Eipä ole pitkän aikaan tullut tehtyä uunissa paistettua juustokakkua. Hyydytetyt juustokakut keksimurskapohjalla ovat jostakin syystä vieneet viime vuosina pitemmän korren, ja tämä ohjekin piti kaivella arkistojen kaikkein syvimmästä nurkasta. Koska en ole liian makean ystävä, juustokakut sopivat minun makuuni. Niihin saa myös kivasti raikkautta ja kirpeyttä marjoilla tai vaikkapa mangolla.
Tämä on itse asiassa varmaan ihan ensimmäinen juustokakkureseptini, joka sai minut aikanaan rakastumaan tähän herkkuun. Arkistostani resepti löytyi nimellä Hovipiiras, koska tuohon aikaan tuorejuustoja ei varmaan ollut saatavilla kuin tuota nimenomaista merkkiä. Tämäkin on taas yksi esimerkki siitä, miten niin moni asia ympärillä muuttuu, mutta kuinkas ollakaan, itse ei ollenkaan.
Cheese cake
100 g voita
3/4 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 muna
Täyte:
2 prk maustamatonta juustoa (á 175-200g)
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
2 tl vanilliinisokeria
2 rkl maissijauhoja
2 keltuaista
2 dl kuohukermaa
2 valkuaista
Sekoita pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja sekoita lopuksi joukkoon muna. Levitä taikina voidellun irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Minä käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta 22 cm olisi parempi, että kakusta tulisi hieman korkeampi. Painele vuoan korkuinen foliosuikale reunoille taikinan päälle, jotta taikina ei valuisi paiston aikana. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa ja poista foliosuikale.
Yhdistä kulhossa täytteen ainekset huolellisesti. Lisää lopuksi kerma- ja valkuaisvaahdot ja sekoita varoen. Kaada täyte vuokaan ja paista kakkua 150 asteessa noin tunti. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä, mieluiten seuraavana päivänä. Minulle tämä maistuu ihan tällaisenaan, mutta toki marjat tai niistä tehty kastike vielä kruunaavat herkun.
Luulisi että hodarin valmistamisen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä. Sämpylä, nakki, sinappi ja ketsuppi ja eikun ääntä kohti. Väärin! Aidon jenkkityylisen hot dogin olemusta tuntuu sääntelevän enemmän tarkkoja pykäliä kuin EU:lla on maatalouteen liittyviä direktiivejä. Jokaisella osavaltiolla on oma doginsa, ja versiot poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Kahta tyypillistä amerikkalaista hot dog-versiota olemme kokeilleet jo aikaisemmin, nyt otettiin tavoitteeksi herkullinen eväs Illinois'sta, Chicago style Hot Dog.
Chicago Dog koostuu yhdeksästä selkeästi rajatusta raaka-aineesta. Kun aitoa dogia ei ole päässyt paikan päällä maistamaan, on käytettävä valistuneita arvauksia korvaavien tuotteiden löytämiseksi. Vaikka Amerikka-hyllyt kaupoissa ovat kiitettävästi kasvaneet, osan tuotteista etsiminen Suomesta on vähintäänkin haasteellista. Niiden löytäminen Chicagostakaan ei nimittäin ole itsestään selvä juttu. Ja kun näin tarkkaan määritellystä herkusta on kyse, on hodarin kasaaminenkin tehtävä tietyssä järjestyksessä.
Tämä on selkeästi paras kokeilemistamme itsetehdyistä jenkkihodareista. Kombo ei kuullosta kovin herkulliselta, kurkkuakin tulee tähän epäilyttävästi kahdessa muodossa. Mutta maut sopivat yllättävän hyvin yhteen ja kokonaisuus on roskaruoalle epätyypillisesti raikas. Vaikka sämpylä tulee hyvin täyteen, tässä ei ole valuvia kastikkeita, mikä tekee syömistapahtumasta astetta siistimmän. Ja muista, niin kuin moneen muuhunkaan hodariin, tähänkään ei saa laittaa ketsuppia! (Ellei syöjä ole alaikäinen).
Tässä tämänkertaiset haasteet:
1. Sämpylä. Onnistuu. Sämpylän pitää olla seesaminsiemenillä kuorrutettu. Rakenne ei saa olla rouheinen vaan hyvin ilmava. Hyvän hodarisämpylän voi tehdä itsekin. Ohje täällä, lisää vain seesaminsiemenet
2. Nakki, "Dog". Aika vaikea. Nakin pitäisi olla kokonaan naudanlihasta ja luonnonkuoreen tehty. Idea on, että nakki on napakka ja napsahtaa purtaessa. Ja tietysti sen on oltava pitkä. Ei taida löytyä helposti. Käytimme korvikkeena Snellmannin Merquez All natural- nakkeja. Naudanlihaa on niissä yli 50 prossaa, ja ne toimivat dogina varsin hyvin.
3. Sinappi. Tämä on helppo. Vain keltaista sinappia, ei makeaa, ruskeaa eikä dijonia. Onneksi French'sia löytyy hyvin jo marketeista. Toinen käytetty brändi on Plochman's.
4. Kurkkurelissi. Tässä joutuu nostamaan kädet pystyyn. Chicago Dogin kurkkurelissi on aivan radioaktiivisen näköistä, väriltään neonvihreää. Merkkeinä Vienna relish tai Rolf's Sweet Pickle Relish. Selkeitä speksejä relissin reseptiksi ei netistä löydy, mutta makeaa se ainakin on. Todennäköisesti ainesosina on kurkkua, vihreää paprikaa, vihreää tomaattia, sipulia, etikkaa ja sokeria. Tein oman version relissistä näillä aineilla, vihreän tomaatin sijaan käytin keltaisia kirsikkatomaatteja. Värin olisi saanut aikaan sinisellä elintarvikevärillä, mutta sitä ei tähän nälkään kotoa löytynyt. Itsetehty relissi toimi hodarissa moitteetta. Korvikkeena voi käyttää valmista amerikkalaista kurkkusalaattia.
5. Sipuli. Helppo. Tavallinen keltasipuli käy, pieniksi kuutioiksi leikattuna.
6. Tomaatti. Helppo, paitsi kenties talvella. Kypsät, punaiset, isohkot tomaatit lohkoiksi, ei viipaleiksi, leikattuina.
7. Maustekurkku. Onnistuu. Tavallinen mieto maustekurkku pitkittäin lohkottuna sopii hyvin. Napsahtava rakenne on plussaa.
8. Pepperoni. Vaikea! Chicago Dogissa käytetty lajike on nimeltään "Sport Peppers". Nämä ovat pepperonin tyyppisiä vihreitä säilöttyjä paprikoita, jotka eivät ole niin mietoja kuin tavalliset pepperonit, eivätkä niin tulisia kuin vastaavan näköiset chilit. Käytin korvikkeena kreikkalaisia Peloponnesos-tyyppisiä vahvoja pepperoneja ja ne istuivat muiden makujen joukkoon hienosti.
9. Sellerisuola. No joo, vaikka nykyisin sellaisenaan vähemmän käytetty, sellerinsiemenillä maustettua aromisuolaa ainakin löytyy helposti.
Chicago Dog
1 kpl seesaminsiemenillä päällystetty pitkä sämpylä
1 kpl pitkä naudanlihasta tehty nakki
reilu pursotus keltaista sinappia
1 rkl makeaa kurkkurelissiä
1 rkl kuutioitua sipulia
2-3 tomaattilohkoa
1 pitkä maustekurkkulohko
2 kokonaista vahvaa pepperonia
tujaus sellerisuolaa
Kurkkurelissi Chicago Dogille
(jotenkin tähän tapaan)
10 cm pala tuoretta kurkkua kuutioituna
½ pieni vihreä paprika kuutioituna
100 g keltaisia kirsikkatomaatteja kuutioituna
1 pieni sipuli kuutioituna
½ dl valkoista balsamicoa
½ dl sokeria
(sinistä elintarvikeväriä)
Kiehauta balsamico ja sokeri kattilassa, lisää vihanneskuutiot ja keittele hiljalleen kasaan kymmenisen minuuttia. Valuta ylimääräinen neste pois ja viilennä jääkaapissa.
Chicago Dogin kasaaminen:
Ensin sämpylä, pohjalle dogi ja reippaasti keltaista sinappia...
sitten kurkkurelissi...
seuraavaksi kuutioitu sipuli...
tomaattilohkot...
maustekurkkuviipale...
lopuksi pepperonit kokonaisina ja päälle tujaus sellerisuolaa
Biisisuositus: Robert Johnson - Sweet Home Chicago
Chicken pot pie on näköjään klassinen lohturuoka rapakon takana. Se keikkuu classic comfort food -listauksilla kärkisijoilla Mac ´n´Cheesen, lihamurekkeen, pizzan ja perunamuusin ohella. Minä en ollut ennen kuullutkaan moisesta, kun Kissa ehdotti sitä viikonlopun ateriaksi. Hän oli bongannut sen pari vuotta vanhasta Maku-lehdestä. Mikäs siinä, armottomasti päälle painava syksy on nostanut lohturuoat arvoiseensa asemaan ruokapöydässämme. Hyvästi nihkeät salaatit ja terveysruoat vähäksi aikaa! Nyt nautitaan sielua lämmittävistä elämyksistä ja kerätään vararasvoja kylmää talvea varten.
Nopean surffausreissun perusteella Chicken pot pie taitaa olla kohtuullisen tuntematon eväs meillä täällä kylmässä pohjolassa. Suomenkielistä vastinetta en tälle ruoalle löytänyt, joten kokeillaan tähän nyt karkeata käännöstä "kanaruukkupiiras". Olipa tämän ruokalajin nimi mikä tahansa, herkullista se ainakin on. Jokainen ruokailija saa eteensä oman taikinalla kuorrutetun ruukun, jonka sisältä löytyy mahtavan makuinen kanamuhennos.
Muuntelin klassista ohjetta hieman itään päin lisäämällä nesteeksi kookosmaitoa ja maustamalla muhennosta soijakastikkeella ja srirachalla. Kanan voi hyvin myös keittää juuresten kanssa ja käyttää keitinvettä liemipohjana. Paahdettu kurpitsa sopisi varmasti myös hyvin maissinjyvien tilalle makeutta tuomaan. Ja voitaikinan voi tietysti tehdä itse jos viitseliäisyyttä riittää. Ja tänään jos viitseliäisyyttä riittää, taidamme osallistua tällä reseptillä mahtavan Onko Nälkä-blogin lohturuokakisaan.
Chicken pot pie
3 rkl oliiviöljyä
600 g luuttomia broilerin rintaleikkeitä
2 rkl voita
1 sipuli
2 sellerin vartta
2-4 porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
1 rosmariinin oksa, lehdet silputtuina
1 tl kuivattua timjamia
1-2 dl herneitä
1-2 dl maissinjyviä
2 dl kuivattuja suppilovahveroita tai muita sieniä
3 dl kanalientä
1 dl kookosmaitoa
1 rkl makeaa soijakastiketta
1 tl srirachaa
3-4 rkl ruskeaa maizenaa
paketti voitaikinaa
kananmuna + loraus vettä voiteluun
Laita sienet likoamaan pariin desiin vettä. Kuumenna öljy paistinpannussa keskilämmöllä ja paista rintaleikkeet lähes kypsiksi. Siirrä sivuun. Aseta voitaikinalevyt leivinpaperille sulamaan.
Sulata voi pannulla ja hauduta siinä silputtua sipulia muutama minuutti. Lisää paloiteltu porkkana, varsiselleri ja hienonnettu valkosipuli. Kääntele niitä pari minuuttia ja heitä joukkoon paloiteltu kana, kuivaksi puristetut sienet (säästä liotusvesi) ja yrtit. Hetken päästä lisää vielä herneet, maissinjyvät, kanaliemi ja loraus sienten liotusvettä. Keittele soppaa kunnes porkkanat ovat sopivan kypsiä ja lisää kookosmaito, soijakastike ja sriracha. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Suurusta maizenalla, kunnes saat keitosta lähes muhennosmaisen.
Kauli voitaikinalevyt jauhojen avulla ohuemmiksi. Sekoita pienessä kulhossa kananmunaan tilkka vettä, ja voitele tällä ruukkujen reunat. Täytä ruukun tilavuudesta n. ¾ kanamuhennoksella ja levitä taikinakuori päälle. Voitele pinta kananmunalla ja pistele muutaman kerran haarukalla. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes kuori on kauniin ruskea.
Lisukkeena voi nauttia Chicken pot pie´n vaikutuksen alaisena tehtyä taidetta:
Mac and cheese on se jenkkien lohturuoka numero Uno. Juustoinen ja raskas mutta niin maukas. Tällä kertaa tuunasin sitä vähän makeampaan suuntaan sekoittamalla perinteistä pakkaa paahdetuilla kurpitsakuutioilla. Ja niin kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi noita kalorioita, lisäsin vielä vähän energiaa raakamakkarapalleroilla. Jos olisin kilpailuhenkinen (ai en muka), olisin tällaisella herkulla osallistunut käynnissä olevaan lohturuoka- reseptikisaan. Mutta kun vatsa on niin täynnä etten jaksa.
Mac 'n' cheese kurpitsalla ja tuoremakkaralla
350 g makaronia tai vastaavaa
½ myskikurpitsa
2 - 3 tuoremakkaraa
juustokastike
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl maitoa
½ dl kuohukermaa
ripaus jauhettua muskottipähkinää
1 laakerinlehti
suolaa ja valkopippuria
3 dl raastettua cheddaria
2 dl raastettua gruyerea
1 dl raastettua parmesaania
Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja paloittele kurpitsa 2 cm kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa kunnes ne pehmenevät.
Paista tuoremakkaroita pannulla tilkassa öljyä 15 - 20 minuuttia, kunnes makkarat ovat kypsiä.
Keitä makaronit väljässä hyvin suolatussa vedessä kypsiksi ja valuta hyvin.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa ja kypsennä jauhoja hetki. Lisää vähitellen maito vispilällä jatkuvasti sekoittaen. Heitä sekaan laakerinlehti ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes kastike pulpahtaa ja paksuuntuu sopivasti. Lisää vielä kerma ja siirrä kattila pois liedeltä. Mausta maltillisesti suolalla ja valkopippurilla ja lisää ripaus muskottipähkinää. Lisää juustot ja sekoita juustokastike tasaiseksi.
Kaada makaronit voideltuun uunivuokaan ja sekoita kurpitsakuutiot joukkoon. Leikkaa makkarat pienehköiksi paloiksi ja sotke nekin mukaan. Lisää juustokastike, sekoita ja raasta vielä hieman parmesaania päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia.
Kun toinen riutuu paaston kieltäymyksen kourissa, on toisen osapuolen hyvä pitää suurimmat mieliteot ajatusten tasolla. Solidaarisuudesta tai perhesovun säilyttämisen vuoksi oli minunkin ruokavalioni viikon ajan aika tylsä. Mutta kun piina on ohi, vatsa huutaa jotain lievästi syntistä ja epäterveellistä. Eli roskaruokaa. Tämän kategorian klassikoista oli kokeilematta ainakin tämä jenkkiherkku, Sloppy Joe. Olennaista tässä on sotkuinen jauhelihakastike, mistä varmasti nimikin johtuu. Tällä kertaa tällainen sävellys:
Sloppy Joe
Jauhelihatäyte
2 rkl oliiviöljyä
400 g naudan jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuina
2 rkl tomaattipyrettä
1 dl ketsuppia
1 rkl worcestershirekastiketta
1 rkl ruskeaa sokeria
1 tl savupaprikajauhetta
1 rkl srirachaa tai hieman vähemmän tabascoa
1 rkl punaviinietikkaa
hieman suolaa
Ja loput
vuonankaalia
raastettua cheddaria
pehmeitä hampurilais- tai muita sämpylöitä
Hauduta sipulia oliiviöljyssä kunnes se on kullankeltaista ja pehmeää. Lisää jauheliha ja ruskista se kunnolla. Seuraavaksi jatka valkosipulilla ja hetken päästä lisää loput aineet. Hauduta kannen alla välillä sekoittaen niin pitkään kuin nälältäsi jaksat odottaa.
Halkaise sämpylä ja lämmitä se parhaaksi katsomallasi tavalla. Täytä se valuvalla jauhelihakastikkeella, vuonankaalilla ja cheddarilla.
Ihana on tämä kansallinen yhteisymmärrys terveellisten elintapojen ja ruoan suhteen aina juuri tähän aikaan vuodesta. Kuntosalit ja ohjatut liikuntasessiot täyttyvät tammikuussa ja ruokafoorumit pullistelevat kevyemmistä ohjeista. Pitipä se pistää omakin lusikka soppaan, eli kasvispainotteisempi postaus lievittämään mässäilyn jälkeistä huonoa omatuntoa.
No, kuvittelin ympärilleni vielä kunnon nietokset ja mittariin parikymmentä pakkasastetta. Kun jääkaapista löytyi nippu erivärisiä chilejä (mihinkähän jouluruokaan nekin oli tarkoitus sijoittaa), oli suunta jo selvillä. Mausteinen lämmittävä chili laittaisi veren kiertämään ja sulattaisi vääriin paikkoihin kasaantuneet rasvakertymät.
Mustapapu-porkkanachili
oliiviöljyä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 porkkanaa
1 punainen paprika
2 tuoretta punaista chiliä
1½ tl juustokuminaa
1½ tl currya
2 tl savupaprikajauhetta
5 dl kana- tai kasvislientä
1 prk tomaattimurskaa
1 tlk mustapapuja
suolaa ja mustapippuria
Tarjoiluun
kevyttä ranskankermaa
ruohosipulia
Pilko sipuli ja kuullota oliiviöljyssä isossa kasarissa muutaman minuutin ajan. Lisää kuutioitu porkkana, paprika ja valkosipuli. Hämmentele pari minuuttia ja heitä sekaan hienonnetut chilit ja juustokumina. Lisää hetken päästä puolet kanaliemestä, curry ja paprikajauhe sekä lopuksi tomaattimurska. Anna chilin kiehua hiljalleen pari tuntia. Lisää välillä kanalientä, jos keitos tuntuu liian sakealta. Kun porkkanat alkavat pehmetä, valuta pavut, lisää pataan ja mausta suolalla sekä pippurilla. Hauduta vielä puolisen tuntia ja tarjoile ranskankerman, ruohosipulisilpun ja pehmeän leivän kera.
Joulukalenterista on saanut avata jo muutaman luukun, niinpä joulupöydänkin tarjottavat alkavat jo pikkuhiljaa mietityttämään. Mitä perinteistä, mitä uutta ja mitä eksoottista tänä jouluna nautitaan? Waldorfinsalaattia ei ole aikaisemmin löytynyt meidän joulupöydästä, mutta tästä New Yorkin Waldorf-hotellista matkanneesta klassikosta voisi hyvinkin tehdä tämän joulun uuden tarjottavan. Useassa joulupöydässä salaatti lieneekin jo tuttu ja perinteikäs tarjottava.
Saksanpähkinät eivät olleet mukana vielä ihan alkuperäisessä reseptissä. Nykyisinhän ne kuuluvat sellerin ja omenan kanssa ehdottomana osana tähän klassikkoon. Sellerinä käytetään joko juuri- tai lehtiselleriä, mutta molempia käyttäneenä voi sanoa, että juuriselleri vie kyllä armottoman voiton. Alkuperäisessä reseptissä kastikkeena on käytetty majoneesia, mutta kuten yleensä klassikoista, myös tästä löytyy lukuisia muunnoksia. Kastikkeena voi siis käyttää myös vaikkapa jogurttia tai ranskankermaa, jos ne omaan suuhun käyvät paremmin. Päivitetyissä ohjeissa perinteikäs Waldorfinsalaatti on saanut joukkoonsa vielä esimerkiksi viinirypäleitä tai kanaa.
Waldorfinsalaatti
400 g juuriselleriä
yksi omena
2 tl sitruunamehua
3 rkl rouhittua saksanpähkinää
noin desi majoneesia
suolaa
valkopippuria
Majoneesi
1 kananmuna
1 rkl valkoista balsamicoa
1 tl Dijon-sinappia
ripaus sokeria
kierros suolaa
hieman valkopippuria
1-2 dl auringonkukansiemen- tai rypsiöljyä
Tee ensin majoneesi. Sekoita kulhossa muut aineet paitsi öljy. Laita sauvasekoittimeen kierroksia ja liruta öljy ohuena nauhana joukkoon. Voit säädellä majoneesin paksuutta öljyn määrällä. Tarkista vielä lopuksi suola.
Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Ryöppää nopeasti suolalla maustetussa, vähäisessä vedessä. Jäähdytä kylmässä vedessä ja valuta. Kuori ja suikaloi omena. Purista omenan joukkoon sitruunamehu ja lisää sellerit sekä rouhitut saksanpähkinät. Lisää majoneesia sen verran, että saat jämäkän seoksen. Mausta suolalla ja pippurilla.
Tarjoile sellaisenaan tai salaattipedillä. Voit myös laittaa seoksen muottiin tai sopivankokoiseen kuppiin ja kumota sen lautaselle kauniiksi keoksi.
Salaatin resepti lainattu Etiketti-lehdestä 4/2013, majoneesi by pöllö.
Jenkit pitävät hodareista. Niin minäkin ja niin myös onneksi perijätärkin. Koskaan emme ole vielä rapakon takana käyneet aitoja maistelemassa, mutta sekin päivä varmasti vielä koittaa. Siihen asti pitää yrittää vääntää omia toisintoja näistä kansallisherkuista.
Jenkit taitavat olla yhtä intohimoisia ja tarkkoja resepteistään kuin italialaisetkin. Vaikka oikeista toteutustavoista käydäänkin foorumeilla tiukkaakin vääntöä, on kysymys klassikkoeväissä kuitenkin pienistä yksityiskohdista. Ketsuppia ei käytetä missään nimessä, mutta saako tomaattia olla missään muodossa?
Komponentteja ei tyyppihodareissa ole montaa. Coney Islandin hodari koostuu sämpylästä, lihaisasta nakista, jauheliha-chilikastikkeesta, kuutioidusta sipulista ja amerikkalaisesta keltaisesta sinapista. Kasattuna nimenomaan tässä järjestyksessä. Kastikkeesta löytyy tietysti monta ainoata alkuperäistä, oikeaa reseptiä, tässä yksi:
Coney Island hot dog kastike
500 g naudan jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
100 g tomaattipyrettä
2 dl vettä
1 rkl sokeria
1 rkl keltaista sinappia (French's)
2 tl chilijauhetta
1 tl worcestershire kastiketta
1 tl suolaa
½ tl kanelia
½ tl jauhettua juustokuminaa
½ tl jauhettua mustapippuria
Ruskista jauheliha lempeästi öljyssä. Hienonna joukkoon sipuli sekä valkosipuli ja sauhuttele muutama minuutti. Lisää vähitellen loput ainekset ja keittele 20 minuuttia.
Kokoa hodari:
Halkaise hodarisämpylä (jos haluat tehdä itse, ohje täältä). Höyrytä väliin frankfurteri tai braatwursti, lisää päälle anteliaasti kastiketta. Kuorruta kuutioidulla keltasipulilla ja viivalla tai kahdella keltaista sinappia.
Perijättäremme ilmoitti tänään, että lauantai-iltana nauttimistamme maissifrittereistä tuli hänen uusi ruokasuosikkinsa. Kylläpä tuli hyvä mieli! Viisivuotiasta ei ole ihan helppo mairitella kokeilemaan uusia juttuja. Kyse on pitkälti markkinoinnista. Mainostin ruokaa maissipannukakkuina, joka hieman hälvensi epäilyksen siementä ja kappas vaan - frittereitä menikin lopulta kaksi kokonaista! Alla olevasta ohjeesta tulee noin kahdeksan kakkusta. Lasten versiosta voi jättää chilin ja korianterin pois, jos ne eivät ole vielä tuttuja makuja. Tee jugurttidippi ensin, niin se ehtii viiletä jääkaapisssa.
Maissifritterit
100 g jauhoja
½ tl leivinjauhetta
4 rkl maitoa
1 rkl oliiviöljyä
1 muna
2 kevätsipulia
1 chili
2 rkl tuoretta korianteria
1 tölkki maissia (240 g)
suolaa ja pippuria
Vatkaa vispilällä muna ja maito sekaisin. Lisää öljy ja jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Vatkaa kunnes taikina on sileää. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää seokseen hienonnetut kevätsipulit, chili ja korianteri sekä valutettu tölkkimaissi. Sekoita hyvin.
Kuumenna oliiviöljyä pannulla. Lisää reilu ruokalusikallinen taikinaa per fritteri pannulle ja painele kekoja kevyesti. Paista pari minuuttia puoleltaan tai kunnes fritterit ovat kauniin ruskeita.
Jugurttidippi maissifrittereille
2 dl maustamatonta jugurttia
½ chili hienonnettuna
3 rkl korianteria silputtuna
½ limen mehu
suolaa
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Tarjoa kylmänä lämpimien frittereiden kanssa.
Riisiä ja kanaa ei kuullosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun mietinnässä on viikonloppuillan nautintohakuinen perheateria. Se, että ruokalaji on suosittu Kuubassa, lisää kuitenkin mielenkiintopisteitä melkoisesti. Tosin ruoan alkuperän voi sijoittaa kertojasta riippuen myös Espanjaan, Kolumbiaan, Venezuelaan tai vaikkapa Peruun. Laajasti Latinalaisessa Amerikassa käytetystä sapuskasta löytyy tietysti lukemattomia reseptiversioita, eikä sitä ainoata oikeata varmasti ole olemassakaan. Tämä versio niiaa vahvasti Espanjan suuntaan ainakin raakachorizon käytön vuoksi.
Ohjeessa aineita nostellaan edestakaisin pannulle ja pois, joten reikäkauha tai pihdit ja pari lautasta pannun vierellä on tarpeen. Ideana on irroitella ensin chorizosta ja kanasta makuja pannulle, myöhemmin taas riisi kypsyy tasaisemmin, kun kanat poistetaan väliaikaisesti pannulta. Tämä tekotapa on oma sovellus mutta voit tehdä asiat eri järjestyksessä, jos tämä tuntuu liian skitsolta. Yksinkertaisimmillaan aineet voi lisätä pannulle peräkkäin ja käyttää säästynyt aika johonkin hyödyllisempään.
Arroz con Pollo - Riisiä ja kanaa
8 pientä broilerin koipipalaa
1 tl suolaa
1 tl jauhettua juustokuminaa
kuivattua oreganoa
3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
3 rkl punaviinietikkaa
4 raakachorizo-makkaraa
oliiviöljyä (ja voita)
1 vihreä paprika
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 tomaattia
3 dl olutta
5 dl kanalientä
hyppysellinen sahramia tai ½ tl kurkumaa
½ tl paprikajauhetta
3 dl Arborio- tai espanjalaista lyhytjyväistä riisiä
tuoretta korianteria
Marinoi ensin kanat. Poista kanoista nahka ja hienonna valkosipulit. Sekoita juustokumina, suola, oregano ja viinietikka. Pyörittele aineet kulhossa broilerinkoipien kanssa, pistä päälle kelmua ja anna marinoitua jääkaapissa ainakin tunti.
Laita iso kannellinen kasari tai paistinpannu liedelle. Paloittele chorizo-makkara ja paista sitä pannulla oliiviöljyssä kovalla keskilämmöllä, kunnes siitä irtoaa rasvaa ja makuja pannulle. Poimi chorizot reikäkauhalla sivuun.
Lisää pannulle marinoidut broilerin koivet ja ruskista niitä jokapuolelta tovi. Poimi myös koivet reikäkauhalla syrjään.
Tee seuraavaksi sofrito. Hienonna sipuli, valkosipulit ja paprika. lisää pannulle rasvaa tarvittaessa ja kypsennä sofritoa keskilämmöllä kuultavan pehmeäksi. Paloittele tomaatit ja lisää nekin pannulle. Paistele pari minuuttia ja lisää sitten sahrami, paprikajauhe, olut sekä kanaliemi. Nosta koivet takaisin pannuun ja keittele niitä kannen alla 20 minuuttia.
Nosta jälleen kanat pois pannulta ja lisää tilalle riisi. Anna riisin imeä aromeja kymmenisen minuuttia ja lisää taas koivet riisin päälle. Tarkista suola. Jos neste alkaa haihtua liikaa, lisää kanalientä. Jos taas ruoka näyttää liian vetiseltä, nosta kansi pois ja lisää lämpöä.
Kun riisi alkaa olla pehmeää nosta pannu liedeltä. Anna levätä hetki ja revi päälle reippaasti tuoretta korianteria. Nauti hyvän oluen kyytipoikana.
Kun tarkoitus on täyttää vatsat tuhdilla salaatilla, tämä amerikkalainen klassikko on varmasti listan kärkipäässä. Versioita tästä alunperin kenties tähteistä kasatusta herkusta löytyy pilvin pimein, mutta tämä lienee aika lähellä alkuperäistä.
Cobbin salaatti
puoli ruukkua jääsalaattia
puoli ruukkua romaine-salaattia
iso grillattu broilerin rintapala
6 siivua pekonia
kolme kovaksi keitettyä munaa
miniluumutomaatteja
1 avocado
50 g sinihomejuustoa
pari ruokalusikallista hienonnettua ruohosipulia
Kastike
1 dl rypsiöljyä
½ dl oliiviöljyä
½ dl punaviinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunan mehua
½ tl worcestershire-kastiketta
½ tl sokeria
1 hienonnettu valkosipulin kynsi
suolaa ja mustapippuria
Aloita kastikkeesta. Sekoita kaikki ainekset pienessä kulhossa vaikkapa sauvasekoittimella, mausta suolalla ja pippurilla ja laita jääkaappiin odottamaan.
Huuhtele ja kuivata salaatit ja revi ne suurehkon tarjoiluastian pohjalle. Pistä pekonin siivut kylmälle pannulle, laita pannu tulille ja paista kohtuullisella lämmöllä rapeaksi. Laita pekonin siivut talouspaperin päälle valumaan. Pilko kana, kananmunat, luumutomaatit, sinihomejuusto ja jäähtynyt pekoni haluamasi kokoisiksi kuutioiksi. Puolita avocado, poista kivi veitsellä kääntämällä, kaiva sisus kokonaisena lusikalla kuoresta ja kuutioi sekin. Pirskota hieman sitruunamehua avocadojen päälle estääksesi niitä tummumasta. Järjestele kaikki ainekset salaattipedille siisteihin riveihin (kenties järjestys on jenkeissä sertifioitu, mutta käytä luovuuttasi). Jauha myllystä päälle suolaa ja pippuria ja valuta kastike päälle. Viimeistele hienonnetulla ruohosipulilla.
Juomasuositus: Kun tässä kerta on lihaa, niin ehdottomasti taas syy juoda punkkua. Kokeile vaikka Pinot Noiria.
Mikäpä kruunaisi amerikkalaisen illan paremmin kuin perinteinen cheesecake. Loistavan New York Cheesecake -reseptin tarjoili blogi nimeltä Terhin keittiössä. Käytin leipomiseen 24 cm irtopohjavuokaa. Lopputulos on koostumukseltaan ja maultaan täydellisyyttä hipova!
Amerikkalainen juustokakku
Pohja:
200 g Digestive keksejä
125 g voisulaa
2 rkl sokeria
Murskaa keksit ja sekoita keksimurut sekä sokeri sulatettuun voihin. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja taputtele seos vuoan pohjalle. Paista pohjaa 165 asteessa kymmenisen minuuttia ja jäähdytä.
Vatkaa tuorejuusto, sokerit ja jauhot sähkövatkaimella hyvin sekaisin. Lisää yksi kananmuna kerrallaan seokseen kevyesti vatkaten. Lisää ranskankerma ja puristettu sitruunan mehu joukkoon. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle. Paista kakkua 165 asteisessa uunissa reilu tunti tai kunnes kakun pinta on saanut kauniin värin.
Nosta hyvin jäähtynyt kakku jääkappiin tekeytymään. Itse käytän tekeytymisestä muuten hauskaa sanaa ässehtiä, joka on tarttunut mukaani jostakin päin Suomea. Eli anna ässehtiä mielellään yön yli. Kakku vie kielen mennessään ihan sellaisenaankin, mutta tein siihen vielä mansikoista kastikkeen, kun niitä sattui olemaan pakastimessa jäljellä.
Mansikkakastike:
5 dl mansikoita (pakastettuja tai tuoreita)
2 rkl tomusokeria
hiukan puristettua sitruunamehua
Soseuta sauvasekoittimella sulatetut mansikat, tomusokeri ja sitruunamehu. Tarjoile juustokakun kanssa.
Tämän illan teema lähti liikkeelle viinistä, joka löytyi Ruotsin laivalta. Elvis the King Cabernet Sauvignon oli tietysti pakollinen ostos Elvis -fanille, mutta voin suositella sitä myös muillekin makunsa puolesta. Rokkiviineistä olen maistanut aikaisemmin Motörhead -viiniä, josta jäi hieman ylihinnoiteltu maku (pullo noin 15 euroa). Odotukset eivät siis olleet korkealla Elvis -viininkään suhteen, mutta tämähän osui ja upposi. Eikä laivan tax free hinta ollut kuin noin 10 euroa. Harmikseni en ole bongannut tätä viiniä alkosta, se olisi must have -viini esimerkiksi grilliruoalle. Viiniä tuottaa Elvis Presley Wine Cellars, ja heidän sivuillaan www.elviswine.com voi käydä tutustumassa tähän tuotteeseen paremmin. Elvis -viini sai kyytipojakseen tänä iltana hodareita ja ribsejä amerikan malliin. Jälkkäriksi nautimme amerikkalaista juustokakkua.
Hodarien teossa ei sitten päätetty mennä helpoimman kautta, vaan teimme itse myös hodarisämpylät. Resepti löytyi jenkkiläisestä blogista nimeltään Annie's Eats. Annie kiteyttää ruokafilosofiassaan, että ruoanlaiton täytyy olla hauskaa. Tämähän toteutui, kun nelivuotiaan kanssa annoimme jauhojen pöllytä keittiössä. Ja se lopputulos! En enää ikinä kotona valmista hodareita teollisista sämpylöistä. Näistä tuli perheeseemme uusi suosikki.
Sämpylän sisään sujautettiin pitkä frankfurter -tyylinen nakki, itse tehtyä sipulikastiketta ja coleslawta sekä amerikkalaista sinappia. Ketsuppipullo olisi muutoin jäänyt jääkaappiin, mutta perijätär ei oikein syttynyt ketsupittomalle hodarille.
Hot Dog sämpylät (8 kpl)
1 rkl sokeria
15 g tuorehiivaa
½ dl lämmintä vettä
2,5 dl lämmintä maitoa
1 rkl öljyä
1 tl suolaa
noin 7-9 dl jauhoja
voitelemiseen kananmuna ja tilkka vettä
Sulata sokeri ja hiiva kulhossa lämpimään veteen. Lisää lämmin maito, öljy ja suola. Alusta noin 7 dl jauhoja taikinaan. Tämän jälkeen lisää jauhoja vähän kerrallaan kunnes taikina irtoaa hyvin kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kevyesti öljytyssä kulhossa liinan alla noin tunti.
Pyörittele taikinasta kevyesti öljytyllä alustalla 8 pitkulaista sämpylää. Kohota vielä leivinpaperilla liinan alla noin 45 minuuttia. Voitele ja paista 200 asteisessa uunissa 18-20 minuuttia kunnes sämpylät ovat kauniin ruskeita.
Sipulikastike Hot Dogille
(New York Pushcart Hot Dog Onion sauce)
2 sipulia viipaloituna
2 rkl öljyä
½ dl ketsuppia
ripaus jauhettua kanelia
muutama tippa tabascoa
½ tl chilijauhetta
hyppysellinen suolaa
1 dl vettä
Viipaloi sipuli ja kuumenna öljy paistinpannulla. Kuullota sipuleita pannulla muutama minuutti, kunnes väri muuttuu kullan keltaiseksi. Lisää ketsuppi, kaneli, tabasco, chilijauhe ja suola. Kaada joukkoon vesi ja vähennä hönkää liedeltä. Anna kiehua ilman kantta kymmenisen minuuttia, kunnes rakenne on sopivan sakea.
Viinisuositus : Elvis the King Cabernet Biisisuositus : Mitäs luulisit ?
Talvella kun grillikauteen on vielä aikaa, kannattaa kokeilla ribsien valmistamista kokonaan uunissa. Nämä rimpsuluut eivät olleet kuivia, vaan meheviä ja pinnaltaan mukavan paahtuneita ja mausteisia. Aikaa hommaan menee helposti 4 tuntia, tosin suurimman osan ajasta luut ovat uunissa. Silloin on hyvää aikaa valmistella lisukkeita ja kattausta.
Poista ensin rimpsuluiden takapuolelta vaalea ohut kalvo. Kunhan saat nurkasta kiinni, kalvon pitäisi lähteä suhteellisen helposti repimällä irti.
Hiero kuivamausteseos öljyttyjen rimpsuluiden pintaan ja kiedo ne tiukasti pariin kerrokseen foliota. Uuni miedolle lämmölle (125 astetta) ja paketit uuniritilän päälle. Alimmaiseksi uunipannu jonka pohjalle litra vettä levittämään uuniin kosteutta. Annetaan hitaasti kypsyä kolmisen tuntia.
Kuivamausteseos rimpsuluille (baby back ribs)
2 - 3 rimpsuluuriviä
2 tl suolaa
1 tl sokeria
2 tl sipulijauhetta
1 tl mustapippuria
½ tl jauhettuja fenkolin siemeniä
½ tl kuivattua timjamia
½ tl sitruunapippuria
Ota ribsit uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Avaa ribsinyytit ja levitä niiden pinnalle reippaasti glaseerauskastiketta. Jos sinulla on kastikkeeseen oma loistava ohje, hyvä niin, mutta monet valmiitkin BBQ- kastikkeet ovat todella hyviä. Meillä käytettiin Santa Marian hickory-savuaromilla maustettua american BBQ saucea. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja glaseeraa ribsejä sen päällä yhteensä noin varttitunti. Kääntele ja valele pariin otteeseen kastikeella. Meillä homma toimi ainakin upeasti, kesällä kokeillaan sitten viimeinen vaihe grillissä.
Ribsien kaverina tarjottiin mm. coleslawta ja kahta lisukedippiä; guacamolea ja tomaattisalsaa. Coleslaw oli hyvää, mutta pöllön mielestä ei täydellistä, joten jääköön sen postaaminen vielä täydellistä onnistumista odottelemaan. Seuraavista dippiohjeista riittää neljälle lisukkeeksi.
Guacamole
Guacamolesta löytyy ohjeita pilvin pimein. Tämä resepti on muunnelma ohjeesta, joka löytyy osoitteesta allrecipes.com. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen vielä tuoretta chiliä. Näin maku nousee vielä uuteen lentoon.
kaksi kypsää avokadoa
¾ limen mehu
¾ tl suolaa
yksi keskikokoinen sipuli
½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna
1 ½ luumutomaattia
yksi iso valkosipulinkynsi
puolikas tuore punainen chili ilman siemeniä
ripaus cayenne pippuria
Muussaa avokadot, limen mehu ja suola morttelissa tai kulhossa. Poista tomaateista siemenet ja kuutioi malto pieneksi. Lisää tomaattikuutiot ja pilkottu sipuli sekä hienonnettu korianteri ja valkosipuli avokadotahnaan. Mausta hienonnetulla chilillä ja cayenne pippurilla. Anna maustua kylmässä tarjoiluun saakka.
Tomaattisalsa
Tämä ohje löytyi maaliskuun Pirkka -lehdestä. Salsa on nopeatekoinen ja sopii raikkautensa puolesta mainiosti liharuokien lisukkeeksi.
6 luumutomaattia
1 reilun kokoinen punasipuli
1 - 2 valkosipulinkynttä
1 tuore punainen chili
kunnon loraus hyvää oliiviöljyä
½ limen mehu
½ dl tuoretta korianteria hienonnettuna
suolaa ja pippuria maun mukaan
Poista tomaateista siemenet ja kuutioi malto. Lisää tomaattikuutioiden joukkoon hienonnetut sipulit ja chili. Lisää öljy, limen mehu ja mausteet. Laita jääkaappiin odottamaan nauttimista.
Kävimme viikolla Erja Lyytisen keikalla kuuntelemassa hänen uuden albuminsa Forbidden Fruit antimia. Uusi matsku oli pehmeää ja soljuvaa, ja sellaisena esitys sopikin konserttitilaan, jossa pystyi ainoastaan naputtamaan jalalla hieman tahtia. Rouheasta rosoisuudestakin saimme nauttia, kun Erja esitti omakohtaisen tarinan käynnistään itsensä paholaisen kohtaamispaikalla Mississippin Clarksdalessa, moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä.
Lauantai-illan ruokaidea lähti siis liikkeelle Mississippin vaikuttamana. Syvässä etelässä pysytään, kun ruokana tarjoillaan naapuriosavaltiosta, tarkemmin Etelä-Louisianasta, peräisin olevaa herkkua, gumboa.
Gumbon syvin olemus ei liene ihan yksiselitteinen juttu. Ruoalla on pitkä historia ja vaikka sen alkuperä sijoittunee Etelä-Lousianaan, siitä löytyy kuitenkin vahvoja vaikutteita mm. ranskalaisesta bouillabaissesta. Sen rakenne tuntuu ohjeesta riippuen vaihtelevan paksun keiton ja muhennoksen välillä. Gumbossa voi käyttää hyvin monenlaisia lihoja ja meren eläviä, kuten kanaa, makkaroita, kalaa tai äyriäisiä. Joidenkin puritanistien mielestä ei kuitenkaan lihaa ja vesieläimiä samassa ruoassa. Meidän ensimmäinen gumbo- versiomme sisälsi kuitenkin kanan ja chorizon lisäksi jättikatkarapuja. Lieneekö tuo kuitenkaan kuolemansyntiin verrattava virhe.
Yksi olennainen osa gumboa on sen suurus. Afrikkalaisvaikutteisessa gumbossa käytetään okraa, choctaw-intiaanien versiossa kuivatuista, jauhetuista sassafras-pensaan lehdistä tehtyä filé-jauhetta. Meillä päin yleisimmin käytetty on kuitenkin ranskalaisvaikutteinen roux, jauhosta ja rasvasta pitkään kypsentämällä saatu syvänruskea suurus.
Toinen olennainen osa gumboa on cajun-keittiön "pyhä kolminaisuus", sipuli, varsiselleri ja vihreä paprika. Tässä versiossa chorizo-makkara antaa gumbolle lisäksi hieman paellaa muistuttavan mausteisen aromin.
Gumbo
½ kiloa maustamattomia kanankoipia
300 g chorizo-makkaraa - raakaa, ilmakuivattua tai molempia
200 g pekonia tai savukylkeä
jättikatkaravun pyrstöjä
1 dl öljyä
1 dl jauhoja
vihreä ja keltainen paprika
3 lehtisellerin vartta
1 sipuli
5 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
1 litra kanalientä tai vettä
400 g purkki kuorittuja tomaatteja
bataatti
2 laakerin lehteä
loraus tabascoa
½ tl cayennepippuria
suolaa ja mustapippuria
nippu tuoretta persiljaa
Poista kanan koivista nahka ja levitä niille suolaa ja jauhettua mustapippuria. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipuli. Viipaloi chorizo ja kuutioi pekoni. Kuumenna öljy isossa pannussa ja ruskista siinä erikseen kanankoivet. Nosta ne reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle pekoni. Poimi sekin sivuun ja käytä seuraavaksi öljyssä makkarat ja lopuksi nopeasti katkaravut. Ideana on irroittaa maut ja raaka-aineiden omat rasvat öljyn joukkoon.
Seuraavaksi alkaa gumbon sydämen, eli rouxin valmistus. Poista öljyn joukosta mahdolliset sattumat ja vähennä lämpöä. Lisää öljyyn jauhot ja ruskista seosta hiljalleen jopa 20 minuuttia. Tarkoitus on saada suuruksesta syvän ruskea sakeahko keitos. Kokista riippuen tavoite vaihtelee pähkinän ruskeasta lähes tummaan suklaaseen. Syvässä etelässä neuvotaan vertaamaan rouxin väriä omaan ihonväriin, meillä kyseinen metodi taitaisi tuottaa laihan lopputuloksen.
Kun olet tyytyväinen rouxiisi, lisää "pyhän kolminaisuuden" varsiselleri, paprika ja sipuli. Kypsytä niitä muutama minuutti, lisää valkosipuli, chili, cayennepippuri ja tabasco. Seuraavaksi lisää haalea kanaliemi tai vesi ja hämmennä koko seos tasaiseksi. Gumbon koostumus voi vaihdella keiton ja paksun muhennoksen välillä, päätä itse millaisen rakenteen haluat. Kun neste on jälleen tarpeeksi kuumaa, lisää laakerinlehdet ja kanankoivet . Keitä puoli tuntia, lisää chorizo, pekoni, tomaatit ja bataatti.
Hauduta gumboa rauhallisesti, kunnes kanat ja bataatit ovat kunnolla kypsiä. Voit poistaa halutessasi kanan luut ja lisätä lihat takaisin pannuun. Lopuksi tarkista suola ja mausteet, lisää katkaravut ja silppua pinnalle persiljaa. Gumbosi sakeudesta riippuen tarjoa joko leivän tai riisin kera.
Viinisuositus: Cycles Gladiator, syrah, USA Biisisuositus: Robert Johnson - Crossroads
