Kauhistuttavan ihanaa halloweenia!

Pidimme työporukan kanssa hulvattomat kurpitsan koverrus kekkerit. Kovertaminen oli yllättävän rankkaa, mutta porukassa erittäin hauskaa puuhaa! Harvemmin sitä tulee hilattua töihin puukkoa, porakonetta, paksuja neuloja, kuviosahanteriä ym. kurpitsan kovertamisessa tarvittavia työvälineitä. Lopputulosta oli myös metka ihailla; jokaisesta kurpitsasta tuli niin omannäköisensä. Oman halloween kurpitsan teossa on myös se hauska puoli, että siitä voi hyödyntää myös koverretun sisuksen ja siemenet. Minä ainakin olen ihan hulluna kurpitsasosekeittoon! Näin viileällä syysilmalla keittoon lisätyt mausteet tuovat mukavasti lämpöä kurpitsalyhdyn lisäksi.        

Mausteinen kurpitsakeitto

(2-3 gummitukselle)

• voita
• 1 keskikokoisen kurpitsan sisus
• 1 sipuli
• 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä hienonnettuna
• 2-3 dl kanalientä
• ½ rkl muscovado sokeria
• tilkka sitruunamehua
• chilijauhetta
• kanelia
• raastettua muskottipähkinää
• valkosipulijauhetta
• suolaa
• 1 dl kolmen juuston kermaa

Koverra kurpitsan sisus lusikalla. Poista rihmasto ja siemenet. Paista kurpitsahakkelusta, hienonnettua sipulia ja inkivääriä paistinpannulla voissa kunnes kurpitsa on pehmennyt. Siirrä kattilaan,  lisää kanaliemi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää mausteita maun mukaan ja anna kiehua tovi. Viimeistele kermalla. Tarkista suola.

Paahdetut kurpitsan siemenet

• 1 keskikokoisen kurpitsan siemenet
• 1 rkl kasviöljyä
• ½ tl suolaa
• savupaprikaa
• jeeraa

Pese kurpitsan siemenet ja anna kuivua pyyhkeen päällä. Sekoita mausteet öljyyn ja pyörittele siemenet öljyssä. Levitä uunipellille ja paahda 200 asteessa noin 12 minuuttia. 

Biisisuositus: Chisu - Ihana

Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja

Juuripersilja on aikaisemmin osannut piiloutua minulta heavy-osaston tutumpien ryytikasvien joukkoon. Harmi, sillä sehän osoittautuikin oikein luonteikkaaksi herkuksi. Se on yksi kolmesta persiljalajikkeesta ja muistuttaa ulkonäöltään eniten palsternakkaa. Maku lähentelee hieman juuriselleriä ja on jopa hallitsevankin voimakas. Nyt osasin sitä kuitenkin etsiä, kun Roland Perssonin Juuri kuten haluatte - kirjan juuripersiljaresepti oli valikoitunut Kissan vintagekyljysten lisukkeeksi. 

Juurekset jäävät helposti aterialla lisukkeiden rooliin, mutta niihinkin kannattaisi paneutua samalla intohimolla kuin pääraaka-aineeseen. Niistä jokaisella on oma hieno karaktäärinsä, jonka löytämisestä ja korostamisesta voisikin tehdä vaikkapa loppuvuoden mission.

Tämän reseptin hapokkuus korostaa juurisellerin tiukkuutta, joten parhaiten se toimii luonteikkaan pääraaka-aineen kaverina.

Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja

• ½ kg juuripersiljaa
• 1 luomusitruuna
• 1 dl valkoviiniä
• 1 dl oliiviöljyä

Kuori juuripersiljat. Halkaise pitkittäin pienet puolikkaiksi, isommat neljään osaan ja pistä kattilaan. Raasta päälle sitruunankuori ja purista puolikkaan sitruunan mehu. Kaada sekaan valkoviini ja oliiviöljy. Keittele hiljakseen, kunnes juuripersiljat ovat kypsiä, mutta eivät liian pehmeitä. Tarjoa lihan tai kalan lisukkeena.

Biisisuositus: The Flaming Lips - She Don´t Use Jelly

Lammas ui sujuvasti punaviinissä

Tällä ohjeella mennään Provenceen ilman lentolippuja. Matkailu on mahdottoman mukavaa, mutta käy usein liikaa kukkarolle. Onneksi  amatöörikokki voi lennellä mielikuvissaan ympäri maailmaa houkuttelevien reseptien avulla. Syöminenhän se on matkailunkin tärkein motiivi.

Jostain syystä ranskalainen keittiö tuntuu tällä hetkellä olevan hieman unholassa, eikä maan punaviinihyllylläkään tule kovin usein vierailtua. Nyt piti ottaa itsestään oikein  niskasta kiinni ja kaivaa esille mainio, aikoinaan kirjaston poistomyynnistä lunastamani ikivanha The Taste of France - tiiliskivi. Ja heti löytyi sopiva ohje, Boeuf à la Gordienne, naudanliha-punaviinipata. Muutin vain naudanlihan lampaaksi (sitä oli juuri ostettu jääkaappiin), ja yksinkertaistin hieman boquet garnin koostumusta.

Tässä padassa ei ole tomaattipyrettä eikä lihalientä. Tässä on punaviiniä. Paljon. Siksi tästä tulee aivan tautisen hyvää. Lammas marinoidaan punaviinissä yön (tosin vuorokauden ajalla ei varmaankaan ole marinoinnin suhteen mitään merkitystä, kunhan lihat uivat punaviinissä sen kahdeksan tuntia) yli. Sitten ruskistetaan lihat ja kasvikset ja haudutetaan pataa pari-kolme tuntia. Siinä se, ei ranskalainen ole sen kummempaa. On vaan niin todella hyvää.

Punaviini-lammaspata

• 1 kg luullista lampaanlihaa
• 1 pullo punaviiniä ( tai kaksi puolikasta jämää)
• 4 sipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 4 pientä tai 2 isoa porkkanaa
• puska tuoretta timjamia
• nippu tuoretta persiljaa
• 3 laakerinlehteä

• 5 rkl oliiviöljyä
• 200 g kuutioitua pekonia
• 1 iso herkkutatti tai ½ dl kuivattuja tatteja
• ½ rkl suolaa
• rouhittua mustapippuria

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja laita isoon kulhoon. Kaada päälle punaviini, rouheasti pilkotut sipulit ja porkkanat, kuoritut valkosipulit, timjami, persilja ja laakerinlehdet. Kelmuta ja marinoi jääkaapissa yön yli.

Siivilöi marinadista (säilytä liemi) lihat ja kasvikset ja kuivaa niitä talouspaperilla. Kaada öljy isoon pataan ja ruskista ensin pekoni kevyesti. Lisää sitten lammas ja pyörittele lihojen pinnat hyvin kiinni. Siirrä lihat reikäkauhalla syrjään ja freesaa porkkanat ja sipulit. Siirrä nekin syrjään ja paistele hetki sieniä. Poimi sienet sivuun odottamaan ja nosta takaisin pataan muut ainekset, mausteet ja marinointiliemi. Lihojen pitäisi sopivasti peittyä nesteeseen, lisää tarvittaessa punaviiniä. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta kannen alla pari-kolme tuntia kunnes lihat ovat mureita. Lisää tatit takaisin pataan puoli tuntia ennen kuin pata on valmis.

Lisukkeeksi voit keittää vanhaan tyyliin pitkiä makaroneja (en löytänyt niitä mistään, käytin rigatoneja). Siirrä valutetut, kypsät makaronit uunivuokaan, kostuta punaviiniliemellä, raasta päälle parmesaania ja paista 200 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

Viinisuositus: Guigal Côtes du Rhône 2010

Biisisuositus: Nina Simone - Feeling Good

Suppilovahveromakkaramajoneesileipä

Ei, tämä ei ole suppilovahveroista tehdyllä makkaralla päällystettyä leipää, vaan jääkaapista löytyneistä jämistä sävellettyä iltapalaa. Leipien täyte on sellainen sekasotku, että sen nimikin saanee olla varsin vaikeaselkoinen.

Keksin edellisenä iltana mielestäni hyvän idean sekoittaa srirachaa aioliin, vain huomatakseni että lukuisat blogaanit olivat päätyneet samaan oivallukseen jo huomattavasti aikaisemmin. Sehän on lähinnä vain chilimajoneesia, mutta oma mukava fleivörinsä siinä on. Srirachamajoneesi maistui kyllä hienosti grillatun makkaran kanssa. Sitä kun jäi kivasti tähteeksikin, ei tarvinnut näiden leipien kastiketta erikseen miettiä. Yllättäen tämä sävellys hyppäsikin heti listojen kärkeen, maut toimivat yhdessä loistavasti. Pistetään tänne muistiin, jos joku muukin haluaa kokeilla.

Suppilovahveromakkaramajoneesileipä

• Pitkiä sämpylöitä puolitettuina tai paahtoleipää

Srirachamajoneesi

• 1 muna
• 1 rkl vaaleaa balsamicoa
• 1 tl Dijon-sinappia
• ½ tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 1 valkosipulin kynsi puristettuna
• n. 1 dl neutraalia öljyä
• 1 rkl Srirachaa

Täyte

• 2 rkl oliiviöljyä
• puolikas sipuli hienonnettuna
• pari desiä tuoreita suppilovahveroita
• 1 rkl voita
• tilkka kermaa
• suolaa ja pippuria
• pätkä jotain makkaraa pieniksi kuutioituna (optional)

Päälle

• tuoretta timjamia
• raastettua parmesaania
• rouhittua mustapippuria

Aloita majoneesista. Laita kaikki muut ainekset paitsi öljy ja sriracha korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella sekaisin. Ala liruttaa öljyä kapeana nauhana koko ajan sauvasekoittimella pumpaten. Kun majoneesi emulgoituu sopivan paksuksi, sekoita joukkoon sriracha.

Kuumenna paistinpannulla öljy ja lisää silputtu sipuli. Hauduta sitä keskilämmöllä muutama minuutti ja lisää pilkotut suppilovahverot ja voi. Kypsentele taas muutama minuutti, lorauta joukkoon kermaa ja mausta. Muhennos saisi olla sakeaa.

Ruskista makkarakuutiot erikseen paistinpannulla ja sekoita sienimuhennoksen joukkoon.

Kokoa leipä. Valele majoneesilla, täytä sienimuhennoksella, asettele päälle tuoretta timjamia, raasta päälle parmesaania, rouhi mustapippuria ja valuta päälle tilkka oliiviöljyä.

Biisisuositus: Vance Joy - Mess Is Mine

Syksyn psykedeliaa - kohtaamisia satumetsässä

Miksi ei tullut taaskaan siirrettyä kesälomaa syksyyn? Mikä järki on pitää vuoden ainoa kunnon breikki silloin, kun on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään järkevää? Silloin, kun jokaisessa mielenkiintoisessa paikassa on niin paljon ihmisiä, että loma kuluu lippuluukuille jonottaessa. Silloin kun jäätelö ehtii sulaa, ennen kuin löydät vapaan istumapaikan puistosta. No, tosin meidän kesälomamme oli tänä vuonna kesäkuussa, kun terassilla ei tarjennut syödä illallista edes kattolämmittimen alla. 

Kun toisaalta voisit ottaa virkistäviä trippejä raikaassa syksyisessä metsässä sienten kanssa piilosta leikkien. Nyt vain katsot kateellisena kun rentoutuneen näköiset naapurit kantavat selkä vääränä saalistaan kotiin kuivattavaksi. 

No, sen verran olen sentään ehtinyt metsässä piipahtaa, että tapasin ensimmäisen kerran elämässäni metsän kuninkaan silmästä silmään. Paahdoin peltilehmälläni metsätietä pitkin tutulle sienipaikalle, kun nalle yritti noudattaa oikeuttaan ylittää oikealta tulevana tien ensin. Onneksi tajusi kuitenkin viisaampana kääntyä kannoillaan ja perääntyä sadan metrin päähän tarkkailemaan, olisiko tulijasta minkäänlaista hupia. Nousin autosta tien reunaan ja siinä me mulkoilimme toisiamme muutaman minuutin ajan, kunnes otso kyllästyi ja löntysteli rauhassa takaisin kuusikkoon. Jatkoin matkaa sieniapajalleni, mutta saalis jäi yhteen ykkösluokan tattiin, kun katseeni viipyili enemmän ympäristön puissa kuin satoisassa sammalikossa.

Kerrankin satuimme mustien torvisienten kasvupaikalle oikeaan aikaan.

Suppilovahverot alkavat nousta jo. Ehkä ensi vuonna sitten vietetään laatuaikaa niidenkin kanssa.

Biisisuositus: Temples - Shelter Song

Kale rokkaa

Anoppini on kasvattanut lehtikaalia jo pitkään, paljon ennen kuin siitä tuli niin supertrendikäs. Pikkuhiljaa minunkin uteliaisuuteni heräsi tätä luonnon terveyspommia kohtaan. Aluksi sitä tuli sujauteltua kainommin ruokien joukkoon, lähinnä wokkeihin ja pastoihin. Nyt lehtikaalin ei tarvitse tyytyä enää sivuosaan, vaan se saa loistaa tähtenä! 

Lehtikaali on lisäksi kiitollinen kasvatettava. Siellä se kasvimaalla porskuttaa, vaikka on joutunut melko lailla olemaan oman onnensa nojassa. Se myös kestää hyvin kylmenevää syksyä, joten luvassa on vielä pitkä kausi tämän herkun seurassa.  

Sriracha lehtikaalisipsit

• lehtikaalia
• 1 rkl sormisuolaa
• ½ dl oliiiviöljyä
• 1 - 2 rkl sitruunamehua
• ½ rkl Sriracha-kastiketta

Leikkaa saksilla lehtikaalista keskiruoti pois. Revi lehdet pienemmiksi. Huuhtele ja kuivaa hyvin. Asettele ne leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunamehu ja Sriracha-kastike. Pyörittele lehdet öljyseoksella ja ripottele päälle sormisuolaa. 

Laita uunipelti 175 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Kääntele sipsejä kertaalleen. Tarkkaile sipsien kypsymistä; ne saavat ruskistua reunoilta, mutta varo, että ne eivät pala.

Olivatpa muuten hyviä!

Biisisuositus: J.J. cale & Eric Clapton - After Midnight & Call Me The Breeze

Sähköpaimenen paistos

Brittikeittiö näyttää meikäläisen näkökulmasta varsin köyhältä. Päivän aviisiin käärittyjen uppopaistettujen fisujen ja jonkin sortin ranskalaisten ohella ei kovin monta klassikkoa tule mieleen. Rasvainen englantilainen aamiainen tietysti ja intialaisesta ruoastahan ne kaiketi pitävät. Ja kaikki julkisuuden kipeät kokithan tulevat sieltä.

Todellisuus on tietysti aivan toisenlainen, ja onhan meidän luottoresepteissämmekin selkeästi yksi peribrittiläinen ruoka. Paimenen paistos eli Shepard´s pie on herkullinen viikonlopun arkiruoka (tai arkipäivän juhlaruoka). Kokonaisuus on rustiikkisen maistuva, vaikka periaatteessahan tässä on vain läiskäisty perunamuussia jauhelihakastikkeen päälle.

Tämä meidän versiomme ei kuitenkaan ole kovin originelli eikä rustiikki. Vaikutteita on saatu monesta lähteestä, mutta lopputulos on mielestämme parantunut matkan varrella. Perunamuusi on vaihtunut bataattimuusiksi ja mukaan on tullut punaviinin ja basilikan kaltaisia luottomausteita. Kun rehti paimenen ammattikin on tainnut työvoimatoimistojen avoimien työpaikkojen listoilta hävitä, laitetaan tämän modernin version nimeksi "sähköpaimenen paistos".

Sähköpaimenen paistos

Kastike

• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 2 valkosipulin kynttä viipaloituna
• 2 porkkanaa pilkottuina
• 100 g pieniä herkkusieniä puolitettuina
• 1 sellerin varsi pilkottuna
• 500 g lampaan jauhelihaa
• 1-2 dl punaviiniä
• 2 dl lihalientä
• 2 rkl tomaattipyrettä
• tuoretta basilikaa
• 1 rkl vehnäjauhoja

Muusi

• 800 g bataattia, kuorittuina ja lohkottuina
• 50 g voita
• ½ dl täysmaitoa
• 100 g raastettua cheddar-juustoa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen ja aloita jauhelihasoosista. Ruskista sipulia kevyesti muutama minuutti ja lisää porkkanat, varsiselleri, valkosipuli ja herkkusienet. Hämmentele viisi minuuttia ja lisää jauheliha. Kun jauheliha on ruskistunut, kaada joukkoon punaviini. Keittele soosia kasaan kymmenisen minuuttia.

Sekoita joukkoon tomaattipyree ja vehnäjauhot. Kaada lihaliemi päälle ja sotke hyvin. Mausta basilikalla, suolalla ja mustapipprilla, ja jätä kannen alle muhimaan puoleksi tunniksi. Jos soosi tuntuu liian löysältä, ota kansi loppuajaksi pois.

Keitä bataatit pehmeiksi suolatussa vedessä, valuta ja muussaa ne haluamallasi tavalla. Lisää voi, puolet cheddar-raasteesta ja maito. Sekoita tasaiseksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Kasaa paistos joko isoon uunivuokaan tai erillisiin annosvuokiin. Kaada jauhelihakastike pohjalle ja levitä bataattisose tasaisesti päälle. Ripottele päälle loppu cheddar-raaste ja paista uunin keskitasolla 20-30 minuuttia, kunnes pinta on rapsakan ruskistunut.

Biisisuositus: Shaun the sheep

Ihan pikkuisen pikantti bataattikeitto

Bataattikeitto on sosekeittojen aatelia, yleensä hyvin pehmeä ja kermainen hyvän mielen tuoja. Tässä versiossa on inkiväärin, limemehun ja ranskankerman tuoma hieman hapan perusmaku. Kun valmiin annoksen päälle vuolee vielä ohuita parmesaaniviipaleita, tapahtuu suussa yllättävä reaktio. Suolainen ja hieman makea parmesaani sulaa kielen päälle ja sivusta hyökkää happamempi kermainen keitto. Suussa tempoilevat samaan aikaan suolainen, makea, umami ja hapan. Kevyesti suolalla kuorrutettu focaccia komppaa makunautintoa loistavasti. 

Ihan pikkuisen pikantti bataattikeitto

• voita ja oliiviöljyä
• 5 dl kanalientä
• 500 g bataattia
• 1 varsisellerin varsi
• 10 cm pala purjoa
• 1 rkl raastettua inkivääriä
• 1 valkosipulin kynsi
• puolikas punainen chili
• 1 ½ dl creme fraichea
• loraus limen mehua
• suolaa
• tarjoiluun parmesaanilastuja

Freesaa paloitellut bataatti ja varsiselleri paistinpannulla voi-öljyseoksessa. Pistä ne sivuun, lisää voita ja hauduta hienonnetut purjo, valkosipuli, inkivääri ja chili (poista siemenet). Lämmitä kanaliemi kattilassa kiehuvaksi, lisää kasvikset ja keitä hitaasti kannen alla pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella ja sekoita keittoon ranskankerma. Lorauta hieman limen mehua joukkoon ja säädä balanssi suolan avulla. Vuole lautasille keiton päälle ohuita viipaleita parmesaanista ja tarjoa hyvän leivän kanssa.

Tehtiin tästä toinenkin, hieman perinteisempi versio perijätärtä varten. Happamat maut ovat hänellä vielä hieman hakusessa. 

Perijättären bataattikeitto

• 1 bataatti
• 1 porkkana
• 2 perunaa
• 3 dl kanalientä
• 1 dl kermaa (15%)
• suolaa
• tarjoiluun krutonkeja ja raejuustoa

Keitä paloitellut kasvikset kanaliemessä pehmeiksi, soseuta ja lisää kerma. Tarjoile krutonkien ja raejuuston kanssa. Toimii varsinkin kylmien ulkoleikkien päätteeksi.

Biisisuositus: 22 pistepirkko - Onion soup (Hyvä keitto sekin)

Syksyn hitti - omenahillo uunissa

Perijättäremme pyysi minua tekemään hilloa kesäpaikkamme ompuista. Olinkin jo kaivelemassa kattiloita esiin hillon keittämistä varten, mutta pian huomasinkin olevani ihanien ruokablogien kimpussa etsimässä uusia tuulia. Useammassa blogissa on viime aikoina tehty omenahilloa uunissa. Päätinpä minäkin sitten kokeilla tätä leppoisalta kuulostavaa reseptiä, jossa vain sohvalla makoillaan ja omenahillo valmistuu itsestään. Oma versioni mukailee Kokit ja Potit blogista löytyvää ohjetta, muutin ainoastaan hieman sokerin määrää. Lopputulos on niin hyvä, että nyt voi heittää lopulliset hyvästit kattiloille ja hillon vahtimiselle lieden äärellä. 

Omenahillo uunissa

• 2 kg omenalohkoja
• ½ sitruunan mehu
• 700 g hillosokeria
• 2 kanelitankoa 

Pese ja lohko omenat, poista siemenkodat. Laita omenalohkot uunivuokaan. Purista lohkojen päälle puolikkaan sitruunan mehu. Kaada hillosokeri omppujen päälle ja lisää myös kanelitangot. Sekoita ainekset. 

Laita vuoka 150 asteiseen uuniin 1 ½ tunniksi. Sekoita pari kertaa kypsymisen aikana. Ota kanelitangot pois ja soseuta hillo sauvasekoittimella  muutamassa erässä. Täytä puhtaat, kuumennetut purkit piripintaan mahtavan tuoksuista hilloa ja jäähdytä purkit. Säilytä kylmässä. 

Nauti haluamallasi tavalla. Meillä tätä menee ainakin puurossa, jogurtissa, pannarin päällä ja jäätelön kaverina. Kevääseen asti tämä herkku tuskin säilyy, sillä uskon sen katoavan nopeasti makeannälkäisiin suihin. 

Lasipurkkien sterilointi

Pese lasipurkit huolella. Valuta ja laita kylmään uuniin. Kuumenna uuni 125 asteeseen ja steriloi purkkeja uunissa puolisen tuntia. Keitä purkkien metallikannet kiehuvassa vedessä. Lasipurkit voi myös steriloida keittämällä ne tarpeeksi isossa kattilassa. 

 Biisisuositus: Tony Joe White - Little Green Apples

Ruusukaalivuoka - hirve(ä)n herkullinen lisuke

Muistan suhtautuneeni vuosia sitten ruusukaaleihin melkoisen nuivasti niiden kitkerän maun takia. Lienevätkö nykyisin viljeltävät lajikkeet miedomman makuisia, sillä tänä päivänä suorastaan himoitsen näitä pikkuruisia kaalikeriä. Ne maistuvat herkullisilta ja ovat lisäksi ravintoarvoltaan hyviä. Tällä kertaa tarjoilemme ruusukaalia kermaisessa vuoassa pekonin kera. Ohje on alun perin Glorian ruoka- ja viinilehdestä vuosien takaa. Vuoka maistuu esimerkiksi hirvipaistin lisukkeena.

Ruusukaalivuoka

• 500 g ruusukaalia
• vettä
• suolaa
• 125 g pekonia
• 2 dl kermaa
• 2-3 tl dijonsinappia
• tuoretta rosmariinia
• ½ dl parmesaaniraastetta
• korppujauhoja

Leikkaa ruusukaaleista kannat pois ja tarvittaessa poista ulommaisia lehtiä. Halkaise suurimmat yksilöt. Keitä ruusukaalit pienessä määrässä suolalla maustettua vettä. Keittoajaksi riittää 5-10 minuuttia. Laita kaalit voideltuun uunivuokaan. Suikaloi pekoni ja lisää se kylmälle pannulle. Lämmitä pannu ja käristele pekoni rapsakaksi. Laita pekoni talouspaperin päälle hetkeksi valumaan. Ripottele pekonit ruusukaalien päälle uunivuokaan. 

Mausta kerma sinapilla ja rosmariinilla sekä lisää raastettu parmesaani seokseen. Kaada kerma vuokaan. Lisää pinnalle vielä parmesaaniraastetta ja korppujauhoja. Kypsennä 225 asteisessa uunissa 15 minuuttia.  

Klassikkojen ilta Papin kyydissä

Lauantai-illan menun suunnittelu lähti tällä kertaa viinistä. Klassikkoviini Châteauneuf-du-Pape on odotellut vuoden verran viinihyllyssämme sopivaa tilaisuutta päästä nautituksi. Emme vain ole raaskineet sitä ryystää ilman täydellistä makuparia. Nyt syksyn taittuessa viini ikään kuin alkoi huutelemaan, että olisi jo aika päästä framille.

Viini ostettiin viime syksynä Ruotsin laivalta, hinta tax freessa oli silloin noin 25 euroa. Ruotsin laivalle viini on matkannut alun perin eteläisen Rhônen laaksosta, Ranskan parhaimmalta viinialueelta. Tämän Châteauneuf-du-Papen tuottaja on Skallin perhe, joka on tuottanut viinejä jo kolmessa sukupolvessa. Châteauneuf-du-Papessa voidaan käyttää jopa 13 eri rypälettä, mutta päärypäle on aina Grenache. Tässä Skallin tuotoksessa kolme päärypälettä ovat Grenache, Syrah ja Mourvèdre.

Täydellistä makuparia tälle mausteiselle ja täyteläiselle viinille ei tarvinnut kauan hakea. Useassa eri yhteydessä kävi selväksi, että sopiva ruoka Papin kyytiin - jopa klassikkoyhdistelmä - on ehdottomasti hirvenfilee. Hirvemme sai lisukkeeksi vielä maukasta kastiketta, yrttisiä lohkoperunoita ja ruusukaalivuokaa. Lopputuloksesta täytyy vielä hehkuttaa, että kokonaisuus toimi täydellisessä harmoniassa jokaisen osan kompatessa toistaan. Kaikki tuntui vaan nyt olevan kohdallaan. Kannatti siis odottaa vuosi, jotta pääsimme todistamaan tätä viinin ja ruoan tajuntaa laajentavaa yhdistelmää.    

Hirven paahtopaisti

• 700 g - 1 kg hirven paahtopaisti
• 10 valkosipulin kynttä
• 1 rkl tuoretta rosmariinia
• 2 tl kuivattua timjamia
• 1 tl fenkolin siemeniä
• 2 tl paprikajauhetta
• vastajauhettua mustapippuria
• suolaa
• pari rkl oliiviöljyä
• 2 dl punaviiniä
• voita

Ota hirvenliha huoneenlämpöön tuntia aikaisemmin. Pilko valkosipulin kynnet, hienonna rosmariini ja murskaa fenkolin siemenet morttelissa.  Sekoita kaikki ainekset (paitsi punaviini ja voi) öljyn kanssa kulhossa tahnaksi ja hiero sillä paistin pinta kauttaaltaan. Lämmitä uuni 250 asteeseen, pistä hirvi sopivan kokoiseen uunivuokaan ja ruskista uunissa kymmenisen minuuttia.

Laske lämpötila 170 asteeseen ja kaada pari desiä punaviiniä vuoan pohjalle. Kuorruta paisti voinokareilla ja työnnä paistomittarin anturi lihan paksuimpaan kohtaan. Palauta hirvi uuniin kunnes mittari näyttää 55 astetta. Kääri paisti tiukasti folioon ja anna levätä parikymmentä minuuttia. 

Brandy-punaviinikastike

• kaksi salottisipulia
• voita
• 1 dl brandya
• ½ dl punaviiniä
• 2 dl lihalientä
• 1 dl ranskankermaa
• paljon rouhittua mustapippuria
• suolaa

Pilko salottisipulit ja pehmennä ne voissa paistinpannulla miedolla lämmöllä. Rouhi päälle anteliaasti mustapippuria. Kaada sekaan brandy. Keitä pari minuuttia, kunnes kastike sakenee hieman. Lisää punaviini ja lihaliemi, nosta lämpöä ja keittele kasaan muutama minuutti. Sekoita joukkoon ranskankerma ja anna kiehua kunnes koostumus on sopivan paksu. Voit siivilöidä kastikkeen, jos haluat pehmeän kermaisen rakenteen kastikkeeseesi.

Yrttiset lohkoperunat

• kiinteitä perunoita
• tuoretta rosmariinia
• kuivattua timjamia
• oliiviöljyä
• suolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen. Pese perunat hyvin ja pilko kuorineen lohkoiksi (pitkittäin kahdeksaan osaan). Hienonna rosmariini ja sekoita muiden mausteiden ja öljyn kanssa isossa kulhossa. Nosta perunat joukkoon ja pyörittele niin, että lohkot maustuvat kauttaaltaan. Kumoa uunipellille tai tarpeeksi isoon vuokaan. Paista uunin keskitasolla parikymmentä minuuttia, kunnes pinta saa sopivasti väriä ja rapeutta. Sekoita kerran paistamisen aikana. Rouhi päälle vielä suolaa ja täytä nälkäiset vatsat.

Viinisuositus:  Châteauneuf-du-Pape - La tiare du Pape,  2007

Klassikkoruoat valmistuivat rokin klassikoita kuunnellen, tässä hieman imelää esimakua jälkiruokapostausta odotellessa:

Klassikkobiisi:  Queen - Bohemian Rhapsody

Kaalilaatikko

Kaalilaatikko kuuluu minun henkilökohtaisiin syksyn lemppariarkiruokiin. Sitä kannattaa tehdä kerralla iso satsi ja lämmitellä vielä seuraavinakin päivinä. Tämä on lohturuokaa minun makuuni, kun tuuli vihmoo ja lehdet tippuvat. Bye bye kesä...

Kaalilaatikko

• keskikokoinen keräkaali
• 2 sipulia
• öljyä ja voita
• siirappia
• suolaa ja pippuria myllystä
• meiramia
• 1 ½ dl riisiä (voi käyttää myös ohraa)
• 700 g nauta-sika jauhelihaa
• ½ litraa lihalientä
• (kermaa, jos haluat)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja hienonna sipuli. Paista kaali-sipuliseosta parissa erässä voi-öljyseoksessa kunnes kaali saa hiukan väriä. Lisää pannulle desi vettä ja siirappia. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Paista jauheliha ja mausta se suolalla, pippurilla ja meiramilla. Tee lihaliemi. Sekoita kaikki ainekset vuoassa ja laita pinnalle vielä muutama voinokare sekä siirappiraita. Kypsennä uunin alatasolla ilman kantta 200 asteessa noin tunti. Lisää kansi, alenna lämpöä 150 asteeseen ja jatka kypsentämistä. Loppuvaiheessa kypsentämistä voit lisätä hiukan kermaa. Tarjoa kaalilaatikon lisäksi puolukkasurvosta tai -hilloa. Täydellistä!

Biisisuositus: The Doors - Summer`s Almost Gone

Keltainen herkku nousee!

Kuivan heinäkuun jälkeen tilanne sienimetsässä näytti jo huolestuttavalta, mutta tänään saimme huomata, miten jo muutama sadepäivä saa ihmeitä aikaan. Metsä oli pullollaan juuri nousseita, kauniin keltaisia kantarelleja. Juuri postilaatikosta pudonnut Pirkka esitteli sopivasti seuraavan reseptin, ja sitäpä päätimme sitten kokeilla. Tuttu pastaklassikko saa tässä ohjeessa uuden syksyisen vivahteen, ja täytyy myöntää, että hyvää oli!

Kantarellicarbonara

• tuoreita kantarelleja
• 1 pkt pekonia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl parmesaaniraastetta 
• mustapippuria
• suolaa
• 1 dl persiljaa hienonnettuna
• spagettia

Haihduta ensin kantarelleista neste pois paistamalla niitä pannulla ilman rasvaa. Laita sienet vähäksi aikaa sivuun. Tässä vaiheessa voit laittaa pastan kiehumaan. Ruskista suikaloitu pekoni ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Lisää paistetut sienet pannulle. Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet. 

Valuta pasta ja sekoita se pannulla sieni-pekoniseokseen. Kaada kerma-munaseos joukkoon ja sekoita käännellen. Tarjoa parmesaanin kanssa.

Biisisuositus: Coldplay - Yellow

Maa-artisokka-purjopyree

Maa-artisokka-purjopyree

Lisukkeeksi neljälle

• puoli kiloa maa-artisokkia
• 15 cm pala purjoa
• 1 iso jauhoinen peruna (esim. Rosamunda)
• 50 g voita
• tilkka kuohukermaa
• loraus sitruunamehua
• raastettua parmesaania
• suolaa ja valkopippuria

Kuori ja lohko maa-artisokat ja peruna, viipaloi purjo ja keitä pehmeäksi suolatussa vedessä. Valuta vesi huolella pois ja soseuta kasvikset sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon voi ja hienoksi raastettu parmesaani. Lorauta joukkoon lämmitettyä kermaa, mutta varo ettei pyreestä tule liian löysää. Viimeistele tilkalla sitruunamehua ja hyppysellä valkopippuria, tarkista suola ja hämmennä tasaiseksi.