Pizzavallankumous

Keittiössämme koettiin loppusyksystä pizzavallankumous. 

Veretön ja rauhallinen, mutta kuitenkin koko maailmankatsomuksen mullistava. Silloin avattiin ensimmäisen kerran Saku Tuomisen uusin kirja, Pizze. Kaksi Sakun aikaisempaa Italian ruokakulttuuria syväluotaavaa opusta ovat olleet meillä ahkerassa käytössä, mutta odotukset eivät tätä uutta lukiessa olleet kuitenkaan yhtä korkealla. Voiko näin paksun kirjan kirjoittaa pizzasta, kaikille jo muutenkin niin tutusta, jokaisessa lähiöravintolassa ja pakastealtaassa myytävästä pikaruoasta? Kyllä näköjään voi, ja hyvä että joku voi. Käsittämätöntä, kuinka väärin olen minäkin tuon näennäisen yksinkertaisen klassikkoherkun tähän asti valmistanut! 

Tietysti yhtä ainoaa oikeaa tekotapaa näin laajalle levinneelle ja isosti varioitavalle ruoalle ei voi olla olemassa. Italiassakin tehdään pizzasta lukemattomia versiota, Roomassa pizza on erilainen kuin Napolissa. Pizze käykin läpi useita eri tekotapoja käytettävän ajan, uunin ja perinteen mukaisesti. Minä valitsin itselleni ohuen roomalaistyyppisen (pizza romana), parissa tunnissa valmistuvan, tavallisessa sähköuunissa paistettavan version.

Tämä on niin paljon parempi kuin kaikki surkeat aikaisemmat viritelmäni. Olevinani olin jo ihan hyviä pizzoja paistanut. Kyllä hävettää.

Ensimmäinen merkittävä ero entiseen on suolan määrä varsinkin tomaattikastikkeessa. Näin jouluruokien silmänpohjissa asti tuntuvan suolapläjäyksen jälkeen se ei enää järkytä, mutta syksyllä se tuntui aika isolta. Mutta kun se suola saa purkkitomaatin maistumaan aivan erilaiselta. Suurin ero on kuitenkin tomaattikastikeen tekotavassa. Ennen olen hauduttanut kastiketta pitkään kattilassa saadakseni siitä täyteläisen makuista (lue tunkkaisen), mutta tämä kypsentämätön, raikas ja hapokas kastike räjäytti totaalisesti pankin. 

Taikinakin tuntui käsissä heti oikealta, helpolta vaivata ja sileäpintaiselta valmiina. Taikinaan tuleva suola sekoitetaan ensin vesitilkkaan ja lisätään taikinaan myöhemmin, jotta hiiva pääsee aloittamaan toimintansa. Kunnollinen vaivaaminen on olennaista hyvän sitkon muodostumiseksi.

Täytteitä ja juustoa pitäisi käyttää maltillisesti, sillä pohjan ja tomaattikastikkeen maku on jo mahtava sinällään. Näin pizzasta saadaan nopealla paistamisella myös kypsempi ja pohjasta rapeampi. Kirjasta löytyy kiitettävä määrä hyviksi todettuja klassisia ja rohkeampiakin täytekombinaatioita.

Olen pienentänyt määriä hieman kirjan resepteistä. Tästä syntyy kaksi ohutta uunipellin kokoista pyöreähköä pizzaa. 

Pizzataikina

• 300 g vehnäjauhoja (n. 4,5 dl) (Tipo 00 jauhoja jos löytyy)
• 2,1 dl kädenlämpöistä vettä (josta 0,2 dl sekoitetaan suolan kanssa)
• 5 g kuivahiivaa
• 6 g hienoa merisuolaa (vajaa1 tl)
• 6 g oliiviöljyä (n. 1 rkl)

Ota tilkka vettä, sekoita suola siihen ja laita sivuun odottamaan. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää loppu vesi. Vaivaa käsin 10 minuuttia. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista kunnes vesi on imeytynyt taikinaan. Lisää oliiviöljy ja vaivaa kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Vaivaa taikinaa reippaasti kunnes se on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Anna kohota huoneen lämmössä kostutetun pyyhkeen alla noin tunnin verran.

Tomaattikastike

• 1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti San Marzano)
• 10 g suolaa
• 10 g oliiviöljyä
• 1 valkosipulinkynsi kuorittuna ja pitkittäin halkaistuna
• tuoretta basilikaa

Kumoa tomaatit nesteineen kannelliseen astiaan. Lisää suola ja oliiviöljy ja murskaa sauvasekoittimella. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja puolikas kourallinen revittyjä basilikan lehtiä. Sekoita lusikalla tasaiseksi ja laita jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi. Poista valkosipulinkynnet ennen käyttöä.

Salamipizza

(Pizza salame e mozzarella)

• tomaattikastiketta
• mozzarellaa (tiiviimpi lehmänmaidosta tehty on parempi kuin puhvelimozzarella)
• (tuoretta basilikaa)
• pehmeitä italialaisia salamiviipaleita

Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, mielellään 300 asteeseen. Jaa taikina kahdeksi palloksi ja muotoile jauhotetulla pöydällä niistä käsin venyttämällä, usein kääntämällä ohuita pyöreitä pizzapohjia. Voit viimeistellä pizzat kaulimella jos et käsin saa tarpeeksi ohutta pohjaa aikaiseksi. Nosta pizzapohja öljytylle uunipellille ja levitä päälle tomaattikastiketta. Paista uunin alaosassa 2-3 minuuttia (tai keskitasolla jos sinulla on pizzakivi), nosta pois ja lisää nopeasti päälle viipaloitu mozzarella. Jatka paistamista uunin keskitasolla 2-3 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Nosta pizza uunista ja levitä (basilika ja) salamiviipaleet valmiin pizzan päälle.

Biisisuositus: Will Young - Love Revolution

Kanaa Marsala-mascarpone-sinappikastikeeessa

Jääkaapin alimmalle hyllylle on kertynyt, ihme kyllä, useita alkoholipitoisia juomia sisältäviä pulloja. Ne eivät ole jääneet silmittömän bilettämisen jäljiltä, vaan niitä on käytetty erilaisten reseptien raaka-aineina. Yleensä reseptiin lorautetaan näitä jaloja juomia vain sormustimellinen ja niin loput 730 millilitraa joudutaan säilömään viileäkaapin perälle. Sinne ne jäävät odottamaan orpona seuraavaa käyttökertaa, eli käytännössä unohtuvat kunnes niiden parasta ennen päivämäärä on aikaa sitten mennyt.

Jos jääkaapista löytyy marsalaviinipullo, saa sen sisältöä hävitettyä tähän kastikkeeseen jopa puolentoista desin verran. Ja itseasiassa tätä ruokaa varten kannattaa se pullo ostaa ihan varta vasten. Marsalan, dijon-sinapin ja mascarponen liitto on taivaallinen. Soossin voi tarjota vaikkapa fettucine-pastan kera, mutta kun minä en niin kauhiasti pidä kermaisista kastikkeista pastani joukossa, nautin tämän herkun uunissa paahdettujen rosmariiniperunoiden kanssa.

Lopun pullon voi käyttää vaikka naudanliharullien, zabaglionen, tai marsalaporkkanoiden tekemiseen. Tai voihan joku käyttää näitä ihan sellaisenaan juomallakin.

Kanaa Marsala-mascarpone-sinappikastikkeessa

• 600 g broilerin luuttomia reisileikkeitä
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• iso sipuli
• 200 g siitakesieniä
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 ½ dl Marsala-viiniä
• 200g Mascarponea
• 2 rkl dijon-sinappia
• 2 rkl silolehtipersiljaa

Silppua sipuli, paloittele sienet ja hienonna valkosipuli.

Suolaa ja pippuroi kanaleikkeet. Lämmitä pannulla öljy ja ruskista siinä leikkeitä molemmin puolin yhteensä noin viiden minuutin ajan, kunnes broileri on lähes kypsää. Siirrä sivuun.

Sulata pannulla voi ja kuullota siinä sipulisilppua parin minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja sienet ja kypsentele niitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. 

Lisää lämpöä ja kaada joukkoon Marsala ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti. Sekoita joukkoon Mascarpone ja sinappi. 

Leikkaa kanaleikkeet sentin paksuisiksi viipaleiksi ja siirrä kastikkeeseen. Keitä vielä hetki, kunnes kana on kypsää. Silppua joukkoon persilja, tarkista suola ja tarjoa pastan tai uuniperunoiden kastikkeena.

Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla sekä tarinoita ruoasta

Ruokablogi voi oikeuttaa olemassaolonsa kahdella tavalla. 

Toinen tapa on jakaa siinä nokkelia reseptejä herkullisista ruoista.

Toinen tapa on kirjoittaa persoonallisia, mielikuvituksellisia tarinoita, jolloin nälkäinen lukija saa vatsansa täyteen pelkkien taitavasti välitettyjen mielikuvien avulla.

Ja sitten on niitä käsittämättömiä blogeja, kuten Potluck by One, Campasimpukka, Toinen jalka Italiassa ja muut nuo Prego!- osastossa linkatut ystävät, jotka hallitsevat suvereenisti molemmat. 

Sitähän se ruoka meille on. Se ei ole pelkästään välttämätöntä ravintoa. Se on hyvistä raaka-aineista rakkaudella valmistettu ateria, josta tarinat tekevät elämyksiä. Siksi meillä on myös viini. Ja musiikki. Ja kynttilät. Ne tekevät elämästämme paljon suurempaa kuin miltä se näyttää ulkoavaruudesta katsoen.

Itse asiassa minulla ei nyt ollut sen kummempaa asiaa, halusin vain jakaa pari päivää sitten tekemämme mahdottoman mainion makuisen pastaruoan ohjeen. Koska tästä kynästä ei paperille helposti ilmesty viihdyttäviä tarinoita, on tässä reseptissä yksi nokkela koukku. Friteeratut kaprikset. Kannattaa kokeilla.

Sardelli on muuten uusi pekoni.

Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla

Esivalmistelut

• ½ dl pinjansiemeniä
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 dl kapriksia valutettuina
• 200-300 g raakoja katkarapuja

Kastike

• 5 sardellifilettä öljyyn säilöttynä
• 1 valkosipulinkynsi pilkottuna
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 1 sitruunan mehu
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 peperoncino murskattuna
• suolaa ja pippuria

Finaali

• 350 g hyvää spaghettia
• tuoretta lehtipersiljaa

Laita täysi kattilallinen pastavettä kiehumaan. Kuori katkaravut, poista suoli, kuivaa. Valuta kaprikset hyvin ja laita kuivumaan talouspaperin päälle. Kuumenna paistinpannu ja paahda kuivalla pannulla pinjansiemeniä varoen polttamasta niitä. Siirrä kauniin ruskeat pinjansiemenet sivuun.

Lisää pannulle öljy, kuumenna se kuumahkoksi ja lisää kaprikset. Uppopaista niitä 3-4 minuuttia kunnes ne ovat mukavan rapsakoita. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Lisää katkaravut ja paista ne juuri ja juuri kypsiksi, noin viisi minuuttia. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Surauta kastikkeen kaikki ainekset sekaisin sauvasekottimella kulhossa.

Laita pastaveteen 2 rkl suolaa ja spaghetti. Keitä al denteksi. Lisää hieman pastan keitinvettä kastikkeeseen.

Lämmitä kastike pannulla, sekoita valutetun spaghetin kanssa ja sotke katkaravut, kaprikset, pinjansimenet ja persilja joukkoon.

Ohje on mukaelma Italian Food Forever-blogin reseptistä

Biisisuositus: Radiohead - all I Need

Aurinkoinen panzanella-salaatti

Tämä nopea ja helppo versio panzanella-salaatista sopii hyvin kiireisemmänkin kokin aikatauluihin sekä myös mökkiolosuhteisiin. Väsäämistä ei ole kuin nimeksi. Aina ihana panzanella tuo Toscanan auringon lähemmäksi pohjolaamme. Tosin juhannuksena saimme ensituntuman myös Suomen suvesta ja lämmittävästä auringonpaisteesta. Kesä taitaa nyt alkaa vihdoinkin!

Panzanella-salaatti

• 3 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa
• 500 g erivärisiä kirsikkatomaatteja
• 1 punasipuli
• 5 sardellia
• 1 ½ rkl valkoista balsamiviinietikkaa
• ½ raastettu valkosipulin kynsi
• 3 rkl kapriksia
• 1 ½ dl kalamataoliiveja
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• 1 ruukku basilikaa  

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa leipä kuutioiksi ja levitä kuutiot leivinpaperille. Valuta päälle ruokalusikallinen oliiviöljyä sekä ripottele pinnalle hiukan sormisuolaa. Paista leipäkuutioita uunin keskitasolla kymmenisen minuuttia pari kertaa kääntäen. Anna jäähtyä.   

Viipaloi tomaatit ja sipuli sekä hienonna sardellit. Sekoita 3 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka ja raastettu valkosipuli kastikkeeksi ja kääntele siinä kaikki ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele basilikanlehdillä.   

Ihanan raikasta ja hapokasta! Ohje on kirjasta Grilli kuumaksi (Liselotte Forslin ym.).

Biisisuositus: Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Naudanliharullat parsalla

Palataan taas hetkeksi henkiseen kulinaariseen kotiimme Italiaan. Parsapostaukset saattavat monella jo valua ulos korvista, mutta tähän voi muutaman parsatangon vielä uhrata ilman yliannostuksen vaaraa. Meillä usein tehdyt italialaiset ruoat ovat enemmänkin italialaisen aterian väliruokia (primi), kuten pastoja ja risottoja, mutta kannattaa kokeilla myös herkullisia pääruokia. Kun naudanlihaleikkeen sisälle kääritään parmankinkkua, juustoa ja parsaa ei tälle lautaselle muuta lisuketta tarvita kuin pullo hyvää punaviiniä.

Naudanliharullat parsalla

(Involtini con asparagi, kahdelle)

• 4 vihreää parsaa
• 2 ohueksi nuijittua leikettä mureasta naudan sisäpaistista
• 2 viipaletta prosciuttoa
• 2-4 siivua fontinaa tai jotain muuta aromikasta edam-tyyppistä juustoa

• vehnäjauhoja
• 2 rkl voita + 1 rkl oliiviöljyä
• loraus marsalaviiniä ja parsan keitinvettä

Keitä parsoja suolatussa vedessä  2-3 minuuttia. Nosta ne kylmään veteen jäähtymään ja säästä hieman keitinvettä kastiketta varten.

Nuiji paistileikkeet ohuiksi, suolaa ja pippuroi ne kevyesti. Pinoa päälle viipale prosciuttoa, sitten juusto ja lopuksi kaksi parsatankoa. Rullaa leikkeet tiukasti ja sido puuvillanarulla.

Levitä vehnäjauhot lautaselle ja kierittele rullat niissä kauttaaltaan. Sulata paistinpannussa voi ja oliiviöljy ja paista rullia siinä keskilämmöllä kymmenen minuuttia välillä käännellen. Lorauta joukkoon marsala ja parsan keitinvettä ja keittele kunnes kastike hieman sakenee.

Poista rullista narut, laita tarjolle ja kaada kastike päälle.

Biisisuositus: Royals - Badge

Involtini alla Barese

Aina välillä pitää tehdä italialaista, ihan vaan että saa kokata jotakin kivan nimistä ruokaa. Saapasmaan kieli on niin täydellisen soljuvaa ja ruokahalun herättävää. Usein luen reseptin mieluummin alkukielellä, vaikka käännöskin olisi saatavilla.  Yksinkertaiset ainekset nousevat aivan uudelle tasolle, ja niistä syntyvä combo luo miellyttävän illuusion, että tässähän osataan kokata. "Täytetyt naudanlihakääryleet" ei kuulosta ollenkaan niin hienostuneelta kuin Involtini alla Barese. "kääryleet"...!?

Italialaisten ruokien nimet usein kertovat mistä päin ruoka on kotoisin (Spaghetti Bolognese). Loogisesti päättelin, että tämä ruoka on kotoisin Barin kaupungista Apulian maakunnasta. Nopean googlauksen perusteella en saanut vahvistusta ruoan alkuperästä, mutta samalla huomasin, että lihakääryleitä voisi kutsua myös bracioleksi. Sivumaku-blogissa ja sen facebook-sivustolla oli käyty herkullista keskustelua nimityksen oikeellisuudesta. Italialaiset itsekin kiistelevät voimakkaasti keskenään ruokien oikeasta olemuksesta, joten molemmat nimitykset kelpaavat aitoina minulle.

Tälläiset täytetyt lihakääryleet ovat tyypillistä italialaista pääruokaa. Makumaailma on pecorinon, oliivien ja salvian ansiosta ihanan hapan, suolainen ja positiivisesti tunkkainen. Antipastin ja primin jälkeen olo alkaa olla jo niin tukkoinen, että tämä secondo ei tarvitse sen kummempia lisukkeita. Suomessa kun haluamme ahtaa kaiken samalle lautaselle, niin lisukkeena voisi parhaiten toimia raikas salaatti. Ohje on kirjasta Mamman parhaat herkut.

Involtini alla Barese

(täytetyt naudanlihakääryleet)

• 8 ohutta naudan sisäpaistiviipaletta (noin 100 g/ kpl)
• 50 g vihreitä kivettömiä oliiveja
• 8 viipaletta coppakinkkua
• 100 g pecorinojuustolastuja
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• 2 rkl tomaattipyreetä (Mutti)
• 1 dl punaviiniä
• 2 ½ dl lihalientä
• 10 salvian lehteä
• suolaa ja mustapippuria

Nuiji naudanlihaviipaleet ohuiksi, suolaa ja pippuroi ne kevyesti. Pilko oliivit pieniksi kuutioiksi. Laita jokaisen viipaleen päälle siivu kinkkua ja ripottele päälle oliivit ja pecorinolastut. Kääri viipaleet rulliksi ja sido ne puuvillalangalla tai tikuilla. 

Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista kääryleet keskilämmöllä. Lisää pilkottu sipuli, valkosipuli ja tomaattipyree. Ruskista hetki ja kaada sekaan punaviini. Kun kastike on hieman kiehunut kasaan, lisää lihaliemi ja salvia, peitä pannu kannella ja anna kiehua hiljakseen puolisen tuntia. Nosta kääryleet pannulta, poista langat, ja kiehauta vielä kastiketta kokoon. 

Tarjoile kääryleet lämpiminä ja kaada kastike päälle.

Biisisuositus: Gentle Giant - Proclamation

Heh, heh...

Mascarpone-semifreddo

Voi, miten rakastankaan jäätelöä. Jäätelökone on pitkään ollut toivelistallani, mutta aina on löytynyt jotain muuta kivaa tai tarpeellista ostettavaa. Eikä tuolla kaappien nurkissakaan ole hirveästi tilaa uusille laitteille. Hankinta on siis jäänyt. Edelleen kuitenkin himoitsen kylmää, ihanan syntistä, täydellistä aterian päätöstä, eikä kaupan jätskikaapeista tunnu aina löytyvän apua tuskaan. Mutta ei hätää! Italian lahja maailmalle (yksi tuhansista) on semifreddo, jäädykkeen ja jäätelön risteytys, jonka tekemiseen ei tarvita jäätelökonetta.

Vaikka vettä sataakin ja taivas on harmaa, tämän jälkiruoan myötä harmaus unohtuu ja mieli alkaa halajamaan gelaton kotimaahan. Jos matkakuume on vallannut jonkun muunkin, tässä on aivan ihana majapaikka pohjois-Italiassa. Alakerrasta löytyy Michelin-oppaassakin suosituksen saanut Castagneto-ravintola.

Mascarpone-semifreddo

• 1,2 dl veriappelsiinimehua
• 120 g sokeria
• yhden appelsiinin raastettu kuori
• 20 g juoksevaa hunajaa
• 5 munankeltuaista
• 500 g mascarponea

Mansikkakastike

• 5 dl mansikoita (pakastettuja tai tuoreita)
• 2 rkl tomusokeria
• hiukan puristettua appelsiinimehua

Pane mehu, sokeri, appelsiinin raastettu kuori ja hunaja kattilaan ja keitä 4 - 5 minuuttia keskilämmöllä. Jätä jäähtymään. Vatkaa keltuaiset kevyeksi vaahdoksi. Lisää jäähtynyt mehuliemi keltuaisten joukkoon vähin erin samalla tehokkaasti vatkaten. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä massaa vatkaten veden koko ajan poreillessa, kunnes seos on paksua ja sileää. Ota massa pois vesihauteesta ja jatka vatkaamista kunnes seos on kunnolla jäähtynyt. Sekoita marcarpone joukkoon ja siivilöi seos. 

Kaada seos kulhoon ja pane tunniksi pakkaseen. Ota kulho pakkasesta ja vatkaa massa kuohkeaksi. Reseptin mukaan tämä tulisi toistaa kaksi kertaa. Minä hieman oikaisin, ja tein vain kerran. Loistavaa tuli niinkin.

Kaada jäädyke vuokiin ja jäädytä pakastimessa kohmeiseksi. Ota vuoat pakkasesta noin viisi minuuttia ennen tarjoilua, Semifreddon ohje on kirjasta Italialaiset jälkiruoat.

Voit tarjota jäädykkeen lisänä mansikkakastiketta. Kastike valmistuu hetkessä soseuttamalla aineet sauvasekoittimella.

Biisisuositus: Annie Lennox - Cold

Broilerimuhennos metsästäjän tapaan

Mausteet ovat ihana asia. Ne herättelevät aistejamme monin eri tavoin. Joskus kuitenkin on hyvä antaa myös puhtaiden makujen puhua puolestaan. Tämä ruoka tekee niin. Eväs ei kuitenkaan ole valju, vaan kuoritut pehmeän makuiset paprikat, tomaatti ja broileri muodostavat hienostuneen liiton, josta ei makua puutu. Ruoka on erittäin suosittu Italiassa ja siitä löytyy luonnollisesti useita eri versioita. Tämä resepti on Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Italian viettelykset.   

Broilerimuhennos metsästäjän tapaan 

(Spezzatino di pollo alla cacciatora)

• kokonainen broileri paloiteltuna tai saman verran broilerin koipi- ja/tai rintapaloja
• suolaa
• 4 - 5 paprikaa
• 25 g voita
• ½ dl oliiviöljyä
• pieni sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 dl kuivaa valkoviiniä
• 200 g säilöttyjä tomaatteja
• 1 rkl hienonnettua tuoretta meiramia tai basilikaa
• mustapippuria
• hieman jauhettua paprikaa

Leikkaa paprikat pituussuunnassa kahtia. Grillaa puolikkaita paprikoita kuumassa uunissa kunnes niiden pinta mustuu ja kuplii. Jäähdytä paprikat kylmän veden alla ja vedä kuori pois. Leikkaa paprikat suikaleiksi. 

Mausta broilerinpalat kevyesti suolalla. Ruskista palat voin ja öljyn seoksessa. Lisää pannulle hienonnetut sipulit ja valkoviini. Haihduta viini lähes kokonaan ja lisää säilötyt tomaatit, hienonnettu yrtti sekä reilu desi vettä. Mausta suolalla, mustapippurilla ja paprikajauheella. Kypsennä kannen alla matalalla lämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää paprikasuikaleet ja jatka kypsentämistä vielä viitisen minuuttia.

Viinisuositus: Lindeman´s Bin 99 Pinot Noir - Australia

Biisisuositus: Maija Vilkkumaa - Metsästäjä

Tomaatti-mozzarella-polentalaatikko

Johan se on todettu monta kertaa: italialainen ruoka on jumalaista. Sitä paitsi ihanat antipastot tai priminä nautittavat makoisat pastat ja risotot eivät todellakaan kaipaa lihaa. Meille italialainen ruokakulttuuri on avannut lukuisia makunautintoja ja oivalluksia. Kuten sen, että kermaisessa kanapastassa ei ole mitään italialaista. Lihaa ei siis kaivata (kunhan vain on parmesaania ja mozzarellaa tarjolla).

Niin, kevyestähän en puhunut, vaan nautinnollisesta. Kaiken kruunaa tietenkin tilanteeseen sopiva punaviini. Itse asiassa Louis Pasteur on asian ytimessä, kun on legendaarisesti lausahtanut: ateria ilman viiniä on  kuin pilvinen päivä. 

Pilvistä ei kyllä ollut tietoakaan, kun tämä mehevän juustoinen polentalaatikko jo yksinään onnistui tuomaan lämpöä ja valoa keittiöömme. Pullo hapokkaan hedelmäistä chiantia onnistui sulattamaan viimeisenkin jään ja tuomaan auringon säteet esiin. Valoa kohti ollaan onneksi muutenkin menossa! Buon appetito!         

Tomaatti-mozzarella-polentalaatikko

Tomaattikastike

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 tl paprikajauhetta
• ½ tl chilijauhetta
• 1 tlk hyvää tomaattimurskaa
• 2 tl kuivattua oreganoa
• ½ tl sokeria
• suolaa
• mustapippuria

Polentapuuro

• 250 g polentasuurimoita
• ½ tl suolaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl parmesaania

Päälle:

• 2 palloa mozzarellaa
• 2 tomaattia

Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä viitisen minuuttia. Lisää paprika- ja chilijauhe ja anna kuullottua vielä hetki. Kaada tomaattimurska mukaan ja mausta oreganolla. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Mausta sokerilla, suolalla ja mustapippurilla.

Kypsennä polentapuuro pakkauksen ohjeen mukaan. Kiehauta vesi kattilassa ja vatkaa suurimot joukkoon koko ajan sekoittaen. Hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia välillä sekoitellen. Mausta suolalla. Lisää puuroon oliiviöljy ja raastettu parmesaani.

Viipaloi mozzarellat ja tomaatit. Kaada tomaattikastike voidellun vuoan pohjalle. Levitä polentapuuro kastikkeen päälle. Peitä vuoka mozzarella- ja tomaattiviipaleilla. Kypsennä 200 asteessa noin 30 - 40 minuuttia. Ohje on Soppa365 lehdestä, viime vuoden joulunumerosta.

Biisisuositus: Pimeys - Hetki vielä

Fegato alla Veneziana

Maksa ei kaikille maistu. Usein syynä lienee lapsuuden karmeat kokemukset ylikypsästä, jänteisestä purukumin kaltaisesta klöntistä, jota silloin tällöin pakotettiin maistamaan. Tarvittiin joitakin vuosia etäisyyttä ja Uhrilampaiden Hannibal Lecterin suositus paistetusta maksasta härkäpapujen ja hyvän chiantin kera, ennenkuin tämän raaka-aineen hienous alkoi paljastua. Lecter ei syönyt vasikan maksaa, vaan jonkun häntä ärsyttäneen psykiatrin, mutta vasikankin maksa voi maistua mahtavalta. Tärkeintä on huolehtia ettei sitä pääse paistamaan ylikypsäksi. Minuutti kuumalla pannulla molemmin puolin riittää.

Tämä italialainen klassikko osoittaa, että yksinkertaisista aineista voi syntyä suuria nautinnon tunteita. Rusinat tuovat karamellisoituneen sipulin ohella makeutta ja viinietikka hapokkuutta, eli tästä voit jättää sen perinteisen puolukkahillon pois. Nauti vaikka peruna-selleripyreen tai polentan kanssa.

Fegato alla Veneziana

(maksaa Venetsialaiseen tapaan)

• 500 g vasikan maksaa
• 500 g sipulia
• 5 rkl oliiviöljyä
• 50 g rusinoita
• ripaus sokeria
• jauhoja maksan leivitykseen
• 3 rkl sherryviinietikkaa
• suolaa ja pippuria

Poista maksasta kalvot ja viipaloi puolen sentin paksuiksi viipaleiksi. Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Lämmitä oliiviöljy pannulla keskilämmöllä ja paista siinä sipuleita 15 minuuttia. Tarkoitus ei ole polttaa tai ruskistaa sipuleita, vaan pehmentää ne läpikuultaviksi ja makeiksi. Lisää sipuleiden joukkoon rusinat ja sokeri ja paistele vielä muutama minuutti. Nosta sipulit reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle öljyä tarvittaessa. Nosta lämpöä. 

Kierittele maksaviipaleet kevyesti jauhoissa, ja paista ne nopeasti muutamassa erässä. Vähennä taas lämpöä, lisää sipulit ja maksa takaisin pannulle ja kaada viinietikka mukaan. Keitä etikkaa hieman kasaan ja anna makujen tiivistyä pannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoa heti.

Biisisuositus: Foo Fighters - Something from Nothing

Cavatelli tuorepasta ja täyteläinen tomaattikastike

Mukavaa pastapäivää! Tänään pitäisi olla liputuspäivä, sillä on maailman pastapäivä. Tämä yksinkertainen raaka-aine on ehkä se kaikkein tärkein yksittäinen ilon tuoja keittiössämme. Niinpä pastapostaus on paikallaan. Kaupan päälle pistetään jakoon myös huippuvinkki poimujen tekemiseen pastan pinnalle. Kokeile myös gnocchien kanssa! 

Cavatelli on ehkä vähemmän tunnettu pastamuoto meillä. Sen poimut ja notkot on luotu imemään mehukasta kastiketta itseensä, joten kastiketta saa olla paljon. Me teimme cavatellin normaalista tuorepastataikinasta, mutta ohessa myös ohje ricotta-juustoa sisältävään taikinaan. Sen maku on varmaan astetta keveämpi, joten kokeilemme sitä varmasti tulevaisuudessa.

Tuorepastataikina 1

• 300 g vehnäjauhoja (osa tai kaikki durum-sellaista)
• 3 kananmunaa
• 1 keltuainen
• ripaus suolaa

Tuorepastataikina 2

• 300 g jauhoja
• 300 g ricottaa
• 1 muna
• 1 keltuainen
• ripaus suolaa

Sekoita ainekset haluamallasi metodilla (perinteinen jauhokeko-munasilmä tai moderni monitoimikone). Vaivaa taikinaa 15 - 20 minuuttia ja anna levätä tuorekelmuun käärittynä puolisen tuntia jääkaapissa.

Leikkaa pastapallosta pienehköjä paloja ja pyöritä niistä sormenpäillä tai kämmenellä vajaan sentin paksuisia nauhoja. Leikkaa nauhoista 2-3 cm pituisia paloja. BAMBUMATTOA apuna käyttäen paina sormellasi pala litteäksi ja vedä itseesi päin, niin että poimutettu pala kääntyy lähes rullaksi. Hetken harjoittelun jälkeen homma alkaa tuntumaan tosi kivalta ja cavatellitehdas toimii kiihtyvällä vauhdilla.

Keitä hyvin suolatussa runsaassa vedessä muutaman minuutin ajan. Cavatellit ovat periaatteessa valmiita, kun ne nousevat pinnalle. Näin ainakin elokuvissa, mutta kannattaa maistella ja säätää keittoaikaa sen mukaan.

Täyteläinen tomaattikastike

• aimo loraus oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 tölkkiä Mutti San Marzano kuorittuja tomaatteja
• 2 peperoncinoa murskattuna
• nippu basilikan lehtiä
• hieman suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita

Paista silputtua sipulia oliiviöljyssä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet ja kypsyttele minuutti. Lisää tomaattitölkit, puolet basilikan lehdistä ja peperoncino. Anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä tunti välillä hieman sekoittaen. Mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Jos tomaatit ovat hyviä, kastike ei tarvitse paljoa suolaa. Massiivinen suolamäärä kuuluu pastan keitinveteen, jota voit muutaman lusikallisen lisätä kastikkeeseen loppuvaiheessa. Lisää loppu basilika, keitä hetki, heitä sekaan voi ja hämmennä tasaiseksi. Nosta vastakeitetty pasta reikäkauhalla kastikkeeseen ja anna imeä makuja minuutin verran. Nauti.

Biisisuositus: Dungen - Festival

Lohicarbonara

Lähestyvän kananmunan päivän kunniaksi piti keksiä joku olennaisesti munaa hyödyntävä, nopeasti valmistuva ruoka. Pastahan on varsinaista pikaruokaa ja carbonara varsinainen pastaklassikko. Tässä versiossa pekoni on vaihdettu lohikuutioihin. Se toi annokseen yllättävää keveyttä, ja keltuaisten täyteläisyys ja mustapippurin potku erottuivat jopa paremmin kuin alkuperäisversiossa.

Niinkuin paras televisiossa pyörivä ruokaohjelma, Australian Masterchefkin muutama jakso sitten teroitti, carbonarassa ei käytetä kermaa. Täyteläisyys tulee kananmunan keltuaisista ja jos homma tuntuu muuten liian kuivalta, voi siihen lisätä hieman pastan keitinvettä.

Australian Masterchefiä tippuu tallenteisiin sen verran usein, että käytettävissä olevat katseluresurssit eivät aivan riitä reaaliaikaiseen tilanteen seuraamiseen. Eli ei merkittäviä juonipaljastuksia tämän jutun mahdollisiin kommentteihin, pliiis.

Lohicarbonara

• 400 g hyvää spagettia (esim. De Cecco)
• 400 g ruodotonta lohifilettä
• 4 kananmunan keltuaista
• 30 g raastettua grana padanoa tai parmesaania
• 30 g raastettua pecorinoa
• 1 valkosipulin kynsi
• 2 rkl oliiviöljyä
• Nippu tuoreen timjamin oksia
• suolaa
• vasta rouhittua mustapippuria

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Leikkaa lohi noin 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Riivi lehdet timjamista ja silppua ne. Erottele kananmunan keltuaiset ja laita ne isoon erilliseen kulhoon. Sekoita raastetut juustot keltuaisten kanssa ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Kun pastavesi kiehuu kunnolla, heitä sekaan 2 rkl suolaa ja perään spagetti. Hämmennä hieman aluksi ja jätä kiehumaan reippaasti ilman kantta.

Kuori valkosipulin kynsi ja halkaise se pitkittäin. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja lisää valkosipuli. Paistele keskilämmöllä hetki irroittaaksesi valkosipulin aromeja öljyyn. Lisää lohikuutiot ja paista niitä pari minuuttia. Lisää sitten tuore timjami ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun lohikuutiot ovat juuri ja juuri kypsiä, poista valkosipulit ja siirrä paistinpannu sivuun.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä pari minuuttia, ota keitinvettä talteen noin 1 dl. Kun spagetin kypsyys on kutakuinkin al dente, valuta se siivilässä ja kaada keltuaisseoksen joukkoon. Hämmentele kunnolla sekaisin ja kaada lohikuutiot liemineen päälle. Jos carbonara näyttää hieman kuivalta lisää tilkka spagetin keitinvettä. 

Annostele heti lautasille, rouhi päälle kunnon kierros mustapippuria ja nauti.

Biisisuositus: Wolfmother - Cosmic Egg

Tuoremakkaroita ja paprikoita

Makkara on suosikkiproteiinini ruoanlaitossa. Siitä on ainakin vaikea saada liian kuivaa meikäläisenkään taidoilla. Tuoremakkaroiden valikoima kasvaa ilahduttavaa vauhtia. Kotimaiset valmistajat tuovat uusia yritelmiä marketteihin asti ja hyvää tuontitavaraa näkyy pienempien yrittäjien valikoimissa useammin. 

Tämä ohje on makeiden paprikoiden ja suolaisten makkaroiden ihana liitto Saku Tuomisen ansiokkaasta kirjasta Basta!

Tuoremakkaroita ja paprikoita

• 2 isoa keltaista paprikaa
• 2 isoa punaista paprikaa
• 2 sipulia
• oliiviöljyä
• 800 g tuoremakkaraa (meillä chorizoa ja salsicciaa)
• tuoretta basilikaa

Pese ja halkaise paprikat, poista siemenkodat ja laita uunin grillivastus päälle. Paahda paprikoita kunnes ne alkavat hieman mustua. Ota paprikat pois uunista ja säädä uuni tasalämmölle 180 asteeseen. Laita makkarat kevyesti öljyttyyn uunivuokaan ja paista 20 minuuttia. Viipaloi sipulit ja freesaa niitä paistinpannulla. Paloittele paprikat hieman pienemmiksi ja sekoita ne, sipulit ja makkarat vuoassa. Revi päälle basilikaa ja paista uunissa vielä 10 minuuttia. 

Kurpitsa-kantarellirisotto

Onneksi kantarellien satokausi on pitkä. On aikaa kokeilla monenlaisia viritelmiä, ennen kuin tähän oranssiin herkkuun tympääntyy taas vuodeksi. Tuoreena kantarellit ovat kuitenkin parhaimmillaan, vaikka kuivattunakin tulee niitä talven mittaan käytettyä.

Tämä risottokokeilu onnistui just eikä melkein. Jos en olisi niin vaatimaton, sanoisin että ruoka oli taivaallista. Nyt voi muutenkin alkaa taas tuijottaa illalla taivaalle kun pitkät lämpimät pimenevät illat ovat palanneet. Ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalle kun punaviinipullo on vielä puolillaan. Voiko sitä suurempaa spektaakkelia kuvitella.

Kurpitsa-kantarellirisotto

• iso loraus oliiviöljyä
• 300 g risottoriisiä (siis oikeaa risottoriisiä)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1½ dl kuivaa valkoviiniä
• 1½ litraa kanalientä
• 2 rkl voita
• 3 dl kantarelleja
• 300 g myskikurpitsaa 1 cm kuutioina
• 2 dl raastettua parmesaania
• 2 rkl voita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Harjaa sienet puhtaaksi ja pilko pienemmiksi. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi erillisessä kattilassa ja pidä se kuumana. Laita paistinpannu kuumalle levylle ja heitä pannuun sienet. Paistele sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoaa liiallinen neste. Lisää voi. Freesaa sieniä voissa ja kaada sivuun odottamaan. Lisää pannulle kurpitsakuutiot ja tarvittaessa voita. Paista kuutioita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat lähes pehmeitä. Siirrä kurpitsakuutiotkin sivuun.

Kuumenna pannulla öljy ja heitä sipuli sekaan. Kypsyttele sipulia keskilämmöllä pari minuuttia ja lisää riisit ja valkosipuli. Nosta lämpöä. Pyörittele riisiä pannulla kunnes se imee öljyä ja muuttuu läpikuultavammaksi, mutta varo polttamasta sitä. Kaada valkoviini joukkoon ja anna hapon imeytyä riisiin ja nesteen haihtua pilviksi taivaalle.

Lisää ensimmäinen kauhallinen kanalientä ja säädä lämpöä niin, että risotto kiehuu vienosti. Sekoita jatkuvasti ja kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Näin jatkat kärsivällisesti kunnes risotosta tulee kermamaista ja riisin kypsyys on al dente, eli pinta on pehmeä, mutta sisus hieman napakka. Hommaan menee normaalisti 15 - 25 minuuttia. Kun riisin kypsymiseen on aikaa arviolta 5 minuuttia, lisää joukkoon kurpitsakuutiot. Parin minuutin kuluttua lisää myös kantarellit. Kun alat olla kypsä, siirrä pannu liedeltä ja sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja sen jälkeen vatkaa joukkoon voi.

Jos osasit, ruoasta tuli todella hyvää.

Biisisuositus: Coldplay - A Sky Full Of Stars

Simpukkapastaa, raakamakkarapalleroita ja kurpitsaa

Ei kissa karvoistaan pääse, eikä pöllö höyhenistään. Uunissa itsestään kypsyvät ruoat ovat niin yleisiä meidän keittiössämme, olipa vuodenaika mikä tahansa. Samalla kun pääruoka hikoilee valmiiksi, voi kokki keskittyä antipastin tekemiseen. Tai sitten ruokajuoman bouquetin arviointiin ja oikeaan tunnelmaan kohottautumiseen.

Onhan näissäkin tietysti etukäteen hieman vääntämistä, mutta yksi osa nautintoa onkin nälän kasvattaminen raaka-aineiden kimpussa häärätessä. Sitten kun lopputulos tulee uunista ulos (huomaa eppuriimi) ja palkitsee synnyttäjänsä mahtavilla aromeilla, on aika ja lupa nauttia. Niinkuin tämä Jamie-lehdestä löytynyt oivallinen pastavuoka. Perinteisessä bechamel-kastikkeessa mukana uivat myskikurpitsa sekä fenkolista ja raakamakkarasta tehdyt lihapalleroiset. Tämä resepti on jo paperillakin niin herkullinen!

Conchiglie-pastaa, raakamakkarapalleroita ja kurpitsaa uunissa

• 1 pieni myskikurpitsa, pilkottuna 3 cm kuutioksi
• oliiviöljyä
• pari oksaa tuoretta rosmariinia (tai 2 tl kuivattua)

P A L L E R O T

• puoli desiä maitoa
• kaksi viipaletta vaaleaa leipää
• ½ sipuli
• ½ fenkoli
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 tl fenkolin siemeniä
• 350 g sianlihasta tehtyjä raakamakkaroita

B E C H A M E L

• 4 ½ dl maitoa
• 50 g vehnäjauhoja
• 50 g voita
• tilkka valkoviiniä
• raastettua muskottipähkinää
• 15 g raastettua parmesaania

K A S A A M I N E N

• 250 g conchiglie-pastaa, isoa tai keskikokoista
• 15 g raastettua parmesaania
• 50 g raastettua cheddaria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Asettele kurpitsakuutiot pellille leivinpaperin päälle ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja puolet silputusta rosmariinista. Paahda uunissa 25 minuuttia, kunnes kuutiot alkavat karamellisoitua. Tiputa uunin lämpötila 180 asteeseen.

Pilko sipuli ja fenkoli (poista kova kanta) ja paista paistinpannulla tilkassa öljyä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Lisää pilkottu valkosipuli ja murskatut fenkolin siemenet. Paista pari minuuttia ja siirrä sivuun. 

Liota murennettua leipää 10 minuuttia kulhossa puolessa desissä maitoa. Leikkaa makkaroiden kuoreen viilto ja purista makkaraseos kulhoon. Lisää sipuli-fenkoliseos. Sekoita hyvin ja muotoile taikinasta pienehköjä lihapullia. Paista lihapullia pannulla miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Kaada loppu maito kattilaan. Lisää vatkaten jauhot, voi ja valkoviini ja kuumenna miedolla lämmöllä vatkaten viitisen minuuttia, kunnes kastike paksuuntuu. Mausta suolalla ja pippurilla. Hämmennä sekaan parmesaani ja raastettu muskottipähkinä. 

Keitä pasta suolatussa vedessä al denteksi ja valuta. Kaada bechamel uunivuoan pohjalle ja upota siihen pastasimpukat. Jos simpukat ovat isoja, täytä ne lihapullilla ja kurpitsakuutioilla. Meidän simpukkamme olivat hieman vaatimattomampia, eli asettelimme kaiken sekaisin. Ripottele päälle loppu rosmariini, parmesaani ja cheddar. Paista alumiinifoliolla peitettynä 15 minuuttia, poista folio ja paista vielä 15 minuuttia. Anna levätä hetki ja nauti!

Biisisuositus: The Smashing Pumpkins - 1979

Kesäinen tomaattisalaatti

Hyvä ruoka on parhaimmillaan yksinkertaista. Ei tarvita muuta kuin hyvä perusraaka-aine ja päälle vähän oliiviöljyä. Nyt kun kotimaiset tomaatit ovat vihdoinkin kypsiä ja halpoja, voi niiden antaa loistaa lautasella ilman mitään kommervenkkejä. Tätä kesäistä italialaisvaikutteista tomaattisalaattia olemme käyttäneet lisukkeena useamman kesän ajan, eikä se vieläkään ole menettänyt viehätystään. Ohje on alunperin Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Italian viettelykset. 

Kesäinen tomaattisalaatti

• ½ kg kypsiä tomaatteja
• 1 valkosipulin kynsi
• mustia oliiveja
• 1 rkl hienonnettua tuoretta meiramia tai puolikas kuivattua
• 2 rkl hienonnettua persiljaa
• 100 g pecorino-juustoa lastuina
• ½ dl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1 rkl punaviinietikkaa
• ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

Huuhtele tomaatit ja viipaloi ne. Halkaise kuorittu valkosipulinkynsi pitkittäin ja sekoita se kulhoon tomaattien kanssa. Poista oliiveista mahdolliset kivet ja puolita ne. Silppua yrtit, lastuta juusto ja sekoita ne tomaattien joukkoon. Sekoita keskenään oliiviöljy ja etikka, mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kastike tomaattien päälle, sekoita kunnolla ja anna marinoitua huoneen lämmössä 15 minuuttia. Poista valkosipuli ennen tarjoilua.

Tomaatilla kyllästetty ragù sekalaisista lihoista

Vaikka haudutettavat liharuoat kuuluvat yleensä talveen, italialiset tomaattipohjaiset pataruoat maistuvat meille keskellä kesääkin. Tämä on rehellistä ja konstailematonta kotiruokaa, josta tulee juhlaruokaa avaamalla seuraksi pullo tomaattia kestävää punkkua. Tämän ragùn vaikeusaste on todella helppo, mutta maku on mahtava! Paksu, pitkään hautuva tomaattiliemi imee itseensä aromeja sekalaisista lihoista, eikä mausteeksi tarvita muuta kuin suolaa, pippuria ja  nippu basilikanlehtiä. Ohje on mukavasta kirjasta Italialaiset Mestarit (Antonio Carluccio ja Gennaro Contaldo). Olette saattaneet seurata näköradiosta vanhojen herrojen sympaattisia ruokamatkoja entisessä kotimaassaan Italiassa.

Tomaattinen ragù sekalaisista lihoista

• ½ dl oliiviöljyä
• 1 pieni sipuli silputtuna
• 400 g naudan paistia isoina kuutioina
• 500 g porsaan kylkeä luiden mukaan paloiteltuna
• 2-3 hyvää raakamakkaraa
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 1 dl punaviiniä
• 3 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti san marzano)
• kourallinen basilikanlehtiä
• suolaa ja mustapippuria

Kuumenna oliiviöljy padassa tai isossa paistinpannussa ja paista siinä sipulisilppu pehmeäksi. Ruskista padassa erissä nauta, possun kylkipalat ja makkarat. Siirrä kaikki lihat takaisin pataan ja lisää punaviiniin sekoitettu tomaattipyree. Kiehauta hetki ja lisää tomaatit liemineen ja revityt basilikan lehdet. Vähennä lämpöä ja peitä kannella. Keittele lempeästi kaksi tuntia välillä hämmennellen. Paloittele lopuksi makkarat isohkoiksi paloiksi.

Voit tarjoilla paksun  tomaattikastikkeen erikseen priminä pastan kanssa ja syödä lihat secondona, tai koko komeuden pelkästään hyvän maalaisleivän kanssa.

Limoncellorisotto

Limoncello on kuulkaas monikäyttöinen eväs. Tämä sitruunainen nektari käy hyvin aperitiiviksi, maustaa kivasti pääruoan ja lopettaa aterian mukavasti digestiivinä. Sen jälkeen bloggarin kynä liikkuukin oikein sujuvasti.

Voisi alkaa vaikka kertoilemaan mukavia juttuja Sisiliasta, kun hyvän aterian päätteeksi pariskunta huomaakin, että molempien rahamassit ovat hotellin säilytyslokerossa. Ainakin tunnin kävelymatkan päässä. Ravintolan omistaja on selkeästi cosa nostran sisäpiiriläinen, eikä ovella seisovan raamikkaan soldaton (olevinaan tarjoilija) ohitse pääse ihan helposti livahtamaan. Tällaisessa tapauksessa muuten harrastettu italiankielen alkeiden käyttö kommunikoinnissa saa unohtua väärinkäsitysten välttämiseksi ja kieli vaihtua kansainväliseen eleiden ja Lontoon murteen sekoitukseen.

No, kumpikaan meistä ei päätynyt joen pohjaan sementtipainot nilkoissaan, joten voimme raapustaa muistiin tämänkin herkullisen reseptin lisämuisteloita varten.

Limoncellorisotto

• 2 rkl voita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 dl hienonnettua purjoa
• 2 dl risottoriisiä
• 1 rkl raastettua luomusitruunankuorta
• 1 dl valkoviiniä
• 1 l kanalientä
• puolikas nippu vihreää parsaa
• 1 dl raastettua pecorinoa tai parmesaania
• 2 rkl limoncelloa

Katko parsasta kovat tyviosat ja kuori varsia hieman. Pilko parsat muutaman sentin pituisiksi paloiksi. Kiehauta kanaliemi erillisessä kattilassa ja pidä se lämpimänä. Lämmitä voi ja oliiviöljy keskilämmöllä isossa paistinpannussa. Lisää hienonnettu purjo ja pehmitä sitä pari minuuttia. Lisää riisi ja kuullota kunnes jyvät muuttuvat hieman läpinäkyviksi. Lisää sitruunan kuori ja kaada joukkoon valkoviini ja anna sen imetyä riisiin ja alkoholin kiehua pois.

Aloita kanaliemen lisääminen riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan. Kun liemi imeytyy riisiin, lisää seuraava kauhallinen jatkuvasti rauhallisesti sekoittaen. Viiden minuutin kuluttua heitä sekaan parsat. Lisää lientä ja hämmentele, lisää lientä ja taas hämmentele. Kaiken kaikkiaan riisin kypsymiseen pitäisi mennä parikymmentä minuuttia. Risoton rakenteesta pitäisi tulla kermainen ja hieman valuva. Kun riisi on pinnalta pehmeää, mutta sisältä vielä napakkaa, ota pannu liedeltä ja veivaa sekaan raastettu pecorino ja limoncello. Malta hetki ja syö.

Biisisuositus: The Who - The Punk And The Godfather

Pieni on kaunista

Paljon makua, vähän aikaa ja vaivaa. Ei huono yhdistelmä! Seuraavat pikkusyötävät valmistuvat noin vartissa, joten yllätysvieraillekin ne sopivat. Meillä näitä naposteltiin antipastina. Ne käyvät myös herkkupaloiksi illanistujaisiin tai muuten vain piristykseksi keväisen sunnuntaipäivän raekuuron keskelle.

Voitaikinakierteet ovat nopeita ja helposti muunneltavia tarjottavia. Juustokierteitä saa ripottelemalla parmesaania tai muuta juustoa kierteiden päälle ennen paistamista (nämä uppoavat hyvin myös pikkuväkeen). Taikinaan voi myös painella erilaisia siemeniä tai yrttejä. Vain mielikuvitus on rajana. 

Parmankinkkukierteet (ohje: Suuri herkkupalakirja)

Parmankinkkukierteet

• 2 pakastevoitaikinalevyä
• kananmuna voiteluun
• raastettua parmesaania
• 4 parmankinkkuviipaletta
• (oliiviöljyä)

Sulata voitaikinalevyt ja voitele ne kevyesti vatkatulla kananmunalla. Leikkaa levyt ohuiksi nauhoiksi. Pidä kiinni taikinatangon molemmista päistä ja kieritä nauhoja vastakkaisiin suuntiin. 

Asettele tangot kevyesti voidellulle pellille. Ripottele päälle parmesaaniraastetta. Anna paistua uunissa (210 astetta) kymmenisen minuuttia. 

Leikkaa parmankinkkuviipaleet pitkittäin puoliksi ja kiedo jokaisen kierteen ympärille. Pirskottele halutessasi hieman oliiviöljyä parmankinkun päälle juuri ennen tarjoilua.

Edellisestä ohjeesta ylimääräiseksi jäävää parmankinkkua voi hyödyntää seuraavassa reseptissä.

Täytetyt kirsikkatomaatit

Täytetyt kirsikkatomaatit

• kirsikkatomaatteja
• ricottajuustoa
• parmesaania raastettuna
• parmankinkkua hienonnettuna
• basilikaa
• oliiviöljyä
• suolaa ja mustapippuria

Leikkaa tomaatin kantapuolelta siivu pois ja kaavi ulos sisukset. Toiselta puolelta tomaattiakin voi leikata hyvin ohuen siivun pois, mikä helpottaa tarjoiltaessa tomaattien pystyssä pysymistä.

Sekoita juustoista tahna. Lisää joukkoon hienonnettu parmankinkku ja basilika. Notkista tahnaa hieman oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla. Täytä tomaatit seoksella.

Tomaatti-mozzarellavartaat (Ohje: Maku-lehti 2/2012)

Seuraavaksi perinteisistä perinteikkäin tomaatti-mozzarella-basilika yhdistelmä. Minä en kyllästy tähän komboon en sitten millään. Tässä Maku-lehden ohjeessa klassikko höystetään pestokastikkeella. Ihanaa!

Tomaatti-mozzarellavartaat

• kirsikkatomaatteja
• mozzarellaa
• basilikaa

Pestokastike

• ½ dl pinjansiemeniä
• 2 valkosipulinkynttä
• suolaa
• mustapippuria
• 2 ruukkua tuoretta basilikaa
• 50 g parmesaania raastettuna
• 1 ½ oliiviöljyä

Hienonna pestokastiketta varten pinjansiemenet ja valkosipulin kynnet monitoimikoneessa. Lisää mausteet. Kun aineista on muodostunut tahna, lisää joukkoon parmesaani. Lisää öljy ja sekoita tasaiseksi.

Pujota vartaisiin tomaattia, mozzarellaa ja basilikaa. Sivele pestokastiketta vartaiden päälle. 

Biisisuositus: Portishead - Small

Tulta munille remix!

En ole koskaan ymmärtänyt sanontaa "Jos se ei ole rikki, sitä ei kannata korjata". Miksei muka! Hyvääkin kannattaa yrittää vielä tuunata, siitähän voi tulla vieläkin parempaa. Niin kävi ainakin tässä tapauksessa. Yksi luottoresepteistämme, "Tulta munille" sai lihaa luiden ympärille, ja tuloksena oli uusi klassikko. Kananmunia ja raakamakkaraa lievästi tulisessa tomaattisoosissa, päälle vielä kolmen juuston huntu. Jo paperillakin on selvää, että tässä kombinaatiossa riittää makuja. Kyytipojaksi vielä kahdeksan euron tomaattipunkkujen kunkku, ja argggh! Jos pidät tulisesta, lisää vielä vähän lisää peperoncinoa ja BURN...

P.S. Rommirusina, olet pastapostauksen velkaa!  

Tulta munille remix!

• 2 rkl oliiviöljyä
• 2-3 mausteista sianlihaista raakamakkaraa
• 1 sipuli hienonnettuna
• 2 punaista paprikaa pilkottuina
• 3 peperoncinoa (kuivattua chiliä) murskattuna
• 5 valkosipulin kynttä hienonnettuina
•  1 tl chilijauhetta
• 2 tl savupaprikajauhetta
• 1 tl kuivattua timjamia
• 1 prk (400g) kuorittuja tomaatteja (Mutti San Marzano)
• kourallinen basilikan lehtiä
• suolaa ja pippuria
• 4 kananmunaa
• 100 g ricottajuustoa
• 75 g raastettua cheddaria
• 50 g raastettua parmesaania

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista raakamakkaroista kuori ja kumoa ne keskikuumalle paistinpannulle. Paista oliiviöljyssä muutama minuutti niitä samalla lastalla murentaen. Lisää sipuli, paprika, valkosipuli ja peperoncino. Viiden minuutin jälkeen lisää chilijauhe, savupaprika ja timjami. Pyörittele minuutti. Lisää tölkkitomaatit liemineen ja silputtu basilika. Mausta suolalla ja pippurilla. Keittele 20 minuuttia kannen alla.

Kaada sakea kastike uunivuokaan ja tee siihen neljä kuoppaa. Riko kananmunat kuoppiin ja levitä ricotta kananmunien ympärille. Ripottele juustoraasteet päälle ja siirrä koko komeus uuniin. Paista 15 minuuttia niin, että kananmunat hyytyvät hieman ja juusto ruskistuu kauniisti.

Viinisuositus: Feudi di San Marzano Primitivo, Italia

Biisisuositus: Deep Purple - Burn