaan huoneenlämpöinen viini ja anna siinä olevan alkoholin kiehahtaa pois.

Aloita kanaliemen lisääminen kauhallinen kerrallaan. Nyt et voi poistua lieden äärestä. Hämmennä riisiä rauhallisen kärsivällisesti.  Lisää uusi kauhallinen lientä aina kun neste alkaa imeytä riisiin. Hommassa pitäisi mennä noin 20 minuuttia. Riisin sydämen pitäisi olla hieman napakka, pinnan pehmeä ja koostumuksen löysän puuromainen.

Lisää joukkoon punajuurisose ja sekoita väri tasaisen punaiseksi. Heitä sekaan parmesaani, ota pannu liedeltä ja vatkaa mukaan voi. Tarjoile heti muutaman gorgonzola-nokareen ja timjamin kanssa.

If you eat alone you might get whacked

Tämä resepti on peräisin vuosia sitten Jimillä esitetystä ruokaohjelmasta Sopranos-sapuskaa. Ohjelman isäntänä toimi Steve Schirripa, joka näytteli Sopranos sarjassa Bobby Bacalaa, lempeää (jos näin voi sanoa Caposta, jonka tunnolla on listimisiä) ja hieman ujoa Tonyn lankomiestä. Kirjoitin reseptin talteen ulkomuistista vasta ohjelman jälkeen, joten muistiinpanot ovat melko summittaiset. Olen kyllä yrittänyt kaivella alkuperäistä ohjetta netin syövereistä, mutta turhaan. Toisaalta, luotetaan muistiin sekä makuaistiin ja tarjoillaan tämä herkullinen antipasto näin. Nyt vain kaikki wiseguyt koolle ja nauttimaan!    

Ricotalla täytetyt munakoisorullat

• yksi keskikokoinen munakoiso
• suolaa ja mustapippuria
• vehnäjauhoja
• kaksi kananmunaa kevyesti vatkattuna
• ½ purkkia ricottajuustoa
• reilusti raastettua parmesaania
• 1 appelsiinin raastettu kuori
• tilkka puristettua appelsiininmehua
• basilikan lehtiä
• oliiviöljyä

Tomaattikastike

• oliivöljyä
• pieni sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• purkki tomaattimurskaa (Mutti)
• suolaa ja mustapippuria
• basilikan lehtiä

Tee ensin tomaattikastike. Kuullota sipulit oliiviöljyssä. Lisää tomaattimurska, pyöräytä myllystä mausteet sekaan ja anna hautua kannen alla kunnes munakoisorullat ovat valmiit. Lisää loppuvaiheessa muutama basilikan lehti silputtuna.

Leikkaa munakoiso pitkittäin noin puolen sentin viipaleiksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Leivitä vehnäjauhoissa, joihin on myös sekoitettu hivenen suolaa. Kääntele jauhotetut munakoisoviipaleet vielä vatkatussa kananmunassa. Paista viipaleet oliiviöljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Tee rullille täyte. Sekoita ricotta, raastettu parmesaani, hyvin pestyn appelsiinin kuori ja mehu sekä silputtu basilika keskenään. Notkista tahna lorauksella oliiviöljyä. 

Laita munakoisoviipaleelle noin ruokalusikallinen täytettä ja rullaa kääröksi. Laita tomaattikastiketta rullien alle ja päälle sekä raasta parmesaania pinnalle. Mikäli munakoisot eivät tunnu tarpeeksi kypsiltä, voit laittaa ne vielä uuniin 200 asteeseen vartiksi kypsymään. Tarjoile lämpimänä tai huoneenlämpöisenä.

Biisisuositus: Little Steven: Sun City

Ennen ne muusikonretkutkin tekivät politikkaa. Bongaatko meidän oman Michaelimme joukosta? 

Lumoava myskikurpitsa-papukeitto

Tässäpä aistillinen ruoka tarjottavaksi! Kaunis väri tuo visuaalisuutta, etkä toivottavasti tee tätä nuhaisena, sillä kattilassa paahdettujen mausteiden aromit suorastaan hyökkäävät sieraimiisi. Sanoihan sen jo Brillat-Savarinkin Maun fysiologiassa, että nuha tai sierainten sulkeminen heikentävät makuaistimusta. Kaiken kaikkiaan keiton makuelämys on siis lumoava. Nyt puuttuu vain hyvä seura! Kutsu siis perhe tai ystävät koolle, niin olette ainakin hetken murheettomia tätä syödessä. Ohje on kirjasta Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan.

Myskikurpitsa-papukeitto

• noin 1 kg:n pala myskikurpitsaa
• 4 rkl oliiviöljyä
• 1 banaanisalottisipuli
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• suolaa ja mustapippuria
• 1 tl savupaprikajauhetta
• 1 tl jauhettua inkivääriä
• 1 tl jauhettua jeeraa
• 1 tl jauhettua kurkumaa
• 5-6 dl kuumaa kanalientä
• 285 g purkki isoja valkoisia luomupapuja
• nippu persiljaa silputtuna
• nippu korianteria silputtuna
• kreikkalaista jogurttia tarjoiluun 
• paahdettuja kurpitsansiemeniä tarjoiluun 

Kuori kurpitsa ja lohko malto kuutioiksi, poista siemenet. Mikäli haluat paahtaa siemenet, huuhtele ne ja irrota niistä kurpitsansäikeet. Jätä kuivumaan pyyhkeen päälle. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa. Lisää kurpitsa ja sipulit sekä suolaa ja pippuria. Paistele kovalla lämmöllä koko ajan sekoittaen noin 10 minuuttia eli kunnes kurpitsa on pehmeää ja kevyesti karamellisoitunut. Lisää muut mausteet ja sekoita vielä muutama minuutti.

Kaada kuuma kanaliemi joukkoon ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia. Nosta liedeltä ja anna jäähtyä hieman. Soseuta keitto tehosekoittimessa sileäksi. Kaada keitto takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää valutetut pavut ja silputut yrtit joukkoon. Anna kiehua muutama minuutti ja mausta vielä suolalla ja pippurilla.

Paahda siemenet kuumalla ja kuivalla pannulla. Lisää keittoon nokare jogurttia ja paahdettuja siemeniä. Tarjoile hyvän leivän kera.

Biisisuositus: The Smashing Pumpkins - Disarm