Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla sekä tarinoita ruoasta

Ruokablogi voi oikeuttaa olemassaolonsa kahdella tavalla. 

Toinen tapa on jakaa siinä nokkelia reseptejä herkullisista ruoista.

Toinen tapa on kirjoittaa persoonallisia, mielikuvituksellisia tarinoita, jolloin nälkäinen lukija saa vatsansa täyteen pelkkien taitavasti välitettyjen mielikuvien avulla.

Ja sitten on niitä käsittämättömiä blogeja, kuten Potluck by One, Campasimpukka, Toinen jalka Italiassa ja muut nuo Prego!- osastossa linkatut ystävät, jotka hallitsevat suvereenisti molemmat. 

Sitähän se ruoka meille on. Se ei ole pelkästään välttämätöntä ravintoa. Se on hyvistä raaka-aineista rakkaudella valmistettu ateria, josta tarinat tekevät elämyksiä. Siksi meillä on myös viini. Ja musiikki. Ja kynttilät. Ne tekevät elämästämme paljon suurempaa kuin miltä se näyttää ulkoavaruudesta katsoen.

Itse asiassa minulla ei nyt ollut sen kummempaa asiaa, halusin vain jakaa pari päivää sitten tekemämme mahdottoman mainion makuisen pastaruoan ohjeen. Koska tästä kynästä ei paperille helposti ilmesty viihdyttäviä tarinoita, on tässä reseptissä yksi nokkela koukku. Friteeratut kaprikset. Kannattaa kokeilla.

Sardelli on muuten uusi pekoni.

Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla

Esivalmistelut

• ½ dl pinjansiemeniä
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 dl kapriksia valutettuina
• 200-300 g raakoja katkarapuja

Kastike

• 5 sardellifilettä öljyyn säilöttynä
• 1 valkosipulinkynsi pilkottuna
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 1 sitruunan mehu
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 peperoncino murskattuna
• suolaa ja pippuria

Finaali

• 350 g hyvää spaghettia
• tuoretta lehtipersiljaa

Laita täysi kattilallinen pastavettä kiehumaan. Kuori katkaravut, poista suoli, kuivaa. Valuta kaprikset hyvin ja laita kuivumaan talouspaperin päälle. Kuumenna paistinpannu ja paahda kuivalla pannulla pinjansiemeniä varoen polttamasta niitä. Siirrä kauniin ruskeat pinjansiemenet sivuun.

Lisää pannulle öljy, kuumenna se kuumahkoksi ja lisää kaprikset. Uppopaista niitä 3-4 minuuttia kunnes ne ovat mukavan rapsakoita. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Lisää katkaravut ja paista ne juuri ja juuri kypsiksi, noin viisi minuuttia. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Surauta kastikkeen kaikki ainekset sekaisin sauvasekottimella kulhossa.

Laita pastaveteen 2 rkl suolaa ja spaghetti. Keitä al denteksi. Lisää hieman pastan keitinvettä kastikkeeseen.

Lämmitä kastike pannulla, sekoita valutetun spaghetin kanssa ja sotke katkaravut, kaprikset, pinjansimenet ja persilja joukkoon.

Ohje on mukaelma Italian Food Forever-blogin reseptistä

Biisisuositus: Radiohead - all I Need

Suupaloja Lissabonista

Kalasta pitävälle Lissabon tarjoaa mitä maukkaimpia herkkuja. Meren antimista tehdyt padat ja paksut keitot, joissa on kalaa, äyriäisiä ja joskus lihaakin, ovat parhaita ruokaelämyksiä. Mieleeni jäivät erityisesti Arroz de Marisco ja Carne de porco à Alentejana. Ensin mainittu oli tuhti hieman risottoa irtonaisempi riisiruoka, jossa oli monenlaisia herkullisia äyriäisiä ja simpukoita, mausteena hieman chiliä ja korianteria. Jaoimme sellaisen Pöllön kanssa jossain Alfaman kujilla ja sen liemi oli taivaallisen makuista. Sellainen voi irrota vain tuoreista ja parhaista merenelävistä. Jälkimmäisestä postasimme oman versiomme, joka oli kieltämättä aika lähellä siellä syömäämme, vaikka raaka-aineet olivatkin kaupan pakastealtaasta eivätkä juuri kalatorilta haetut.    

Yksinkertainen puu-uunissa grillattu mustekala ja konstailemattomat turska-annokset olivat myös erinomaisia. Söin Portugalin kansalliskalaa, turskaa, ainakin kolmella eri tavalla. Jäljelle jäi siis enää 362 kokeilematonta reseptiä, koska reseptejä löytyy kuuleman mukaan yksi vuoden jokaiselle päivälle. Turska oli mainiota sellaisenaankin, paistettuna runsaan oliiviöljyn kera, mutta enemmän lämpesin kuitenkin turskasta tehdyille kroketeille, Bolinhos de Bacalhau, joista teimme myös oman versiomme. Tykkäsin myös annoksesta, jossa silputusta turskasta, paistetusta perunasta ja oliiveista oli tehty torni, joka oli kuorrutettu leivänmuruilla.

Grillattuja sardiineja, sardinhas assadas, piti totta kai myös maistaa. Niitä olikin tarjolla usein päivän annoksena lounasaikaan. Sardiinit tarjottiin perunoiden ja yksinkertaisen salaatin kera. Kotiin toimme tuliaiseksi lajitelman säilöttyjä sardiineja legendaarisesta Conserveira de Lisboasta.

Liha-annoksia ei tullut tilattua kovinkaan monta kertaa. Kerran purukumimaista naudanlihapihviä mussuttaessani ja Pöllön ihanaa kalapataa ihastellessa taisin sen päätöksen tehdä, että meren äärellä syödään sitten meren herkkuja. Ankkarisotto ja ihanan mausteinen kana (Frango à piri piri) pelastivat onneksi Lissabonin maineen liharuokien suhteen. Ja chouricoa (portugalilainen chorizo) söin myös muutamaan otteeseen, se oli kyllä erinomaista!

Portugalin varmaankin kuuluisinta keittoa eli caldo verdeä en päässyt maistamaan, mutta kylmä keitto Gazpacho Alentejano oli kyllä yksi suosikkini. Miten voimaannuttava vaikutus lautasellisella kasviskeittoa ja lasillisella vinho verdeä voikaan olla iltapäivän kuumuudessa, kun olet kävellyt tuntikausia ylös ja alas pitkin kapeita mukalakivikujia.   

Yleensä en ole jälkiruokien ja leivonnaisten kovin suuri ystävä. Mutta pienet vaniljatortut pastéis de nata tekivät kyllä minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jonotin niitä muutaman muun kanssa leipomosta Belémistä, jossa niitä on leivottu yli sadan vuoden ajan alkuperäisen reseptin mukaan. Nyt en enää ihmettele sitä, miksi niitä pitää sanonnan mukaan tilata aina vähintään kaksi. 

Seurasimme Anthony Bourdainin (No reservations in Lisbon) jalanjälkiä ja etsimme käsiimme saman baarin, josta hän tilasi bifanaa. Bifana sisältää yksinkertaisuudessaan rasvassa käristettyjä possuviipaleita sämpylän sisällä, ryyditettynä mahtavan makuisella sinapilla. Eipä sitä ihminen muuta kaipaa huikopalana (paitsi tietysti kylmän oluen). Oli nimittäin hemmetin hyvää!

Anthonyn jalanjäljet johdattelivat meidät myös Rossio aukion lähellä olevalle kojulle, josta sai makeaa ja vahvaa kirsikkalikööriä, Ginjinhaa. Ihmiset saivat liköörinsä pienessä muovipikarissa ja nauttivat sen kadulla pikkuruisen kojun edustalla. Pikarillinen tätä hienoa juomaa taisi maksaa euron!  

Yksi ruoka-intoilijoiden must paikka Lissabonissa on tietysti kauppahalli Mercado da Ribeira, joka tarjoaa modernimman näkökulman portugalilaiseen keittiöön. Me emme koskaan päässeet niin aikaisin liikkeelle, että olisimme nähneet aamusäpinän kalatoreilla. Mutta onneksi kauppahallin ruokakojut olivat auki myöhälle iltaan. Kojuja kierrellessä tuli väistämättä nälkä, vaikka vasta olisi syönyt mahansa täyteen. Pakkohan meidänkin oli antautua ruoan pauloihin, jälleen kerran. Täällä maistelimme mm. Yuppie leivät, ja ne olivatkin herkullisia. Pehmeä leipä, sisällä mehukasta lihaa, pancettaa, venyvää cheddar juustoa ja basilikamajoa, ah...

Fadoravintolassa syöminen kuuluu tietysti olennaisena osana Lissabonissa käyntiin. Alfaman kujilla näitä ravintoloita riittää ja kilpailu ohi kulkevista turisteista on kovaa. Valitsimme lopulta pienen ja tunnelmallisen fadoravintolan, jota ei miltei huomannutkaan ulkoa päin. Laskeuduimme portaat hämyiseen ja intiimiin tilaan, jossa oli juuri sopivasti yksi pöytä vapaana meille. Ehdimme hieman silmäillä ruokalistaa ennen kuin esiintyjät saapuivat lattialle. Sokea kitaristi autettiin istumaan ja muutkin soittajat asettuivat paikalleen. Tunnelma oli odottava. Aina kun fadolaulaja aloitti kaihoisan laulunsa kitaroiden säestäessä, ravintola hiljeni hetkessä ja yleisö keskittyi ainoastaan esitykseen. Illallisen aikana meille esiintyi kolme eri fadistaa, kaksi naista ja yksi mies.  Ravintolan ruoka taisi olla lomamme kehnointa (paitsi alkuun nauttimamme mustekalasalaatti, joka oli erinomaista), mutta sielumme saivat ravintoa senkin edestä. Minua ilta liikutti syvältä ja toivonkin säilyttäväni sen illan muistikuvat mielessäni vielä pitkään.

Illan viimeinen laulajatar oli nimeltään Alice Pires, joka sai tänä vuonna kunniamaininnan 40-vuotisesta urastaan fadolaulajana.

Biisisuositus: Alice Pires - Procuro e não te encontro

Nuudelisalaatti parsalla ja katkaravuilla

Joulun jälkeisen ähkymorkkiksen piti keventää ruokavaliota oikein urakalla, mutta plörinäksihän se taas meni. Vatsan ympärykseen on kevään mittaan kertynyt huolestuttavasti lisää senttejä, ja alkaa herätä huoli, etteivät ne itsestään sieltä katoakaan. Blogien ja kirjojen salaattiohjeet ovat alkaneet kummasti hyppimään silmille, niinkuin sieltä joku pelastus löytyisi. Ei löydy, mutta tässä kuitenkin niistä yksi hyvä.

Nuudelisalaatti parsalla ja katkaravuilla

Kastike

• 2 rkl kalakastiketta
• 1 rkl kasvisöljyä
• 1 limen mehu
• 1 rkl fariinisokeria

Salaatti

• 10-15 kuorittua, keitettyä isoa katkarapua
• 100 g nuudeleita
• 6 parsan vartta
• ¼ kurkku
• 6 retiisiä
• 1 punainen chili
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 kevätsipulia
• nippu tuoretta korianteria
• 2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Jos käytät raakoja katkarapuja, keitä niitä suolatussa vedessä pari minuuttia. Kuori ja poista suoli. Sekoita kastikkeen ainekset sekaisin ja laita siihen kypsät katkaravut marinoitumaan.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta.

Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, kunnes ne ovat juuri ja juuri pehmeitä. Huuhtele kylmällä vedellä ja pilko 4 cm:n pätkiksi

Halkaise kurkku, poista siemenet lusikalla ja pilko tikuiksi. Hienonna chili, valkosipuli  ja korianterin varret. Viipaloi kevätsipulit ja retiisit.

Sekoita kaikki ainekset, laita tarjolle ja ripottele päälle korianterin lehdet ja paahdetut seesaminsiemenet.

Ohje on kirjasta Wagamama - nuudelien maailma (Hugo Arnold)

Biisisuositus: Temples - Keep In The Dark

Wonton-nyytit possusta ja katkaravuista

Wonton-nyyttien kokeilemiseen saimme lopullisen sysäyksen viime ravintolapäivänä, kun kylmässä pyöräkellarissa saimme nauttia herkullisia dumplingseja maukkaan dippikastikkeen kera. Edes suomalaisen katuruokakulttuurin leviämisen suurin hidaste, 15 astetta pakkasta, ei estänyt ahdasta ja kylmää take-away-ravintolaa täyttymästä nälkäisistä asiakkaista. Keittiössä taisi olla käytössä vain yksi höyrytyskori, joten kolmen nyytin annosta sai odottaa jonon loppupäässä jopa tunnin. Kukaan asiakkaista ei kuitenkaan hermostunut, joten lämmittävän mausteinen eväs sopi tällaiseen pakkaspäivään kuin porkkana lumiukon päähän.

Wonton-nyytit voidaan kypsentää keittämällä, paistamalla tai höryttämällä. Höyryttäminen on näistä hellävaraisin tapa, joten ensikertalaisen hieman epätasalaatuiset nyytit pysyvät näin helpommin kasassa. Täytteen lihat ovat raakoja, mutta vajaan kymmenen minuutin höyrytys höyrytyskorissa riittää kypsentämään täytteen hyvin. 

Nyyttien taittelemiseen löytyy loputtomasti variaatioita. Me muotoilimme nyytit vähän tortellinien tyyliin. Ensin neliöt taitetaan kolmioiksi ja sitten kaksi nurkkaa pyöräytetään toisiinsa kiinni. Nyyteistä kannattaa puristaa taitellessa ilmat pois ja liimata saumat joko vedellä tai muna-vesiseoksella. Näin ne pysyvät kasassa olipa kypsennysmetodi mikä tahansa.

Täytteeseen lisäsin hieman kotoperäisiä (on taas Australian Masterchefiä katsottu) aineksia, jotka mielestäni sopivat nyyttien luonteeseen täydellisesti. Varsinkin lehtikaalin rapeus muokkasi rakennetta kivasti.

Wonton-nyytit possusta ja katkaravuista

1 paketti (n. 30 kpl) neliömäisiä wonton-taikinakuoria (aasia-kaupat, pakaste)

Täyte

• 250 g possun jauhelihaa
• 150 g raakoja katkarapuja, kuorittuna, suolistettuna ja hienonnettuina
• 3 kevätsipulin vartta, silputtuna
• 2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• 3 cm pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
• 1 dl kuivattuja suppilovahveroita
• 4 lehtikaalin lehteä, ruodit poistettuina, silputtuina

Neste

• ½ rkl tummaa soijakastiketta
• ½ rkl kalakastiketta
• ½ rkl miriniä
• 1 tl seesamiöljyä
• ½ tl jauhettua valkopippuria
• ½ dl silputtuja korianterin lehtiä

Liima

• 1 kananmuna
• 2 rkl vettä

Sulata wonton-kuoret pakkauksessaan huoneenlämmössä. Laita kuivatut sienet likoamaan puoleksi tunniksi pariin desiin vettä. Purista sienet kuiviksi ja silppua ne.

Sekoita täytteen aineet tasaiseksi massaksi. Yhdistä nesteet ja mausteet. Täyte ei saa olla liian löysää, joten tarkkaile massan koostumusta sekoittaessasi nestettä täytteeseen. Anna levätä hetki. Sekoita kananmuna ja vesi pienessä kulhossa.

Levitä noin 10 kpl wonton-kuoria paketista leivinpaperin päälle. Kun teet yhden höyrytyserän kerrallaan, eivät loput kuoret pääse niin helposti kuivumaan. Laita puoli ruokalusikallista täytettä taikinaneliöiden keskelle, voitele reunat muna-vesiseoksella ja taita kolmioiksi. Voitele kolmion kannan kärjet vastakkaisilta puolilta ja pyöräytä ne toistensa päällle.

Laita vokkipannuun tai kattilaan vettä niin, että vedenpinta ei kosketa koria kun asetat sen päälle. Kuumenna kiehuvaksi ja säädä lämpöä sopivan poreilun aikaan saamiseksi. Leikkaa höyrytyskoriin leivinpaperista pohjalle suoja ja pistele sitä haarukalla niin, että höyry pääsee läpi. Nosta nyytit koriin leivinpaperin päälle ja höyrytä kannen alla noin 8 minuuttia. Tarjoa heti dippikastikkeen kanssa.

Dippikastike wonton-nyyteille

• 4 rkl vaaleaa soijakastiketta
• 2 rkl tummaa soijakastiketta
• 2 rkl miriniä
• ½ rkl seesamiöljyä
• 1 cm pala raastettua inkivääriä
• 1 kevätsipulin varsi silputtuna
• 1 punainen chili siemenineen viipaloituna

Sekoita kaikki sekaisin.

Biisisuositus: Elephant Stone - Knock You From Yr Mountain

From Mississippi to Louisiana

Kävimme viikolla Erja Lyytisen keikalla kuuntelemassa hänen uuden albuminsa Forbidden Fruit antimia. Uusi matsku oli pehmeää ja soljuvaa, ja sellaisena esitys sopikin konserttitilaan, jossa pystyi ainoastaan naputtamaan jalalla hieman tahtia. Rouheasta rosoisuudestakin saimme nauttia, kun Erja esitti omakohtaisen tarinan käynnistään itsensä paholaisen kohtaamispaikalla Mississippin Clarksdalessa, moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä.

Lauantai-illan ruokaidea lähti siis liikkeelle Mississippin vaikuttamana. Syvässä etelässä pysytään, kun ruokana tarjoillaan naapuriosavaltiosta, tarkemmin Etelä-Louisianasta, peräisin olevaa herkkua, gumboa.

Gumbon syvin olemus ei liene ihan yksiselitteinen juttu. Ruoalla on pitkä historia ja vaikka sen alkuperä sijoittunee Etelä-Lousianaan, siitä löytyy kuitenkin vahvoja vaikutteita mm. ranskalaisesta bouillabaissesta. Sen rakenne tuntuu ohjeesta riippuen vaihtelevan paksun keiton ja muhennoksen välillä. Gumbossa voi käyttää hyvin monenlaisia lihoja ja meren eläviä, kuten kanaa, makkaroita, kalaa tai äyriäisiä. Joidenkin puritanistien mielestä ei kuitenkaan lihaa ja vesieläimiä samassa ruoassa. Meidän ensimmäinen gumbo- versiomme sisälsi kuitenkin kanan ja chorizon lisäksi jättikatkarapuja. Lieneekö tuo kuitenkaan kuolemansyntiin verrattava virhe.

Yksi olennainen osa gumboa on sen suurus. Afrikkalaisvaikutteisessa gumbossa käytetään okraa, choctaw-intiaanien versiossa kuivatuista, jauhetuista sassafras-pensaan lehdistä tehtyä filé-jauhetta. Meillä päin yleisimmin käytetty on kuitenkin ranskalaisvaikutteinen roux, jauhosta ja rasvasta pitkään kypsentämällä saatu syvänruskea suurus.

Toinen olennainen osa gumboa on cajun-keittiön "pyhä kolminaisuus", sipuli, varsiselleri ja vihreä paprika. Tässä versiossa chorizo-makkara antaa gumbolle lisäksi hieman paellaa muistuttavan mausteisen aromin.

Gumbo  

• ½ kiloa maustamattomia kanankoipia
• 300 g chorizo-makkaraa - raakaa, ilmakuivattua tai molempia
• 200 g pekonia tai savukylkeä
• jättikatkaravun pyrstöjä
• 1 dl öljyä
• 1 dl jauhoja
• vihreä ja keltainen paprika
• 3 lehtisellerin vartta
• 1 sipuli
• 5 valkosipulin kynttä
• 1 punainen chili
• 1 litra kanalientä tai vettä
• 400 g purkki kuorittuja tomaatteja
• bataatti
• 2 laakerin lehteä
• loraus tabascoa
• ½ tl cayennepippuria
• suolaa ja mustapippuria
• nippu tuoretta persiljaa

Poista kanan koivista nahka ja levitä niille suolaa ja jauhettua mustapippuria. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipuli. Viipaloi chorizo ja kuutioi pekoni. Kuumenna öljy isossa pannussa ja ruskista siinä erikseen kanankoivet. Nosta ne reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle pekoni. Poimi sekin sivuun ja käytä seuraavaksi öljyssä makkarat ja lopuksi nopeasti katkaravut. Ideana on irroittaa maut ja raaka-aineiden omat rasvat öljyn joukkoon.

Seuraavaksi alkaa gumbon sydämen, eli rouxin valmistus. Poista öljyn joukosta mahdolliset sattumat ja vähennä lämpöä. Lisää öljyyn jauhot ja ruskista seosta hiljalleen jopa 20 minuuttia. Tarkoitus on saada suuruksesta syvän ruskea sakeahko keitos. Kokista riippuen tavoite vaihtelee pähkinän ruskeasta lähes tummaan suklaaseen. Syvässä etelässä neuvotaan vertaamaan rouxin väriä omaan ihonväriin, meillä kyseinen metodi taitaisi tuottaa laihan lopputuloksen.

Kun olet tyytyväinen rouxiisi, lisää "pyhän kolminaisuuden" varsiselleri, paprika ja sipuli. Kypsytä niitä muutama minuutti, lisää valkosipuli, chili, cayennepippuri ja tabasco. Seuraavaksi lisää haalea kanaliemi tai vesi ja hämmennä koko seos tasaiseksi. Gumbon koostumus voi vaihdella keiton ja paksun muhennoksen välillä, päätä itse millaisen rakenteen haluat. Kun neste on jälleen tarpeeksi kuumaa, lisää laakerinlehdet ja kanankoivet . Keitä puoli tuntia, lisää chorizo, pekoni, tomaatit ja bataatti.

Hauduta gumboa rauhallisesti, kunnes kanat ja bataatit ovat kunnolla kypsiä. Voit poistaa halutessasi kanan luut ja lisätä lihat takaisin pannuun. Lopuksi tarkista suola ja mausteet, lisää katkaravut ja silppua pinnalle persiljaa. Gumbosi sakeudesta riippuen tarjoa joko leivän tai riisin kera.

Viinisuositus: Cycles Gladiator, syrah, USA
Biisisuositus: Robert Johnson - Crossroads

Lime-jättikatkaravunpyrstö wokki

Wokit ovat varsinaisia arjen pelastajia. Myös tämä jättikatkaravunpyrstöjen höystämä wokki valmistuu supernopeasti. Annoksesta riittää kahdelle nälkäiselle.

Lime-jättikatkaravunpyrstö wokki

• pussi jättikatkaravunpyrstöjä (pakaste)
• reilu tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• punainen chili
• purkki kookosmaitoa
• 2 reilua tl sitruunaruohotahnaa
• 1 tl kalakastiketta
• yhden limen mehu
• voita ja seesamiöljyä paistamiseen
• suolaa
• tuoretta korianteria
• cashew pähkinöitä

Sulata jättikatkaravunpyrstöt. Paista ravunpyrstöt voi-seesamiöljyseoksessa kuumalla pannulla nopeasti, niin että ne saavat vain värin ja maun. Nämä ravut ovat kypsiä, joten liika paistaminen vain sitkistää niitä. Mausta suolalla ja limen mehulla. Nosta ne sitten sivuun odottamaan.

Kuumenna wokkipannussa voita ja seesamiöljyä. Lisää raastettu inkivääri ja pilkottu chili, josta olet poistanut siemenet. Lisää kookosmaito sekä kaksi reilua teelusikallista sitruunaruohotahnaa. Mausta kalakastikkeella ja kokonaisen limen mehulla. Anna kastikkeen kiehua nuudelien valmistuksen ajan. 

Keitä nuudelit ja pyöräytä ne rapujen paistamisen jäljiltä jääneessä voi-öljyseoksessa. Nyt kaikki onkin valmista sekoittamista varten. Yhdistä ainekset wokkipannussa. Lisää halutessasi cashew-pähkinöitä. Silppua viimeiseksi runsaasti korianteria. Melo menemään! Tänä iltana aikasi säästyy ruoanlaittopuuhilta muuhun mukavaan.