Vihreistä salsoista olemme aiemmin oppineet tuntemaan salsa verden, jota kumminkaan emme valitettavasti ole päässeet itse tekemään, koska emme ole onnistuneet löytämään salsaan värin ja hapanimelän maun tuovia tomatilloja. Viime kirjastoreissulta käteeni osui mutkaton kirja texmexin saloista: Texmex alusta alkaen. Kirjassa vinkataan, että tomatillot voi tarvittaessa korvata ananaskirsikoilla, joten tätä pitää ehdottomasti kokeilla, koska haluaisin niin unohtaa kaupan purkkikaman näissä salsoissa.
Vihreää väriä löytyy myös tästä ihanasta yrttisalsasta, jonka otin heti kokeiluun kyseisestä opuksesta. Tämä kauniin vihreä, yksinkertainen ja raikas yrttisalsa tulee äärimmäisellä todennäköisyydellä löytymään kesäkeittiöstämme esimerkiksi kalaruokien lisukkeena. Tässä reseptissä salsa ja loraus limettimehua saavat kauniisti karamellisoidut kampasimpukat loistamaan ja veden herahtamaan kielelle.
Vihreät kampasimpukka tacot
kampasimpukoita
suolaa ja mustapippuria
maapähkinäöljyä
voita
vihreää yrttisalsaa
tortilloja
limetinlohkoja
Vihreä yrttisalsa
2 valkosipulinkynttä
1 - 2 tuoretta vihreää chiliä, esim. jalapeñoa
2 rkl oliiviöljyä
1 ruukku korianteria
1 nippu lehtipersiljaa
1 kurkku
2 avokadoa
suolaa
Tee ensin salsa. Paahda valkosipulinkynsiä kuorineen ja kokonaisia chilejä kuivassa pannussa kunnes ne saavat vähän väriä. Kuori valkosipulit ja poista chileistä kannat ja siemenet. Soseuta valkosipuli, chili, öljy ja yrtit keskenään. Kuori ja halkaise kurkku sekä poista siemenet. Leikkaa kurkku ja avokado kuutioiksi. Sekoita muiden ainesten joukkoon. Mausta suolalla.
Taputtele kampasimpukat talouspaperilla täysin kuiviksi. Mausta ne suolalla ja pippurilla. Paista pari minuuttia liikuttelematta tulikuumalla paistinpannulla, jossa on loraus maapähkinäöljyä. Kun simpukat ovat kauniisti karamellisoituneet, lisää pannulle voita ja käännä ne. Valele voilla paistamisen aikana.
Nosta jokaisen tortillan päälle kampasimpukoita, lusikoi päälle salsaa ja purista hieman limettimehua. You're in heaven!
Viime ravintolapäivänä suunnistimme maaseudulle taloon, joka oli majoittanut irakilaisen pakolaisperheen tyhjillään olevaan yläkerran huoneeseen. Vähitellen isäntäperheelle oli valjennut, että nuoren pakolaisperheen äiti oli myös kerrassaan mainio kokki. Kotimaassaan hän oli aikaisemmin pitänyt myös ruokablogia, eikä tainnut olla vaikea tehtävä houkutella häntä osallistumaan ensimmäistä kertaa ravintolapäivään.
Maalaistalon tupaan oli loihdittu kymmenen ruokalajin irakilainen buffet-pöytä. Kattaukset oli järjestetty tunnin välein ja onneksemme mahduimme vielä yhteen mukaan. Onneksi mahduimme, sillä ateria oli mahtava. Saman ruokapöydän ympärillä aterioi hyvin sekalainen seurakunta kyläläisiä ja kauempaakin tulleita, kaiken ikäisiä ja taustaisia ihmisiä vauvasta vaariin. Tunnelma oli todella lämminhenkinen ja keskustelu soljui pöydän ympärillä luontevasti.
Ravintolapäivä on hieno konsepti näinä epäluulon aikoina myös ennakkoluulojen hälventämiseksi ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi.
Tarkemmin en osaa vielä sanoa, kuinka irakilainen ruoka eroaa iranilaisesta, mutta jaetaanpas toinen mainio resepti Sabrina Ghayourin kirjasta Persiana. Joojeh kabab eli grillattu kana on hyvin tyypillinen iranilainen kanaruoka. Normaalisti se marinoidaan sitruunamehussa, sipulissa ja jogurtissa ja grillataan vartaassa. Tämä helppotekoinen versio tehdään uunipellillä uunissa.
Sahrami-sitruunabroileri
(Joojeh kabab)
600 g broilerin luutonta rintaa tai reisipaloja
3 sipulia
4 sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhettua kurkumaa
3 dl turkkilaista jogurttia
2 tl suolaa
½ tl jauhettua mustapippuria
¼ tl sahramia
3 rkl kiehuvaa vettä
(chilijauhetta)
Halkaise kuoritut sipulit ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Liota sahramia 3 ruokalusikallisessa kiehuvaa vettä 5 minuutin ajan. Leikkaa broileri isohkoiksi, noin 4-5 cm paloiksi.
Sekoita isossa kulhossa sipuli, sitruunamehu, oliiviöljy, jogurtti, suola, mustapippuri, kurkuma ja jäähtynyt sahramivesi. Lisää broilerin palat ja sekoita hyvin. Marinoi jääkapissa kelmun alla vähintään tunti (mieluummin neljä), tai yön yli jos jaksat odottaa seuraavaan päivään.
Käännä uuni kybälle ja grillivastus päälle. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada broileri-sipulisekoitus pellille. Paista broileripaloja 15-20 minuuttia kunnes broileri alkaa hiiltyä reunoilta. Tarjoa vaikka shirazi-salaatin ja jogurttikastikkeen kera.
Ravintolapäivän irakilainen buffet-pöytä
Biisisuositus: Black Mountain - Mothers of the Sun
Sen jälkeen kun olin viimeksi vaahtosammuttimen kokoinen, ei nimipäivilläni ole ollut minulle juhlan aiheena juuri minkäänlaista merkitystä. Tyttäremme ei valitettavasti ole päässyt juhlimaan oikeita nimipäiviään, hänen nimeään kun ei kalenteristamme vielä löydy. Kummallista kyllä, onhan hänellä kuitenkin paljon tavallisempi nimi kuin omani (Google-tilini tituleeraa minua nimellä Rokki, blogin syntyhuumassa kyseenalaisen nimeni keksijä olisi voinut nukkua vielä yhden yön ennen ristiäisiä). Niinpä yllätys olikin suuri, kun sain nimipäivälahjaksi Sabrina Ghayourin kirjoittaman Persiana-nimisen keittokirjan. Lähi-idän keittiö hapokkaine vivahteineen on alkanut viehättää yhä enemmän ja tämä kirja tuli aivan mahtavaan saumaan alkaneiden kokeilujen tueksi.
Kirjan ohjeet ovat varsin helppotekoisia ja lähes kaikki raaka-aineet ovat kulkeutuneet jo aikaisemmin kaappeihimme. Ensiselauksella kirjasta nousi jo ainakin kymmenen reseptiä heti kokeiltavien listalle, mikä on uudelle keittokirjalle varsin harvinaista. Vaikka reseptit eivät ole kenties 100-prosenttisen autenttisia, niistä huokuu kuitenkin vahvasti kirjoittajan iranilainen tausta. Ohjeet ovat järkeenkäypiä, helposti omaksuttavia ja lopputuloksen pystyy maistamaan jo reseptiä lukiessa. Maut ovat vahvoja ja selkeitä, suosittelen kirjaa varauksetta!
Tämä porkkanoista tehty reilu lisuke (tai kevyempi pääruoka) on ensimmäinen osoitus kirjan nerokkaista makuyhdistelmistä. Erityisesti pidin kokonaisten juustokuminansiementen ja tillin aromeista porkkanan kanssa.
Pidän pavuista. Ne ovat halpoja ja terveellisiä. Minulla on useita lajikkeita kuivattuja papuja kaappien kätköissä, mutta en käytä niitä oikeastaan koskaan. Olen nimittäin todella huono suunnittelemaan ruokia etukäteen. Jos joutuisin aloittamaan projektin jo edellisenä päivänä, kuolisin todennäköisesti nälkään. Ja kun inspiroidun jostain papuruoasta, joudun sen hylkäämään, koska minun olisi pitänyt laittaa pavut likoamaan jo eilen.
Kuinka minä olisin voinut laittaa ne likoamaan jo eilen, kun ohjeenkin löysin vasta tänään?
Minunlaisiani mukakokkeja varten kaupan setä on onneksi liottanut ja keittänyt pavut valmiiksi ja pakannut ne siisteihin purkkeihin ja tölkkeihin, joissa ne säilyvät iänkaikkisesti kaappini ylähyllyllä, kunnes löydän taas sen innostavan reseptin. En aio kokea huonoa omatuntoa näiden puolivalmisteiden käytöstä, muuten en söisi koskaan papuja tai sitten kuolisin nälkään.
Piyaz on perinteinen turkkilainen salaatti, jota syödään alueesta riippuen vaikkapa köftien lisukkeena tai jopa pääruokana. Piyaz on varsinaisesti papusalaatti, vaikka nimi oikeasti tarkoittaakin sipulia. Sipuli onkin salaatin yksi olennainen raaka-aine persiljan lisäksi. Versiosta riippuen salaatista löytyy usein myös keitettyjä kananmunia, oliiveja, tomaattia ja sumakkia. Tätä versiota on venytetty fenkolilla, joka karamellisoidaan yhdessä sipulin kanssa. Ohje on kirjasta Orient Express (Silvena Rowe).
Papusalaatti karamellisoidulla fenkolilla
3 rkl oliiviöljyä
1 keltasipuli ohuesti viipaloituna
1 fenkoli ohuesti viipaloituna
1 rkl voita
1 pienen sitruunan raastettu kuori ja mehu
250 g isoja valkoisia papuja purkista
nippu tuoretta persiljaa hienonnettuna
ripaus sumakkia
Tahinikastike
2 rkl tahinia
1 pienen sitruunan kuori ja mehu
½ valkosipulinkynsi puristettuna
1 rkl oliiviöljyä
½ dl vettä
Kypsennä sipulia ja fenkolia oliiviöljyssä paistinpannulla miedolla lämmöllä 10 - 15 minuuttia, kunnes ne alkavat karamellisoitua. Poista pannu liedeltä ja sekoita joukkoon voi ja sitruunan kuoriraaste sekä mehu. Laita sivuun jäähtymään.
Sekoita huuhdellut pavut ja persilja fenkoli-sipuliseoksen kanssa ja mausta suolalla, pippurilla ja sumakilla.
Sekoita tahinikastikkeen aineet keskenään. Säädä kastikkeen rakennetta veden määrällä, se saa olla kohtalaisen juoksevaa.
Biisisuositus: Olavi Uusivirta - Tanssit Vaikka Et Osaa
Meksikolaisesta keittiöstä povataan yhtä vuoden 2016 ruokatrendeistä. Vaikka luulemmekin osittain jo tuntevamme tuon asteekkien jälkeläisten ja espanjalaisten keittiöfuusion, taidamme useimmin kuitenkin puhua ameriikan versiosta, tex-mexistä. Joku viisaampi voisi valistaa minua niiden eroista enemmän.
Salsat ovat kuitenkin molempien keittiöiden sydän. Salsojen tekeminen itse on hyvin helppoa ja raaka-ainelistakin on mukavan suppea. On siis vaikea löytää tekosyytä valmiiden purkkisalsojen käyttöön, ellei sitten puhuta salsa verdestä, jolloin tomatillojen saatavuus vaikeuttaa tämän raikkaan vihreän salsan tekemistä. Jos jollakin on tiedossa tomatillolle hyvä korvike tai paikka mistä niitä saa, olemme pelkkänä korvana.
Tämä salsa poikkeaa totutusta mahtavan paahteisen makunsa ansiosta. Vaikka cocida todennäköisesti tarkoittaakin keittoa tai muhennosta, ja salsa voidaan tehdä myös keittämällä, tämän version ideana on raaka-aineiden paahtaminen. Tätä salsaa voi käyttää rouheampana morttelissa tehtynä tacojen ja vastaavien lisukkeena tai öljyllä jatkettuna, blenderissä tasaisemmaksi ajettuna kastikkeena tai dippinä.
Salsa cocida
250 g kirsikkatomaatteja
1 iso sipuli
5 valkosipulinkynttä
2-4 tuoretta punaista chiliä halutusta tulisuudesta riippuen
½ ruukkua tuoretta korianteria
suolaa
(maissi- tai oliiviöljyä)
Lämmitä uuni 250 asteeseen. Puolita kirsikkatomaatit, pilko sipuli lohkoiksi. Kuori valkosipulinkynnet, poista chileistä kanta ja siemenet. Paahda tomaatteja, sipulia, valkosipulia ja chilejä uunissa kunnes ne alkavat hieman mustua. Kun chilit ovat jäähtyneet, lisää morttelin pohjalle karkeaa suolaa ja aloita jauhaminen chileistä. Lisää sipulit, valkosipulit, tomaatit ja lopuksi korianterin lehdet. Tarkista suola ja notkista öljyllä tarvittaessa.
Ohje on mukailtu Jonas Grambyn kirjasta Texmex alusta alkaen.
Vietimme hiljattain työporukan kanssa turkkilaista iltaa. Valtasimme seitsemän naisen voimin yhden keittiön ja tulipahan taas todettua, että yhdessä tekemisessä on ennennäkemätöntä energiaa. Nimittäin reilun tunnin kuluttua kokkauspuuhiin ryhtymisestä pöydässä oli syöntivalmiina ja kauniisti katettuna toistakymmentä eri ruokalajia.
Mezeinä tarjosimme erilaisia tahnoja, salaatteja ja muita pikkusyötäviä. Keiton virkaa toimitti tämä punainen linssikeitto, jota kuulemma nautitaan usein Turkissa aamiaisella tai alkukeittona. Tähän kun lisättiin vielä herkulliset köftet ja karitsa parissa eri muodossaan, niin olimme jo niin kylläisiä, että jälkiruoaksi aiottu baklava jäi odottelemaan seuraavia kokoontumisajoja.
En ole koskaan käynyt Turkissa, mutta tämän ruokaseikkailun jälkeen voisin sinne hyvin matkustaakin. Varsinkin näin jouluähkyn jälkeen kaipaan kevyitä ruokia ja raikkaita makuja! Turkkilaisesta keittiöstä jäi eritoten mieleen erinomaiset ja raikkaat kasvisruoat kuten ezme (tomaatti-paprikasalaatti) ja barbunya salatasi (papu-maissisalaatti). Myös tämä punainen linssikeitto ihastutti maullaan. Ellei ole aikaisemmin keittänyt punaisia linssejä, voi ihmetystä herättää seikka, että keiton punainen väri ei suinkaan tule punaisista linsseistä, vaan tomaattipyreestä.
Kuten muistakin klassikkoruoista, myös tästä löytyy lukemattomia eri tekotapoja. YouTubeen kun kirjoittaa linssisopan nimen alkukielellä (Ezogelin Çorbası), niin yhtäkään aivan samalla tavoin valmistettua keittoa ei tullut vastaan.
Miten nyt tuntuukin, että voisin hyvin elää kasvisruoalla loppuvuoden! Varsinkin, kun se on näin hyvää. Ai niin, lasketaanhan samppanja kasvisruokiin, lasketaanhan?
Punainen linssikeitto
2 dl punaisia linssejä
1 dl bulguria
( ½ dl riisiä)
1 litra vettä (vaihtoehtoisesti kasvis- tai kanalientä)
sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
voita
1 - 2 rkl vehnäjauhoja
2 - 3 rkl tomaattipyrettä
turkkilaista pul biberiä tai chilirouhetta
paprikajauhetta
kuivattua minttua
mustapippuria
suolaa
vasta puristettua sitruunan mehua
Huuhtele linssit hyvin ennen valmistamista ja valuta ne siivilässä. Kuullota sipuleita kattilassa oliiviöljyssä. Lisää joukkoon valutetut linssit, bulgur ja riisi, sekoittele jonkin aikaa. Lisää kiehuva vesi (tai liemi). Kun keitto alkaa kiehua, vähennä lämpöä. Keittele hiljalleen kannen alla sekoitellen välillä sen aikaa, kun teet suuruksen.
Tee suurus paistinpannulla. Kuumenna pannulla öljyä ja voita. Lisää vehnäjauhot ja tomaattipyre. Sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää suurukseen hivenen linssikeiton lientä. Lisää tahna linssien joukkoon kattilaan. Mausta pul biberillä, paprikalla, mintulla ja pippurilla. Jatka linssikeiton keittämistä miedolla lämmöllä 10 - 15 minuuttia. Jos keitosta meinaa tulla liian sakeaa, siihen voi lisätä vielä kiehuvaa vettä. Lisää suola.
Soseuta keitto halutessasi. Anna keiton makujen tasaantua kulhossa hetki ennen tarjoilemista. Juuri ennen syömistä purista joukkoon muutama tippa sitruunan mehua.
Veretön ja rauhallinen, mutta kuitenkin koko maailmankatsomuksen mullistava. Silloin avattiin ensimmäisen kerran Saku Tuomisen uusin kirja, Pizze. Kaksi Sakun aikaisempaa Italian ruokakulttuuria syväluotaavaa opusta ovat olleet meillä ahkerassa käytössä, mutta odotukset eivät tätä uutta lukiessa olleet kuitenkaan yhtä korkealla. Voiko näin paksun kirjan kirjoittaa pizzasta, kaikille jo muutenkin niin tutusta, jokaisessa lähiöravintolassa ja pakastealtaassa myytävästä pikaruoasta? Kyllä näköjään voi, ja hyvä että joku voi. Käsittämätöntä, kuinka väärin olen minäkin tuon näennäisen yksinkertaisen klassikkoherkun tähän asti valmistanut!
Tietysti yhtä ainoaa oikeaa tekotapaa näin laajalle levinneelle ja isosti varioitavalle ruoalle ei voi olla olemassa. Italiassakin tehdään pizzasta lukemattomia versiota, Roomassa pizza on erilainen kuin Napolissa. Pizze käykin läpi useita eri tekotapoja käytettävän ajan, uunin ja perinteen mukaisesti. Minä valitsin itselleni ohuen roomalaistyyppisen (pizza romana), parissa tunnissa valmistuvan, tavallisessa sähköuunissa paistettavan version.
Tämä on niin paljon parempi kuin kaikki surkeat aikaisemmat viritelmäni. Olevinani olin jo ihan hyviä pizzoja paistanut. Kyllä hävettää.
Ensimmäinen merkittävä ero entiseen on suolan määrä varsinkin tomaattikastikkeessa. Näin jouluruokien silmänpohjissa asti tuntuvan suolapläjäyksen jälkeen se ei enää järkytä, mutta syksyllä se tuntui aika isolta. Mutta kun se suola saa purkkitomaatin maistumaan aivan erilaiselta. Suurin ero on kuitenkin tomaattikastikeen tekotavassa. Ennen olen hauduttanut kastiketta pitkään kattilassa saadakseni siitä täyteläisen makuista (lue tunkkaisen), mutta tämä kypsentämätön, raikas ja hapokas kastike räjäytti totaalisesti pankin.
Taikinakin tuntui käsissä heti oikealta, helpolta vaivata ja sileäpintaiselta valmiina. Taikinaan tuleva suola sekoitetaan ensin vesitilkkaan ja lisätään taikinaan myöhemmin, jotta hiiva pääsee aloittamaan toimintansa. Kunnollinen vaivaaminen on olennaista hyvän sitkon muodostumiseksi.
Täytteitä ja juustoa pitäisi käyttää maltillisesti, sillä pohjan ja tomaattikastikkeen maku on jo mahtava sinällään. Näin pizzasta saadaan nopealla paistamisella myös kypsempi ja pohjasta rapeampi. Kirjasta löytyy kiitettävä määrä hyviksi todettuja klassisia ja rohkeampiakin täytekombinaatioita.
Olen pienentänyt määriä hieman kirjan resepteistä. Tästä syntyy kaksi ohutta uunipellin kokoista pyöreähköä pizzaa.
Pizzataikina
300 g vehnäjauhoja (n. 4,5 dl) (Tipo 00 jauhoja jos löytyy)
2,1 dl kädenlämpöistä vettä (josta 0,2 dl sekoitetaan suolan kanssa)
5 g kuivahiivaa
6 g hienoa merisuolaa (vajaa1 tl)
6 g oliiviöljyä (n. 1 rkl)
Ota tilkka vettä, sekoita suola siihen ja laita sivuun odottamaan. Sekoita kuivahiiva jauhoihin ja lisää loppu vesi. Vaivaa käsin 10 minuuttia. Lisää suolavesi ja jatka vaivaamista kunnes vesi on imeytynyt taikinaan. Lisää oliiviöljy ja vaivaa kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Vaivaa taikinaa reippaasti kunnes se on joustavaa ja sileää eikä tartu käsiin. Anna kohota huoneen lämmössä kostutetun pyyhkeen alla noin tunnin verran.
Tomaattikastike
1 tlk kuorittuja tomaatteja (Mutti San Marzano)
10 g suolaa
10 g oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi kuorittuna ja pitkittäin halkaistuna
tuoretta basilikaa
Kumoa tomaatit nesteineen kannelliseen astiaan. Lisää suola ja oliiviöljy ja murskaa sauvasekoittimella. Lisää halkaistut valkosipulinkynnet ja puolikas kourallinen revittyjä basilikan lehtiä. Sekoita lusikalla tasaiseksi ja laita jääkaappiin tekeytymään pariksi tunniksi. Poista valkosipulinkynnet ennen käyttöä.
Salamipizza
(Pizza salame e mozzarella)
tomaattikastiketta
mozzarellaa (tiiviimpi lehmänmaidosta tehty on parempi kuin puhvelimozzarella)
(tuoretta basilikaa)
pehmeitä italialaisia salamiviipaleita
Lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, mielellään 300 asteeseen. Jaa taikina kahdeksi palloksi ja muotoile jauhotetulla pöydällä niistä käsin venyttämällä, usein kääntämällä ohuita pyöreitä pizzapohjia. Voit viimeistellä pizzat kaulimella jos et käsin saa tarpeeksi ohutta pohjaa aikaiseksi. Nosta pizzapohja öljytylle uunipellille ja levitä päälle tomaattikastiketta. Paista uunin alaosassa 2-3 minuuttia (tai keskitasolla jos sinulla on pizzakivi), nosta pois ja lisää nopeasti päälle viipaloitu mozzarella. Jatka paistamista uunin keskitasolla 2-3 minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Nosta pizza uunista ja levitä (basilika ja) salamiviipaleet valmiin pizzan päälle.