Viinahävikistä herkuksi: portviini-paahtovanukas

Meillä on näköjään viinahävikistä herkuksi -viikot! Kun aikaisemmassa postauksessa käytettiin marsalaviinin jämiä taivaalliseen kanakastikkeeseen, niin nyt yritettiin hävittää portviinin jämiä. Hävikki oli tosin aika pieni, kun tähän Maku-lehdestä löytämääni reseptiin upposi viiniä vain kaksi ruokalusikallista.

Kaapista löytyy vielä jumalattoman isot pullot sekä punaista että valkoista portviiniä, joita on molempia vajunut vain muutama sentti. Luin, että portviini säilyy huonosti avattuna, joten täytynee keksiä pian uusia käyttökohteita ennen kuin tämä jalo juoma siirtyy oikeasti viinien taivaaseen. Tai sitten täytyy vain nauttia lasillinen portviiniä syysiltojen iloksi. Ei sekään ole hullumpi vaihtoehto.   

Portviini-pahtovanukas

• 2 dl kuohukermaa
• 2 dl täysmaitoa
• 2 - 3 sitruunankuoriviipaletta
• 2 munaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl sokeria
• 2 rkl portviiniä

Sokerililemi

• 1 dl sokeria
• 2 rkl vettä

Ota valmiiksi esille 6 uuninkestävää annosvuokaa. Keitä sokeriliemen aineksia kattilassa, kunnes seos on kauniin kullanruskeaa. Jaa seos vuokiin ja kääntele niitä niin, että sokeriseos peittää koko pohjan. Tässä on toimittava sukkelasti, koska sokeriliemi jämähtää alta aikayksikön.

Laita kerma, maito ja sitruunankuoret kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila sivuun ja anna maustua puolisen tuntia. Nouki sitruunankuoret pois ja kiehauta seos uudelleen. 

Sekoita munat, keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kaada kuuma kerma-maitoseos joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta portviinillä. Jaa seos vuokiin.

Nosta annosvuoat isoon uunivuokaan. Kaada kuumaa vettä uunivuokaan niin, että se ulottuu annosvuokien puoleen väliin. Kypsennä vesihauteessa 175 asteessa noin 40 minuuttia. 

Jäähdytä ja kumoa tarjolle.  

Mitähän herkkua keksisi Viikate Tervaskanto -pullon jämistä?

Biisisuositus: Eppu normaali - Baarikärpänen

Raparperi crème brûlée

Kyllä voi postauksen aloittaminen olla hankalaa. Ensin pitää etsiä näppäimistöltä oikeat tarkenäppäimet, jotta postattava ruoka tulee kirjoitettua oikein. No, nyt ovat akuutti, gravis ja sirkumfleksi oikeilla paikoillaan ja vihdoin päästään itse asiaan. Helpompi olisi tietysti ollut kiertää koko asia ja nimetä tämä jälkiruoka raparperi paahtovanukkaaksi, mutta pitihän se nyt antaa kevään ensimmäisille hennoille raparperinvarsille niiden ansaitsema arvo ja nimetä jälkkäri elegantimmin. Tässä siis raparperi crème brûlée, s'il vous plâit.

Raparperi crème brûlée

(Neljälle)

• 200 g raparperin varsia
• 2 rkl ruokokidesokeria
• 2 dl kuohukermaa
• 1 dl kookoskermaa
• 1 vaniljatanko
• ½ tl jauhettua kardemummaa
• 3 keltuaista
• ½ dl sokeria
• ruokokidesokeria paahtamiseen

Kuori ja pilko raparperin varret. Laita raparperi voideltuun uunivuokaan ja paahda uunissa 150 asteessa puolisen tuntia. Sekoita ruokokidesokeri pehmenneisiin raparperin paloihin ja jaa seos neljän pienen uunivuoan pohjalle. 

Sekoita kerma ja kookoskerma kattilassa. Mausta kerma halkaistulla vaniljatangolla ja kardemummalla. Kiehauta seos ja siivilöi mausteet pois kermasta. Sekoita vispilällä keltuaiset ja sokeri löysäksi, vaaleaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt kerma keltuaisten joukkoon samalla sekoittaen. 

Kaada kermaseos vuokiin raparperin päälle. Tee foliosta tiiviit kannet vuokiin. Asettele vuoat suurempaan uunivuokaan vesihauteeseen niin, että vesi ulottuu 2/3 asti vuokia. Jos laitat vesihauteeseen kiehuvaa vettä, kypsyminen vie aikaa 150 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Mikäli vesi on kylmää, kypsennä vanukkaita kaksinkertainen aika. Vanukas saa olla hieman hyllyvää uunista otettaessa.

Jäähdytä vanukkaita ennen jääkaappin laittoa ja anna olla kylmässä ainakin pari tuntia. Ripottele juuri ennen tarjoamista vanukkaiden pinnalle ruokokidesokeria ja tohota pintaan kunnolla paahteinen pinta. Jos rapea paahdettu sokeripinta, alta paljastuva pehmeä vaniljainen vanukas sekä makean kirpeä raparperisydän eivät saa sinua onnelliseksi, niin mikä saa?     

     

Biisisuositus: B.B.King (RIP) - Key to the Highway

Say cheese cake

Eipä ole pitkän aikaan tullut tehtyä uunissa paistettua juustokakkua. Hyydytetyt juustokakut keksimurskapohjalla ovat jostakin syystä vieneet viime vuosina pitemmän korren, ja tämä ohjekin piti kaivella arkistojen kaikkein syvimmästä nurkasta. Koska en ole liian makean ystävä, juustokakut sopivat minun makuuni. Niihin saa myös kivasti raikkautta ja kirpeyttä marjoilla tai vaikkapa mangolla.

Tämä on itse asiassa varmaan ihan ensimmäinen juustokakkureseptini, joka sai minut aikanaan rakastumaan tähän herkkuun. Arkistostani resepti löytyi nimellä Hovipiiras, koska tuohon aikaan tuorejuustoja ei varmaan ollut saatavilla kuin tuota nimenomaista merkkiä. Tämäkin on taas yksi esimerkki siitä, miten niin moni asia ympärillä muuttuu, mutta kuinkas ollakaan, itse ei ollenkaan.

Cheese cake 

• 100 g voita
• 3/4 dl sokeria
• 2 ½ dl vehnäjauhoja
• 1 muna

Täyte:

• 2 prk maustamatonta juustoa (á 175-200g)
• 1 dl sokeria
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 tl vanilliinisokeria
• 2 rkl maissijauhoja
• 2 keltuaista 
• 2 dl kuohukermaa
• 2 valkuaista

Sekoita pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja sekoita lopuksi joukkoon muna. Levitä taikina voidellun irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Minä käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta 22 cm olisi parempi, että kakusta tulisi hieman korkeampi. Painele vuoan korkuinen foliosuikale reunoille taikinan päälle, jotta taikina ei valuisi paiston aikana. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa ja poista foliosuikale. 

Yhdistä kulhossa täytteen ainekset huolellisesti. Lisää lopuksi kerma- ja valkuaisvaahdot ja sekoita varoen. Kaada täyte vuokaan ja paista kakkua 150 asteessa noin tunti. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä, mieluiten seuraavana päivänä. Minulle tämä maistuu ihan tällaisenaan, mutta toki marjat tai niistä tehty kastike vielä kruunaavat herkun.

Biisisuositus: Madonna - American Pie

Mascarpone-semifreddo

Voi, miten rakastankaan jäätelöä. Jäätelökone on pitkään ollut toivelistallani, mutta aina on löytynyt jotain muuta kivaa tai tarpeellista ostettavaa. Eikä tuolla kaappien nurkissakaan ole hirveästi tilaa uusille laitteille. Hankinta on siis jäänyt. Edelleen kuitenkin himoitsen kylmää, ihanan syntistä, täydellistä aterian päätöstä, eikä kaupan jätskikaapeista tunnu aina löytyvän apua tuskaan. Mutta ei hätää! Italian lahja maailmalle (yksi tuhansista) on semifreddo, jäädykkeen ja jäätelön risteytys, jonka tekemiseen ei tarvita jäätelökonetta.

Vaikka vettä sataakin ja taivas on harmaa, tämän jälkiruoan myötä harmaus unohtuu ja mieli alkaa halajamaan gelaton kotimaahan. Jos matkakuume on vallannut jonkun muunkin, tässä on aivan ihana majapaikka pohjois-Italiassa. Alakerrasta löytyy Michelin-oppaassakin suosituksen saanut Castagneto-ravintola.

Mascarpone-semifreddo

• 1,2 dl veriappelsiinimehua
• 120 g sokeria
• yhden appelsiinin raastettu kuori
• 20 g juoksevaa hunajaa
• 5 munankeltuaista
• 500 g mascarponea

Mansikkakastike

• 5 dl mansikoita (pakastettuja tai tuoreita)
• 2 rkl tomusokeria
• hiukan puristettua appelsiinimehua

Pane mehu, sokeri, appelsiinin raastettu kuori ja hunaja kattilaan ja keitä 4 - 5 minuuttia keskilämmöllä. Jätä jäähtymään. Vatkaa keltuaiset kevyeksi vaahdoksi. Lisää jäähtynyt mehuliemi keltuaisten joukkoon vähin erin samalla tehokkaasti vatkaten. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä massaa vatkaten veden koko ajan poreillessa, kunnes seos on paksua ja sileää. Ota massa pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista kunnes seos on kunnolla jäähtynyt. Sekoita marcarpone joukkoon ja siivilöi seos. 

Kaada seos kulhoon ja pane tunniksi pakkaseen. Ota kulho pakkasesta ja vatkaa massa kuohkeaksi. Reseptin mukaan tämä tulisi toistaa kaksi kertaa. Minä hieman oikaisin, ja tein vain kerran. Loistavaa tuli niinkin.

Kaada jäädyke vuokiin ja jäädytä pakastimessa kohmeiseksi. Ota vuoat pakkasesta noin viisi minuuttia ennen tarjoilua, Semifreddon ohje on kirjasta Italialaiset jälkiruoat.

Voit tarjota jäädykkeen lisänä mansikkakastiketta. Kastike valmistuu hetkessä soseuttamalla aineet sauvasekoittimella.

Biisisuositus: Annie Lennox - Cold

Makealla tiellä

Rocky Roadin valmistaminen on oikeasti niin nopeaa ja helppoa, että lapsikin sen osaa. Meidänkin pikkukokki tykkää osallistua tämän herkun tekoon - syömisestä nyt puhumattakaan. Pikkukokin kunniatehtäväksi on muodostunut vaahtokarkkien leikkaaminen saksilla. Tämä sujuukin jo vankalla ammattitaidolla ja palkaksi riittää omien luomusten syöminen.  

Meillä Rocky Road tehdään mahdollisimman simppelisti. Suklaa sulatetaan mikrossa, ei kattilassa voin tai kondensoidun maidon kanssa. Herkkuhan on myös siitä mainio, että suklaan joukkoon voi heittää mukaan juuri sitä, mistä itse pitää: vaahtokarkkeja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, keksin paloja, lakuja. Omaksi suosikiksi on noussut pakastekuivatut mansikat, joita saa ainakin Punnitse ja Säästä myymälöistä. Ja koska en ole yltiöpäisen makean ystävä, suolatut pähkinät tasapainottavat liikaa makeutta. 

Entä sitten suklaa - tummaa, vaaleaa vai siltä väliltä? Oma mieltymys ratkaisee tässäkin. Minä tykkään yleensä tummasta suklaasta, mutta vaihtelunhalu pakotti valitsemaan tällä kertaa vaaleaa, ja priimaa tuli näinkin.

Ainoa huono puoli näissä on, että herkkupalojen jähmettyminen jääkaapissa vie pari tuntia. Seuraavan kerran taidankin tyrkätä seoksen pakastimeen. Vai pitäisiköhän ostaa näitä varten pikapakastin tai nestemäistä typpeä? Jahas, tässä vaiheessa Australian Masterchef kauden seuraamista ei näköjään voi välttyä seuraamuksilta...

Rocky Road

• 200 g suklaata
• vaahtokarkkeja
• suolattuja cashew pähkinöitä 
• pakastekuivattuja mansikoita 

Sulata suklaa mikrossa ja pilko muut ainesosat sopivan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kaikki keskenään ja levitä leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai rasiaan. Laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

Biisisuositus: Canned Heat - On The Road Again

Leipää leivän päälle

Osallistuin hiljattain Marttojen voileipäkurssille, jossa tehtiin erilaisia leipäpohjaisia tarjottavia. Isänpäivänä sitten nautittiin kurssilta haetuilla inspiraatioilla. Leipää syötiin aamulla ja lopuksi vielä hieman yllättävästi - isänpäivän lounaan jälkiruokana. Virallinen suositus muuten viljavalmisteista päivässä on 6 - 9 annosta. Täysjyväleipää tulisi olla puolet tuosta määrästä. Hmm, omalta osalta täytyy myöntää, että ehkä joskus toteutuu, mutta useimmiten ei.   

  Ciabatta vuohenjuustolla ja viinirypälesalsalla

• paahdettua ciabattaa
• pehmeää vuohenjuustoa
• tummia siemenettömiä viinirypäleitä
• pieni punasipuli
• persiljaa
• balsamiviinietikkaa

Puolita viinirypäleet ja silppua sipuli sekä persilja. Sekoita salsan ainekset keskenään ja mausta balsamiviinietikalla. Paahda ciabatta viipaleet uunissa. Sipaise leipien päälle vuohenjuustoa ja annostele keko viinirypälesalsaa leipien päälle. Koristele vielä persiljasilpulla. 

Ruisleipää ja avokadotahnaa

• Real ruisleipää
• 2 avokadoa
• limen mehua
• keitettyjä kananmunia
• suolaa ja mustapippuria
• kapriksia
• persiljaa

Keitä kananmunat. Lusikoi avokadon sisus lautaselle ja muussaa sitä hieman haarukalla. Purista limen mehua joukkoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Voitele leivät avokadotahnalla. Koristele kananmunalohkoilla, kapriksilla ja persiljalla. Mausta suolalla ja pippurilla.    

Ruisleipä-vadelma-mascarpone-mousse

• 2,5 Real ruisleipä palaa
• 50 g sulatettua voita
• 0,3 dl fariinisokeria

Vadelma-mascarpone-mousse

• 240 g mascarponea
• 1 dl ranskankermaa
• ½ dl tomusokeria
• pieni rasia (0,3 l) pakastevadelmia

Mallasströsseli

• 25 g voita
• 25 g mämmimallasjauhoja
• 25 g sokeria
• 25 g vehnäjauhoja

Tee ensin mallasströsseli. Sekoita huoneenlämpöinen voi, mämmimallasjauhot, sokeri ja vehnäjauhot niin, että saat strösselin kaltaista murua. Levitä muruseos vuokaan ja paista 160 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Hienonna leipä pieneksi rouheeksi. Sekoita voisula ja fariinisokeri huolellisesti joukkoon. Annostele tarjoiluastioiden pohjalle. 

Sekoita mascarpone-juusto, ranskankerma, tomusokeri ja vadelmat. Säästä muutama vadelma koristeluun.

Kokoa annokset. Lusikoi vadelmamoussea leipäseoksen päälle ja koristele vadelmilla sekä mallasströsselillä. Ohjeesta tulee kuusi annosta. 

Suussasulava clafoutis luumuista

Clafoutis on melkein kuin pannukakku ranskalaisittain! Vaikka leivonnainen on elegantti ja hienostunut, on se yhtä helppo tehdä kuin meikäläisten pannari. Älä siis säikähdä soinnillista nimeä tai ranskalaista keittotaitoa, vaan pyöräytä vaihteeksi hivenen erilainen pannukakku. Lopputulos on silkinpehmeää ja suussasulavaa. Useimmiten alkuperäisissä ohjeissa on käytetty kirsikoita. Jos olet kuten sadun kettu, etkä välitä noukkia puista happamia makuja, laita täytteeseen makeita hedelmiä. 

Clafoutis luumuista

• halkaistuja luumuja, kivet poistettuna
• 2 dl kuohukermaa
• 3 munaa
• 2 rkl sulatettua voita
• 0,75 dl ruskeaa ruokokidesokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1/4 tl kardemummaa
• 1 1/4 dl jauhoja 

Vispaa kerma ja munat sekaisin. Lisää jäähtynyt, sulatettu voi ja sokerit taikinaan. Kun sokerit ovat liuonneet seokseen, lisää hyppysellinen kardemummaa. Siivilöi jauhot joukkoon. Vispaa niin kauan, että lopputulos on silkinpehmeä eikä taikinassa ole jauhopaukkuja.  

Voitele valurautapannu kevyesti. Kaada taikina pannulle ja upota luumun puolikkaat taikinaan. 

Paista 175 asteisessa uunissa 35 - 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea eikä taikina enää tartu hammastikkuun kokeiltaessa. Siivilöi hieman jäähtyneen pannukakun pinnalle tomusokeria.     

Niin pehmeää! C'est délicieux!

Biisisuositus: Santana feat. Rob Thomas - Smooth

Sadonkorjuuta 12 vuoden takaa

Elämme kiehtovaa sadonkorjuuaikaa ja blogit ovatkin pullollaan sesongin mukaisia herkkuja. Tähän kakkuun käytetty ohrasato on korjattu, mallastettu ja laitettu kypsymään jo 12 vuotta sitten. Toki kakkuun voisi laittaa vähemmänkin aikaa kypsynyttä viskiä, mutta jos haluaa nauttia juomaa myös avecina, on vivahteikas 12-vuotias Auchentoshan oiva valinta. Kakku on ihanan täyteläinen ja viski antaa siihen hienostuneen aromin.    

Irish coffee juustokakku

• 175 g kaurakeksejä
• 1 dl sulatettua voita
• 6 liivatelehteä
• 300 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl sokeria
• 1 ½ tl vaniljasokeria
• 3/4 dl viskiä
• 1 dl vahvaa kahvia
• 3 dl kuohukermaa
• 2 valkuaista

Hienonna keksit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele seos irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle. Paista pohjaa 150 asteessa 10 minuuttia.

Upota liivatelehdet kylmään veteen. Vatkaa tuorejuusto, keltuaiset ja sokerit keskenään ja sekoita joukkoon viski. Liuota puristetut liivatelehdet kuumaan kahviin. Jäähdytä hetki ja lisää juustoseokseen. 

Vatkaa kerma ja valkuaiset erikseen vaahdoksi. Sekoita molemmat seokseen. Anna täytteen hyytyä hetki ja kaada pohjan päälle. Hyydytä kylmässä yön yli.  

Viskisuositus: Auchentoshan 12 years old single malt

Biisisuositus: Metallica - Whiskey In The Jar

Onni on ystävä, jolla on kirsikkapuu

Onni olisi omistaa oma kirsikkapuu, mutta vielä suurempi onni on omistaa sellainen ystävä, jonka kirsikkapuut tuottavat satoa yli omien tarpeiden. Pitihän se kutsua itsensä taas kylään sattumoisin parhaimpaan kirsikoiden satoaikaan. Tähtäimessäni olivat ylälatvojen mehukkaan näköiset yksilöt, joten eikun rakennustelineen päälle keikkumaan, eikä aikaakaan, kun sain kahmittua syliini kirsikkapiiraan aineet. 

Postauksen alkuun piti tietysti jäädä ihmettelemään, että onkos se kirsikka muuten marja vai hedelmä. Asiaa googlettaessa huomasin onnekseni, että en ollut ainoa tyhmä. Enkä ole varma, tulinko sittenkään viisaammaksi. Netin ihmeellisessä maailmassa kun kerrottiin, että kirsikka on kivihedelmä eli luumarja. Eli ota tästä nyt selvää! Marja tai hedelmä - sama se. Hyvää on kuitenkin! Seuraava ohje on kirjasta Kokataan yhdessä italialaista.

Murea kirsikkapiiras 

 (Crostata di ciliegie)

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl mantelirouhetta
• hieman suolaa
• 3/4 dl sokeria
• 125 g voita
• 1 kanamuna + 1 keltuainen
• 800 g kirsikoita
• reilu desi sokeria
• hieman jauhettua mausteneilikkaa
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• munankeltuainen + 1 rkl maitoa voiteluun

Mittaa jauhot, mantelirouhe, suola ja sokeri kulhoon. Nypi voi jauhoihin. Sekoita myös kananmuna ja keltuainen hyvin joukkoon. Kun massa pysyy hyvin kasassa kulhossa, jatka vaivaamista työpöydällä. Pyöritä taikina palloksi, peitä voipaperilla ja siirrä tunniksi jääkaappiin.

Sitten seuraakin työläin vaihe, nimittäin kivien poisto kirsikoista. Tähän hommaan olisi saatavilla myös tarkoitukseen suunniteltuja kiven poistajapihtejä. Mutta kun en kuitenkaan käy siellä rakennustelineen päällä keikkumassa kuin harvakseltaan, niin ei ole tullut hankittua moista apuvälinettä. Hyvin sujui poisto ihan terävän veitsen avullakin. Veitsi puoleen väliin kirsikkaa ja kaivetaan kivi ulos. Ehkä noista pihdeistä olisi se hyöty, että operaation jälkeen keittiössä olisi vähemmän siivottavaa. Rapatessa tuppaa nimittäin roiskumaan!

Sitten valmistetaan kirsikkakompotti. Keitä kirsikoita sokerin ja mausteneilikan kanssa ilman kantta hiljaisella lämmöllä noin vartin ajan. Seoksesta pitäisi saada haihdutettua liika neste pois. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori seokseen. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Yhdistä kaksi palleroista. Kauli niistä kahden kelmun välissä hieman piirasvuokaa (26-28 senttiä) suurempi pyöreä levy. Nosta taikina kelmun avulla vuokaan. Painele taikina vuoan reunoille ja pohjalle. Pistele haarukalla.

Kauli lopputaikinasta jauhotetulla alustalla suikaleita ristikkoa varten. Levitä kirsikkaseos piiraspohjalle. Asettele suikaleet ristikoksi piiraan päälle. Voitele taikinasuikaleet muna-maitoseoksella. Paista crostataa 180 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia. Makeanhapan ja kivan rapsakka piiras maistuu pehmeän jätskin tai vaniljakastikkeen kera.

Biisisuositus: Brainstorm - My Star

Suklaavaahtoa vadelmien kera

Maukas, helppo ja kevyt jälkkäri - kuulostaa liian hyvälle ollakseen totta. Gino D'Acampo on kuitenkin sellaisen ohjeen kehitellyt, ja nyt haluan esitellä sen myös muille tällaisia reseptejä kaipaaville. Maltan tuskin odottaa ensi kesään, kun pakastevadelmat voi korvata tuoreilla ja mehukkailla marjoilla. Hyvää oli näinkin! Ohjeesta riittää kolmelle nautinnonhaluiselle aterian täydelliseksi lopuksi.

Suklaavaahtoa vadelmien kera

• 100 g tummaa laadukasta suklaata
• 2 kananmunaa
• ½ appelsiinin mehu ja kuori sekä muutama kuorisuikale koristeluun
• 100 g kotimaisia pakastettuja vadelmia

Sulata suklaa vesihauteessa ja laita se hetkeksi sivuun jäähtymään. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää keltuaisten joukkoon appelsiinin kuoriraaste sekä mehu ja vatkaa parin minuutin ajan kunnes vaahto on vaaleaa ja kuohkeaa. Kääntele sulatettu suklaa keltuaisvaahdon joukkoon. Sekoita varovasti joukkoon myös valkuaisvaahto.

Jaa jäiset vadelmat tarjoilumaljojen pohjalle. Kaada suklaavaahto vadelmien päälle. Peitä annokset kelmulla ja laita jääkaappiin 3 tunniksi. Viimeistele annokset vadelmilla ja appelsiinin kuorisuikaleilla.

Vaniljainen tiramisu

Mascarpone, kerma, muna, sokeri, espresso, likööri, savoiardikeksit ja kaakaojauhe. Näistä aineista syntyy tietenkin klassikkojälkiruoka tiramisu. Selailin taannoin kasan italialaisia keittokirjoja ja havahduin, että niissä yksikään tiramisu resepti ei ollut samanlainen. Mascarpone voidaan korvata ricottajuuston ja kreikkalaisen jogurtin yhdistelmällä ja keksit sokerikakkupohjalla. Tiramisun maustamiseen voidaan käyttää sitruunan-/appelsiininkuorta ja -mehua, kanelia tai vaniljasokeria. Mausteena käytetty alkoholi vaihtelee sitäkin enemmän. Vastaan tulivat ainakin grappa, rommi, konjakki, Strega-likööri, kahvi- tai hasselpähkinälikööri, amaretto ja marsala.

Entäpä sitten keskustelu, mistä tiramisu on alun perin saanut alkunsa? No, siitähän nyt ei kukaan ota selvää. Kaikki haluavat omia kunnian tämän täydellisen jälkiruoan keksimisestä. Kaikki kunnia keksijälle, kuka hän sitten onkin. Meillä ainakin tykätään, ja tällä kertaa vaniljaisena versiona. 

Vaniljainen tiramisu

• 250 g mascarponea
• 2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
• 2 keltuaista
• 2 rkl tomusokeria
• 1 ½ dl espressoa (tai vahvaa kahvia)
• 1 rkl Passito jälkiruokaviiniä
• savoiardi keksejä
• kanelijauhetta
• makeuttamatonta kaakaojauhetta

Keitä ensin espresso, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla. Vatkaa keltuaiset ja tomusokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Vaahdota toisessa kulhossa vaniljakastike pehmen jämäkäksi. Yhdistä mascarpone sekä vanilja- ja munavaahdot huolellisesti sekoittaen. Sekoita pienessä kulhossa keskenään myös jäähtynyt kahvi ja viini.

Aloita tiramisun kokoaminen. Kasta yksitellen keksit kahviin ja lado ne suorakaiteen tai neliön muotoisen vuoan pohjalle vieri viereen. Levitä puolet vaahdosta keksien päälle. Lado sitten uusi kerros kahvilla maustettuja keksejä, kaada loppuvaahto päälle ja tasoita pinta. Laita jääkaappiin tekeytymään vähintään 6 tunniksi. Sekoita kaakaojauheen joukkoon hivenen kanelia ja hunnuta tiramisu jauheella juuri ennen tarjoilua.

On se vaan ihanaa, että joku on keksinyt tämänkin klassikon. Eittämättä italialaiset hallitsevat myös makean puolen; tiramisu, panna cotta ja maailman parhaimmat jäätelöt edustavat dolce vitaa parhaimmillaan.

Omenabaklava

Kreetalta jäi aikoinaan mieleen yksi jälkiruoka ylitse muiden: ihanan lehtevä baklava. Sitä on pitänyt kokeilla loihtia omassakin keittiössä jo muutaman vuoden ajan, mutta vasta nyt ryhdyin tuumasta toimeen. Seuraavaan kertaan ei kyllä tarvitse odottaa niin kauan. Hyvänen aika, mikä ihanan rapea ja makea herkku! Perijätärkin rakastui täysin tähän leivonnaiseen ja pyysi, että näitä pitää tehdä sitten hänen seuraaville synttäreilleen. Osui ja upposi siis koko kaartiin!

Resepti on mukailtu Alkon Etiketti-lehdestä 1/2014. Etiketti on muuten yleensäkin aika oiva läpyskä. Viinitietouden kasvattamisen lisäksi siitä on tullut testailtua ruokaohje jos toinenkin hyvällä menestyksellä. Kannattaa siis ottaa matkaan aina, kun asioi valtion alkoholiliikkeessä.  

Omenabaklava

• 4 filotaikinalevyä
• 1 dl voisulaa

Täyte

• 4 omenaa (Granny Smith)
• 1 dl rouhittuja pähkinöitä (pistaasi- tai saksanpähkinöitä)
• 0,75 dl fariinisokeria
• ½ dl sultanarusinoita
• ½ dl kuivattuja pehmeitä aprikooseja pieneksi kuutioituna
• 1 tl sitruunankuorta ja tilkka sitruunan mehua
• 2 tl kanelia

Loppuvoiteluun

• 1 dl voisulaa
• 1 rkl juoksevaa hunajaa

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Tee seuraavaksi baklavan täyte. Pilko kuoritut omenat pieniksi kuutioiksi. Purista tilkkanen sitruunamehua niiden päälle. Sekoita mukaan myös muut täytteen aineet.

Sulata voi taikinalevyjen voitelua varten. Asettele 4 filotaikinalevyä kerroksittain leivinpaperille ja sivele jokainen kerros voisulalla. Pidä ne filotaikinalevyt, joita et käsittele, kostean keittiöpyyhkeen alla kuivumisen ehkäisemiseksi. Leikkaa taikina kahteen osaan, sillä annoksesta tulee kaksi rullaa.

Jaa täyte taikinalevyille ja kääri ne varovasti rullalle aloittaen pitkältä sivulta. Nosta rullat pellille niin, että saumakohta jää alle. Voitele rullat voisulalla. Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia. 

Sekoita voisula ja hunaja. Voitele rullia kerran paistamisen aikana. Nyt uunista alkaa tulvia ihanan hunajainen tuoksu, ah! Käytä loput voisulaseoksesta valmiiden baklavarullien voiteluun. Jäähdytä rullat huoneenlämpöiseksi, leikkaa annospaloiksi ja tarjoa vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.    

Filotaikinaa jäi sen verran yli, että teimme jääkaapista löytyneestä jämänyhtöpossusta ja nopeasti pannulla freesatuista porkkana- ja kaalisuikaleista vielä kevätkääryleen tapaisia rullia. Olivat muuten ylihyviä myöskin! Tällaista on kokkaus parhaimmillaan. Maittava ruoka syntyy silmänräpäyksessä siitä, mikä jääkaapin tarjonta sillä hetkellä on. Nyhtöpossurulliin palaamme vielä tulevaisuudessa.

Biisisuositus: Scandinavian Music Group - Omenankukan terälehtiä

Put de mango in de coconut

Jälleen on käynyt niin, että telkusta on katsottu ruokaohjelmaa, bongattu hyvä resepti, mutta sitä ei ole tallennettu millään muotoa. Muistisyövereihin on kuitenkin jäänyt jokin jälki ohjeesta. Ohjelma ainakin oli Tomi Björckin Tomin keittiössä, ja aika joskus pari vuotta sitten. Olen koittanut etsiä reseptiä, mutta ei - valitettavasti en löydä netistä todistusaineistoa, onko tämä totta vai tarua. Mutta uskokaa, että hyvää tämä jälkkäri on. Ja syntyy niin joutuin, että et ehdi blueskissaa sanoa. Alla olevasta ohjeesta riittää kolmelle makean nälkäiselle.  

Mangoa kookoskermassa

• 250 ml kookoskermaa (Blue Dragon)
• 1 syöntikypsä mango
• kondensoitua maitoa maun mukaan 

Pilko mango pieniksi kuutioiksi. Notkista kookoskerma kulhossa. Lisää kerman joukkoon kondensoitua maitoa sen verran, kun oma suu kaipaa makeutta. Minä laitan makeuden tuskasta riippuen 2 - 4 rkl. Makeus tulee maidosta, joten sokeria ei tarvita.

Biisisuositus: Harry Nilsson - Coconut

Zabaglione - nyt juhlitaan!

Vaikka zabaglione on tunnetuimpia italialaisia jälkiruokia, ja vispilämme viittaa usein juuri sinne suuntaan, ei tätä herkkua ole ennen valmistettu keittiössämme. Pitihän tämä puute nyt korjata, nautimmehan sentään juhlaillallista. Muutaman ohjeen plärättyäni päädyin Antonio Carluccion reseptiin kirjasta Makuja ja musiikka Italiasta, jossa viinivaahto valmistetaan Moscato Passito -viinistä. Tavallisimmin käytetty viini lienee kuitenkin Marsala-viini. Zabaglionen voi tarjoilla tuoreiden hedelmien tai marjojen kanssa, mutta me nautimme sitä laseista cantuccini keksien kera. Pääasia, että jälkiruoka nautitaan saman tien, kun se on vielä kuohkeaa vaahtoa. 

Muskatellizabaglione

(Zabaglione al Moscato)

• 4 keltuaista
• 100 g sokeria
• 1,7 dl NES Passito di Pantelleria -jälkiruokaviiniä

Vatkaa keltuaisia ja sokeria teräskulhossa kunnes sokeri liukenee. Lisää viini ja jatka vispaamista vielä viisi minuuttia. Laita kulho (tai pienempi kattila) suuremman kattilan päälle vesihauteeseen ja vatkaa vispilällä kunnes rakenne sakenee ilmavaksi ja pehmeäksi vaahdoksi. Tässä pitäisi mennä aikaa reilu viisi minuuttia. 

Itsehän sain aikaa kulumaan tähän hommaan parikymmentä minuuttia, ja tuskailin jo olkapäävamman kanssa, kun seos ei alkanut sakenemaan - ei sitten millään. Taas tarvittiin Pöllön apua, joka huomautti ystävällisesti, että seoshan on ihan kylmää (käytin epähuomiossa kaksikerroksista teräskulhoa). Kun kulho vaihtui, loppu sujuikin kuin tanssi. Kokataan hieman, mokataan hieman ja rokataan hieman! 

Kippis kuluneelle blogivuodelle! Huomenna blogimme täyttää yhden vuoden! Olemme tähän ikään mennessä oppineet ottamaan ensiaskeleemme, vaikkakin meno on välillä vielä hiukan horjuvaa. Yksivuotiaan uholla haluamme kuitenkin koko ajan kehittyä ja oppia uusia asioita. Sitä oppia olemme eniten saaneet muita blogeja seuraamalla. Perunabluussia kiittää siis innoituksesta!   

Biisisuositus: Kauko Röyhkä - Paha maa

Limoncello panna cotta

Limoncello tuo aina mieleeni Sisilian, jossa kävimme Pöllön kanssa vuosia sitten. Ote matkapäiväkirjasta:

"On ihme, että ihmiset pysyvät hengissä Palermon kaduilla. Kaikkialla kuuluu vespojen pärinä ja autojen tööttäily. Äänitorvilla puhuminen on ihan oma kielensä; on tervehdystööttäys, flirttitööttäys, painu siitä tööttäys ja oletko idiootti tööttäys. Jotenkin pääsimme sukkuloimaan Theatro Massimolle. Portaille ei päässyt kuolemaan, kuten Kummisedän loppukohtauksessa, mutta toisaalta on ihan mukavaa olla elossa."  

Limoncello panna cotta

• 2 liivatelehteä
• 3 dl kuohukermaa
• 1 dl täysmaitoa
• ½ dl sokeria
• vaniljatanko halkaistuna
• 1 rkl Limoncello-likööriä
• 2 tl lemon curdia
• 1 dl kreikkalaista jogurttia

Laita liivatelehdet likoamaan väljään kylmään veteen 10 minuutiksi. Kaada kerma-maitoseos kattilaan ja lisää myös halkaistu vaniljatanko siemenineen sekä sokeri. Kuumenna lähes kiehumispisteeseen. Siivilöi kerma kulhoon. Purista liivatelehdistä vesi pois ja sekoita ne vielä lämpimään kermaseokseen. Lisää lopuksi Limoncello, lemon curd sekä jogurtti. Sekoita hyvin. Kaada joko tarjoilumaljoihin tai halutessasi kumottaviin astioihin ja siirrä kylmään vähintään kahdeksi tunniksi.      

Biisisuositus: U2 - Lemon

Helppo misu lasissa

Kiireen keskelläkin voi herkutella laadukkaasti. Ja mikä meitä mukavuudenhaluisia kissoja ilahduttaa; maistuvuutta on mahdollista luoda myös ilman suurempaa uurastusta. Itse tehty voittaa kuitenkin aina einestiskistä löytyvän pläjäyksen.   

Helppo misu

• 250 g mascarponea
• 2,5 dl kuohukermaa
• 4 rkl tomusokeria
• ½ espressokupillinen jäähdytettyä espressoa¨(tai vahvaa kahvia)
• savoiardikeksejä
• pinnalle: oikeaa kaakaojauhetta

Keitä ensin kahvi, jotta se ehtii kunnolla jäähtyä. Vaahdota kuohukerma ja lisää joukkoon mascarpone. Mausta tomusokerilla. Lisää jäähtynyt kahvi vaahdon joukkoon ja sekoita hyvin. Lusikoi seosta laseihin ja nosta jääkaappiin. Juuri ennen tarjoilua laita kuhunkin lasiin yksi savoiardikeksi ja siivilöi pinnalle aitoa kaakaojauhetta. Tämän helpompaa misua ei olekaan! 

Isin aamu - sitruunakakkua hennolla otteella

Meidän iskälle tämä aamu merkitsee sitä, että kerrankin saa olla viimeinen, joka nousee ylös. Isi on aamiaisensa ansainnut. Pidämme sinusta, siinä kaikki.

Sitruunakakku

• 400 g vehnäjauhoja
• 1 rkl leivinjauhetta
• 225 g huoneenlämpöistä voita
• 225 g sokeria
• 4 suurta kananmunaa vatkattuna
• 250 ml huoneenlämpöistä ranskankermaa
• kahden sitruunan raastettu kuori
• yhden sitruunan mehu

Kuorrutus

• 300g huoneenlämpäistä vähäsuolaista voita
• 500 g tomusokeria
• 4 rkl lemon curdia
• erilaisia karkkeja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe yhteen kulhoon. Vaahdota kananmunat toisessa kulhossa kevyeksi vaahdoksi. Vaahdota myös huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Lisää voi-sokerivaahdon sekaan vaahdotetut kananmunat pienissä erissä ja vatkaa välillä voimakkaasti. 

Säädä vatkain pienimmälle nopeudelle ja sekoita vuorotellen jauhoja ja ranskankermaa pieninä annoksina. Lisää lopuksi sitruunankuori ja -mehu ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun ja voideltuun vuokaan (24 cm). Paista uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Anna jäähtyä vuoassa hetken aikaa ennen kumoamista ritilälle. Käännä kakku oikein päin ja anna sen jäähtyä kunnolla.   

Vaahdota kuorrutusta varten voi ja sokeri. Lisää joukkoon sitruunatahna ja sekoita hyvin. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahtia. Laita alimmainen kakkupohja tarjoiluvadille ja levitä kuumaan veteen kastetulla palettiveitsellä kuorrutusta sen päälle. Aseta toinen kakkulevy paikoilleen ja levitä loput kuorrutuksesta kakun päälle ja reunoille. Tasoita pinta palettiveitsen avulla. Koristele karkeilla. 

Ohje pohjautuu reseptiin kirjasta Satumaiset synttärikakut (Annie Rigg).

Biisisuositus: Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

Täydellinen creme brulee laitetaan kylmään kylpyyn

Mikähän siinä on, kun pitää lähteä kyseenalaistamaan tutut, turvalliset ja hyväksi todetut reseptit? No, varmaan halu löytää vielä parempaa, erittäin hyvää, jopa täydellistä makunautintoa. Olen tehnyt aikaisemmin creme bruleen aina siten, että annosvuoat laitetaan kiehuvan veden ympäröimänä uuniin kypsymään. Jostakin oli jäänyt mieleeni, että vesikylvyssä voidaan käyttää myös kylmää vettä. Tällöin kypsymisajassa on vain otettava huomioon aika, mikä veden kuumenemiseen uunissa menee. Päätin ottaa riskin. Paahtovanukas on aikaisemmin onnistunut pomminvarmasti, mutta voiko tällainen kypsennystapa osoittautua vielä paremmaksi? 

Creme brulee 

(3 annosta)

• 2 dl kuohukermaa
• 1 dl maitoa
• 1 vaniljatanko
• 3 keltuaista
• ½ dl hienoa sokeria
• ruokokidesokeria 

Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen. Sekoita kerma ja maito kattilassa ja lisää joukkoon halkaistu vaniljatanko siemenineen. Kiehauta ja nosta kattila pois levyltä. Poista vaniljatanko kermaseoksesta. Sekoita vispilällä keltuaiset ja sokeri löysäksi, vaaleaksi vaahdoksi. Kaada kerma keltuaisten joukkoon samalla sekoittaen. 

Jaa seos pieniin uunivuokiin ja taittele foliosta vuokiin tiukat kannet. Asettele vuoat isompaan uunivuokaan, johon lisätään kylmää vettä niin, että annosvuoat peittyvät 2/3 asti. Kypsennä uunin alatasolla noin 1 h 20 minuuttia. Vanukkaat ovat valmiit, kun ne heiluttaessa vielä hytisevät. Tämä oli hermoja raastava vaihe, kun en osannut etukäteen arvioida, miten kauan sopivaan hyytymiseen menee. Jouduin ottamaan vuokia pois uunista ja tsekkaamaan tilannetta muutaman kerran ennen kuin olin tyytyväinen. Mikäli käytät kiehuvaa vettä, kypsennysaika puoliintuu eli tällöin kypsymiseen riittää 40 minuuttia. Jäähdytä vanukkaita ensin hetki huoneenlämmössä ennen kuin siirrät ne jääkaappiin. Kylmässä ne saavat olla vähintään pari tuntia.

Laita 1 ½ tl ruokokidesokeria kylmien vanukkaiden pinnalle. Tohota pintaa tarpeeksi, palaneen käryn pitää alkaa haisemaan. Kun rikot lusikalla creme bruleen pinnan ja kuulet ihanan ritinän, tiedät, että olet jo puoliksi onnistunut. Kun kovan kuoren alta paljastuu pehmeä, vaniljanmakuinen vanukas, on lopputulos täydellinen. Uskaltaisin rohkeasti väittää, että pehmeän rakenteen salaisuus piilee pidemmässä kypsennysajassa, kun vuoat asetetaan kylmään vesikylpyyn. Niin tai näin, hyvää anyway. Ja kuinka uskomattoman helposti tämä herkullinen jälkiruoka syntyykään!

Rikollisen hyvä suklaa-mantelitorttu

Tämä suklaatorttu on mielestäni "se paras suklaatorttu". Reseptin alkuperän vuoksi voi sanoa, että se on jopa rikollisen hyvää, sillä tällä reseptillä itse Carmela Soprano on hemmotellut perhettään. Sopranos on muuten eittämättä yksi kaikkien aikojen parhaista tv-sarjoista (R.I.P. James Gandolfini). Olen laiskuuttani hieman oikonut Sopranos -kirjasta löytyvää reseptiä, älkää ampuko minua tämän vuoksi. Lopputulos on siitä huolimatta huikea ja edustaa dolce vitaa parhaimmillaan.

Caprilainen suklaa-mantelitorttu (Torta caprese)

• 3 pussia (à 80 g) mantelijauhetta
• 225 g suolatonta voita
• 2 1/3 dl sokeria
• 6 suurta huoneenlämpöistä kananmunaa
• 200 g taloussuklaata
• ripaus suolaa
• tomusokeria

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Vuoraa irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 23 cm) pohja leivinpaperilla. Voitele ja jauhota vuoka. Ravista ylimääräiset jauhot pois. Sulata suklaa vesihauteessa ja jätä se jäähtymään. 

Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset suolan kanssa alhaisella teholla vaahdoksi. Lisää ½ dl sokeria ja vatkaa kovemmalla teholla kunnes saat valkuaisvaahdosta nosteltua pehmeitä huippuja. 

Vatkaa (noin 5 minuuttia) pehmeä voi ja 1 3/4 dl sokeria kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää keltuaiset joukkoon yksitellen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Hämmennä seokseen jäähtynyt suklaa sekä mantelijauhe. Lisää seuraavaksi noin neljännes valkuaisvaahdosta, jotta saat taikinasta kuohkean. Sekoita joukkoon sitten loputkin vaahdosta.

Kaada taikina vuokaan. Kypsennä uunin alatasolla noin 45 minuuttia. Kakun tulee olla kypsä reunoilta, mutta kostea ja pehmeä sisältä. Anna jäähtyä 10 minuuttia vuoassaan ritilän päällä. Kumoa kakku ja irrota leivinpaperi pohjasta. Kumoa vielä uudestaan niin, että paistopuoli jää ylös. Jäähdytä kakku kokonaan ja siivilöi pinnalle tomusokeria. Nyt voit viimein lohkaista palan tästä täydellisestä rikoksesta.

Biisisuositus: The Sopranos theme song - Woke Up This Morning

Tarte Tatin ja crème anglaise

Täytyy myöntää, että minkään ruoan valmistaminen ei ole etukäteen jännittänyt niin paljon kuin klassisen ranskalaisen omenatortun Tarte Tatinin valmistus. Onhan siinä monta vaihetta, jotka voi mokata. Huolen aihetta ennakkoon aiheutti erityisesti karamellin onnistuminen ja omenatortun keikautus.

Torttuhaaste oli nyt kuitenkin otettu vastaan, joten seuraavaksi piti miettiä, millä ohjeella klassikkoa lähtisi tekemään. Harrastin ankaraa pohdintaa Hans Välimäen ja Jamie Oliverin versioiden kesken, mutta päätin lopulta luottaa kirjahyllystämme löytyvän hienon gastrokirjan Mestarien vieraana (Finckenberg, Karmavuo, Lihtonen) reseptiin. Lopuksi on helppo sanoa, että turhaan jännitin; selvisin ilman palaneita sokereita ja käsivarsia. Tarte Tatin -neitsyys on nyt viety, ja vieläpä varsin onnistunella lopputuloksella. On voittajaolo!

Omenatortun voi tarjota kermavaahdon tai vaniljajäätelön kera. Minä tein tortun kylkeen edellä mainitusta teoksesta löytyvän kermaisen jälkiruokakastikkeen.

Crème anglaise

• 3 keltuaista
• ½ dl sokeria
• 2 ½ dl kermaa
• 1 dl maitoa
• 1 vaniljatanko

Vatkaa keltuaiset ja 3/4 sokerista vaahdoksi. Laita kerma, maito ja halkaistu vaniljatanko kattilaan ja anna kiehua hetken. Poista vaniljatanko ja anna nesteen jäähtyä hetken. Kaada kerma-maitoseos keltuaisvaahdon joukkoon koko ajan vatkaten.

Laita seos takaisin hiljaiselle tulelle kypsymään koko ajan hämmentäen. Seos ei saa kiehua koko aikana. Kun koostumus on sopiva, kaada kastike siivilän läpi kylmään astiaan. Sekoita muutaman kerran kypsymisen lopettamiseksi ja siirrä kastike jääkaappiin odottamaan.  

Tarte Tatin

• 1 pkt voitaikinaa
• 4-6 hapanta ja kiinteää omenaa (Granny Smith käy hyvin)
• 2 dl sokeria
• 100 g voita
• ½ vaniljatanko

Pese (ja kuori ulkomaiset) omenat. Lohko omput ja poista siemenkodat. Sulata voi valurautaisessa pannussa keskilämmöllä. Sekoita sokeri joukkoon ja anna sen sulaa hitaasti voihin. Lisää puolikas vaniljatanko. Asettele omenalohkot pannulle ja varo polttamasta näppejäsi. 

Kauli sulanut voitaikina pannua suuremmaksi pyöreäksi kanneksi ja asettele se omppujen päälle. Työnnä reunat pannun sisään ja pistele haarukalla kanteen muutama reikä. Anna kypsyä hiljalleen ja kurkista välillä kannen alle, ettei sokeri pala. Kun omenat ovat karamellisoituneet, laita pannu 220 asteiseen uuniin. Paista parikymmentä minuuttia eli kunnes kansi on kauniin ruskea.

Ota pannu pois uunista ja anna omenatortun levätä noin 20 minuuttia. Nosta tarjoiluvati pannun päälle ja kumoa torttu ylösalaisin vadille. Tarjoa lämpimänä kylmän crème anglaisen kanssa.