Keltainen kana-perunacurry (Kaeng kari kai)

Ruokasanaston epäloogisuudet ja onnettomat käännösvirheet voivat joskus johtaa mielenkiintoisiin makuelämyksiin keittiössä. Eniten virheitä on varmasti aihettanut jeera, eli juustokumina tai roomankumina, joka toisella kotimaisella kirjoitetaan asuun "cumin". Vieläkin suomalaisessa reseptiikassa se usein käännetään kuminaksi, joka taas on englanniksi caraway. Virhe ei synny aina täällä kotimaassa, sillä aasiasta tuleviin maustepusseihin on joskus juustokumina käännetty carawayksi tai jopa fenneliksi, eli fenkoliksi (eli saksankuminaksi). 

Toinen varsinkin italialaisen ruoan ihailijaa syvälle sydämeen sattuva käännösvirhe on anjovis-käännös anjovikseksi. Tuon säilöttyä sardellia tarkoittavan raaka-aineen korvaaminen kotoisella makeaan maustekastikkeeseen säilötyllä kilohaililla ei aina johda halutunlaiseen lopputulokseen.

Siitäpä päästäänkin kolmanteen hämmentävään käsitteeseen, curryyn. Suomessa sana on 70-luvulta asti viitannut lähinnä englantilaisten Intiasta tuomaan ja kehittämään Garam Masala- tyyppiseen mausteseokseen, mutta aasiassa sillä tarkoitetaan lähinnä riisin lisukkeena nautittavaa kastiketta. Briteille taas kaikki intialaiset ruokalajit ovat curryja. Meilläkin se on nykyään laajentunut käsittämään Intiasta ja muualta aasiasta tulevia kastikkeen omaisia ruokalajeja. "Kari" on sanan thaimaalainen vastine.

Keltainen thaicurry ei ole kenties niin tunnettu kuin punainen tai vihreä, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen lohturuoka sekin. Yksinkertaisuudessaan se sopii vaikka ensimmäiseksi kokeiluksi thaicurryjen resepteihin tutustuessa. Thaimaalaisten curryjen kivijalkahan on currytahna, joita on erilaisia käyttötarkoituksesta johtuen. Markettien aasiahyllyiltä löytyy nykyään ainakin Spice up!- merkillä punaista-, vihreää-, Massaman- ja Panang-currytahnaa, mutta ei keltaista. Aasialaisista kaupoista sitä kuitenkin yleensä löytyy, mutta kannattaa ainakin joskus kokeilla tehdä sitä itse. 

Keltainen kana-perunacurry (Kaeng Kari Kai)

• 3 rkl keltaista currytahnaa
• 600 g luuttomia broilerin reisilihoja (naturel)
• 3 perunaa
• 400 g tölkki kookosmaitoa
• 1 iso punasipuli
• 1-2 rkl kalakastiketta
• 1- 2 tl palmusokeria
• (tuoretta korianteria)

Paloittele reisilihat sentin viipaleiksi. Kuori ja paloittele perunat 6-8 osaan. Viipaloi punasipuli isoiksi lohkoiksi. Lämmitä kannellisessa paistokasarissa tai kattilassa puoli desiä kookosmaitoa ja sekoita currytahna siihen. Pyörittele sekaisin kunnes tahna on kypsynyt hieman ja muodostanut paksun massan. Lisää loppu kookosmaito ja anna kiehua. Väännä keskilämmölle, lisää pilkotut perunat ja laita kansi päälle. Muutaman minuutin kuluttua lisää broileri. Keittele kannen alla kunnes peruna ja kana alkaa olla kypsää. Lisää sipulit ja sokeri, säädä suolaisuus kalakastikkeella.

Keltainen currytahna (Nam Prik Kaeng Kari)

Voit käyttää tahnan valmistuksessa blenderiä tai urheilullisesti perinteitä kunnioittaen huhmaretta. Galangalin voit korvata lisäämällä hiukan inkiväärin määrää. Curryjauheen sijasta voit laittaa 1 tl kurkumaa, ¼ tl kanelia, ½ tl jauhettuja sinapinsiemeniä ja ripauksen valkopippuria.  Katkaraputahna on kaikkien thaimaalaisten currytahnojen vaikeasti korvattava ainesosa, eli etsi sitä aasialaisista kaupoista jos aiot tehdä muitakin tahnoja.

• 5-15 kuivattua punaista chiliä halutusta tulisuudesta riippuen
• 2 tl suolaa
• 2 punasipulia kuorittuna ja lohkottuina
• 4 valkosipulinkynttä kuorittuina
• 2 cm pala galangalia
• 1 sitruunaruohon varsi viipaloituna, pää ja kovat kuorilehdet poistettuina.
• 3 cm pala tuoretta inkivääriä
• 2 tl thaimaalaista curryjauhetta (kurkumaa, kanelia, sinapinsiemeniä ja valkopippuria)
• 1 rkl korianterin siemeniä
• 1 tl jeeran siemeniä
• 1 tl katkaraputahnaa

Paahda korianterin ja jeeran siemeniä kuivalla pannulla kunnes ne alkavat hieman savuta, mutta älä polta niitä. Laita chilit pieneen blenderiin ja pyöräytä muruiksi. Lisää vähitellen suola, sipulit, valkosipulit, galangal, sitruunaruoho ja inkivääri kunnes saat tasaisen tahnan. Lisää vielä paahdettu jeera ja korianteri sekä curryjauhe ja jauha tasaiseksi. Sotke lopuksi joukkoon katkaraputahna.

Biisisuositus: Death Hawks - Black Thyme

Kuinka saisin rikki kookospähkinän?

Mauri Anteron nasaali lauluääni hiipii mieleeni, kun edessäni leikkuulaudalla nököttää kokonainen, ehjä kookospähkinä. Kaapissa on kylläkin kookosmaitopurkki, mutta pitäähän se tämäkin aines testata, eikä aina laiskuuttaan mennä helpoimman kautta. No, ensin päättämään käytänkö raakaa voimaa, vai katsonko netistä olisiko joku muu tehnyt tarvittavat virheet puolestani. Löytyihän sieltä muutamia hyviä yrityksiä, joten ei kun kokeilemaan.

Pähkinän toisessa päässä on kolme mustaa pistettä. Yhden niistä pitäisi olla muita pehmeämpi, korkkiruuvulla tai muulla terävällä työkalulla vain siitä läpi. Sitten pitäisi reiän kautta valuttaa sisällä oleva kirkas neste talteen myöhempää käyttöä varten. Ensimmäinen ongelma: mitään ei tule ulos, vaikka kuinka yritän pähkinää kallistella. Toinen reikä auki korvausilmaa varten. Ei vieläkään mitään. Paljastuu ensimmäinen moka. Kun valitset pähkinää kaupassa, heiluta sitä, sisältä pitäisi kuulua hölskyntää. Tämä yksilö on hieman kuiva, toivottavasti ei sentään pilaantunut.

Siirrytään seuraavaan vaiheeseen: pähkinä pitäisi avata. Ohjeiden mukaan naputtelen veitsellä pähkinän kuorta sen kuvitteellista päiväntasaajaa pitkin samalla pyörittäen sitä hitaasti ympäri. Aluksi mitään ei tunnu tapahtuvan. Kokeilen välillä hieman vasarallakin saada lisää tehoa lyönteihin, mutta salaisuus on kuitenkin kärsivällisyydessä. Kohta pähkinän kylkeen ilmestyykin ensimmäinen halkeama. Jatkan naputtelua halkeaman suuntaisesti ja pian minulla onkin edessäni kaksi kohtalaisen kaunista kookospähkinän puolikasta.

Sitten otan käyttöön pienemmän veitsen, jolla viillän valkoiseen maltoon viiltoja puolikkaan pohjasta reunoille päin jakaen sen ainakin kahdeksaan sektoriin. Veitsen kärjellä kampean sitten viipaleita irti kuoresta. Viimeiseksi seuraa kenties työläin vaihe. Palasiin jää vielä ohut kerros ruskeaa sisäkuorta, joka pitää kuorimalla poistaa. Pieniteräinen veitsi sopii tähänkin tehtävään hyvin.

Vaikka tämän pähkinän kookosvesi olikin häipynyt jonnekin, tuoksui valkoinen liha kuitenkin raikkaalta ja maistui oikein hyvältä. Koko hommaan meni aikaa yli tunti, joten ainakin kookosmaitoa saadakseni turvaudun seuraavan kerran taas valmiiksi purkitettuun tuotteeseen.

Taustamusiikkisuositus: Kipparikvartetti - Kuinka saisin rikki kookospähkinän