Salaatti oman maan uusista perunoista

Ilmassa on aina hieman suuren urheilujuhlan tuntua, kun saa maistaa kesän ensimmäisiä oman kasvimaan perunoita. Kesäperuna on niin makoisaa, että sitä popsii mielellään ihan sellaisenaan pelkän voin ja tillin kera. Suoraan maasta nostettuja perunoita tuleekin keitettyä mökillä aina liioitellun suuri kattilallinen. Ylihän niitä usein jää, mutta seuraavanakin päivänä niistä voi loihtia taas uusia herkkuja. Tämä perunasalaatin ohje löytyi yllättäen sienikirjasta (Poimi parhaat! Sieniä ja sieniherkkuja), jota pläräilin kesän ensimmäistä kantarellisaalista varten. On tämä vaan niin ihanaa aikaa; sienien satokausi on alullaan ja kasvimaastakin alkaa saada jo omaa satoa.

Uudet perunat strasbourgilaiseen tapaan 

• keitettyjä ja viipaloituja uusia perunoita
• 1 dl maitorahkaa
• 1 dl crème fraîchea
• 1 valkosipulinkynsi murskattuna
• rouhittua suolaa ja mustapippuria
• (ruohosipulia)

Viipaloi keitetyt perunat ja asettele ne lautaselle. Tee kastike sekoittamalla aineet keskenään. Valuta kastike perunoiden päälle ja koristele ruohosipulilla. Lyhyestä virsi kaunis tällä kertaa. 

Biisisuositus: Pekka Streng - Puutarhassa

Pomminvarma mansikkakakku

Unikeonpäivänä vietetään meillä sattumoisin myös nimipäiväjuhlia ja silloin tapanani on ollut tehdä aina kesän ensimmäinen mansikkakakku. Mansikkakakku valmistuu seuraavalla luottoreseptilläni, joka on peräisin jostakin vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Olen käyttänyt tätä reseptiä jo vuosia - lopputulos on vaan niin uskomattoman mehevä ja raikas. Vaikka utelias mieleni palaa halusta kokeilla aina myös uusia reseptejä, jotkut asiat vain on ja pysyy. Tämä on klassikko! 

Mansikkakakku

Sokerikakkupohja

• 4 munaa
• 1 ½ dl sokeria
• 1 ½ dl vehnäjauhoja
• ½ dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta  

Kostutusliemi

• 2 dl maitoa
• 2 tl vaniljasokeria

Täyte

• litra mansikoita
• 2 dl kuohukermaa
• ½ purkkia maitorahkaa (250 g purkista) 
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Koristeluun

• litra mansikoita
• 3 dl kuohukermaa
• 1/4 purkkia maitorahkaa
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahdon sekaan. Kääntele varovasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista kakkupohjaa uunin alatasolla 175 asteessa noin puoli tuntia. Anna vetäytyä vuoassa vartti ennen kumoamista. Kakkupohjan voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, täyttää seuraavana ja koristella kolmantena. Näin kakku syntyy kuin itsestään.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan sahalaitaisella veitsellä. Asettele tarjoiluvadin suojaksi leivinpaperisuikaleita. Nosta pohjalevy vadille ja kostuta se kolmasosalla kostutusliemestä. Perkaa ja viipaloi mansikat täytettä varten. Vaahdota kerma, lisää rahka ja sokerit. Levitä pohjalle puolet mansikkaviipaleista ja näiden päälle puolet kermarahkasta.

Nosta päälle toinen pohjalevy, kostuta se. Levitä loput mansikat ja kermarahka levylle. Nosta kansi päälle ja kostuta myös se hyvin. Päällystä kakku kelmulla ja nosta päälle kevyt paino. Anna kakun vetäytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Vaahdota koristelun kerma, lisää rahka ja sokerit. Levitä kerma tasaisesti koko kakulle. Asettele mansikat. Reunat voi myös koristella pursottamalla. Poista suojana olleet leivinpaperisuikaleet. 

Biisisuositus: The Beatles - Strawberry Fields Forever

Hummuspizza grillissä

Kun kunnolliselle pizzauunille ei ole tilaa pihalla (sitä paitsi ne eivät ole ihan ilmaisia), seuraavaksi paras vaihtoehto pizzan paistamiselle on grilli. Grillaamalla pohjasta saa rapean, eikä savun aromista ainakaan haittaa ole. Suurin huolenaihe on pohjan palaminen (minkä olen jonkun kerran onnistunut tekemään), mutta käyttämällä epäsuoraa lämpöä paistamiseen ja pitämällä kannen grillin päällä, homma onnistuu oikein mainiosti.

Yleensä pizzamme ovat olleet tomaattipohjaisia. Joitakin valkeita pizzoja on viritelty, mutta harvat ovat olleet mainitsemisen arvoisia. Hummus pizzan pohjalla kuulosti kuitenkin ajatuksena sen verran mielenkiintoiselta, että päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja mukavasti se pohjalla toimiikin, varsinkin kun valkosipulin aromi ja sitruunan happamuus puskevat kunnolla läpi. Muut elementit saavatkin olla varsin mietoja, joten grillatut kasvikset ovat sopiva valinta. Ja juomaksi myös valkoista, rieslingiä tai jopa raikasta sauvignon blancia.

Hummuspizza grillissä

Hummus

• 1 prk (400g) keitettyjä kikherneitä
• 2 rkl tahinia
• 1 sitruunan mehu
• 2-3 valkosipulinkynttä
• ½ rkl agavesiirappia (tai hunajaa)
• 3 rkl oliiviöljyä tai enemmän

Pohja

• 3 dl vehnäjauhoja (osa durum)
• 5 g kuivahiivaa
• 1 tl suolaa
• ½ tl sokeria
• 1½ dl vettä, n. 42 asteisena
• 2 rkl oliiviöljyä

Täyte

• 1 punainen paprika isoina suikaleina
• 1 pieni kesäkurpitsa viipaloituna pitkittäin
• 1 pieni munakoiso viipaloituna pitkittäin
• 100 g vuohenjuustoa
• (pinjansiemeniä)

Öljy

• ½ dl oliiviöljyä
• 1 rkl tuoretta tai kuivattua rosmariinia

Tee ensin pohja. Sekoita jauhoihin kuivahiiva, suola ja sokeri. Yhdistä oliiviöljy ja lämmin vesi ja kaada jauhoseoksen joukkoon. Alusta ja lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa kunnolla ja laita liinalla peitettynä kohoamaan puoleksi tunniksi.

Sekoita valutetut kikherneet, tahini, valkosipulit ja sitruunanmehu blenderissä tai sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää agavesiirappi ja oliiviöljy, kunnes hummuksesta tulee sopivan notkeaa. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Kauli soikeiksi pizzoiksi. Liian ohueksi ei kannata yrittää kaulia, käsittely grillissä muuttuu muuten haastavaksi. Kohota vielä liinan alla.

Voitele grilliritilä. Sekoita rosmariini öljyyn ja voitele kasvikset. Grillaa, mausta suolalla ja siirrä sivuun.

Voitele pizzapohjat kevyesti rosmariiniöljyllä ja grillaa niitä pari minuuttia. Käännä varovasti isolla lastalla ja grillaa toiselta puolelta minuutti. Nosta pohjat pois grillistä ja siirrä hiilet sivuun tai sammuta keskimmäinen poltin. Täytä pizzat hummuksella, kasviksilla ja murenna päälle vuohenjuustoa. Grillaa epäsuoralla lämmöllä kansi suljettuna noin 5 minuuttia. Viimeistele paahdetuilla pinjansiemenillä ja nauti.

Biisisuositus: Blues Pills - Black Smoke

(Taisi lipsahtaa jo kertaalleen käytetty biisisuositus, mutta hyvää bändiä kannattaa tuputtaa)

Onni on ystävä, jolla on kirsikkapuu

Onni olisi omistaa oma kirsikkapuu, mutta vielä suurempi onni on omistaa sellainen ystävä, jonka kirsikkapuut tuottavat satoa yli omien tarpeiden. Pitihän se kutsua itsensä taas kylään sattumoisin parhaimpaan kirsikoiden satoaikaan. Tähtäimessäni olivat ylälatvojen mehukkaan näköiset yksilöt, joten eikun rakennustelineen päälle keikkumaan, eikä aikaakaan, kun sain kahmittua syliini kirsikkapiiraan aineet. 

Postauksen alkuun piti tietysti jäädä ihmettelemään, että onkos se kirsikka muuten marja vai hedelmä. Asiaa googlettaessa huomasin onnekseni, että en ollut ainoa tyhmä. Enkä ole varma, tulinko sittenkään viisaammaksi. Netin ihmeellisessä maailmassa kun kerrottiin, että kirsikka on kivihedelmä eli luumarja. Eli ota tästä nyt selvää! Marja tai hedelmä - sama se. Hyvää on kuitenkin! Seuraava ohje on kirjasta Kokataan yhdessä italialaista.

Murea kirsikkapiiras 

 (Crostata di ciliegie)

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl mantelirouhetta
• hieman suolaa
• 3/4 dl sokeria
• 125 g voita
• 1 kanamuna + 1 keltuainen
• 800 g kirsikoita
• reilu desi sokeria
• hieman jauhettua mausteneilikkaa
• 1 luomusitruunan kuori raastettuna
• munankeltuainen + 1 rkl maitoa voiteluun

Mittaa jauhot, mantelirouhe, suola ja sokeri kulhoon. Nypi voi jauhoihin. Sekoita myös kananmuna ja keltuainen hyvin joukkoon. Kun massa pysyy hyvin kasassa kulhossa, jatka vaivaamista työpöydällä. Pyöritä taikina palloksi, peitä voipaperilla ja siirrä tunniksi jääkaappiin.

Sitten seuraakin työläin vaihe, nimittäin kivien poisto kirsikoista. Tähän hommaan olisi saatavilla myös tarkoitukseen suunniteltuja kiven poistajapihtejä. Mutta kun en kuitenkaan käy siellä rakennustelineen päällä keikkumassa kuin harvakseltaan, niin ei ole tullut hankittua moista apuvälinettä. Hyvin sujui poisto ihan terävän veitsen avullakin. Veitsi puoleen väliin kirsikkaa ja kaivetaan kivi ulos. Ehkä noista pihdeistä olisi se hyöty, että operaation jälkeen keittiössä olisi vähemmän siivottavaa. Rapatessa tuppaa nimittäin roiskumaan!

Sitten valmistetaan kirsikkakompotti. Keitä kirsikoita sokerin ja mausteneilikan kanssa ilman kantta hiljaisella lämmöllä noin vartin ajan. Seoksesta pitäisi saada haihdutettua liika neste pois. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori seokseen. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Yhdistä kaksi palleroista. Kauli niistä kahden kelmun välissä hieman piirasvuokaa (26-28 senttiä) suurempi pyöreä levy. Nosta taikina kelmun avulla vuokaan. Painele taikina vuoan reunoille ja pohjalle. Pistele haarukalla.

Kauli lopputaikinasta jauhotetulla alustalla suikaleita ristikkoa varten. Levitä kirsikkaseos piiraspohjalle. Asettele suikaleet ristikoksi piiraan päälle. Voitele taikinasuikaleet muna-maitoseoksella. Paista crostataa 180 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia. Makeanhapan ja kivan rapsakka piiras maistuu pehmeän jätskin tai vaniljakastikkeen kera.

Biisisuositus: Brainstorm - My Star

On kesän maku jäänyt huuliin

Jauhosavikan ja pihatähtimön seasta noukitut potaatit ovat tuoneet iloa jo pitkään vaatimattomaan kesäruokailuumme. Vasta pellosta nostetut potut, kesäsipuli-voikastike ja tilli ovat lähiruokaa herkullisimmillaan. Ja kun tämä kombo alkaa pursuta jo korvista ulos, voi pyöräyttää vaikka perunasalaatin. Jogurttipohjaiset perunasalaatit kärsivät usein valjuudesta ja mauttomuudesta, mutta tähän ladataan makua marinoimalla keitettyjä perunoita ennen kastikkeen sekoittamista. Tässä perunasalaatissa maistuu myös oman kasvimaan lisä.

Salaatti oman maan perunoista

• kuokallinen uusia perunoita 
• 1 tl Dijon-sinappia
• 1 rkl balsamicoa
• 2 rkl oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• 125 g maustamatonta tuorejuustoa
• 1,5 dl turkkilaista jogurttia
• 2 lehtisellerin vartta
• 2 kesäsipulin vartta
• tuoretta persiljaa

Keitä perunat napakan kypsiksi ja valuta ne. Sekoita marinadia varten sinappi, balsamico ja öljy. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita sopiviksi suupaloiksi pilkotut, vielä kuumat, perunat marinadiin. Pyöräyttele potut kauttaaltaan varovasti seoksessa ja anna maustua puolisen tuntia.

Sekoita tuorejuusto ja jogurtti hyvin keskenään. Lisää pilkotut sellerin- ja sipulinvarret sekä hienonnettu persilja joukkoon. Kippaa perunat kastikkeeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin tekeytymään ennen tarjoilemista. 

Viinisuositus: Casal Garcia (Vinho Verde) - Portugali

Biisisuositus: Pepe Willberg - Kesän maku (1976)

Valkoista pizzaa ja vihreää lehtikultaa

Maasta se pienikin ponnistaa! Ja ponnistelemaan ovat pienet taimet toden totta joutuneetkin tänä kesänä. Lomamme sattui siihen aikaan, kun lämpötila keikkui viiden asteen tietämillä, eikä kasvimaalla tapahtunut silloin mitään. Paitsi että ensimmäiset kesäkurpitsan taimet paleltuivat. Nyt kesäpaikan ryytimaalla ennättää käydä niin harvoin, että rikkaruohot ehtivät valtaamaan areenan ja on suorastaan ihme, että sieltä joukosta jotakin löytää. Mutta se, mikä tästä ihmeellisestä kesästä ja kasvimaan hoitamattomuudesta on selvinnyt, on sitäkin herkullisempaa. 

Pizza bianca kesäkurpitsasta ja lehtikaalista

Pizzapohja

• 1,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
• 1 tl suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• ½ pussia kuivahiivaa
• noin 3 dl durumvehnäjauhoja

Mausta vesi suolalla ja oliiviöljyllä. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veden joukkoon. Lisää loput jauhot ja alusta vähintään 10 minuuttia. Kun taikina on kimmoisaa, jätä se kohoamaan lämpimään paikkaan. Saa mieluusti kohota parikin tuntia. Kauli taikina kahdeksi ohueksi pyöreäksi pizzaksi tai yhdeksi isoksi levyksi. 

Täyte

• 150 g ranskankermaa
• yksi pienehkö kesäkurpitsa
• reilusti lehtikaalia
• paahdettuja pinjansiemeniä
• 1 rkl hunajaa
• oliiviöljyä
• loraus sitruunan mehua
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• reilusti parmesaaniraastetta

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja paista lehtikaali oliiviöljyssä rapeaksi. Jätä molemmat sivuun odottelemaan. Levitä ranskankerma pizzapohjalle. Vuole kesäkurpitsasta ohuita siivuja juustohöylällä ja asettele pohjan päälle. Valele kesäkurpitsojen päälle oliiviöljyä ja hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle juustoraaste. Esilämmitä pelti uunissa ja paista pizza 220 asteessa 10 - 12 minuuttia.

Lorauta sitruunan mehua paistetun lehtikaalin joukkoon. Viimeistele pizza lehtikaalilla ja pinjansiemenillä. Tunnet kuinka klorofyllit valtaavat elimistösi ja  kehosi kiittää! 

Pizza bianca kantarelleista

Täyte

• 150 g turkkilaista jogurttia
• kantarelleja
• 2 kesäsipulia
• oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• reilusti parmesaaniraastetta

Paista puhdistetut ja pilkotut sienet oliiviöljyssä. Lisää kesäsipuli joukkoon ja jatka paistamista vielä hetki. Levitä jogurtti pizzapohjalle. Kumoa sienet pizzalle ja ripottele juustoraaste päälle. Paista pizza esikuumennetulla uunipellillä 220 asteessa 10 - 12 minuuttia. 

Kantarellit eivät sentään kasva kasvimaallamme, mutta voisi melkein sanoa, että meillä on oma kantarellipläntti lähimetsässä. Ihanat keltaiset metsän hedelmät tulevat nimittäin joka vuosi tismalleen samalle paikalle eivätkä pettäneet nytkään. Uskollisia kavereita ovat. 

Biisisuositus: Olavi uusivirta ja Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

Kesäkeitto kookosmaidosta

En muista, kuuluiko kesäkeitto lapsuuteni kesien inhokkeihin vai suosikkeihin. Uskoisin, että sen kanssa on käynyt kuten monien muidenkin retroreseptien. Muistin mustien aukkojen lisääntyessä ennen niin kammottavilta maistuneet arkiruoat ovat muuttuneet himotuiksi herkuiksi. Joka tapauksessa kun se sama lapsuuden mummolan perunapelto tuotti tämän kesän hedelmänsä, tuli ensimmäisenä mieleen tämä kaikkien tuntema maitoon tehty kasviskeitto.

Ideahan on hyvä. Suoraan pellosta nostetut, hieman vielä alimittaiset perunat, porkkanat, herneet ja kukkakaalit kattilaan kiehumaan. Ja maitoa ja voita perään. Niin tuoretta ja lähiruokaa kuin vain voi olla. Vielä kun oman lehmän saisi. 

No, kun omaa lehmää ei ole, eikä lypsäminenkään varmasti sujuisi, oli tässä sitten se tuunauksen paikka. Laktoosin sietokykynsä jonnekin kadottaneen blueskissan suolistoakin ajatellen vaihdoin maidon kermaiseen kookosmaitoon. Ei paha. Muistikuvan mukaan lapsuuden kesäkeiton liemi oli lievästi makea (Mummoni taisi siihenkin hieman sokeria laittaa). Makeuden ajattelin kuitenkin saada aikaan fenkolilla. Kun tämän kesän fenkolin kasvatuskokeilu ei toistaiseksi tuottanut kuin tupsut, piti tässäkin turvautua tuontitavaraan.

Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, kunnes muuten ihan hyvin syövä viisivuotiaamme alkoi nyrpistellä keittolautasen äärellä. Lusikkaan ei ajautunut kuin muutama perunan lohko ja sitkeän suostuttelun jälkeen pari porkkanan palaa.

Ympyrä on sulkeutunut.

Kesäkeitto kookosmaidosta

• 1 L vettä
• 15 pientä juuri pellosta nostettua perunaa
• 6-8 pienehköä kesäporkkanaa
• puolikas fenkoli
• 1 kukkakaali
• tuoreita herneitä palkoineen
• 2 kevätsipulia varsineen
• 4 dl kermaista kookosmaitoa
• 2 rkl voita
• tuoretta tilliä
• ½ tl juuri jauhettua valkopippuria
• suolaa reippaasti maun mukaan

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää hieman suolaa, puolitetut perunat, lohkotut porkkanat, ohueksi suikaloitu fenkoli ja silputtu sipulin valkoinen osa. Keitä noin viisi minuuttia. 

Pilko joukkoon kukkakaali. Muutaman minuutin kuluttua riivi joukkoon herneet ja kymmenkunta palkoa. Keittele taas jokunen minuutti ja lisää kookoskerma. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää pilkotut sipulin varret, voi ja jauhettu valkopippuri. Mausta huolellisesti suolalla ja leikkaa reilusti tilliä sekaan. Varusta kauhalla ja nosta pöytään. Maistuu myös seuraavana päivänä.

Jotkut asiat ne olivat ennen kuitenkin todistettavasti hyviä. Go Janis!

Biisisuositus: Janis Joplin - Summertime

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Aikaisemmin kirjoitinkin täällä, että kesäkurpitsaa pukkaa nyt tulemaan niin, että osa kasveista ehtii kasvamaan hevosenkokoiseksi, eikä niitä enää silloin voi käyttää ihmisravinnoksi. Muutamana vuotena olemmekin suosiolla "uhranneet" muutaman kesäkurpitsankukan ja friteeranneet ne. Uhraus on kyllä kannattanut, niin mainio herkku on kyseessä. Seuraavaksi aion kokeilla täyttää kukkia. Siitä tulee jännittävää...

Friteeratut kesäkurpitsankukat (Fiori di Zucca Fritti)

• neljä kesäkurpitsan kukkaa
• 1 dl jauhoja
• 2/3 dl täysmaitoa
• pieni muna
• suolaa, pippuria
• kasvisöljyä friteeraukseen

Sekoita jauhot, maito, muna ja suola löysähköksi taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki. Kuumenna öljy kattilassa. Varo ylikuumentamasta öljyä. Mikäli öljystä alkaa muodostua savua, se on liian kuumaa. 

Dippaa kesäkurpitsankukat varovasti frittitaikinaan ja paista ne upporasvassa kauniin kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

Kesäkurpitsan aikaan

Kesäkurpitsa on erittäin helppo ja satoisa kasvatettava. Mikäli taimet saa suojattua alkukesän kylmyydeltä, saa nauttia runsaasta sadosta koko Suomen kesän ajan. Taimet tuleekin istuttaa kasvimaalle vasta, kun ilmat ovat pysyvästi lämmenneet. Suojaus harsolla auttaa, jos lämpötila uhkaa laskea alle 10 asteen. Kesäpaikkamme kasvimaan neljä tainta puskevat satoa niin paljon, että valitettavasti poissaollessamme osa kesäkurpitsoista ehtii kasvaa liian suuriksi, jolloin niistä ei ole kuin hevosen ruoaksi. Kesäkurpitsat ovat nimittäin maukkaimmillaan alle kahdenkymmenen sentin pituisina.

Kesäkurpitsa taipuu moneen ruokaan. Se on suosituimpia - ellei jopa suosituin - antipastiaineksista Italiassa. Eikä ihme, koska se on edullinen ja erittäin nopea valmistaa. Seuraava ohje löytyy inmamaskitchen.com -sivuilta. En laita ohjeeseen mittoja, koska maustaminen on niin kiinni omasta mausta.  

Marinoidut kesäkurpitsat (Zucchini marinati)

• pari pientä kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa
• valkosipulia
• peperoncinoa
• suolaa ja pippuria
• valkoviinietikkaa

Viipaloi kesäkurpitsat. Lämmitä öljy laakeassa kasarissa ja paista viipaleet molemmin puolin kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskean värin. Nostele kurpitsaviipaleet reikäkauhalla tarjoilukulhoon. Sekoita hienonnettu valkosipuli ja persilja keskenään. Mausta kesäkurpitsaviipaleet valkosipulipersiljaseoksella, suolalla, pippurilla sekä hienonnetulla peperoncinolla. Kuumenna valkoviinietikka kiehumispisteeseen ja kaada se kuumana kesäkurpitsojen päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintään neljä tuntia.   

Kesäkurpitsa maistuu myös lämpimänä erilaisissa paistoksissa ja tietenkin täytettynä. Seuraavaksi helppo uunissa valmistettava paistos, jonka reseptin bongasin elisa.net - Ruoka & viini -sivuilta.

Kesäkurpitsa-tomaatti-fetapaistos

• pari pientä kesäkurpitsaa
• 7 - 8 tomaattia
• 3 valkosipulinkynttä
• 250 g fetaa
• oliiviöljyä
• tuoretta basilikaa, oreganoa tai timjamia
• rouhittua mustapippuria ja suolaa

Viipaloi kesäkurpitsat ja tomaatit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja asettele ne laakeaan uunivuokaan. Lisää kuutioitu feta ja hienonnetut valkosipulinkynnet vuokaan. Lisää reilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja haluamillasi yrteillä. Paista 200 asteessa noin tunti.    

Kesän jälkkärisuosikki - uunijäätelö

Uunijäätelö - siinäpä vasta retro jälkkäri! Olin jo unohtanut sen olemassaolon, kunnes Maku -lehti nosti sen esiin kesänumerossaan. Tämä jälkiruoka tai kahvipöydän herkku valmistuu vaivattomasti mökkiolosuhteissakin.

Uunijäätelö

• valmis torttupohja
• 1 dl sitruunamehua
• litra mansikoita viipaloituna
• litra vaniljajäätelöä

Marenkia varten:

• 4 valkuaista
• 1 dl sokeria

Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Nosta torttupohja uuninkestävään vuokaan ja kostuta se sitruunamehulla. Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Levitä mansikkaviipaleet alimmaiseksi ja jäätelöviipaleet marjojen päälle. Peitä vaahdolla koko komeus reunoja myöten. Nosta vuoka uuniin 3-5 minuutiksi, kunnes marenki saa kauniin värin. Nauti heti. 

Proseccoa ja kesäisiä lohialkuruokia

Kesällä valkoisten juomien kulutus ruokajuomana ainakin meidän perheessä kasvaa. Talvella taas punaviini maistuu mukavammin. Prosecco eli italialainen kuohuviini on jo pitkään kuulunut suosikkeihimme. Viini valmistetaan Glera -nimisestä rypäleestä (aikaisemmin myös rypäleen nimi oli prosecco), joka viihtyy parhaiten Veneton kukkuloilla. Proseccoa saa nykyisin alkosta jo useammalta eri tuottajalta. Hintakin on kohtuullinen. Pullollinen proseccoa irtoaa reilulla kympillä. Viime aikoina proseccon tuntemus myös Suomessa näyttää lisääntyneen, ja viime vappuna kävi jopa niin, että alkon hylly ammotti tyhjyyttään tämän helmeilevän herkun kohdalla.

Tarjoilemme proseccoa yleisimmin antipastojen kanssa. Hedelmäinen ja hapokas juoma sopii hyvin kala- ja kasvisruokien kaveriksi sekä aasialaisten makujen kanssa. Juoma on korvannut meillä perinteisen kuoharin myös juhlajuomana ja tervetulomaljana.

Tässä kolme helppoa ja kesäistä lohialkuruokaa nautittavaksi tietysti proseccon kanssa - prego!

Coctailpalat lohesta

Näiden alkupalojen valmistamiseen menee aikaa alle vartti. Herkullisen ruoan eteen ei aina tarvitse raataa. Pääasia, että makuyhdistelmät toimivat. Tämä toimii!

Coctailtikkuihin:

• vesimelonia
• fetajuustoa
• kiiviä
• graavilohta 

Marinadiin:

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 - 2 rkl juoksevaa hunajaa
• 1 limetin mehu
• 2 rkl tuoretta korianteria

Kuutioi coctailpaloihin tulevat aineet sopivankokoisiksi suupaloiksi ja laita ne tikkuihin. Sekoita marinadin aineet keskenään ja valele coctailpalat sillä. Laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua.

Savulohisalaatti

Ihanan näyttävä ja makoisa salaatti! Meillä tätä tarjoiltiin juhannuspöydässä muiden kalaruokien ohella.

• erilaisia salaatteja, esimerkiksi vuonankaalia, salanovaa, rooman- ja jääsalaattia
• 300 g kylmäsavu- tai graavilohta viipaleina
• 4 tuoretta viikunaa
• 1 - 2 avokadoa
• kirsikkatomaatteja
• 2 limetin mehu
• 1 rkl juoksevaa hunajaa

Valmista kastike sekoittamalla limettien mehu ja hunaja. Levittele salaatinlehdet lautaselle. Halkaise viikunat ja viipaloi avokadot. Asettele aineet salaatinlehtien päälle ja kaada kastike pinnalle. 

Kurkku-graavilohi-tartar

Kuten edellä mainitut, myös tämä Maku -lehden kala-alkupala on äärimmäisen helppo valmistaa. Annos on tarkoitettu nautittavaksi suupalana, joten se toimii sellaisenaan esimerkiksi ruokahalun nostattajana alkujuoman kera. Tarjoilin tartarin snapsilasista, mutta jos omistaa maistelulusikan, niin aina parempi. Moisesta härpäkkeestä ajattelin muuten vielä pari vuotta sitten, että onpa turhake. Nyt alan jo kaipaamaan sellaista. Pitäisiköhän kirjoittaa asiasta joulupukille?

• 200 g graavilohta
• ½ kurkku

Marinadiin:

• 2 tl wasabia
• 1 tl seesamiöljyä
• ½ dl korianteria silputtuna
• 1 tl limetin kuoriraastetta
• 1-2 tl limetin mehua

Kuutioi lohi ja kurkku hyvin pieniksi kuutioiksi. Sekoita mausteseoksen aineet ja lisää kuutioiden joukkoon hyvin käännellen.

Makkarasota - Italia vs. Espanja

Vappuaattona pitää tietysti syödä makkaraa, joten päätin jatkaa raakamakkaraharrastustamme kahdella klassikolla; italialaisella salsiccialla ja espanjalaisella chorizolla. Makkaran tekoon menee aikaa. Jos mahdollista, tee makkaramassa jo edellisenä päivänä. Varsinkin chorizon maulle on eduksi päivän tai parin marinointi jääkaapissa. Toisena päivänä voit sitten pursottaa massan suoleen ja keittää makkarat pikaisesti. Lopuksi grillaa tai paista makkarat.

Tavoitteena oli hieman rouheampi rakenne, joten jauhamisen sijaan pilkoin silavan veitsellä pieniksi kuutioiksi. Rasvan jauhaminen myllyssä muiden lihojen seassa on hidasta ja sotkuista puuhaa, senkin vuoksi ratkaisu oli oikein onnistunut. Näillä ohjeilla molempia makkaroita tulee 8 - 10 kpl.

Salsiccia

• 500 g luutonta porsaan etuselkää tai lapaa
• 200 g silavaa
• ½ rkl suolaa
• ½ rkl jauhettua mustapippuria
• 1 rkl fenkolin siemeniä
• 1 pieni valkosipulin kynsi
• ½ dl raastettua pecorinoa
• ½ dl punaviiniä

Pidä lihat kylminä. Jauha ensin porsaan liha lihamyllyllä. Leikkaa silava muutaman millin kokoisiksi kuutioiksi. Riko fenkolin siemeniä hieman morttelissa. Yhdistä aineet massaksi ja sekoita hyvin. Siirrä kylmään odottamaan.

Chorizo

• 500 g porsaan etuselkää tai lapaa, tai puolet naudanlihaa
• 200 g silavaa
• 1 tl suolaa 
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 rkl paprikajauhetta tai savupaprikaa
• 1 tl chilijauhetta
• ½ tl kuivattua oreganoa
• ½ dl siideriviinietikkaa

Jauha lihat ja tee massa kuten edellisessä ohjeessa. Chorizossa pitäisi olla myös savun makua, joten käytä savupaprikaa tai savusuolaa. Tietysti jos pystyt tekemään alkukypsennyksen savustamalla, aina parempi. Espanjalainen chorizo ei ole varsinaisesti tulinen kuten meksikolainen versio, mutta paprika- ja chilijauheen valinnalla voit säätää makua haluamaasi suuntaan.

Vaihda lihamyllyyn pursotinsuppilo käyttämäsi luonnonsuolen mukaan. Minä tein molemmat makkarat siansuoleen, ohuempaa lampaansuolta on meillä harvoin tarjolla. Pursota massa suoleen (lisäohjeita tarvittaessa täältä: Makkarapäivä ) ja keitä makkaraketjuja hyvin suolatussa vedessä noin 10 minuuttia. Anna makkaroiden jäähtyä ennen kuin leikkaat makkarat ketjusta, ettei lämmin rasva valu ulos. Grillaa tai paista pintaan houkutteleva väri ja nauti erilaisten salaattien kaverina.

Papuja ja Prosciuttoa

Tutustuimme tähän italialaiseen pikaruokaan kai ensimmäisen kerran David Roccon ohjelman avulla. Siitä lähtien olemme tehneet tätä helppoa, nopeaa, mutta maistuvaa salaattia aina silloin tällöin.Tämä sopii hyvin niin antipastiksi, lisukkeeksi tai ihan vain pikaruoan tapaan nautittavaksi telkkarieinekseksi. Roccon ohje pohjautui säilyketonnikalaan mutta hyvin tämä toimii myös prosciuton kanssa.

Papu-prosciutto-salaatti

Insalata di fagioli e prosciutto (oma käännösyritys)

• 400 g valkoisia tölkkipapuja, esim cannellino
• 100 g prosciuttoa tai serranoa
• 1 lehtisellerin varsi
• pari rkl hyvää oliiviöljyä
• puolen sitruunan mehu
• suolaa ja mustapippuria

Huuhtele ja valuta pavut. Kuutioi sellerinvarsi ja revi kinkku pienemmiksi paloiksi. Laita kaikki ainekset kulhoon, lisää sitruunamehu sekä oliiviöljy ja sekoita. Säädä hieman suolan kanssa, maut tulevat siten paremmin kielelle. Pistä jääkaappiin maustumaan kymmeneksi minuutiksi.  

Makkarapäivä

Raakamakkara on suurta herkkuamme. Aikaisemmin ostimme italialaista raakamakkaraa, salsicciaa, Joensuun Kauppahallissa toimineesta Pikku Venetosta. Liikkeen lopettamisen myötä noin vuosi sitten makkaramaailmaamme jäi tyhjiö. Ruokakaupoista löytyvät raakamakkarat eivät ole täysin vastanneet tarpeisiimme, joten pikkuhiljaa ajatuksissamme kypsyi makkaran valmistus kotona. Päätimme pyhittää lauantain makkaran teolle ja valmistaa raakamakkaraa alusta alkaen itse. Siansuoli ja lihat tosin metsästettiin Karelian Lihajalosteen tehtaanmyymälästä.

Käytimme makkaran valmistamiseen pöllön lahjaksi saamaa makkarantäyttösuppiloilla varustettua lihamyllyä. Ihka ensimmäiseksi makkaraksi päätimme kokeilla ranskalaisten maanviljelijöiden perinteistä Paysanne makkaraa. Ohje on mukailtu kirjasta Makkaroita Maailmalta (Nick Sandler & Johnny Acton). Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut käytetty lainkaan naudan lihaa, mutta me lisäsimme sitä lihakauppiaan ja joidenkin netistä löytämiemme makkarantekijöiden suositusten perusteella. Seuraavalla ohjeella valmista makkaraa tulee noin 1,2 metriä. Lihojen paino on mitattu nahkan ja luiden poistamisen jälkeen.

Perinteinen Paysanne raakamakkara

• possun etuselkää 500 g
• possun kylkeä 250 g
• nautaa 250 g
• siansuolta, jota on liotettu lämpimässä vedessä ennen käyttöä
• 7 g tuoretta timjamia
• 5 g silolehtistä persiljaa
• 5 g vastajauhettua mustapippuria
• 15 g hienoa merisuolaa
• 10 g hienonnettua valkosipulia 

1. Paloittele liha pieniksi paloiksi. Jauha se lihamyllyllä sopivan karkeaksi. Me käytimme 4,5 mm reikälevyä. Huolehdi, että liha on koko ajan jääkaappikylmää. Huomasimme, että hiemankin lämmennyttä lihaa on vaikea käsitellä. 
2. Silppua yrtit ja lisää ne jauhetun lihan joukkoon muiden mausteiden kanssa. Sekoita ainekset huolellisesti käsin. 
3. Kiinnitä makkarasuppilo lihamyllyyn. Pujota kuori makkarasuppilon päälle. Jätä muutama senttimetri suutinta näkyviin ja tee kuoren päähän solmu. 
4. Täytä lihamylly seoksella. Ota kaveri tässä vaiheessa viimeistään mukaan henkiseksi tueksi ja kahvan pyörittäjäksi. Toinen siis pyörittää kahvaa ja toinen valvoo kuoren vapautumista suppilosta. Kuoren tulee liukua makkaramassan päälle tasaisesti. Tuloksena pitäisi olla yksi pitkä makkara. Jos kuori välillä repeää, tee kuoreen solmu ja aloita uudestaan. Kun kaikki makkaramassa on käytetty, tee kuoren loppupäähän solmu.
5. Kierrä jättiläismakkara ketjuksi. Jaa makkaramassa halutun mittaisiksi osiksi kuoressa ja kierrä makkaroiden välikohtiin muutama kierros. Sidoimme välit vielä lisäksi puuvillanarulla. 
6. Toiset ohjeet sanovat, että makkarat tulee pistellä, toiset taas pitävät parempana, että niitä ei pistellä mehukkuuden säilymisen vuoksi. Me emme pistelleet makkaroita.
7. Kypsennä makkaroiden ketju isossa kattilassa suolalla maustetussa vedessä miedolla lämmöllä. Tärkeää on, että liemi ei pääse kiehumaan, vaan sen lämpötila pysyy 75 - 80 asteessa. Kypsymisaika on noin 20 - 25 minuuttia. 
8. Poista narut jäähtyneistä makkaroista, jos käytit niitä. Irrottele makkarat toisistaan.
9. Halutessasi paista tai grillaa makkarat juuri ennen tarjoilua. 

Olimme lopputulokseen varsin tyytyväisiä. Tosin seuraavassa satsissa käytämme enemmän silavaa, koska lihaisat makkaramme olivat mielestämme hieman liian kuivia. Mokailuosiomme oli, että unohdimme suolan keitinvedestä. Maku oli kuitenkin kohdallaan. Varsinkin pippurisuus miellytti. Päivästä jäi tosi hyvä maku suuhun monella tapaa. Innostus makkaran valmistukseen kasvoi entisestään. Mitä kaikkea seuraavilla kerroilla voikaan kokeilla makkaroiden maustamisessa? Vain mielikuvitus on rajana.

Viinisuositus: makean hedelmäinen KWV Pinotage, Etelä-Afrikka
Biisisuositus: John Lee Hooker - Boom Boom!