Nötkötti, hernekeitto ja lihapullat. Säilykkeet ovat kuuluneet mielikuvissa lähinnä uusavuttoman poikamiehen epäterveelliseen ruokavalioon. Kuitenkin monissa perinteisissä ruokakulttuureissa ei häpeillä tölkitettyjä raaka-aineita. Ilman tölkkitomaatteja ei olisi olemassa italialaista keittiötä. Säilötyt sardellit, tonnikala, kaprikset, pavut, oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit ovat olennaisia aineksia monissa klassikkoresepteissä.
Öljyyn, etikkaan, yrtteihin ja mausteisiin säilömällä saadaan myös muuten miedonmakuisiin aineksiin enemmän syvyyttä ja potkua. Vaikka aikaisemmin monessa ruokaohjeessa kehoitettiin käyttämään myös säilyketölkin öljy, saamme nykyisin nauttia jo niin hyvästä öljyvalikoimasta, että purkin kehnohko öljy kannattaa valuttaa pois.
Tämä nopea, helppo ja raikkaan maukas säilykkeitä hyödyntävä salaatti löytyi Henri Alenin ja Annukka Oksasen herkullisesta kirjasta "Vuoden keittokirja".
Latva-artisokka-tonnikalasalaatti
300 g öljyssä marinoituja latva-artisokan sydämiä
100 g säilöttyjä paahdettuja paprikoita
300 g hyvää säilyketonnikalaa
2 valkosipulinkynttä hienonnettuina
rasia babypinaattia
ruukku lehtipersiljaa
2 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa ja mustapippuria
loraus oliiviöljyä
Valuta säilykkeistä öljy (ja vesi) pois. Pilko paprikat ja artisokat isohkoiksi paloiksi. Huuhtele pinaatti. Hienonna valkosipuli ja suikaloi lehtipersilja. Sekoita ainekset keskenään ja nostele varovasti tonnikala joukkoon. Mausta kevyesti suolalla ja pippurilla ja lisää loraus oliiviöljyä.
Biisisuositus : Canned Heat - Going Up The Country
Olisinko uskonut, että yhtä lemppariarkiruoistani pystyy tuunaamalla parantamaan - ja vieläpä lihattomaan suuntaan? Täytyy myöntää, että olin hieman skeptinen, mutta johonkin jääkaappiin hamstraamani nyhtökaura oli nyt vain työnnettävä ennen kuin parasta ennen päiväys tulisi vastaan. Tämä idea tuli ensimmäisenä mieleen. Ja hyvä niin; seuraavan kerran kaalilaatikkohimon iskiessä en aio jauhelihaa muistellakkaan.
Nyhtökaura-kaalilaatikko
1 paketti (250 g) maustamatonta nyhtökauraa
keskikokoinen keräkaali
2 sipulia
öljyä paistamiseen
siirappia
suolaa ja pippuria
1 ½ dl riisiä (voi käyttää myös rikottuja ohrasuurimoita)
noin ½ litraa kasvislientä
kuivattua meiramia
Suikaloi kaali ja hienonna sipuli. Paista kaali-sipuliseosta pannulla parissa erässä, kunnes kaali saa hiukan väriä ja pehmenee. Lisää pannulle vettä ja lisää muutama kunnon loraus siirappia. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Keitä tällä välin riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Tee myös kasvisliemi valmiiksi.
Paista nyhtökaura pannulla ja mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita riisi, kaali-sipuliseos ja nyhtökaura keskenään voidellussa uunivuoassa. Heitä sekaan hyppysellinen kuivattua meiramia ja suolaa tarvittaessa. Lisää sopiva määrä kasvislientä (niin että seos lähes peittyy) sekä valuta pinnalle muutama siirappiraita. Itse ripottelin päälle vielä muutaman nokareen voita, mutta vegaaniversiossa voin voi tietysti jättää poiskin.
Kypsennä laatikkoa ilman kantta uunin alatasolla 200 asteessa noin tunti. Lisää kansi (tarvittaessa jo aiemmin, jos pinta ruskistuu liikaa) ja jatka kypsentämistä 150 asteessa vielä noin tunnin verran.
Biisisuositus: The Rolling Stones - Hate To See You
Vaikka tähän aikaan vuodesta omatunto painostaa käyttämään enemmän kasviksiin painottuvaa ruokavaliota, viikonloppuisin iskee kuitenkin perinteisten lohturuokien himo. Silloin meillä pyörähtää karttapallo usein joko Italian tai Intian suuntaan. Tällä kertaa sormi sattui kuitenkin Meksikon kohdalle. Vielä ei näkynyt muuria rajalla, joten reseptit pääsevät valumaan vapaasti rajan yli. Oikein bueno.
Enchiladoja emme ole aikaisemmin itse tehneet, joten ruoan valinnalla ei tarvinnut pidempään päätänsä vaivata. Enchiladat ovat rullaksi käärittyjä, lihalla, juustolla tai kasviksilla täytettyjä tortilloja, joiden päälle on valutettu chili-tomaattikastiketta (ja juustoa).
Muutenhan ruoka on varsin simppeli, mutta kastike aiheutti hieman liikettä harmaissa aivosoluissa. Monet läheltä löytyvät kastikeohjeet olivat paljolti tomaattimurskaan nojautuvia, mutta se ei oikein vastannut mielikuvaani hieman paremmissa ravintoloissa maistamistani. Aikaa ei ollut kuitenkaan keitellä koko päivää kolmestakymmenestä raaka-aineesta hifisteltyä molea, joten päädyin koostamaan kastikkeen chiliaromisella jauhoseoksella, "rouxilla", suurustetusta kasvisliemestä. Toimi tässä aikaikkunassa todella hyvin.
Kana-mustapapu enchiladat
Nopea enchilada-kastike
5 dl kasvis- tai kanalientä
4 rkl oliiviöljyä
3 rkl vehnäjauhoja
1 rkl mietoa chilijauhetta (esim Ancho)
½ tl vahvaa chipotlechilijauhetta, chipotlechilitahnaa tai tulista savustettua paprikajauhetta
1 tl jauhettua juustokuminaa (jeeraa)
½ tl valkosipulijauhetta
½ tl sipulijauhetta
½ tl kuivattua oreganoa
¼ tl suolaa
reilu ripaus kanelia
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl ruokosokeria
1 tl omenaviinietikkaa
rouhittua mustapippuria
Lätyt
500 g broilerin rintaleikkeitä
1 tlk (250 g) valutettuja mustapapuja
säilöttyä jalopenoa tölkistä maun mukaan
nippu kevätsipulia silputtuna
4 dl raastettua cheddaria
6 tortillaa (vehnä tai maissi)
tuoretta korianteria
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.
Tee kastike. Lämmitä pienessä kattilassa öljy kuumaksi. Sekoita keskenään jauhot, chilijauheet, jeera, sipulijauheet ja oregano. Lisää jauhoseos kuumaan öljyyn ja keittele seosta hämmentäen pari minuuttia, kunnes se ruskistuu mukavasti. Lisää tomaattipyre, sitten vähitellen kasvisliemi, suola ja sokeri. Keittele välillä sekoitellen noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi viinietikka ja rouhi sekaan mustapippuria.
Mausta rintafileet suolalla ja pippurilla ja paista ne pannulla kokonaisina kypsiksi. Revi fileet suikaleiksi. Huuhtele ja valuta pavut. Silppua kevätsipulit ja jalopenot. Jos tortillat ovat kovia, pehmennä niitä hetki mikroaaltouunissa.
Levitä tortillalle kastiketta, lado keskelle raita papuja, kanaa, kevätsipulia, maun mukaan jalopenoa ja juustoraastetta. Rullaa tortilla ja aseta sopivan kokoiseen vuokaan saumapuoli alaspäin. Toista. Kun kaikki tortillat makaavat tukevasti vierekkäin, kaada loppu kastike päälle ja ripottele juustoraaste viimeiseksi.
Paista uunissa 15-20 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja hieman ruskistunut, koristele tuoreella korianterilla ja nauti kenties salaatin ja ranskankerman kera.
Biisisuositus: David Bowie - Im Afraid Of Americans
Satuimme Kuopion Matkus-kauppakeskukseen Top Chef -voittaja Anssi Kantelisen ja Ari-Pekka Parviaisen uuden keittokirjan julkaisutapahtuman aikaan. Kirjan nimi on ytimekkäästi Keittokirja ja se onkin itse asiassa ihan osuva nimi. Kirjan ohjeet ovat nimittäin nasevia ja kirjan rakenne on oivallisen valistava. Kirjassa on erikseen ryhmitelty salaatin täytteet ja kastikkeet, pääruoat raaka-aineen mukaan, lisäkkeet, soosit ja vieläpä koristeetkin omina ohjeinaan. Eli amatöörikeittäjä voi itse toteuttaa luovuuttaan ja koostaa kirjan ohjeista haluamansa kokonaisuuden. Varsinkin kastikkeiden joukosta löytyy lukuisia klassikoita Anssin versioina, joten kirjaa tulee varmasti käytettyä ihan perusasioidenkin oppimiseen. Ohjeet tulevat pääasiassa Anssin kiitetyn Urban- lounasravintolan reseptivihkoista.
Kirjan yleisilme on varsin tummasävyinen ja varsinaisia annoskuvia ei sivuilta oikeastaan löydy. Pavel Kasinskin ottamissa kuvissa korostuu Anssin rakkaus raaka-aineisiin ja niiden mielikuvitusta herättäviin asetelmiin. Anssi on kuulemma inspiroinut asetelmat uunipellille harjoittelematta ja monet lopputuloksista ovatkin luovan maalauksellisia.
Kysyin Anssilta reseptivinkkiä lauantai-illan ateriaksi ja hän heitti suositukseksi tämän kasviscurryn. Se sopikin loistavasti tämän hetkiseen ajatukseemme kasvispainoitteisen ruoan osuuden lisäämiseen ruokavaliossamme. Ohje sekoittaa rennosti intialaista ja thaimaalaista keittiötä mukavasti tämän hetken sesonkikasviksia hyödyntäen. Nokkela ajatus on poimia loppuvaiheessa osa kasviksista tehosekoittimeen soseutettavaksi. Tällä soseella suurustettuna currysta tulee runsas ja täyteläinen. Oikein maukas syksyinen ohje ja varsin nopea keittää.
Kirjasta ei käy ilmi ovatko kirjan reseptit suunniteltu kuinka isolle porukalle, mutta puolitin ainesmäärät oheiseen ohjeeseen ja lopputulos olisi riittänyt ainakin neljälle. Kuivamausteiden määrän jätin alkuperäisen ohjeen mukaisiksi, eivät ne silti lopputuotoksesta silmille hyppineet. Currytahnan määrä alkuperäisessä reseptissä (2 dl) hieman hirvitti. Anssin mukaan tahnana voi käyttää punaista, keltaista tai vihreää currytahnaa ja hän neuvoi säätämään sitä tahnan tulisuuden mukaan. Itse käytin punaista currytahnaa puolitettuun ohjeeseeni hieman alle tuon desin, ja minun makuuni lopputulos oli bueno.
Kasviscurry
½ dl öljyä
1 chili hienonnettuna
5 neilikkaa
½ tl jauhettua kardemummaa
½ tl jauhettua korianteria
1,5 tl fenkolinsiemeniä
1 dl currytahnaa (säädä tarvittaessa)
1 porkkana 1 cm viipaleina
½ bataatti 1 cm kuutioina
½ kukkakaali noin 4 cm nuppuina
1 sipuli hienonnettuna
1 banaanishalottisipuli pitkittäin viipaloituna
½ palsternakka 1 cm kuutioina
1,5 dl cashewpähkinöitä
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl hunajaa
½ l kasvislientä
2,5 dl kookoskermaa
Pilko kasvikset ja freesaa ne öljyssä. Nosta reikäkauhalla sivuun. Lisää pannulle mausteet ja vähän ajan päästä currytahna ja freesaa niitäkin hetki. Lisää kasvikset takaisin pannulle ja loput aineet perään. Hauduta kunnes kasviset alkavat olla kypsiä.
Nosta kolmannes aineista tehosekottimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää tahna takaisin pannulle, sekoita tasaiseksi ja tarjoa esimerkiksi riisin ja rapean leivän kera.
Tuntematon nainen tuli tärkeän näköisenä sanomaan minulle asioidessani ohikulkumatkalla erään pienen paikkakunnan pienessä kaupassa, että huomasinko jo, että nyt sitä on täällä, osoittaen samalla ostoskoriinsa. Kurkistin tietysti rouvan koriin ja huomasin, että sinne oli lastattu pinoittain Verso Foodin Härkistä. Loistojuttu, omasta lähikaupasta en ollut osannut sitä edes vielä etsiä.
Kiitos tuntemattomalle naiselle kohtaamisesta kaupassa. Tämä oli yksi niistä arjen mieltä kohottavista mikrohetkistä, joista jää hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Hyvä maku jäi myös hittihärkiksestä. Kolmen vuoden tuotekehittelyn tuloksena synnytetty Härkis puoltaa hyvin paikkaansa lihankorviketta kaipaavalle. Härkis on valmistettu kotimaisista härkäpavuista ja on hyvin jauhelihan kaltainen tuote. Minulle positiivisin yllätys maun lisäksi oli nimenomaan miellyttävä suutuntuma. Härkistä ei nimittäin purematta niele. Jospa lihamainen koostumus saisi useammankin piintyneen lihansyöjäsuomalaisen korvaamaan viikossa keskimäärin syödystä puolestatoista kilosta lihaa edes osan härkäpapu- tai muilla kasviproteiinivalmisteilla.
On huikeaa, että Härkistä on maltettu kehittää rauhassa ja lopputuloksena olemme saaneet pureskeltavaksi näin oivan tuotteen. Eikun maailmaa valloittamaan seuraavaksi!
Härkispihvit
2 dl kaurahiutaleita
4 dl vettä
2 salottisipulia
öljyä
puoli pkt (125 g) Härkis härkäpapuvalmistetta
porkkana raastettuna
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
kourallinen tuoretta korianteria
punainen chili hienonnettuna (siemenet poistettuna)
½ tl jeeraa
suolaa
mustapippuria
Laita kaurahiutaleet veteen pehmenemään puoleksi tunniksi. Kypsennä hienonnettu sipuli öljyssä. Sekoita kaikki aineet kulhossa ja pyöräytä tasaiseksi taikinaksi sauvasekoittimella. Paista pihvit lettupannulla rasvassa pari minuuttia puoleltaan. Biisisuositus: Pharrell Williams - Happy
Grillatun makkaran kausi alkaa olla tältä vuodelta ohi. Rasvainen mutta joskus kuitenkin kuiva käristetty eväs tuli useimmiten syötyä sellaisenaan sinapin ja mauttoman salaatin kera. Ei siinä mitään vikaa varsinaisesti ollut, hyvältä se maistui parilla ensimmäisellä aterialla, mutta syksyn myötä on aika kokeilla jotain muuta.
Currywurst on saksalaisten snagarien klassikkoannos jo 1950-luvulta. Sen kehitti muuan Herta Heuwer Berliinissä vuonna 1949. Vaikka annoksesta on muodostunut yksi saksalaisen pikaruokakultturin kulmakivistä, eivät sen rakennusaineet kuitenkaan kovin perinteisiä saksalaisia olleet, pikemminkin englantilaisia. Herta hankki (varmaankin vaihtoi viinaan) brittisotilailta ketsuppia, curryjauhetta ja todennäköisesti myös worcestershire-kastiketta soosinsa pohjaksi. Tuloksena oli menestystarina, currywurst sai oman museonsa ja miljoonia uskollisia faneja. Herta Heuwerista tuli kuolematon yhden ainoan reseptin ansiosta.
Kuten kaikista legendaarisista eväistä, tästäkin löytyy satoja autenttisia, ainoita oikeita reseptejä. Tässä niistä yksi parhaista, useista eri lähteistä minun kasaamani versio.
Currywurst
2 punasipulia hyvin hienonnettuna
1 tl tulista savustettua paprikajauhetta (La Chinata)
2-3 rkl curryjauhetta
400 g tölkki kuorittuja tomaatteja
1 dl ketsuppia
2 tl Dijonsinappia
2 rkl sokeria
3 rkl worcestershirekastiketta
(suolaa maun mukaan)
pari pakettia bratwurstia
curryjauhetta viimeistelyyn
Kuullota sipulia paistinpannulla öljytilkassa keskilämmöllä 10 minuutin ajan niin, että väri muuttuu kullanruskeaksi. Ripottele päälle paprika- ja curryjauhe ja sekoittele kunnolla. Lisää kuoritut tomaatit, ketsuppi ja sinappi. Keittele lempeästi 5 minuuttia, lisää sokeri ja worchestershire, ja keitä hiljalleen vielä 10 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Tarkista suola.
Grillaa tai paista bratwurstit pannulla ja paloittele kukin viiteen osaan. Kaada kastike päälle ja viimeistele vielä curryjauheella.
Tunnustan. Olen erittäin laiska liottelemaan ja keittelemään papuja. Kun papuhimo iskee, turvaudun säilykkeisiin. En yleensä mainosta mitään, mutta nyt teen poikkeuksen. Riemastuin suuresti, kun K-ruokakaupan hyllystä löytyi Bonduellen härkäpapusäilyke. Vaikka yleensä käyn useammin sen toisen ryhmän kaupassa (sattuu olemaan sopivamman matkan päästä kotoa), niin pelkkä härkäpapumieliteko saa ajamaan toiselle puolelle kaupunkia asioimaan Koossa.
Tölkkihärkiksistä ja serranokinkusta syntyy muuten tuossa tuokiossa herkullinen tapas. Onhan se todettu ennenkin; simppeli on namia. Vai onko se vain laiskan kissan tapa päästä helposti pälkähästä oman kokkausvuoron koittaessa?
Tapas härkäpavuista ja serranokinkusta
pieni sipuli
oliiviöljyä
säilyketölkki härkäpapuja (Bonduelle)
100 g serranokinkkua
suolaa
Kuutioi sipuli ja kuullota pannulla tilkassa öljyä. Lisää valutetut härkäpavut ja pieneksi paloiksi silputtu kinkku. Sekoita ja keitä muutama minuutti. Mausta suolalla ja nauti.
Kaapissamme jo jonkin aikaa lojuneet kimchi- ja gochujang-tahnapurkit löysivät vihdoinkin elämäntarkoituksensa kun törmäsin Mallaspulla-blogin Kimchipossu-ohjeeseen. Kun totesin vielä ainesosaluettelonkin (olen tulossa laiskaksi) tarpeeksi napakaksi, tiesin että tulisin pitämään tästä paljon. Kuten toisessakin korealaissuosikissani bulgogissa, ohuesti viipaloituun lihaan tulee rutkasti makua ja rakennetta nopeankin marinoinnin aikana. Tämä yksinkertainen possuruoka on niin herkullinen, että on pakko jakaa sitä eteenpäin.
Monista aikaisemmin vieraampien ruokakulttuurien herkuista nauttiminen on helpottunut viime vuosina paljon, johtuen ihan perusmarkettienkin parantuneesta valikoimista. Onneksi halpuuttamiskampanjat eivät ole ainakaan vielä supistaneet tarjontaa (tosin poikkeuksena huolestuttava De Cecco-pastavalikoiman kuihtuminen). Kimchiä ja gochujang-tahnaa löytyy jo ainakin paikallisesta citymarketista.
Tämän ruoan tulisuutta voi säädellä gochujangin ja soijakastikkeen välisellä suhteella (sekä chilihiutaleilla). Ensimmäinen versio tehtiin suhteella 2/2, mikä oli kyllä ihan bueno, mutta seuraavalla kerralla taidan lisätä chilitahnan osuutta lukemiin 3/1.
Kimchipossu
(jaeyook kimchi bokum)
Marinadi
2-3 rkl gochujang-chilitahnaa
1-2 rkl soijakastiketta (korealaista tai japanilaista)
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl riisiviinietikkaa
1 rkl hienonnettua inkivääriä
ripaus mustapippuria
(1 tl chilihiutaleita)
600 g possun ulkofilettä (tai lapaa)
Muut
tölkki kimchiä (pari-kolme desiä)
1 sipuli
2 kevätsipulin vartta
2 pientä porkkanaa
tuoretta korianteria
Leikkaa possu ohuiksi viipaleiksi ja paloittele ne vielä 2-3 osaan. Sekoita kaikki marinadin ainekset ja anna possujen marinoitua ½ - 2 tuntia.
Leikkaa tai mandoloi porkkanat pitkittäin ohuiksi viipaleiksi. Silppua kesäsipulin varret vinottain ja suikaloi sipuli.
Paista marinoidut possut muutamassa erässä kuumassa wokissa öljytilkassa lähes kypsiksi ja rapeiksi. Siirrä possu sivuun ja wokkaa porkkanoita ja sipulia hetki. Lisää kimchi, vähän ajan päästä possut ja lopuksi kevätsipulisilppu. Koristele tuoreella korianterilla ja tarjoa riisin kera.
Biisisuositus: Tuuttimörkö - Karski, Härski, Korea
Oletteko koskaan verranneet riisipakkauksen suomennettua keitto-ohjetta samasta pakkauksesta löytyvään vastaavaan alkukieliseen? Usein suomennetussa versiossa vesi kuumennetaan kiehuvaksi, lisätään suola, sitten riisi ja hämmennellään ahkerasti, jottei riisi tarttuisi kiinni. Vastaavassa alkukielisessä ohjeessa riisi huuhdellaan ensin hyvin, valutetaan, laitetaan kattilaan kylmään veteen ja vasta sitten lämmitetään vesi lempeästi, yleensä ilman suolaa, alun jälkeen kertaakaan hämmentämättä, hitaasti kantta kertaakaan raottamatta.
Käsittämätöntä minkälaisia vapauksia suomentajat ottavat! Varmaankin hyvää tarkoittaen ovat suuressa viisaudessaan korjailleet ohjeen sellaiseksi, jonka ovat äideiltään aikoinaan oppineet. Väljässä vedessä keitettyä vetistä ja mautonta riisiä on tässä maassa syöty aina ja niin on tullut tarjottua sitä monesti itsekin.
Riisi raaka-aineena ei meillä nauti samanlaista arvostusta kuin esimerkiksi Thaimaassa tai Intiassa. Kenties siksi, että riisi kasvaa meistä nähden yhtä kaukana kuin pippurikin. Riisi on kuitenkin kautta maailman yksi tärkeimmistä ravinnon lähteistä. Varsinkin Aasiassa riisiä kohdellaan kunnioituksella, ja muut aterian komponentit ovat paremminkin riisin lisukkeita kuin päinvastoin.
Nykyisin osaan keittää riisinikin jo vähän paremmin, mutta usein se kuitenkin jää vähän sivuosaan. Turkkilaista ruokaa varten piti kuitenkin etsiä paremmin yhteyteen sopiva riisin valmistustapa, ja tunnollisen opiskelun jälkeen päädyin tällaiseen reseptiin. Houkutus oli kova lisätä riisin joukkoon rusinoita, kuivattuja karpaloita tai muita kuivattuja hedelmiä, tai sitten kardemummaa, neilikkaa ja kanelia, mutta maltoin mieleni. Olin tekemässä turkkilaista riisiä lisukkeeksi turkkilaiselle ruoalle, eikä mielikuvissani turkkilaiseen ruokaan kuulu liika pöllöily.
Pidin pöydän siistinä ja reseptin lyhyenä ja todella hyväähän siitä tuli.
Kuulisin kuitenkin mielelläni vinkkejä ja korjauksia riisin keittämiseen paremmin vihkiytyneiltä, sen verran intohimoja herättävästä asiasta kuitenkin lienee kyse.
Turkkilainen riisi
2,5 dl pitkäjyväistä riisiä, kuten basmatia tai baldo-risottoriisiä
½ dl orzopastaa (jyväpastaa)
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
5 dl kanalientä tai vettä
suolaa tarvittaessa
Huuhtele riisi siivilässä juoksevan veden alla kunnes vesi on kirkasta ja anna sen valua kunnolla. Lämmitä kanaliemi tai vesi kiehuvaksi.
Lämmitä öljy ja voi paksupohjaisessa kattilassa tai pannulla. Lisää orzopasta ja anna sen ruskistua kevyesti jatkuvasti sekoitellen, mutta varo polttamasta sitä. Lisää joukkoon riisi ja kypsennä sitä myös minuutti tai kaksi.
Lisää kanaliemi (tai vesi) ja vähennä lämpö minimiin. Jos käytit suolatonta voita ja suolatonta kanalientä, niin lisää suolaa makusi mukaan. Jos et käyttänyt, niin voit lisätä silti. Hauduta riisiä kannen alla kunnes vesi on imeytynyt riisiin.
Onpa muuten mukavaa, kun omilta hoodeilta löytyy Halal Market, josta saa hieman eksoottisempia aineita kuin ihan perinteisistä kauppaketjuista. Huomasin nimittäin, että yhden lempimausteistani, sumakin, pussinpohja alkoi jo uhkaavasti häämöttämään, joten siinäpä syytä kylliksi asioida Halal-kaupassa. Jos sumakki ei ole entuudestaan tuttu, niin sen makua voisi kuvailla sitruunaisen happamaksi. Itse ainakin olen jäänyt siihen ihan koukkuun ja tykkään ripotella sumakkijauhetta esim. salaatin päälle.
Halal-kaupasta ei tälläkään kertaa tarvinnut lähteä pois tyhjin käsin. Sumakin lisäksi matkaan tarttui myös pul biberiä (turkkilaista tulista paprikarouhetta) ja tomaattipaprikapyreetä.
Kun kotoa löytyi jo valmiiksi samaisesta kaupasta hankittua, myös turkkilaiseen keittiöön olennaisesti kuuluvaa granaattiomenasiirappia, oli tämän superherkullisen ruoan aineet jo lähes kasassa! Ohje on peräisin Rick Steinin From Venice to Istanbul -ohjelmasta.
Ja nyt sitä aurinkoa kehiin, sillä tämä ruoka, jos mikä sopii erinomaisesti tarjottavaksi kesäjuhlissa ulkona!
Sumakkibroileri
vajaa kilo broilerin paloja, esim. koipia tai rintaleikkeitä
oliiviöljyä
seesaminsiemeniä
Marinadi
2 rkl sumakkia
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl pul biberiä
1 rkl tomaattipyreetä tai tomaattipaprikapyreetä
1 rkl granaattiomenasiirappia
1 tl suolaa
loraus oliiviöljyä
Sekoita marinadin ainekset keskenään ja hiero tahna broilerin paloihin. Jätä marinoitumaan vähintään tunniksi jääkaappiin.
Kaada broiskut marinadeineen uunivuokaan ja lisää oliiviöljyä kainostelematta. Ripottele broileripalojen päälle seesaminsiemeniä. Paista 200 asteessa noin 45 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää. Lisukkeeksi sopii pilahviriisi.
Biisisuositus: Mariska / Wentus Blues Band - Mun ainoo rakkautein
Mikähän mahtaa olla maailmalla tunnetuin brittiläinen ruokalaji? Varmaankin Fish and chips, mutta hyvänä kakkosena taitaa yllättäen tulla - "tadaa": chicken tikka masala! Niin, vaikka minäkin lisään tämän ruoan blogin intialaiset -kategoriaan, sen todennnäköinen synnyinsija sijaitsee kuitenkin Glasgowissa, jossa bangladeshilainen kokki nimeltä Ali Ahmed Aslam sen tarinan mukaan improvisoi.
Jos haluat saada ruokaasi kunnolla makua ja oikean rakenteen, pitäisi ensin ymmärtää sen perimmäinen ajatus. Intialaisten (tai brittiläisten?) ruokien valmistusta aloittaessa hämmentää usein raaka-aineluettelo, joka on pitkä kuin nälkävuosi. Lisäksi eri ruokalajien (curry, korma, biryani, masala) olemuksen ja erojen hahmottaminen on minulle jostain syystä vaikeaa. Kun tämä nyt kuitenkin on ruokablogi, joka jakaa näennäisen monimutkaisen reseptin, jota joku hyväuskoinen kotikokki kenties joskus kokeilee, ostaa kalliit raaka-aineet ja varaa pari tuntia kallista aikaansa, niin velvollisuuteni olisi saada hänet ymmärtämään mitä hän on tekemässä.
Vähän niin kuin sokea taluttaisi sokeaa tai kuuro kuurolle kuiskuttaisi.
Kun oikein pinnistän ja keskityn, niin näin minä käsitän chicken tikka masalan: jogurtissa marinoituja kanan paloja (chicken tikka), jotka on paistettu ensin tandooriuunissa ja sitten lisätty mausteiseen kastikkeeseen (masala).
Ei se ollutkaan kovin vaikeaa! Korjatkaa, jos olen väärässä.
Chicken tikka masala
Inkivääri-valkosipulitahna
3 cm pala inkivääriä
6 valkosipulin kynttä
Marinoitu kana
600 g broilerin luutonta reisilihaa
1,5 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
1,5 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia
1 limen mehu
¼ tl kurkumaa
1 tl jauhettua korianteria
1 tl chilijauhetta (ei hyvin tulista)
ripaus suolaa
Marinoidut vihannekset
Loput kanan marinadista
½ punainen paprika
½ vihreä paprika
1 sipuli
Kastike
4 rkl rypsiöljyä
1 tl juustokuminan siemeniä murskattuna tai jauhettua juustokuminaa
1tl jauhettua korianteria
1 laakerinlehti
5 vihreätä kardemumman palkoa
4 neilikkaa
1 kanelitanko
3 sipulia
400 g paseerattua tomaattia
1,5 rkl inkivääri-valkosipulitahnaa
2 tl chilijauhetta
¼ tl kurkumaa
3 rkl cashewpähkinätahnaa (cashewpähkinöitä ja tilkka öljyä)
½ tl sokeria
1 dl kermaa
1 tl garam masalaa
tuoretta korianteria
Tee ensin inkivääri-valkosipulitahna (tai löytyyhän sitä kaupoista valmiinakin). Hienonna inkivääri ja valkosipulin kynnet ja paukuta huhmaressa tahnaksi.
Pilko kana reiluiksi (4x4cm) paloiksi. Sekoita marinadin ainekset keskenään ja sitten kanan kanssa ja anna marinoitua jääkapissa kelmun alla 1-8 tuntia.
Lämmitä uuni 250 asteeseen ja laita grillivastus päälle. Levitä kananpalat leivinpaperin päälle uunipellille ja paista niitä noin 20 minuuttia, kunnes kanapalojen pinta alkaa kivasti ruskistua. Älä kypsennä kuitenkaan liian pitkään että kananpalojen mehukkuus säilyy.
Sekoita ylijäänyt marinadi isohkoiksi pilkottujen vihannespalojen kanssa ja anna niidenkin marinoitua hetki. Paista niitä kuumalla paistinpannulla öljytilkassa muutama minuutti ja siirrä syrjään odottamaan.
Aloita kastike. Kaada öljy pannulle ja heitä perään kuivat mausteet (juustokumina, korianteri, laakerinlehti, kardemumma, neilikka ja kanelitanko). Anna tiristä pari minuuttia, mutta älä polta.
Lisää pilkotut sipulit ja paista ne keskilämmöllä kullankeltaisiksi.
Lisää inkivääri-valkosipulitahna ja paista hetki.
Lisää paseerattu tomaatti, chilijauhe ja kurkuma ja kypsyttele pari minuuttia.
Jauha cashewpähkinät blenderissä ja lisää tilkka öljyä, niin että saat kiinteän tahnan. Lisää tahna pannulle.
Lisää kanan palat, vihannekset ja sokeri.
Lisää vettä niin, että saat kastikkeeseen sopivan koostumuksen. Tarkista suola ja keittele hyvä tovi.
Lisää kerma ja garam masala palauttaaksesi haudutuksessa miedontuneet maut. Sammuta liesi ja anna hautua kannen alla 10-15 minuuttia ellei nälkä kasva ylitsepääsemättömäksi.
Viimeistele tuoreella korianterilla ja tarjoa basmatiriisin tai rotin kanssa.
Vihreistä salsoista olemme aiemmin oppineet tuntemaan salsa verden, jota kumminkaan emme valitettavasti ole päässeet itse tekemään, koska emme ole onnistuneet löytämään salsaan värin ja hapanimelän maun tuovia tomatilloja. Viime kirjastoreissulta käteeni osui mutkaton kirja texmexin saloista: Texmex alusta alkaen. Kirjassa vinkataan, että tomatillot voi tarvittaessa korvata ananaskirsikoilla, joten tätä pitää ehdottomasti kokeilla, koska haluaisin niin unohtaa kaupan purkkikaman näissä salsoissa.
Vihreää väriä löytyy myös tästä ihanasta yrttisalsasta, jonka otin heti kokeiluun kyseisestä opuksesta. Tämä kauniin vihreä, yksinkertainen ja raikas yrttisalsa tulee äärimmäisellä todennäköisyydellä löytymään kesäkeittiöstämme esimerkiksi kalaruokien lisukkeena. Tässä reseptissä salsa ja loraus limettimehua saavat kauniisti karamellisoidut kampasimpukat loistamaan ja veden herahtamaan kielelle.
Vihreät kampasimpukka tacot
kampasimpukoita
suolaa ja mustapippuria
maapähkinäöljyä
voita
vihreää yrttisalsaa
tortilloja
limetinlohkoja
Vihreä yrttisalsa
2 valkosipulinkynttä
1 - 2 tuoretta vihreää chiliä, esim. jalapeñoa
2 rkl oliiviöljyä
1 ruukku korianteria
1 nippu lehtipersiljaa
1 kurkku
2 avokadoa
suolaa
Tee ensin salsa. Paahda valkosipulinkynsiä kuorineen ja kokonaisia chilejä kuivassa pannussa kunnes ne saavat vähän väriä. Kuori valkosipulit ja poista chileistä kannat ja siemenet. Soseuta valkosipuli, chili, öljy ja yrtit keskenään. Kuori ja halkaise kurkku sekä poista siemenet. Leikkaa kurkku ja avokado kuutioiksi. Sekoita muiden ainesten joukkoon. Mausta suolalla.
Taputtele kampasimpukat talouspaperilla täysin kuiviksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Paista pari minuuttia liikuttelematta tulikuumalla paistinpannulla, jossa on loraus maapähkinäöljyä. Kun simpukat ovat kauniisti karamellisoituneet, lisää pannulle voita ja käännä ne. Valele voilla paistamisen aikana.
Nosta jokaisen tortillan päälle kampasimpukoita, lusikoi päälle salsaa ja purista hieman limettimehua. You're in heaven!
Viime ravintolapäivänä suunnistimme maaseudulle taloon, joka oli majoittanut irakilaisen pakolaisperheen tyhjillään olevaan yläkerran huoneeseen. Vähitellen isäntäperheelle oli valjennut, että nuoren pakolaisperheen äiti oli myös kerrassaan mainio kokki. Kotimaassaan hän oli aikaisemmin pitänyt myös ruokablogia, eikä tainnut olla vaikea tehtävä houkutella häntä osallistumaan ensimmäistä kertaa ravintolapäivään.
Maalaistalon tupaan oli loihdittu kymmenen ruokalajin irakilainen buffet-pöytä. Kattaukset oli järjestetty tunnin välein ja onneksemme mahduimme vielä yhteen mukaan. Onneksi mahduimme, sillä ateria oli mahtava. Saman ruokapöydän ympärillä aterioi hyvin sekalainen seurakunta kyläläisiä ja kauempaakin tulleita, kaiken ikäisiä ja taustaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Tunnelma oli todella lämminhenkinen ja keskustelu soljui pöydän ympärillä luontevasti.
Ravintolapäivä on hieno konsepti näinä epäluulon aikoina myös ennakkoluulojen hälventämiseksi ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi.
Tarkemmin en osaa vielä sanoa, kuinka irakilainen ruoka eroaa iranilaisesta, mutta jaetaanpas toinen mainio resepti Sabrina Ghayourin kirjasta Persiana. Joojeh kabab eli grillattu kana on hyvin tyypillinen iranilainen kanaruoka. Normaalisti se marinoidaan sitruunamehussa, sipulissa ja jogurtissa ja grillataan vartaassa. Tämä helppotekoinen versio tehdään uunipellillä uunissa.
Sahrami-sitruunabroileri
(Joojeh kabab)
600 g broilerin luutonta rintaa tai reisipaloja
3 sipulia
4 sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhettua kurkumaa
3 dl turkkilaista jogurttia
2 tl suolaa
½ tl jauhettua mustapippuria
¼ tl sahramia
3 rkl kiehuvaa vettä
(chilijauhetta)
Halkaise kuoritut sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Liota sahramia 3 ruokalusikallisessa kiehuvaa vettä 5 minuutin ajan. Leikkaa broileri isohkoiksi, noin 4-5 cm paloiksi.
Sekoita isossa kulhossa sipuli, sitruunamehu, oliiviöljy, jogurtti, suola, mustapippuri, kurkuma ja jäähtynyt sahramivesi. Lisää broilerin palat ja sekoita hyvin. Marinoi jääkapissa kelmun alla vähintään tunti (mieluummin neljä), tai yön yli jos jaksat odottaa seuraavaan päivään.
Käännä uuni kybälle ja grillivastus päälle. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada broileri-sipulisekoitus pellille. Paista broileripaloja 15-20 minuuttia kunnes broileri alkaa hiiltyä reunoilta. Tarjoa vaikka shirazi-salaatin ja jogurttikastikkeen kera.
Ravintolapäivän irakilainen buffet-pöytä
Biisisuositus: Black Mountain - Mothers of the Sun
Sen jälkeen kun olin viimeksi vaahtosammuttimen kokoinen, ei nimipäivilläni ole ollut minulle juhlan aiheena juuri minkäänlaista merkitystä. Tyttäremme ei valitettavasti ole päässyt juhlimaan oikeita nimipäiviään, hänen nimeään kun ei kalenteristamme vielä löydy. Kummallista kyllä, onhan hänellä kuitenkin paljon tavallisempi nimi kuin omani (Google-tilini tituleeraa minua nimellä Rokki, blogin syntyhuumassa kyseenalaisen nimeni keksijä olisi voinut nukkua vielä yhden yön ennen ristiäisiä). Niinpä yllätys olikin suuri, kun sain nimipäivälahjaksi Sabrina Ghayourin kirjoittaman Persiana-nimisen keittokirjan. Lähi-idän keittiö hapokkaine vivahteineen on alkanut viehättää yhä enemmän ja tämä kirja tuli aivan mahtavaan saumaan alkaneiden kokeilujen tueksi.
Kirjan ohjeet ovat varsin helppotekoisia ja lähes kaikki raaka-aineet ovat kulkeutuneet jo aikaisemmin kaappeihimme. Ensiselauksella kirjasta nousi jo ainakin kymmenen reseptiä heti kokeiltavien listalle, mikä on uudelle keittokirjalle varsin harvinaista. Vaikka reseptit eivät ole kenties 100-prosenttisen autenttisia, niistä huokuu kuitenkin vahvasti kirjoittajan iranilainen tausta. Ohjeet ovat järkeenkäypiä, helposti omaksuttavia ja lopputuloksen pystyy maistamaan jo reseptiä lukiessa. Maut ovat vahvoja ja selkeitä, suosittelen kirjaa varauksetta!
Tämä porkkanoista tehty reilu lisuke (tai kevyempi pääruoka) on ensimmäinen osoitus kirjan nerokkaista makuyhdistelmistä. Erityisesti pidin kokonaisten juustokuminansiementen ja tillin aromeista porkkanan kanssa.
Pidän pavuista. Ne ovat halpoja ja terveellisiä. Minulla on useita lajikkeita kuivattuja papuja kaappien kätköissä, mutta en käytä niitä oikeastaan koskaan. Olen nimittäin todella huono suunnittelemaan ruokia etukäteen. Jos joutuisin aloittamaan projektin jo edellisenä päivänä, kuolisin todennäköisesti nälkään. Ja kun inspiroidun jostain papuruoasta, joudun sen hylkäämään, koska minun olisi pitänyt laittaa pavut likoamaan jo eilen.
Kuinka minä olisin voinut laittaa ne likoamaan jo eilen, kun ohjeenkin löysin vasta tänään?
Minunlaisiani mukakokkeja varten kaupan setä on onneksi liottanut ja keittänyt pavut valmiiksi ja pakannut ne siisteihin purkkeihin ja tölkkeihin, joissa ne säilyvät iänkaikkisesti kaappini ylähyllyllä, kunnes löydän taas sen innostavan reseptin. En aio kokea huonoa omatuntoa näiden puolivalmisteiden käytöstä, muuten en söisi koskaan papuja tai sitten kuolisin nälkään.
Piyaz on perinteinen turkkilainen salaatti, jota syödään alueesta riippuen vaikkapa köftien lisukkeena tai jopa pääruokana. Piyaz on varsinaisesti papusalaatti, vaikka nimi oikeasti tarkoittaakin sipulia. Sipuli onkin salaatin yksi olennainen raaka-aine persiljan lisäksi. Versiosta riippuen salaatista löytyy usein myös keitettyjä kananmunia, oliiveja, tomaattia ja sumakkia. Tätä versiota on venytetty fenkolilla, joka karamellisoidaan yhdessä sipulin kanssa. Ohje on kirjasta Orient Express (Silvena Rowe).
Papusalaatti karamellisoidulla fenkolilla
3 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli ohuesti viipaloituna
1 fenkoli ohuesti viipaloituna
1 rkl voita
1 pienen sitruunan raastettu kuori ja mehu
250 g isoja valkoisia papuja purkista
nippu tuoretta persiljaa hienonnettuna
ripaus sumakkia
Tahinikastike
2 rkl tahinia
1 pienen sitruunan kuori ja mehu
½ valkosipulinkynsi puristettuna
1 rkl oliiviöljyä
½ dl vettä
Kypsennä sipulia ja fenkolia oliiviöljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä 10 - 15 minuuttia, kunnes ne alkavat karamellisoitua. Poista pannu liedeltä ja sekoita joukkoon voi ja sitruunan kuoriraaste sekä mehu. Laita sivuun jäähtymään.
Sekoita huuhdellut pavut ja persilja fenkoli-sipuliseoksen kanssa ja mausta suolalla, pippurilla ja sumakilla.
Sekoita tahinikastikkeen aineet keskenään. Säädä kastikkeen rakennetta veden määrällä, se saa olla kohtalaisen juoksevaa.
Biisisuositus: Olavi Uusivirta - Tanssit Vaikka Et Osaa
Meksikolaisesta keittiöstä povataan yhtä vuoden 2016 ruokatrendeistä. Vaikka luulemmekin osittain jo tuntevamme tuon asteekkien jälkeläisten ja espanjalaisten keittiöfuusion, taidamme useimmin kuitenkin puhua ameriikan versiosta, tex-mexistä. Joku viisaampi voisi valistaa minua niiden eroista enemmän.
Salsat ovat kuitenkin molempien keittiöiden sydän. Salsojen tekeminen itse on hyvin helppoa ja raaka-ainelistakin on mukavan suppea. On siis vaikea löytää tekosyytä valmiiden purkkisalsojen käyttöön, ellei sitten puhuta salsa verdestä, jolloin tomatillojen saatavuus vaikeuttaa tämän raikkaan vihreän salsan tekemistä. Jos jollakin on tiedossa tomatillolle hyvä korvike tai paikka mistä niitä saa, olemme pelkkänä korvana.
Tämä salsa poikkeaa totutusta mahtavan paahteisen makunsa ansiosta. Vaikka cocida todennäköisesti tarkoittaakin keittoa tai muhennosta, ja salsa voidaan tehdä myös keittämällä, tämän version ideana on raaka-aineiden paahtaminen. Tätä salsaa voi käyttää rouheampana morttelissa tehtynä tacojen ja vastaavien lisukkeena tai öljyllä jatkettuna, blenderissä tasaisemmaksi ajettuna kastikkeena tai dippinä.
Salsa cocida
250 g kirsikkatomaatteja
1 iso sipuli
5 valkosipulinkynttä
2-4 tuoretta punaista chiliä halutusta tulisuudesta riippuen
½ ruukkua tuoretta korianteria
suolaa
(maissi- tai oliiviöljyä)
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Puolita kirsikkatomaatit, pilko sipuli lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, poista chileistä kanta ja siemenet. Paahda tomaatteja, sipulia, valkosipulia ja chilejä uunissa kunnes ne alkavat hieman mustua. Kun chilit ovat jäähtyneet, lisää morttelin pohjalle karkeaa suolaa ja aloita jauhaminen chileistä. Lisää sipulit, valkosipulit, tomaatit ja lopuksi korianterin lehdet. Tarkista suola ja notkista öljyllä tarvittaessa.
Ohje on mukailtu Jonas Grambyn kirjasta Texmex alusta alkaen.
Vietimme hiljattain työporukan kanssa turkkilaista iltaa. Valtasimme seitsemän naisen voimin yhden keittiön ja tulipahan taas todettua, että yhdessä tekemisessä on ennennäkemätöntä energiaa. Nimittäin reilun tunnin kuluttua kokkauspuuhiin ryhtymisestä pöydässä oli syöntivalmiina ja kauniisti katettuna toistakymmentä eri ruokalajia.
Mezeinä tarjosimme erilaisia tahnoja, salaatteja ja muita pikkusyötäviä. Keiton virkaa toimitti tämä punainen linssikeitto, jota kuulemma nautitaan usein Turkissa aamiaisella tai alkukeittona. Tähän kun lisättiin vielä herkulliset köftet ja karitsa parissa eri muodossaan, niin olimme jo niin kylläisiä, että jälkiruoaksi aiottu baklava jäi odottelemaan seuraavia kokoontumisajoja.
En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta tämän ruokaseikkailun jälkeen voisin sinne hyvin matkustaakin. Varsinkin näin jouluähkyn jälkeen kaipaan kevyitä ruokia ja raikkaita makuja! Turkkilaisesta keittiöstä jäi eritoten mieleen erinomaiset ja raikkaat kasvisruoat kuten ezme (tomaatti-paprikasalaatti) ja barbunya salatasi (papu-maissisalaatti). Myös tämä punainen linssikeitto ihastutti maullaan. Ellei ole aikaisemmin keittänyt punaisia linssejä, voi ihmetystä herättää seikka, että keiton punainen väri ei suinkaan tule punaisista linsseistä, vaan tomaattipyreestä.
Kuten muistakin klassikkoruoista, myös tästä löytyy lukemattomia eri tekotapoja. YouTubeen kun kirjoittaa linssisopan nimen alkukielellä (Ezogelin Çorbası), niin yhtäkään aivan samalla tavoin valmistettua keittoa ei tullut vastaan.
Miten nyt tuntuukin, että voisin hyvin elää kasvisruoalla loppuvuoden! Varsinkin, kun se on näin hyvää. Ai niin, lasketaanhan samppanja kasvisruokiin, lasketaanhan?
Punainen linssikeitto
2 dl punaisia linssejä
1 dl bulguria
( ½ dl riisiä)
1 litra vettä (vaihtoehtoisesti kasvis- tai kanalientä)
sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
voita
1 - 2 rkl vehnäjauhoja
2 - 3 rkl tomaattipyrettä
turkkilaista pul biberiä tai chilirouhetta
paprikajauhetta
kuivattua minttua
mustapippuria
suolaa
vasta puristettua sitruunan mehua
Huuhtele linssit hyvin ennen valmistamista ja valuta ne siivilässä. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä. Lisää joukkoon valutetut linssit, bulgur ja riisi, sekoittele jonkin aikaa. Lisää kiehuva vesi (tai liemi). Kun keitto alkaa kiehua, vähennä lämpöä. Keittele hiljalleen kannen alla sekoitellen välillä sen aikaa, kun teet suuruksen.
Tee suurus paistinpannulla. Kuumenna pannulla öljyä ja voita. Lisää vehnäjauhot ja tomaattipyre. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää suurukseen hivenen linssikeiton lientä. Lisää tahna linssien joukkoon kattilaan. Mausta pul biberillä, paprikalla, mintulla ja pippurilla. Jatka linssikeiton keittämistä miedolla lämmöllä 10 - 15 minuuttia. Jos keitosta meinaa tulla liian sakeaa, siihen voi lisätä vielä kiehuvaa vettä. Lisää suola.
Soseuta keitto halutessasi. Anna keiton makujen tasaantua kulhossa hetki ennen tarjoilemista. Juuri ennen syömistä purista joukkoon muutama tippa sitruunan mehua.
Veretön ja rauhallinen, mutta kuitenkin koko maailmankatsomuksen mullistava. Silloin avattiin ensimmäisen kerran Saku Tuomisen uusin kirja, Pizze. Kaksi Sakun aikaisempaa Italian ruokakulttuuria syväluotaavaa opusta ovat olleet meillä ahkerassa käytössä, mutta odotukset eivät tätä uutta lukiessa olleet kuitenkaan yhtä korkealla. Voiko näin paksun kirjan kirjoittaa pizzasta, kaikille jo muutenkin niin tutusta, jokaisessa lähiöravintolassa ja pakastealtaassa myytävästä pikaruoasta? Kyllä näköjään voi, ja hyvä että joku voi. Käsittämätöntä, kuinka väärin olen minäkin tuon näennäisen yksinkertaisen klassikkoherkun tähän asti valmistanut!
Tietysti yhtä ainoaa oikeaa tekotapaa näin laajalle levinneelle ja isosti varioitavalle ruoalle ei voi olla olemassa. Italiassakin tehdään pizzasta lukemattomia versiota, Roomassa pizza on erilainen kuin Napolissa. Pizze käykin läpi useita eri tekotapoja käytettävän ajan, uunin ja perinteen mukaisesti. Minä valitsin itselleni ohuen roomalaistyyppisen (pizza romana), parissa tunnissa valmistuvan, tavallisessa sähköuunissa paistettavan version.
Tämä on niin paljon parempi kuin kaikki surkeat aikaisemmat viritelmäni. Olevinani olin jo ihan hyviä pizzoja paistanut. Kyllä hävettää.
Ensimmäinen merkittävä ero entiseen on suolan määrä varsinkin tomaattikastikkeessa. Näin jouluruokien silmänpohjissa asti tuntuvan suolapläjäyksen jälkeen se ei enää järkytä, mutta syksyllä se tuntui aika isolta. Mutta kun se suola saa purkkitomaatin maistumaan aivan erilaiselta. Suurin ero on kuitenkin tomaattikastikeen tekotavassa. Ennen olen hauduttanut kastiketta pitkään kattilassa saadakseni siitä täyteläisen makuista (lue tunkkaisen), mutta tämä kypsentämätön, raikas ja hapokas kastike räjäytti totaalisesti pankin.
Taikinakin tuntui käsissä heti oikealta, helpolta vaivata ja sileäpintaiselta valmiina. Taikinaan tuleva suola sekoitetaan ensin vesitilkkaan ja lisätään taikinaan myöhemmin, jotta hiiva pääsee aloittamaan toimintansa. Kunnollinen vaivaaminen on olennaista hyvän sitkon muodostumiseksi.
Täytteitä ja juustoa pitäisi käyttää maltillisesti, sillä pohjan ja tomaattikastikkeen maku on jo mahtava sinällään. Näin pizzasta saadaan nopealla paistamisella myös kypsempi ja pohjasta rapeampi. Kirjasta löytyy kiitettävä määrä hyviksi todettuja klassisia ja rohkeampiakin täytekombinaatioita.
Olen pienentänyt määriä hieman kirjan resepteistä. Tästä syntyy kaksi ohutta uunipellin kokoista pyöreähköä pizzaa.
Pizzataikina
300 g vehnäjauhoja (n. 4,5 dl) (Tipo 00 jauhoja jos löytyy)
2,1 dl kädenlämpöistä vettä (josta 0,2 dl sekoitetaan suolan kanssa)
5 g kuivahiivaa
6 g hienoa merisuolaa (vajaa1 tl)
6 g oliiviöljyä (n. 1 rkl)
Ota tilkka vettä, sekoita suola siihen ja laita sivuun odottamaan. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää loppu vesi. Vaivaa käsin 10 minuuttia. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista kunnes vesi on imeytynyt taikinaan. Lisää oliiviöljy ja vaivaa kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Vaivaa taikinaa reippaasti kunnes se on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Anna kohota huoneen lämmössä kostutetun pyyhkeen alla noin tunnin verran.
Tomaattikastike
1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti San Marzano)
10 g suolaa
10 g oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi kuorittuna ja pitkittäin halkaistuna
tuoretta basilikaa
Kumoa tomaatit nesteineen kannelliseen astiaan. Lisää suola ja oliiviöljy ja murskaa sauvasekoittimella. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja puolikas kourallinen revittyjä basilikan lehtiä. Sekoita lusikalla tasaiseksi ja laita jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi. Poista valkosipulinkynnet ennen käyttöä.
Salamipizza
(Pizza salame e mozzarella)
tomaattikastiketta
mozzarellaa (tiiviimpi lehmänmaidosta tehty on parempi kuin puhvelimozzarella)
(tuoretta basilikaa)
pehmeitä italialaisia salamiviipaleita
Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, mielellään 300 asteeseen. Jaa taikina kahdeksi palloksi ja muotoile jauhotetulla pöydällä niistä käsin venyttämällä, usein kääntämällä ohuita pyöreitä pizzapohjia. Voit viimeistellä pizzat kaulimella jos et käsin saa tarpeeksi ohutta pohjaa aikaiseksi. Nosta pizzapohja öljytylle uunipellille ja levitä päälle tomaattikastiketta. Paista uunin alaosassa 2-3 minuuttia (tai keskitasolla jos sinulla on pizzakivi), nosta pois ja lisää nopeasti päälle viipaloitu mozzarella. Jatka paistamista uunin keskitasolla 2-3 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Nosta pizza uunista ja levitä (basilika ja) salamiviipaleet valmiin pizzan päälle.
Täytyy myöntää, että tämän blogin pitäjät ovat hivenen saamattomia, mitä tulee esimerkiksi reseptien kokeilemiseen ja julkaisemiseen ennen juhlapyhiä, juuri silloin kun ihmiset etsivät vinkkejä omiin ruoanlaittopuuhiinsa.
Tämäkin silliresepti on jo auttamattomasti vanha, koska nyt ajankohtaista olisi postata, miten käyttää sillin jämät tai nyhtää kinkku uuteen asuun. Uusi vuosikin on jo ihan tätä päivää monen bloggaajan kokeiluissa. Hämmästyn aina, miten ihmeellisen antaumuksellisia ruokaprojekteja bloggaajat keksivät tehdä. Kurkkaapa vaikka Muista syödä välillä - blogin Nauta kielestä häntään -käsittämättömän taidokas projekti.
No, blogimme yksi syntyajatuksista oli kirjata reseptejä omaan arkistoon, josta niitä voi sitten tarpeen mukaan kaivella tuleviin tarpeisiin. Siksi myös tämä sitruunainen joulusilli päätyy tänne. Onpahan ainakin julkaistu hyvissä ajoin ennen ensi joulua. Tämä silli ihastutti raikkaudellaan monen kermaisen ruokalajin rinnalla.
Sitruunainen joulusilli
1 pkt sillifileitä (150 g)
1 pieni sipuli renkaina
½ purjo ohuina renkaina
tilliä hienonnettuna
1 - 2 sitruunan mehu
1 rkl Limoncello sitruunalikööriä
Liemi
2 dl vettä
2 dl sokeria
1 tl kokonaisia valko- ja maustepippureita
2 laakerinlehteä
muutama kokonainen neilikka
Sekoita liemen ainekset kattilassa ja keitä kymmenen minuuttia. Kun liemi on jäähtynyt, siivilöi siitä mausteet pois ja lisää vähitellen sitruunamehua ja -likööriä, kuitenkin niin, että makeus säilyy.
Leikkaa ruodottomat sillifileet sopiviksi paloiksi. Viipaloi sipuli ja purjo.
Laita purkkiin kerroksittain sillipaloja, sipuli- ja purjorenkaita sekä tilliä. Kaada liemi päälle ja anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.
Tämä joulu on mennyt toistaiseksi ilman suurempia kommelluksia. Kukaan ei ole unohtunut uuniin. Ja pukkikin pääsi tuomaan lahjat. Kaivattu lumikin satoi parahiksi juuri aatoksi. Ihmeellistä Joulun taikaa!
Jouluaaton runsaudensarven eli kalojen jälkeen vatsassa ei juurikaan ole enää tilaa lämpimille ruuille. Muutama siivu kinkkua tietysti uppoaa aina ja lusikallinen jotakin perinteikästä tai tuunattua laatikkoa. Tänä vuonna spessuherkkua oli itse tekemäni karjalanpiirakat. Mutta valtaisan ähkyn välttämiseksi (voiko sitä välttää?) kinkun kaveriksi riittää meillä oikein mainiosti erilaiset salaatit. Tänä vuonna teimme sienisalaattia, verigreippi-fenkolisalaattia sekä tätä ruusukaali-kvinoasalaattia, jonka ohje on viime vuoden Soppa365 joulunumerosta.
Rauhaisaa Joulua!
Ruusukaali-kvinoasalaatti
300 g ruusukaaleja
2 rkl oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria
1 ½ dl kvinoaa
1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl suolapähkinöitä
3 rkl persiljaa
Kastike
1 pieni punasipuli
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl dijon sinappia
2 tl vaahterasiirappia
1 rkl öljyä
suolaa ja mustapippuria
Poista ruusukaaleista kannat ja uloimmat lehdet. Puolita ja levitä uunipellille. Lisää öljy ja mausta suolalla ja pippurilla. Kääntele kaalit öljyssä. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia kunnes kaalit saavat väriä. Kääntele välillä paahtamisen aikana.
Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan ja jäähdytä se levittäen tasaiselle alustalle.
Hienonna punasipuli. Sekoita se punaviinietikan, sinapin ja siirapin kanssa. Vatkaa öljy mukaan ja mausta suolalla ja pippurilla.
Yhdistä kvinoa ja ruusukaalit. Lisää kuivatut karpalot ja suolapähkinät. Sekoita kastike joukkoon. Ripottele pinnalle hienonnettua persiljaa.
