Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla sekä tarinoita ruoasta

Ruokablogi voi oikeuttaa olemassaolonsa kahdella tavalla. 

Toinen tapa on jakaa siinä nokkelia reseptejä herkullisista ruoista.

Toinen tapa on kirjoittaa persoonallisia, mielikuvituksellisia tarinoita, jolloin nälkäinen lukija saa vatsansa täyteen pelkkien taitavasti välitettyjen mielikuvien avulla.

Ja sitten on niitä käsittämättömiä blogeja, kuten Potluck by One, Campasimpukka, Toinen jalka Italiassa ja muut nuo Prego!- osastossa linkatut ystävät, jotka hallitsevat suvereenisti molemmat. 

Sitähän se ruoka meille on. Se ei ole pelkästään välttämätöntä ravintoa. Se on hyvistä raaka-aineista rakkaudella valmistettu ateria, josta tarinat tekevät elämyksiä. Siksi meillä on myös viini. Ja musiikki. Ja kynttilät. Ne tekevät elämästämme paljon suurempaa kuin miltä se näyttää ulkoavaruudesta katsoen.

Itse asiassa minulla ei nyt ollut sen kummempaa asiaa, halusin vain jakaa pari päivää sitten tekemämme mahdottoman mainion makuisen pastaruoan ohjeen. Koska tästä kynästä ei paperille helposti ilmesty viihdyttäviä tarinoita, on tässä reseptissä yksi nokkela koukku. Friteeratut kaprikset. Kannattaa kokeilla.

Sardelli on muuten uusi pekoni.

Spaghetti friteeratuilla kapriksilla, sardelleilla ja katkaravuilla

Esivalmistelut

• ½ dl pinjansiemeniä
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 dl kapriksia valutettuina
• 200-300 g raakoja katkarapuja

Kastike

• 5 sardellifilettä öljyyn säilöttynä
• 1 valkosipulinkynsi pilkottuna
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• 1 sitruunan mehu
• 1 dl oliiviöljyä
• 1 peperoncino murskattuna
• suolaa ja pippuria

Finaali

• 350 g hyvää spaghettia
• tuoretta lehtipersiljaa

Laita täysi kattilallinen pastavettä kiehumaan. Kuori katkaravut, poista suoli, kuivaa. Valuta kaprikset hyvin ja laita kuivumaan talouspaperin päälle. Kuumenna paistinpannu ja paahda kuivalla pannulla pinjansiemeniä varoen polttamasta niitä. Siirrä kauniin ruskeat pinjansiemenet sivuun.

Lisää pannulle öljy, kuumenna se kuumahkoksi ja lisää kaprikset. Uppopaista niitä 3-4 minuuttia kunnes ne ovat mukavan rapsakoita. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Lisää katkaravut ja paista ne juuri ja juuri kypsiksi, noin viisi minuuttia. Nosta reikäkauhalla paperin päälle kuivumaan.

Surauta kastikkeen kaikki ainekset sekaisin sauvasekottimella kulhossa.

Laita pastaveteen 2 rkl suolaa ja spaghetti. Keitä al denteksi. Lisää hieman pastan keitinvettä kastikkeeseen.

Lämmitä kastike pannulla, sekoita valutetun spaghetin kanssa ja sotke katkaravut, kaprikset, pinjansimenet ja persilja joukkoon.

Ohje on mukaelma Italian Food Forever-blogin reseptistä

Biisisuositus: Radiohead - all I Need

Keväinen retiisipasta (Pasta primavera finlandese)

Muuttolintujen palattua ja lenkkeilykauden vihdoinkin käynnistyttyä, (jotain täytyy yrittää tehdä talven aikana huolestuttavasti kerääntyneelle vararavinnolle) lautaselle ilmestyvä pastakin on muuttanut muotoaan. Poissa ovat paksut kastikkeet ja parmesaanilla vuoratut energiajytkyt. Tilalla raikkaat, tuoreet, hapokkaat ja ainakin mielikuvissa kevyemmät maut. Värit ovat kirkkaammat ja tuoksut herkemmät kuin vaikkapa suoraan sanoen epäilyttävästi haisevassa puttanescassa.

Pienet kotimaiset retiisit ovat tulleet kauppoihin ja samalla jalostui idea kokeilla kevätpastaa enemmän tai vähemmän kotimaisilla raaka-aineilla. Tässä pastassa maku tulee ohueksi viipaloiduista retiiseistä ja pilkotuista tomaateista, jotka marinoidaan kevyesti pastan keittämisen aikana. Vaikka olenkin normaalisti pitänyt retiisejä aika tylsinä, tässä ne maistuvat lyhyen marinoinnin jälkeen todella mainioilta. Ruohosipuli ja vesikrassi tuovat keitokseen oman vienon sävynsä. Ja kun raaka-aineita ei pastaa lukuun ottamatta varsinaisesti kypsennetä, säilyy kokonaisuus keväisen raikkaana.

Rakkaalla lapsella on ainakin kaksi nimeä, joten postausnimen lisäksi piti näin hyvälle pastalle keksiä myös italiankieleinen nimi. Jospa se huijaisi joitakin italialaisen hakukoneen käyttäjiä vierailemaan blogissamme.

Keväinen retiisipasta

(Pasta primavera finlandese)

• 350 g linguinea, fettucinia tai spagettia

marinoitavat ainekset

• 200 g maukkaita kirsikkatomaatteja
• 10 pientä retiisiä
• 1 valkosipulin kynsi
• 2 rkl pilkottua ruohosipulia
•  3 rkl neitsytoliiviöljyä
• 1 rkl valkoista balsamicoa
• ripaus suolaa ja mustapippuria

lisäksi

• 100 g herneitä
• nippu vesikrassia
• 100 g fetaa tai vuohenjuustoa

Pilko kirksikkatomaatit kahteen tai neljään osaan koosta riippuen. Viipaloi retiisit ohuelti. Hienonna valkosipuli. Sekoita tomaatit, retiisit, valkosipuli ja ruohosipuli kulhossa ja lisää oliiviöljy ja balsamico. Mausta kevyesti suolalla ja mustapippurilla. Anna marinoitua huoneenlämmössä.

Keitä pasta runsaassa hyvin suolalla maustetussa vedessä al denteksi ja valuta nopeasti. Siirrä pasta takaisin kattilaan ja kaada sekaan kaikki muut aineet paitsi feta. Pyörittele hyvin maut sekaisin ja annostele lautasille. Murentele feta tai vuohenjuusto annosten päälle, rouhi vielä vähän mustapippuria ja nauti.

Biisisuositus: Jacco Gardner - Find Yourself

Ratatouille spagetti

Jos nyt alkuvuodesta pitäisi elää hieman terveellisemmin ja hyvitellä joulun ahmimisesta kärsivää omaatuntoa, on kaksi selvää keventämisen kohdetta. Hyvällä itsekurilla varustettu ihminen voisi alkaa viettämään tipatonta tammikuuta. Me heikommat yksilöt, joille viikonloppuaterian punaviinilasillisesta luopuminen tuntuu ylivoimaiselta ponnistukselta, voisimme ohjata ruokavaliotamme enemmän kasvispainotteiseen suuntaan.

Helpommin sanottu kuin tehty. Lihan ja kalan pois jättäminen raaka-aineista ohjaa reitin aivojen reseptiarkistossa tyhjään muistipaikkaan. Omaatuntoa ei yhtään rauhoita, kun huomaa hyvien kasvisruokareseptien puuttuvan repertuaarista lähes kokonaan. Ainoa heti mieleen tuleva ruoka on klassinen ratatouille, joka yksinään on hieman tylsä eväs. Onneksi mieleen palaa välähdys jostain jenkkiblogista, jossa oli yhdistetty onnistuneesti ratatouille ja pasta. Ei hassumpaa.

Ja hyväähän siitä tuli. Lihan puuttumista ei huomannut ollenkaan, uunikuivattu tomaatti ja paistettu munakoiso maistuivat mahtavasti. Munakoisoa pitäisi muutenkin muistaa käyttää enemmän.

Ratatouille Spagetti

• 350 g spagettia
• oliiviöljyä
• rasia miniluumutomaatteja
• puolikas iso munakoiso
• punainen paprika
• pieni kesäkurpitsa
• 4 valkosipulinkynttä
• 2 rkl tummaa balsamicoa
• suolaa ja vastarouhittua mustapippuria
• 10 basilikan lehteä

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Puolita miniluumutomaatit pitkittäin ja lado ne leivinpaperilla päällystetylle uunipellille leikkauspuoli ylöspäin. Lorauta päälle oliiviöljyä ja paista uunissa 30- 40 minuuttia.

Kuutioi munakoiso, kesäkurpitsa ja paprika reilun sentin kokoisiksi kuutioiksi. Pilko valkosipuli. 

Lämmitä pari ruokalusikallista oliiviöljyä isossa paistinpannussa ja ruskista munakoisokuutioita noin kymmenen minuuttia, kunnes ne ovat melkein pehmenneet. Siirrä munakoisokuutiot syrjään.

Laita pastavesi kiehumaan isoon kattilaan.

Lisää pannulle öljyä ja heitä paprika, kesäkurpitsa ja valkosipuli perään. Kypsennä näitäkin noin kymmenen minuuttia.

Keitä spagetti hyvin suolatussa vedessä al denteksi.

Ota tomaatit uunista ja kumoa ne ja munakoisot paistinpannulle. Lisää pari ruokalusikallista pastan keitinvettä. Mausta hyvin suolalla, pippurilla, balsamicolla ja silputulla basilikalla.

Yhdistä pannulla valutettu pasta ja ratatouille ja anna makujen tasaantua hetki. 

Nauti raastetun parmesaanin kanssa.

Välipasta rucolapestolla

Vielä ehtii vääntää pikaisen pastan ennen joulun suurta urheilusuoritusta. Huippu-urheilijatkin tekevät hiilaritankkauksen pastalla, joten miksi ei ruokabloggaajakin valmistautuisi kauden ehkä tärkeimpään koitokseen huolella. Epäonnistuneeseen nestetankkaukseen tuskin kokenut foodie tulevan suorituksen aikana kaatuu.

Uunissa kuivatut miniluumutomaatit

• rasia miniluumutomaatteja pitkittäin puolitettuina
• oliiviöljyä  

Levitä halkaistut tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin, lirauta päälle oliiviöljyä ja hauduta 100-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan.

Rucolapesto

• rasia rucolaa
• 100 g suolattomia cashewpähkinöitä
• ½ dl oliiviöljyä
• 1 dl raastettua parmesaania
• rouhittua mustapippuria ja tarpeen mukaan suolaa

Murskaa cashewpähkinät huhmaressa tai tehosekoittimessa. Möyhennä rucola tahnaksi huhmaressa ja lisää pähkinämurske sekä parmesaani. Jatka työstämistä lisäten asteittain oliiviöljyä, kunnes saat aikaan tasaisen pehmeän peston. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä, valuta ja sekoita peston kanssa. Annostele lautaselle ja lisää päälle herkullisia tomaatteja.

Biisisuositus: Kashmir - Rocket Brothers

Cavatelli tuorepasta ja täyteläinen tomaattikastike

Mukavaa pastapäivää! Tänään pitäisi olla liputuspäivä, sillä on maailman pastapäivä. Tämä yksinkertainen raaka-aine on ehkä se kaikkein tärkein yksittäinen ilon tuoja keittiössämme. Niinpä pastapostaus on paikallaan. Kaupan päälle pistetään jakoon myös huippuvinkki poimujen tekemiseen pastan pinnalle. Kokeile myös gnocchien kanssa! 

Cavatelli on ehkä vähemmän tunnettu pastamuoto meillä. Sen poimut ja notkot on luotu imemään mehukasta kastiketta itseensä, joten kastiketta saa olla paljon. Me teimme cavatellin normaalista tuorepastataikinasta, mutta ohessa myös ohje ricotta-juustoa sisältävään taikinaan. Sen maku on varmaan astetta keveämpi, joten kokeilemme sitä varmasti tulevaisuudessa.

Tuorepastataikina 1

• 300 g vehnäjauhoja (osa tai kaikki durum-sellaista)
• 3 kananmunaa
• 1 keltuainen
• ripaus suolaa

Tuorepastataikina 2

• 300 g jauhoja
• 300 g ricottaa
• 1 muna
• 1 keltuainen
• ripaus suolaa

Sekoita ainekset haluamallasi metodilla (perinteinen jauhokeko-munasilmä tai moderni monitoimikone). Vaivaa taikinaa 15 - 20 minuuttia ja anna levätä tuorekelmuun käärittynä puolisen tuntia jääkaapissa.

Leikkaa pastapallosta pienehköjä paloja ja pyöritä niistä sormenpäillä tai kämmenellä vajaan sentin paksuisia nauhoja. Leikkaa nauhoista 2-3 cm pituisia paloja. BAMBUMATTOA apuna käyttäen paina sormellasi pala litteäksi ja vedä itseesi päin, niin että poimutettu pala kääntyy lähes rullaksi. Hetken harjoittelun jälkeen homma alkaa tuntumaan tosi kivalta ja cavatellitehdas toimii kiihtyvällä vauhdilla.

Keitä hyvin suolatussa runsaassa vedessä muutaman minuutin ajan. Cavatellit ovat periaatteessa valmiita, kun ne nousevat pinnalle. Näin ainakin elokuvissa, mutta kannattaa maistella ja säätää keittoaikaa sen mukaan.

Täyteläinen tomaattikastike

• aimo loraus oliiviöljyä
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 2 tölkkiä Mutti San Marzano kuorittuja tomaatteja
• 2 peperoncinoa murskattuna
• nippu basilikan lehtiä
• hieman suolaa ja pippuria
• 2 rkl voita

Paista silputtua sipulia oliiviöljyssä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet ja kypsyttele minuutti. Lisää tomaattitölkit, puolet basilikan lehdistä ja peperoncino. Anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä tunti välillä hieman sekoittaen. Mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Jos tomaatit ovat hyviä, kastike ei tarvitse paljoa suolaa. Massiivinen suolamäärä kuuluu pastan keitinveteen, jota voit muutaman lusikallisen lisätä kastikkeeseen loppuvaiheessa. Lisää loppu basilika, keitä hetki, heitä sekaan voi ja hämmennä tasaiseksi. Nosta vastakeitetty pasta reikäkauhalla kastikkeeseen ja anna imeä makuja minuutin verran. Nauti.

Biisisuositus: Dungen - Festival

Lohicarbonara

Lähestyvän kananmunan päivän kunniaksi piti keksiä joku olennaisesti munaa hyödyntävä, nopeasti valmistuva ruoka. Pastahan on varsinaista pikaruokaa ja carbonara varsinainen pastaklassikko. Tässä versiossa pekoni on vaihdettu lohikuutioihin. Se toi annokseen yllättävää keveyttä, ja keltuaisten täyteläisyys ja mustapippurin potku erottuivat jopa paremmin kuin alkuperäisversiossa.

Niinkuin paras televisiossa pyörivä ruokaohjelma, Australian Masterchefkin muutama jakso sitten teroitti, carbonarassa ei käytetä kermaa. Täyteläisyys tulee kananmunan keltuaisista ja jos homma tuntuu muuten liian kuivalta, voi siihen lisätä hieman pastan keitinvettä.

Australian Masterchefiä tippuu tallenteisiin sen verran usein, että käytettävissä olevat katseluresurssit eivät aivan riitä reaaliaikaiseen tilanteen seuraamiseen. Eli ei merkittäviä juonipaljastuksia tämän jutun mahdollisiin kommentteihin, pliiis.

Lohicarbonara

• 400 g hyvää spagettia (esim. De Cecco)
• 400 g ruodotonta lohifilettä
• 4 kananmunan keltuaista
• 30 g raastettua grana padanoa tai parmesaania
• 30 g raastettua pecorinoa
• 1 valkosipulin kynsi
• 2 rkl oliiviöljyä
• Nippu tuoreen timjamin oksia
• suolaa
• vasta rouhittua mustapippuria

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Leikkaa lohi noin 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Riivi lehdet timjamista ja silppua ne. Erottele kananmunan keltuaiset ja laita ne isoon erilliseen kulhoon. Sekoita raastetut juustot keltuaisten kanssa ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Kun pastavesi kiehuu kunnolla, heitä sekaan 2 rkl suolaa ja perään spagetti. Hämmennä hieman aluksi ja jätä kiehumaan reippaasti ilman kantta.

Kuori valkosipulin kynsi ja halkaise se pitkittäin. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja lisää valkosipuli. Paistele keskilämmöllä hetki irroittaaksesi valkosipulin aromeja öljyyn. Lisää lohikuutiot ja paista niitä pari minuuttia. Lisää sitten tuore timjami ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun lohikuutiot ovat juuri ja juuri kypsiä, poista valkosipulit ja siirrä paistinpannu sivuun.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä pari minuuttia, ota keitinvettä talteen noin 1 dl. Kun spagetin kypsyys on kutakuinkin al dente, valuta se siivilässä ja kaada keltuaisseoksen joukkoon. Hämmentele kunnolla sekaisin ja kaada lohikuutiot liemineen päälle. Jos carbonara näyttää hieman kuivalta lisää tilkka spagetin keitinvettä. 

Annostele heti lautasille, rouhi päälle kunnon kierros mustapippuria ja nauti.

Biisisuositus: Wolfmother - Cosmic Egg

Simpukkapastaa, raakamakkarapalleroita ja kurpitsaa

Ei kissa karvoistaan pääse, eikä pöllö höyhenistään. Uunissa itsestään kypsyvät ruoat ovat niin yleisiä meidän keittiössämme, olipa vuodenaika mikä tahansa. Samalla kun pääruoka hikoilee valmiiksi, voi kokki keskittyä antipastin tekemiseen. Tai sitten ruokajuoman bouquetin arviointiin ja oikeaan tunnelmaan kohottautumiseen.

Onhan näissäkin tietysti etukäteen hieman vääntämistä, mutta yksi osa nautintoa onkin nälän kasvattaminen raaka-aineiden kimpussa häärätessä. Sitten kun lopputulos tulee uunista ulos (huomaa eppuriimi) ja palkitsee synnyttäjänsä mahtavilla aromeilla, on aika ja lupa nauttia. Niinkuin tämä Jamie-lehdestä löytynyt oivallinen pastavuoka. Perinteisessä bechamel-kastikkeessa mukana uivat myskikurpitsa sekä fenkolista ja raakamakkarasta tehdyt lihapalleroiset. Tämä resepti on jo paperillakin niin herkullinen!

Conchiglie-pastaa, raakamakkarapalleroita ja kurpitsaa uunissa

• 1 pieni myskikurpitsa, pilkottuna 3 cm kuutioksi
• oliiviöljyä
• pari oksaa tuoretta rosmariinia (tai 2 tl kuivattua)

P A L L E R O T

• puoli desiä maitoa
• kaksi viipaletta vaaleaa leipää
• ½ sipuli
• ½ fenkoli
• 3 valkosipulin kynttä
• 1 tl fenkolin siemeniä
• 350 g sianlihasta tehtyjä raakamakkaroita

B E C H A M E L

• 4 ½ dl maitoa
• 50 g vehnäjauhoja
• 50 g voita
• tilkka valkoviiniä
• raastettua muskottipähkinää
• 15 g raastettua parmesaania

K A S A A M I N E N

• 250 g conchiglie-pastaa, isoa tai keskikokoista
• 15 g raastettua parmesaania
• 50 g raastettua cheddaria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Asettele kurpitsakuutiot pellille leivinpaperin päälle ja pirskottele päälle oliiviöljyä ja puolet silputusta rosmariinista. Paahda uunissa 25 minuuttia, kunnes kuutiot alkavat karamellisoitua. Tiputa uunin lämpötila 180 asteeseen.

Pilko sipuli ja fenkoli (poista kova kanta) ja paista paistinpannulla tilkassa öljyä miedolla lämmöllä 15 minuuttia. Lisää pilkottu valkosipuli ja murskatut fenkolin siemenet. Paista pari minuuttia ja siirrä sivuun. 

Liota murennettua leipää 10 minuuttia kulhossa puolessa desissä maitoa. Leikkaa makkaroiden kuoreen viilto ja purista makkaraseos kulhoon. Lisää sipuli-fenkoliseos. Sekoita hyvin ja muotoile taikinasta pienehköjä lihapullia. Paista lihapullia pannulla miedolla lämmöllä muutama minuutti.

Kaada loppu maito kattilaan. Lisää vatkaten jauhot, voi ja valkoviini ja kuumenna miedolla lämmöllä vatkaten viitisen minuuttia, kunnes kastike paksuuntuu. Mausta suolalla ja pippurilla. Hämmennä sekaan parmesaani ja raastettu muskottipähkinä. 

Keitä pasta suolatussa vedessä al denteksi ja valuta. Kaada bechamel uunivuoan pohjalle ja upota siihen pastasimpukat. Jos simpukat ovat isoja, täytä ne lihapullilla ja kurpitsakuutioilla. Meidän simpukkamme olivat hieman vaatimattomampia, eli asettelimme kaiken sekaisin. Ripottele päälle loppu rosmariini, parmesaani ja cheddar. Paista alumiinifoliolla peitettynä 15 minuuttia, poista folio ja paista vielä 15 minuuttia. Anna levätä hetki ja nauti!

Biisisuositus: The Smashing Pumpkins - 1979

Rullaa pimeässä - Cannellonit tuorepastasta

Ärsyttääkö kuivapastasta tehtyjen cannelloni-putkien täyttäminen? Niin minuakin. Sitä mukaa kun yrittää teelusikalla toisesta päästä ahtaa täytettä putkeen, se valuu toisesta päästä iloisesti ulos. Sottaista touhua, mutta sitähän ruoan laittaminen usein on. Ainakin minulla. Ja kun Kissan tassu on vieläkin paketissa vallitsee keittiössämme usein aikamoinen sotku. Puolustaudun ajatuksella, että luovuus ja siisteys eivät viihdy samassa persoonassa.

Välttääkseni tämän turhauttavan tekovaiheen, ajattelinkin tehdä cannellonit ensimmäistä kertaa tuorepastasta. Ratkaisu ei tehnyt keittiöstämme yhtään siistimpää, eikä hommassa säästynyt ainakaan aikaa. Perjantai-iltana töiden ja kauppareissun jälkeen nälkäisten suiden odottaessa piti jättää suunniteltu antipasti tekemättä. Luovassa ideointivaiheessa on helppo olla optimisti oman ajankäyttönsä suhteen, mutta hommassa menee kuitenkin aina kaksinkertainen aika mitä olit kaavaillut. Päästiin sentään syömään ennen puolta yötä.

Mutta onhan tämä paljon parempaa kuin kuivapastasta tehty. Ulkonäkö ei ole kaikkein kaunein, mutta makua riittää. Bolognese-tyylinen täyte saa mukavan sivujuonteen pinaatista ja raastetun sitruunankuoren aromista.

Cannellonit tuorepastasta

Pasta

• 125 g durum-vehnäjauhoja
• 125 g puolikarkeita vehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• ripaus suolaa
• loraus oliiviöljyä
• (tilkka vettä)

Täyte

• 4 rkl oliiviöljyä
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 300 g sian jauhelihaa
• 300 g naudan jauhelihaa
• 1 dl punaviiniä
• 1 porkkana pieniksi kuutioituna
• 1 sellerin varsi pieneksi kuutioituna
• 1 rkl tuoretta rosmariinia hienonnettuna
• 3 rkl tomaattipyrettä
• 4 dl kanalientä
• 300 g tuoretta pinaattia
• 2 dl raastettua parmesaania
• 1 sitruunan kuori raastettuna
• suolaa ja pippuria

Tomaattikastike

• 2 prk kuorittuja tomaatteja (Mutti San Marzano)
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 sipuli hienonnettuna
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuina
• ripaus suolaa, sokeria ja mustapippuria
• 10 basilikan lehteä hienonnettuina

Päälle 2 dl parmesaaniraastetta

Operaation kulku pähkinänkuoressa (In a Nuts Hell):

1. Tee pastataikina kulhossa tai pöydällä ja pistä lepäämään

2. Tee jauhelihatäyte paistinpannulla

3. Tee tomaattikastike kattilassa

4. Kauli ja leikkaa pastalevyt

5. Keitä pastalevyt pikaisesti

6. Täytä ja rullaa cannellonit

7. Paista uunissa isossa vuoassa

8. Syö

Tee ensin pastataikina. Sekoita kulhossa jauhot ja suola ja tee keskelle kuoppa. Riko siihen kananmunat ja kaada hieman oliiviöljyä päälle. Sekoita jauhot vähitellen kananmunien kanssa vaikkapa haarukalla reunoja pitkin pyörittelemällä. Vaivaa taikinasta kärsivällisesti kiinteä ja kimmoisa pallo, lisää tilkka vettä, jos taikina tuntuu liian kuivalta. Kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin odottamaan.

Seuraavaksi täyte. Kuumenna oliiviöljy keskilämmöllä isossa paistinpannussa. Lisää pilkottu sipuli ja hauduta 10 minuuttia. Lisää jauhelihat ja ruskista ne kauttaaltaan. Kaada punaviini sekaan ja anna sen imeytyä jauhelihaseoksen joukkoon. Kaavi jauheliha reunoille ja lisää pannun keskelle porkkana, varsiselleri ja rosmariini. Kypsyttele 5 minuuttia, kunnes vihannekset ovat hieman pehmenneet. Lisää tomaattipyre ja kanaliemi ja anna liemen redusoitua 10 minuuttia. Lisää hienonnettu pinaatti ja keitä vielä 5 minuuttia. Kun täyte on sopivan sakeaa, siirrä sotku pois liedeltä ja sekoita joukkoon parmesaani ja raastettu sitruunankuori. Maistele ja mausta suolalla ja pippurilla

Täytteen kypsyessä voit aloittaa tomaattikastikeen teon kattilassa. Freesaa sipulia oliiviöljyssä kunnes se on kullankeltaista ja pehmeää. Lisää valkosipuli ja hetken päästä kuoritut tomaatit. Anna kiehua hiljaisella lämmöllä parikymmentä minuuttia, mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla ja lisää silputtu basilika. Hauduta vielä viisi minuuttia.

Ota pastataikina lepäämästä ja jaa se neljään osaan. Jauhota pöytä, pyöräytä siinä taikinapallot ja aja pastakoneella telan välystä asteittain pienentäen ohueksi levyksi. Marcaton pastakoneella telan asetus 6 (numero sei) oli meillä sopiva. Leikkaa pitkät levyt suunnilleen neliöiksi. 

Laita iso kattiallinen vettä kiehumaan ja suolaa se kunnolla. Varaa viereen kulhoon jääkylmää vettä. Idea on kiehauttaa pastalevyt nopeasti (30 sek - 1 min) ja lopettaa kypsyminen kastamalla ne kylmään veteen. Keitä muutama levy kerrallaan, nosta ne reikäkauhalla kylmään veteen ja aseta ne lopuksi pyyhkeen päälle valumaan. 

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä ison vuoan pohjalle puolet tomaattikastikeesta. Laita kunkin pastalevyn päälle pikittäin keskelle jauhelihatäytettä, rullaa cannelloniksi ja nosta saumapuoli alaspäin vuokaan. Tästä ohjeesta tulee noin 20 putkiloa. Lado ne vierekkäin niin, että putkilot pysyvät kypsyessään kasassa. Levitä loppu tomaattikastikkeesta cannellonien päälle. Raasta vielä pari desiä parmesaania ja valuta lopuksi hieman oliiviöljyä. Peitä vuoka foliolla ja paista keskitasolla noin puoli tuntia. Poista folio puolessa välissä, jotta juusto saa hieman väriä. 

Biisisuositus: Linkin Park - Rolling In the Deep

Kahden kaalin pasta

Tuo söpö pikku pallero, ruusukaali, on hypännyt ostoskärryihimme varsin usein viimeisen vuoden aikana. Useimmiten tämä terveellinen vihannes on jäänyt meillä herkullisuudestaan huolimatta sivuosan esittäjäksi, mutta nyt teki mieli kokeilla kuinka se pärjäisi pastan kanssa. Valmiita reseptejä ei montaa selaimesta löytynyt, joten olisi jälleen lievän säveltämisen aika. 

Pekoni on ruusukaalin hyvä kaveri, joten siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Kermaa emme mielellämme pastaruoissa käytä, mutta ruusukaalin helposti tiukahko maku vaatii hieman pehmennystä. Tilkka siis sitä lopuksi sallittakoon. Ja jotta terveellisyysbarometri edes joten kuten pysyisi balanssissa, lisätään mukaan toista terveellistä kaalikasvia, eli parsakaalia.

Kahden kaalin pasta

• 350 g pennepastaa
• oliiviöljyä
• 100 g pekonia
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuina
• 200 g ruusukaalia
• iso parsakaali
• 1 rkl tummaa balsamicoa
• ½ - 1 dl pastan keitinvettä
• loraus kermaa
• liraus sitruunan mehua
• tuoretta persiljaa

Laita kattilallinen pastavettä kiehumaan (pastavettä saa kaupasta litran tölkeissä). Leikkaa ruusukaaleista varovasti kannat pois, kuori uloimmat lehdet ja puolita ruusukaalit. Leikkaa parsakaalista kukinnot irti. Kannan voit pilkkoa pieniksi ja laittaa mukaan jos haluat. Hienonna valkosipulit ja siivuta pekoni (aprillipäivä ei ollutkaan ihan vielä).

Lämmitä iso paistinpannu keskilämmöllä ja kaada muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä pohjalle. Kumoa pannulle pekoni ja valkosipuli. Ruskista hetki. Lisää ruusukaalit pannulle leikkauspuoli alaspäin ja kypsyttele hiljalleen pari minuuttia.

Kun vesi kiehuu kunnolla, lisää pari ruokalusikallista suolaa ja pasta. Hämmennä muutaman kerran ja palaa pannun ääreen. Lisää pannulle balsamico ja jatka varovasti kypsyttelyä. Voit lisätä myös pastan keitinvettä ruokalusikallisen kerrallaan, jos ruusukaalit näyttävät liian kuivilta. Seuraavaksi kumoa joukkoon parsakaalin kukinnot (ja kantapalat). 

Kun pastan keittoajasta on jäljellä pari minuuttia, lorauta pannulle kerma ja sitruunamehu. Nestettä on oltava riitävästi, jotta pasta saa imeä vielä makua kastikkeesta. Kun pasta on juuri ja juuri kypsää, valuta se siivilässä ja kaada pannulle kastikkeen joukkoon. Kääntele kunnolla, leikkaa päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile heti.

Spaghetti alla Ericina

Tomaatti on Suomessa suurimman osan vuotta hyvin ongelmallinen raaka-aine. Kovia, hapokkaita ja mauttomia markettitomaatteja hyllyt täynnä. Varsinkaan yksinkertaisten pastaohjeiden sävyt eivät tule kunnolla esiin ja hyväkin pastaohje lentää mappi Ööhön huonojen raaka-aineiden vuoksi. Ilokseni viime viikolla huomasin että Mutin San Marzanon kuoritut tölkkitomaatit ovat tehneet valloituksen paikalliseen markettiimme. Yksi makkaratomaattipasta ehdittiin sillä jo testata ja olihan siinä maussa eroa. Kastikkeesta tuli täyteläisempää ja makeampaa niin, ettei päälle välttämättä tajunnut edes parmesaania kaivata.

Tässä pastassa ei tomaatti ole pääosassa, mutta kirsikkatomaattien kalttaus rakenteen pehmentämiseksi on ihan paikallaan. Ohje on kotoisin Sisiliasta, mistä kertoo varsinkin manteleiden mukanaolo. Kastike on rouhean peston tapainen ja erittäin maukas. Ohje on mukailtu Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta Italian viettelykset.

Spaghetti alla Ericina

• 350 g hyvää spagettia (esim. De Cecco)

Pesto

• 2 rkl kuorittuja manteleita karkeaksi rouhittuina
• 2 rkl pinjansiemeniä veitsellä hieman hienonnettuina
• ½ valkosipulin kynsi hienonnettuna
• 2 rkl persiljaa
• 2 dl tuoretta basilikaa
• 2 rkl raastettua parmesaania
• 2 rkl raastettua pecorinoa
• 1 dl neitsytoliiviöljyä

Lopuksi

• 200 g kaltattuja kirsikkatomaatteja puolitettuina
• iso loraus oliiviöljyä

Rouhi mantelit morttelissa ja hienonna veitsellä pinjansiemenet, persilja, basilika ja valkosipuli. Raasta parmesaani ja pecorino ja sekoita kaikki aineet kulhossa oliiviöljyn kanssa rouheaksi pestoksi. Anna tekeytyä huoneenlämmössä pastan keittämisen ajan.

Keitä pasta runsaassa hyvin suolatussa vedessä.

Kalttaa kirsikkatomaatit, eli käytä niitä kiehuvassa vedessä noin minuutin verran ja kuori ne. Puolita.

Valuta pasta ja kaada se kuumalle paistinpannulle. Sekoita joukkoon pesto ja pyörittele hetken verran. Lisää kirsikkatomaatit ja loraus oliiviöljyä ja tarjoile heti.

Näillä pitäisi tälläisen vähempilahjaisenkin kotikokin pärjätä. Kuvan mahtava tomaattitölkki ei liity tähän tapaukseen.

Biisisuositus: Kaiser Chiefs - Tomato In The Rain

Simppeli mutta mahtava Alfredo

Työpäivän ja  liikuntasuorituksen jälkeinen ilta, vain pieni hetki varattu ruoanlaitolle - se on siis pastapäivä taas. Nopea, yksinkertainen klassikko sopii loistavasti paikkaamaan liikunnalla saavutettua energiavajetta. Eihän safkablogaani voi liian hoikka olla, siitä voi uskottavuus kärsiä.

Tämä herkku kyllä sopisi arvokkaampiinkin tilanteisiin, vaikka yksinkertaisimmillaan alfredo koostuu vain pastasta, voista (sitä pitää olla tarpeeksi) ja parmesan-raasteesta (sitä myös). Me tuunasimme tietysti sitä hiukan ja toimme voin rinnalle raikkaan ulottuvuuden sitruunalla maustetulla kesäkurpitsalla. Aivan mahtava eväs, sanonpa vaan, jos seassa juoksentelevat kalorit eivät liikaa häiritse.

Fettuccine Alfredo kesäkurpitsalla ja sitruunalla

(Fettuccine alfredo con zucchini e limone)

• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 kesäkurpitsa pitkittäin ohuelti siivutettuna
• 1 sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria

• 350 g fettuccini- tai tagliatellepastaa, tuoretta tai kuiva-sellaista
• 200 g voita
• 200 g raastettua parmesaania
• vastarouhittua mustapippuria
• (tuoretta oreganoa)

Lämmitä isossa kattilassa pastavesi kiehuvaksi ja lisää reilusti suolaa (2-3 rkl).

Raasta pienehköstä kesäkurpitsasta pitkittäin ohuita siivuja vaikkapa juustohöylällä. Freesaa niitä pannulla hetki oliiviöljyssä. Purista joukkoon sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä syrjään odottamaan.

Laita pasta kiehumaan ja kääntele sitä alussa muutaman kerran. Sulata voi paistinpannussa ja lisää hetken päästä joukkoon parmesaaniraaste. Valuta pasta kun se on juuri ja juuri al dente ja kaada pannulle kastikkeen päälle. Sekoita hyvin ja lisää kesäkurpitsat. Kääntele varovasti ja annostele lautasille. Raasta päälle vielä parmesaania, rouhi myllystä mustapippuria ja koristele tuoreella oreganolla.

Chorizoa ja pastaa uunissa

Raakachorizojen tarjonta on laajentunut jo näilläkin leveysasteilla ympärivuotiseksi. Loistava asia, sillä kyseessä on mukavan monipuolinen eväs. Asenetta ja potkua löytyy, eikä muita mausteita paljon tarvita. Pastan ja gnocchien kastikkeeksi riittää muutama makkara hienonnettuna ja purkki hyvää tomaattimurskaa. Saunaillan uuniruokaa pähkäillessä tuli mieleen kokeilla, kuinkas se mahtaisi laatikkomuodossa toimia. Ja toimihan se.

Chorizoa ja pennepastaa uunissa

• 6 kpl chorizo raakamakkaraa
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• purkki hyvää tomaattimurskaa
• loraus punaviiniä
• sieniä, esim 1 dl kuivattuja tatteja
• tuoretta oreganoa
• 2 mozzarellapalloa
• raastettua parmesaania
• 400 g penneä

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan puoleksi tunniksi pariin desiin vettä. Kuumenna iso kattilallinen pastan keitinvettä. Silppua sipulit ja kuori raakamakkarat. Laita paistinpannu keskilämmölle ja kaada ruokalusikallinen oliiviöljyä. Heitä makkarat pannuun ja hienonna ne muruksi paistinlastalla tai haarukalla. Lisää joukkoon sipuli ja paistele viisi minuuttia. 

Puserra sienet kuivaksi ja ota talteen liotusvesi. Heitä sienetkin pannulle ja freesaa niitäkin pari minuuttia. Lisää seuraavaksi valkosipuli, tomaattimurska ja loraus punaviiniä.  Kiehauta kunnolla, vähennä lämpöä ja hienonna tuoretta oreganoa joukkoon. Lisää desi sienten liotusvettä, laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia. Tarkista suola.

Lisää ruokalusikallinen suolaa pastakattilaan ja keitä penne lähes kypsäksi. Valuta pasta, siirrä takaisin kattilaan ja kaada kastike päälle. Kaada seos uunivuokaan ja siivuta mozzarellaa päälle. Raasta lopuksi pinnalle vielä parmesaania ja laita vuoka 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi, tai kun pinta ruskistuu sopivasti.

Biisisuositus: Queens Of The Stone Age - No One Knows

Ricotta-pinaattitortellinit

Pastaviikon kuudes päivä.

Tuorepastan tekeminen pitäisi olla ihan helppoa. Jotenkin joka kerta siitä kuitenkin hieman erilaista tulee. Monesti taikinasta tulee liian kiinteää, vaikka perusohjeen mukaan yksinkertaiset aineet on tarkasti mitattu. 100 g jauhoja ja yksi muna. Tällä kertaa aloin aprikoimaan, olisiko koolla kuitenkin väliä. Italialaiset munathan ovat varmasti isompia kuin suomalaiset!

Muutin jauhojen ja munien suhdetta hiukan ja parempaahan siitä tuli.

Ricotta-pinaattitortellinit

Pastataikina

• 250 g durum-vehnäjauhoja
• 3 munaa
• hivenen suolaa

Täyte

• 200 g tuoretta pinaattia
• 150 g ricottajuustoa
• 50 g raastettua parmesania
• suolaa ja mustapippuria

Tomaattikastike

• 400 g hyvää tomaattimurskaa
• 1 valkosipulin kynsi hienonnettuna
• oliiviöljyä
• ripaus sokeria
• suolaa ja mustapippuria
• 1 rkl voita

Tee ensin pastataikina. Sekoita suola jauhoihin. Jauhot keoksi, kuoppa keskelle ja munat rikki kuoppaan. Haarukalla pyöritellen lisää jauhoja hitaasti munien joukkoon. Jatka sekoittamista käsin ja vaivaa taikinaa kärsivällisesti, kunnes se on kiinteää ja joustavaa. Kun painat sormella taikinaan kuopan, sen pitäisi palautua hitaasti. Kääri tuorekelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään.

Lämmitä paistinpannulla ruokalusikallinen oliiviöljyä ja kaada huuhdellut pinaatinlehdet pannulle. Freesaa miedolla lämmöllä pehmeäksi ja valuta. Purista liika neste pois ja jäähdytä. Hienonna pinaatti veitsellä ja lisää ricottajuuston sekaan. Lisää raastettu parmesaani ja mausta. Laita sekin lepäämään.

Aloita sitten kastike. Freesaa valkosipulia oliiviöljyssä ja lisää tomaattimurska. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla ja jätä muhimaan miedolla lämmöllä kannen alla 20 minuuttia. Lopussa lisää voi.

Jaa pastataikina neljään osaan ja veivaa pastakoneella ohuehkoja levyjä (Marcaton pastakoneella telojen asento 6). Paina lasilla tai vastaavalla muotilla levyistä halkaisijaltaan noin 7 cm ympyröitä. Annostele hieman täytettä kiekkojen keskelle. Voitele puolet ympyrän reunasta muna-vesiseoksella ja taita tiukasti puolikuun muotoiseksi. Pidä huolta, että sisälle ei jää ilmaa ja reunat ovat tiiviisti kiinni. Sitten käännä sormen ympärillä puolikuun päät toisiinsa niin, että muodostuu rengas sormen ympärille. Käytä taas vesi-munaseosta päiden liimaamiseen. 

Keitä tortellineja suolatussa vedessä 2-3 minuuttia. Nosta ne reikäkauhalla lautaselle ja annostele kastiketta päälle.

 

Katkarapupasta inkivääri-tomaattikastikkeella

Pastaviikon viides päivä.

Yksi täydellisen pastareseptin tärkeimmistä elementeistä on onnistunut ajoitus. Vaikka olo kuinka tuntuisi luovalta, on hyvä pysähtyä minuutiksi miettimään, missä järjestyksessä aikoo asiat tehdä. Kymmenen minuuttia kuluu todella nopeasti. Varsinkin jos katat samalla pöytää kun pastan keittoajasta on jäljellä neljä minuuttia ja valkosipuli on vielä pilkkomatta. Eikä paistinpannukaan ole näköjään vielä lämpiämässä.

Kauppareissulta oli tarttunut mukaan jättikatkarapuja, tuoretta inkivääriä sekä korianteria ja rucolaa. Niin, ja pullo valkoviiniä. Ensin tuli mieleen kehitellä jotain akselilla aasia meets italia, mutta tarkemman harkinnan jälkeen korianteri sai jäädä odottamaan uusia innovaatioita. Valkoviiniä ei oltu tarjoiltu ruokapöydässämme sitten kesän kuumien päivien, ja kun arki-iltana ei passaa koko pulloa ruokajuomana ryystää, osa siitä sai päätyä kastikkeeseen. Loistava päätös! Varovaisesti muotoillen osui ja upposi.

Katkarapupasta inkivääri-tomaattikastikkeella

• 250 g fettucinia tai linguinea

Tomaattikastike

• 2 rkl oliiviöljyä
• 400 g purkki hyvää tomaattimurskaa (Mutti)
• 1 valkosipulin kynsi
• 3 cm pala kuorittua, silputtua inkivääriä
• ½ dl valkoviiniä
• ripaus sokeria ja suolaa

Jättikatkaravut

• 2 rkl oliiviöljyä
• 200 g kypsiä jättikatkarapuja
• ½ tuore chili siemenet poistettuna
• loraus valkoviiniä
• suolaa

Tarjoiluun

• rucolaa
• vastarouhittua mustapippuria

Laita pastavesi kiehumaan ja aloita kastikkeesta. Kuori ja hienonna inkivääri. Pilko valkosipuli. Lämmitä paistinpannua kohtalaisella lämmöllä ja lisää pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Freesaa inkivääriä ja valkosipulia minuutti ja kaada tomaattimurska joukkoon. Sekoita ja kypsyttele pari minuuttia ja lisää valkoviini, sokeri, suola ja silputtu rucola. Keitä kastiketta kannen alla miedolla lämmöllä 20 minuuttia. Kastikkeen muhiessa huuhtele ja sulata katkaravut lävikössä ja laita talouspaperin päälle kuivamaan.

Kun pastavesi kiehuu, lisää suola ja pasta. Lämmitä toinen paistinpannu. Kun pastan keittoajasta on jäljellä viisi minuuttia, lisää oliiviöljy ja sulatetut katkaravut ja hienonnettu chili. Paista niihin väriä pari minuuttia ja kaada paistinpannulle valkoviini. Mausta suolalla.

Kun pasta on al dente, valuta se lävikössä ja kaada tomaattikastikkeen joukkoon pannulle. Sekoita hyvin ja annostele lautasille. Valuta katkaravut nesteineen pastan päälle ja viimeistele rucolalla, oliiviöljyllä ja vastajauhetulla mustapippurilla.

Viinisuositus: Leyda Sauvignon Gris Kadun Vineyard - Chile

Biisisuositus: Jarkko Martikainen - Pidän tästä paikasta

Tonnikalalla täytetyt cannellonit

Pastaviikon neljäs päivä.

Tänään päädyttiin tekemään pastaa uunissa. Yleensä täytetyt cannellonit ovat hyvin meheviä, mutta tässä ohjeessa sisälle tulevan täytteen on tarkoitus olla suhteellisen kuivaa, jolloin tomaattikastikkeen osuus korostuu. Kastike syntyy vaivattomasti tölkkitomaateista tai tomaattimurskasta. Haudutettaviin kastikkeisiin tölkkitomaatit ovat parempi vaihtoehto kuin tähän aikaan kaupasta saatavat tomaatit. Kirsikkatomaatteja kannattaa käyttää silloin, jos haluaa raikkaan ja hapokkaan kastikkeen. Säilötyissäkin tomaateissa on eroja; italialainen Mutti voittaa mennen tullen markettien omat merkit.      

Tonnikalalla täytetyt cannellonit (Cannelloni con ripieno di tonno)

• cannelloniputkia
• 2 tölkkiä tonnikalaa (öljyssä)
• 2 mozzarellapalloa
• 4 rkl kapriksia
• kuivattua oreganoa
• tuoretta chiliä (hieman)
• pari rkl creme fraichea
• reilusti oliiviöljyä

Tomaattikastike

• 2 tölkkiä hyvälaatuista tomaattimurskaa tai tölkkitomaatteja
• 1 iso sipuli 
• voita 

Laita ensin tomaattikastike porisemaan, sillä sen täytyy hautua 20 minuuttia. Hienonna sipuli ja freesaa se voissa. Lisää tomaattimurska tai pilkotut tölkkitomaatit ja jätä hautumaan.

Kastikkeen hautuessa tee täyte. Pilko tonnikala kulhossa ja lisää joukkoon pieneksi kuutioidut mozzarellat. Sekoita mukaan kaprikset, oregano ja hienoksi silputtu chili. Notkeuta seosta creme fraichella ja oliiviöljyllä, jota saa olla reilusti. Rouhaise vielä mukaan suolat ja pippurit. Täytä cannellonit.

Lisää vuoan pohjalle voinokareita ja ohut kerros tomaattikastiketta. Lisää cannellonit ja levitä pastaputkien päälle loppu tomaattikastikkeesta sekä voinokareita. Paista 200 asteessa puolisen tuntia.

Pennepastaa uunikuivatuilla tomaateilla

Pastaviikon kolmas päivä.

Pastaruoan teko ei yleensä vie paljon aikaa, se todellakin on loistavaa pikaruokaa. Pastan pyöräytät nopeammin kuin pistät vaimon käymään snagarilla tai odottelet pizzataksia. Useimmissa pastoissa voit tehdä kastikkeen samalla kun pasta kiehuu. Tämän pastan tekeminen kestää kuitenkin hieman kauemmin. Tomaattien pitää kuivua uunissa pari tuntia, joten aloita hyvissä ajoin.

Tämäkin ohje on todella yksinkertainen, mutta taas niin hienoja makuyhdistelmiä täynnä. Tänään voit jättää parmesaanin jääkaappiin, korvataan se maukkaalla anjovis-korppujauhoseoksella. Hifistelijä voi vielä tehdä korppujauhotkin itse kuivahtaneesta leivästä, mutta valmiiksi pussitetullakin pärjää hyvin.

Pennepastaa uunikuivatuilla tomaateilla

• 350 g penneä
• 250 g kirsikkatomaatteja
• (kuivattua oreganoa ja sokeria)
• oliiviöljyä
• 4 anjovis- tai sardellifileetä
• 2 rkl rouheita korppujauhoja
• tuoretta basilikaa

Lämmitä uuni 100 asteeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja aseta ne uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin. Voit pirskotella tomaattien päälle hieman oliiviöljyä, kuivattua oreganoa ja sokeria, mutta se ei ole välttämätöntä. Hyvää tulee joka tapauksessa. Kuivata tomaatteja uunissa kaksi tuntia.

Anjovis-korppujauhoseos

Lämmitä paistinpannu semikuumaksi, lorauta oliiviöljyä pohjalle ja heitä anjovikset sekaan. Paista anjovista varovasti, kunnes se hajoaa tahnaksi. Lisää joukkoon korppujauhot ja anna makujen imeytyä hetki. Siirrä seos odottamaan pieneen tarjoilukulhoon.

Pikaruokaosuus

Keitä penne hyvin suolatussa vedessä. Lämmitä taas paistinpannu, lisää pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kumoa uunikuivatut kirsikkatomaatit pannulle. Kääntele hetki ja lisää basilika. Pistä pari ruokalusikallista pastan keitinvettä pannulle, valuta pasta lävikössä ja kaada sekin pannulle. Sekoittele hetki, poista pannu liedeltä ja lisää puolet korppujauhoseoksesta joukkoon. Kumoa lautasille ja liruta vielä oliiviöljyä koko komeuden päälle. Kukin voi lisätä köyhän miehen parmesaania (korppujauhoseosta) makunsa mukaan.

Farfallea herneiden ja pekonin kera

Pastaviikon toinen päivä.

Mitä pastasta voisi sanoa! Se on parasta arki- ja juhlaruokaa. Se on pikaruoka numero uno, ja se myös lohduttaa mukavasti, kun taivaalta sataa tiskirätin kokoisia räntäsadehiutaleita. Pastan ääressä mielipiteet vaihtuvat ystävien kesken ja sen ääressä rakastutaan. Ja pastahan on myös lasten suurta herkkua. Pastaa voi syödä kotona ja tilata ravintolassa. Siihen ei koskaan kyllästy, se on loistava syy avata viinipullo. Tietäväthän sen jo italialaisetkin, jotka syövät pastaa ainakin kerran päivässä. Yksi asia pastan tarjoamisessa on kuitenkin muistettava: pasta ei odota ruokailijaa, ruokailija odottaa pastaa. La pasta non aspetta. 

Herne-pekonipasta (Farfalle con piselli e pancetta)

• 300 g farfallea tai muuta hyvin kastiketta sitovaa pastaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl voita
• puolikas purjo
• reilu 100 g pekonia tai pancettaa
• 100 g pakasteherneitä
• pastan keitinvettä
• 2 rkl creme fraichea
• parmesaania
• lisää oliiviöljyä

Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi, lisää reilusti suolaa ja heitä pasta sekaan. Voit laittaa hetkeksi kannen kattilan päälle, jotta saat pastaveden kiehumaan taas nopeasti. Kuumenna voin ja oliiviöljyn sekoitusta paistinpannulla keskilämmöllä ja lisää pesty, pilkottu purjo. Freesaa purjoa pari minuuttia. Lisää kuutioitu pekoni ja paista taas hetki. 

Kun pekoni alkaa kypsyä, kumoa pannulle herneet. Voit lisätä pannulle pari ruokalusikallista pastan keitinvettä, ja kun herneet alkavat lämmitä, lisää creme fraiche. Raasta kastikkeeseen parmesaania ja tarkista suola. Kun pastan keittoajasta on minuutti jäljellä, tarkista sen kypsyys. Valuta pasta lävikössä ja sekoita hyvin kastikkeen joukkoon. Annostele lautasille ja viimeistele parmesaanilla ja lorauksella oliiviöljyä.

Maailman Pastapäivä tulee - oletko valmis?

Maailman Pastapäivää vietetään tämän viikon perjantaina 25.10.2013. Päivää on vietetty yhtäjaksoisesti jo vuodesta 1997 lähtien. Miten siis voi olla mahdollista, että meidänlaisilta pastanpurijoilta tällainen suuri juhlapäivä on jäänyt aikaisemmin huomaamatta? Päivän tarkoituksena on tuoda esiin pastan terveysvaikutteita ja luonnollisesti mainostaa sen herkullisuutta ja monipuolisuutta ruokana. Tämän vuoden Maailman Pastapäivän virallinen konferenssi ja siihen kuuluvat juhlallisuudet pidetään Istanbulissa. Pastapäivän teema on "Pasta: The Sustainable, Healthy and Delicious Food".  Viime vuonna pastapäivää juhlittiin Mexico Cityssä.

Me päätimme aloittaa kansainvälisen Pastapäivän juhlimisen jo tänään ja viettää kokonaista pastaviikkoa. Tarkoituksenamme on tehdä pastaa joka päivä. Vaikka pastan hiilihydraatit ovat hitaita ja se pitää nälän loitolla pitkään, ei se käytännössä taida varsinaista terveysruokaa olla. Pastan määrä ylittää meillä helposti hillityn 75g / hlö suosituksen ja oliiviöljyä, suolaa ja parmesaania (joskus myös voita ja kermaa) tulee annosteltua aika runsaalla kädellä. Voi olla että gaarderoobimme menee viikon päätteeksi uusiksi vaatekoon muuttumisen myötä.

Aloitamme yhdellä suurimmista klassikoista, spaghetti alla puttanescasta, "ilotytön pastasta". Sen joidenkin mielestä jopa vastenmielisen karvas ja hapan maku sekä vieläkin tiukempi haju on kuitenkin mielestämme hyvin italialaista. Kaukana kotoisista kermaisista, pehmeistä pastoista, mutta omalaatuisuudessaan hyvin koukuttava.

Tässäkin klassikkopastassa reseptin liikkumavara on hyvin pieni. Monissa ohjeissa on myös sipulia, mutta harvemmin sitä näkee kuitenkaan alkukielisissä versioissa. Joissakin resepteissä esiintyvä tonnikala menee jo "tuunauksen" puolelle.

Spaghetti alla Puttanesca

• 4 rkl oliiviöljyä
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1 murskattu peperoncino (kuivattu chili)
• 6 anjovis- tai sardellifileetä
• 600 g kuorittuja tomaatteja (1½ purkkia )
• 100 g puolitettuja mustia oliiveja
• 1 rkl kapriksia
• kourallinen hienonnettua lehtipersiljaa
• 350 g spagettia

Kuumenna kattilallinen vettä kiehuvaksi. Kuivapastan keittäminen vaatii paljon vettä ja vähintään teelusikallisen (mieluummin ruokalusikallisen) suolaa vesilitraa kohden. 

Liruta oliiviöljy kohtalaisen kuumalle pannulle ja freesaa valkosipulia, peperoncinoa ja anjovisfileitä muutama minuutti. Hämmentele, kunnes anjovikset hajoavat. Älä polta valkosipulia. Jos niin käy, aloita alusta. Lisää pannulle oliivit ja kaprikset, ja anna porista taas pari minuuttia. Kaada joukkoon kuoritut tomaatit rikkomatta niitä. Lisää osa persiljasta ja keittele kymmenen minuuttia.

Nyt voit laittaa pastan hyvin kiehuvaan veteen. Laita hälytys minuuttia ennen suositeltua keittoaikaa. Voit hajoitella tomaatit kastikkeessa ja lisätä siihen pastan keitinvettä, jos rakenne menee liian tiukaksi. Kellon soidessa tarkista spagetin kypsyys (napakka al dente), valuta mutta älä huuhtele, ja kaada kastikkeen joukkoon. Sekoita kunnolla ja lisää loput persiljasta. Annostele ja yritä tulla toimeen ilman parmesaania, se ei yleensä kuulu tähän pastaan.

Viinisuositus: Emilia Appassimento 

Biisisuositus: Arctic Monkeys - She`s Thunderstorms

Lihapullat napolilaisittain by Sikke Sumari

En ole liiemmin pitänyt rusinoista ruoassa. Paljaaltaan niitä voi popsia, mutta esimerkiksi pullasta tai simasta olen aina jättänyt ne pois. Koin hienoisen alkuherätyksen rusinoiden käyttöön ruoanlaitossa kuusi vuotta sitten, kun kävimme Pöllön kanssa Sisiliassa. Saaren ruokakulttuuriin ovat aikanaan lyöneet leimansa monet valloittajakansat. Heistä nimenomaan arabit ovat syypää siihen, että minäkin alan olla nyt sinut rusinoiden kanssa. Viimeistään Siken lihapullat napolilaisittain saivat minut hyväksymään asian. Ruokakomerosta löytyviä rusinoita on nyt alettu sujauttamaan muuallekin kuin vain perijättären eväsrasiaan.

Etelä-Italian keittiöstä puhuttaessa törmää väistämättä termiin cucina povera. Termillä tarkoitetaan alunperin köyhemmmän väestön ruoanlaittotapaa, eli hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava; käytetään paljon maan antimia ja eläimistä hyödynnetään kaikki ruhonosat. Tänä päivänä käsite on tuttu kaikissa yhteiskuntaluokissa, jopa Michelin-tason ravintolat hyödyntävät cucina poveran käsitettä. Ruoka pitää valmistaa helposti saatavilla olevista aineista, sen tulee olla yksinkertaista - laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Kun päättää jonakin päivänä, että tänään en lähdekään kauppaan, vaan teen ruokaa niistä aineista, mitä löytyy, ollaan mielestäni aika lähellä tämän päivän cucina poveraa. Tämmöisissä tapauksissa meillä tehdään usein - ah, aina niin ihana spaghetti aglio olio e peperoncino. Aineksia kun sattuu aina kaapista löytymään.

Nyt päästään sitten itse asiaan, eli napolilaisittain valmistettuihin lihapulliin. Tarjoa lihapullat al denteksi keitetyn pastan kanssa.

Lihapullat napolilaisittain

• 2 siivua valkoista leipää (poista kuori)
• tilkka vettä
• 600 g jauhelihaa
• nippu sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
• 2 kananmunaa
• 120 g raastettua parmesaania
• 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• suolaa ja mustapippuria
• 50 g rusinoita
• 50 g pinjansiemeniä
• vehnäjauhoja 

Kastike:

• oliiviöljyä
• 1 pilkottu sipuli
• pari purkillista hyviä purkkitomaatteja (esim. Mutti) 
• 50 g tomaattisosetta
• suolaa ja mustapippuria

Paistamiseen oliiviöljyä.

Anna leivän pehmetä tilkkasessa vettä. Sekoita liha, leipä persilja, munat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri käsin vaivaten. Lisää rusinat ja pinjansiemenet taikinaan ja anna levähtää hetki. Pyörittele taikinasta lihapullia ja ripottele pinnalle kevyesti vehnäjauhoja (lihapullien puuterointi oli hyvä vinkki, pullista tuli tosiaan mehevämpiä). Paista pullat reilussa öljyssä kunnes niissä on kauttaaltaan kaunis väri.

Kastiketta varten kuullota sipuli pehmeäksi öljyssä. Lisää purkkitomaatit ja tomaattisose pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Siken ohjeessa on, että kastiketta keitetään parikymmentä minuuttia ja lisätään pullat kiehumaan tämän jälkeen vielä 10 minuutiksi. Meillä kastike porisi tunnin ja lihapullat siinä vartin verran loppuvaiheessa. Jäi sellainen tuntuma, että lihapullat olisivat saaneet hautua soossissa vielä pitempäänkin. Mutta kaiken kaikkiaan loistava ohje, ja kuten sanottu; rusinakammo on viimeistään poistettu.

Viinisuositus: Salice Salentino Nero Riserva, Italia

Biisisuositus: Balls - Chain Of Fools

Keltainen herkku nousee!

Kuivan heinäkuun jälkeen tilanne sienimetsässä näytti jo huolestuttavalta, mutta tänään saimme huomata, miten jo muutama sadepäivä saa ihmeitä aikaan. Metsä oli pullollaan juuri nousseita, kauniin keltaisia kantarelleja. Juuri postilaatikosta pudonnut Pirkka esitteli sopivasti seuraavan reseptin, ja sitäpä päätimme sitten kokeilla. Tuttu pastaklassikko saa tässä ohjeessa uuden syksyisen vivahteen, ja täytyy myöntää, että hyvää oli!

Kantarellicarbonara

• tuoreita kantarelleja
• 1 pkt pekonia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl parmesaaniraastetta 
• mustapippuria
• suolaa
• 1 dl persiljaa hienonnettuna
• spagettia

Haihduta ensin kantarelleista neste pois paistamalla niitä pannulla ilman rasvaa. Laita sienet vähäksi aikaa sivuun. Tässä vaiheessa voit laittaa pastan kiehumaan. Ruskista suikaloitu pekoni ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Lisää paistetut sienet pannulle. Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet. 

Valuta pasta ja sekoita se pannulla sieni-pekoniseokseen. Kaada kerma-munaseos joukkoon ja sekoita käännellen. Tarjoa parmesaanin kanssa.

Biisisuositus: Coldplay - Yellow