Sitruuna-tonnikalapasta

Sarjassamme nopeita ja yksinkertaisia arkipastareseptejä, tämä sitruunainen tonnikalapasta lienee meillä yleisimmin käytetty. Muistissa ei ole, mistä tämä resepti on alun perin poimittu ja lieneekö se muuttunut miten matkan varrella. Emme yleensä perusta kermaisista pastan kastikkeista, mutta tätä on vaikea kuvitella muuten valmistettavaksi. Lopputulos on kuitenkin raikas, eikä kermaisuus pääse häiritsemään sitruunan ansiosta.

Sitruunainen Tonnikalapasta

• 400 g pastaa, Fusilli sopii parhaiten, mutta penne ja spagetti käyvät myös
• 50 g voita
• 1 luomusitruunan raastettu kuori 
• sitruunan mehu
• 2,5 dl kermaa (15% käy ihan hyvin)
• 2 purkkia tonnikalaa öljyssä
• suolaa ja mustapippuria
• päälle vastaraastettua parmesaania

Tämä on sellainen kastike, jonka voit tehdä pastaveden jo kiehuessa. Pistä iso kattila lähes täyteen vettä, kuumenna kiehuvaksi ja lisää ruokalusikallinen suolaa. Varmista että vesi kiehuu kunnolla, lisää pasta ja hämmennä pari kertaa, ettei pasta juutu pohjaan. 

Sulata voi pannussa. Kun voi tirisee, lisää kerma ja sekoittele kunnes kerma kiehuu. Lisää sitruunankuoriraaste, hetken päästä myös sitruunamehu ja anna kerman saostua hetki. Mausta vielä suolalla ja pippurilla ja anna poreilla kannen alla hyvin miedolla lämmöllä. Loppuvaiheessa voit notkistaa kastiketta muutamalla ruokalusikallisella pastan keitinvettä.

Kun pastan keittoajasta on minuutti jäljellä, tarkista sen kypsyys. Kun pasta on sopivan al dente, valuta pasta lävikössä ja kaada pannulle kastikkeen joukkoon. Sekoita hyvin, niin että maut tarttuvat pastaan kunnolla. Valuta tonnikalapurkeista öljy, hienonna hieman haarukalla purkissa ja kaada tonnikala pastan päälle. Sekoita varovasti, ettei tonnikala hajoa liian hienoksi. Kauho annos lautaselle, kierros mustapippuria ja loraus oliiviöljyä päälle, lopuksi raasta hieman parmesaania ja nauti raikkaan veden kanssa.

From Mississippi to Louisiana

Kävimme viikolla Erja Lyytisen keikalla kuuntelemassa hänen uuden albuminsa Forbidden Fruit antimia. Uusi matsku oli pehmeää ja soljuvaa, ja sellaisena esitys sopikin konserttitilaan, jossa pystyi ainoastaan naputtamaan jalalla hieman tahtia. Rouheasta rosoisuudestakin saimme nauttia, kun Erja esitti omakohtaisen tarinan käynnistään itsensä paholaisen kohtaamispaikalla Mississippin Clarksdalessa, moottoriteiden 61 ja 49 risteyksessä.

Lauantai-illan ruokaidea lähti siis liikkeelle Mississippin vaikuttamana. Syvässä etelässä pysytään, kun ruokana tarjoillaan naapuriosavaltiosta, tarkemmin Etelä-Louisianasta, peräisin olevaa herkkua, gumboa.

Gumbon syvin olemus ei liene ihan yksiselitteinen juttu. Ruoalla on pitkä historia ja vaikka sen alkuperä sijoittunee Etelä-Lousianaan, siitä löytyy kuitenkin vahvoja vaikutteita mm. ranskalaisesta bouillabaissesta. Sen rakenne tuntuu ohjeesta riippuen vaihtelevan paksun keiton ja muhennoksen välillä. Gumbossa voi käyttää hyvin monenlaisia lihoja ja meren eläviä, kuten kanaa, makkaroita, kalaa tai äyriäisiä. Joidenkin puritanistien mielestä ei kuitenkaan lihaa ja vesieläimiä samassa ruoassa. Meidän ensimmäinen gumbo- versiomme sisälsi kuitenkin kanan ja chorizon lisäksi jättikatkarapuja. Lieneekö tuo kuitenkaan kuolemansyntiin verrattava virhe.

Yksi olennainen osa gumboa on sen suurus. Afrikkalaisvaikutteisessa gumbossa käytetään okraa, choctaw-intiaanien versiossa kuivatuista, jauhetuista sassafras-pensaan lehdistä tehtyä filé-jauhetta. Meillä päin yleisimmin käytetty on kuitenkin ranskalaisvaikutteinen roux, jauhosta ja rasvasta pitkään kypsentämällä saatu syvänruskea suurus.

Toinen olennainen osa gumboa on cajun-keittiön "pyhä kolminaisuus", sipuli, varsiselleri ja vihreä paprika. Tässä versiossa chorizo-makkara antaa gumbolle lisäksi hieman paellaa muistuttavan mausteisen aromin.

Gumbo  

• ½ kiloa maustamattomia kanankoipia
• 300 g chorizo-makkaraa - raakaa, ilmakuivattua tai molempia
• 200 g pekonia tai savukylkeä
• jättikatkaravun pyrstöjä
• 1 dl öljyä
• 1 dl jauhoja
• vihreä ja keltainen paprika
• 3 lehtisellerin vartta
• 1 sipuli
• 5 valkosipulin kynttä
• 1 punainen chili
• 1 litra kanalientä tai vettä
• 400 g purkki kuorittuja tomaatteja
• bataatti
• 2 laakerin lehteä
• loraus tabascoa
• ½ tl cayennepippuria
• suolaa ja mustapippuria
• nippu tuoretta persiljaa

Poista kanan koivista nahka ja levitä niille suolaa ja jauhettua mustapippuria. Pilko varsiselleri, paprikat ja sipuli. Viipaloi chorizo ja kuutioi pekoni. Kuumenna öljy isossa pannussa ja ruskista siinä erikseen kanankoivet. Nosta ne reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle pekoni. Poimi sekin sivuun ja käytä seuraavaksi öljyssä makkarat ja lopuksi nopeasti katkaravut. Ideana on irroittaa maut ja raaka-aineiden omat rasvat öljyn joukkoon.

Seuraavaksi alkaa gumbon sydämen, eli rouxin valmistus. Poista öljyn joukosta mahdolliset sattumat ja vähennä lämpöä. Lisää öljyyn jauhot ja ruskista seosta hiljalleen jopa 20 minuuttia. Tarkoitus on saada suuruksesta syvän ruskea sakeahko keitos. Kokista riippuen tavoite vaihtelee pähkinän ruskeasta lähes tummaan suklaaseen. Syvässä etelässä neuvotaan vertaamaan rouxin väriä omaan ihonväriin, meillä kyseinen metodi taitaisi tuottaa laihan lopputuloksen.

Kun olet tyytyväinen rouxiisi, lisää "pyhän kolminaisuuden" varsiselleri, paprika ja sipuli. Kypsytä niitä muutama minuutti, lisää valkosipuli, chili, cayennepippuri ja tabasco. Seuraavaksi lisää haalea kanaliemi tai vesi ja hämmennä koko seos tasaiseksi. Gumbon koostumus voi vaihdella keiton ja paksun muhennoksen välillä, päätä itse millaisen rakenteen haluat. Kun neste on jälleen tarpeeksi kuumaa, lisää laakerinlehdet ja kanankoivet . Keitä puoli tuntia, lisää chorizo, pekoni, tomaatit ja bataatti.

Hauduta gumboa rauhallisesti, kunnes kanat ja bataatit ovat kunnolla kypsiä. Voit poistaa halutessasi kanan luut ja lisätä lihat takaisin pannuun. Lopuksi tarkista suola ja mausteet, lisää katkaravut ja silppua pinnalle persiljaa. Gumbosi sakeudesta riippuen tarjoa joko leivän tai riisin kera.

Viinisuositus: Cycles Gladiator, syrah, USA
Biisisuositus: Robert Johnson - Crossroads

Lime-jättikatkaravunpyrstö wokki

Wokit ovat varsinaisia arjen pelastajia. Myös tämä jättikatkaravunpyrstöjen höystämä wokki valmistuu supernopeasti. Annoksesta riittää kahdelle nälkäiselle.

Lime-jättikatkaravunpyrstö wokki

• pussi jättikatkaravunpyrstöjä (pakaste)
• reilu tl tuoretta inkivääriä raastettuna
• punainen chili
• purkki kookosmaitoa
• 2 reilua tl sitruunaruohotahnaa
• 1 tl kalakastiketta
• yhden limen mehu
• voita ja seesamiöljyä paistamiseen
• suolaa
• tuoretta korianteria
• cashew pähkinöitä

Sulata jättikatkaravunpyrstöt. Paista ravunpyrstöt voi-seesamiöljyseoksessa kuumalla pannulla nopeasti, niin että ne saavat vain värin ja maun. Nämä ravut ovat kypsiä, joten liika paistaminen vain sitkistää niitä. Mausta suolalla ja limen mehulla. Nosta ne sitten sivuun odottamaan.

Kuumenna wokkipannussa voita ja seesamiöljyä. Lisää raastettu inkivääri ja pilkottu chili, josta olet poistanut siemenet. Lisää kookosmaito sekä kaksi reilua teelusikallista sitruunaruohotahnaa. Mausta kalakastikkeella ja kokonaisen limen mehulla. Anna kastikkeen kiehua nuudelien valmistuksen ajan. 

Keitä nuudelit ja pyöräytä ne rapujen paistamisen jäljiltä jääneessä voi-öljyseoksessa. Nyt kaikki onkin valmista sekoittamista varten. Yhdistä ainekset wokkipannussa. Lisää halutessasi cashew-pähkinöitä. Silppua viimeiseksi runsaasti korianteria. Melo menemään! Tänä iltana aikasi säästyy ruoanlaittopuuhilta muuhun mukavaan.

Pizza ilman tomaattia?

Jostain syystä on vaikeaa tehdä yksinkertaisia pizzoja, tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi tulee usein lisättyä ainakin kolmea täytettä. Nyt kun jääkaapista löytyi puolikas rasia siitakesieniä, päätin pitää asiat simppelinä. Sienet ja tomaatti ei mielestäni ole paras yhdistelmä, joten heittäydyin uhkarohkeaksi ja jätin myös tomaattikastikkeen pois.

Edellisen syksyn kuivattuja sieniä on vielä reilusti jäljellä, joten laitoin tatteja ja suppilovahveroita likoamaan kulhoon puoleksi tunniksi ja aloin alustaa pohjataikinaa. Pizzapohja on siinä mielessä hassu juttu, että samoista aineista ja määristä tulee joka kerta erilainen lätty. Yleensä tulee käytettyä kuivahiivaa, mutta tällä kertaa päädyin perinteiseen tuorehiivaan. Nyt pohjasta tuli rapea ja mehevä, varmaankin osin myös korkeamman lämpötilan ja pohjan esipaistamisen ansiosta.

Sekasienipizza

Pizza con Funghi misti (meniköhän oikein?)

Pohja:

• 15 g tuorehiivaa
• 3 dl vehnäjauhoja ( puolet durumjauhoja ja puolet puolikarkeita )
• vajaa 1 tl suolaa
• 1,5 dl vettä

Täytteet:

• sekalaisia tuoreita ja kuivattuja sieniä (yhteensä 300 gr)
• puolikas sipuli
• 3 rkl voita
• oliiviöljyä
• suolaa ja mustapippuria
• hieman sinihomejuustoa
• 2 mozzarellapalloa
• tuoretta oreganoa

Laita kuivatut sienet likoamaan. Lämmitä vesi kulhoon ja liota siihen hiiva. Lisää suola ja jauhot ja vaivaa kärsivällisesti taikina kiinteäksi. Tee siitä pallo, kieritä se jauhoissa ja jätä liinan alle vedottomaan, lämpimään paikkaan kohoamaan ainakin puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 275 asteeseen.

Vaivaa taikinaa vielä hetki, kauli siitä leivinpaperille lähes pellin kokoinen pohja ja anna senkin levätä jonkin aikaa. Purista liotetuista sienistä vesi, pilko tuoreet sienet ja sipuli. Sulata paistinpannulla voi, lisää ruokalusikallinen oliiviöljyä ja kuullota siinä sipuleita pari minuuttia. Lisää sienet ja freesaa niitäkin pari minuuttia. 

Pistä pohja uuniin keskitasolle pariksi minuutiksi, nosta se pois ja levitä sienitäyte pohjalle. Murustele joukkoon sinihomejuustoa ja tuoretta oreganoa, valuta päälle oliiviöljyä ja viimeiseksi viipaloidut mozzarellat. Paista uunin keskitasolla viitisen minuuttia kunnes juusto on hieman ruskistunut. Nosta herkku uunista ja viimeistele tuoreella oreganolla ja tilkalla oliiviöljyä.

Viinisuositus: Feudi di San Marzano Primitivo, Italia

Kurkkuraita

Jogurttikastike eli raita raikastaa ja viilentää mukavasti mausteisen curryn. Sitä voi käyttää myös dippinä ja grilliruokien lisukkeena. Kurkkuraita muistuttaa kreikkalaisten ylpeyttä, tsatsikia, mausteet vain eroavat. Seuraavasta ohjeesta riittää neljälle lisukkeeksi.

Kurkkuraita 

• 2,5 dl jogurttia
• 1 ¼ dl kuorittua ja hienoksi silputtua kurkkua
• suolaa
• rouhittua mustapippuria
• 1/8 tl jauhettua juustokuminaa
• ½ tl sokeria
• hyppysellinen paprikajauhetta
• 1 tl silputtuja korianterinlehtiä

Vatkaa jogurtti ja sekoita joukkoon kurkku, josta olet pusertanut pois liian nesteen. Mausta suolalla, pippurilla, jauhetulla kuminalla ja sokerilla. Laita raita tarjoilukulhoon ja koristele paprikalla ja korianterinlehdillä. Säilytä viileässä tarjoiluun saakka.  

Joku roti sentään

Intialainen curry ei oikeastaan kaipaa muuta lisuketta kuin hyvää leipää, jolla voi kaapia viimeisetkin tipat maittavasta soosista ja raikastukseksi raitaa, jogurttipohjaista kastiketta.

Paras naan -leipämme on valmistettu ohjeella, joka löytyy Garam Masala -nimisestä blogista. Olemme huomanneet, että onnistunein lopputulos syntyy täysjyvävehnäjauhoista. Leipä on todella helppo tehdä, mutta yllätysvieraiden herkuksi siitä ei ole. Leipätaikinan seisottamiseen on nimittäin varattava aikaa kolme tuntia.

Naan 

Ohjeesta tulee neljä leipää.

• 3 ½ dl täysjyvävehnäjauhoja
• 2 tl sokeria
• 1 tl suolaa
• pari ruokalusikallista voisulaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 2/3 dl maustamatonta jogurttia
• 2/3 dl maitoa

Sekoita kulhossa jauhot, sokeri, suola ja puoli ruokalusikallista sulatettua voita. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada leivinjauhe sekä jogurtti sinne. Anna levähtää hetki ennen sekoittamista. Lisää maito vähitellen, samalla taikinaa vaivaten. Lisää vielä puoli ruokalusikallista voisulaa ja jatka vaivaamista. Taikinan tulee olla pehmeää ja kimmoisaa.

Peitä taikina märällä liinalla ja laita se puoleksitoista tunniksi vedottomaan, lämpimään paikkaan kohoamaan. Painele taikinaa nyrkillä hetki ja anna seistä vielä toiset puolitoista tuntia. 

Jaa taikina neljään osaan ja kauli pallot pitkulaisiksi, kolmionmuotoisiksi leiviksi. Kaulimiseen voi käyttää hieman vehnäjauhoja. Laita leivät leivinpaperilla päällystetyn ritilän päälle. Paista 250 asteessa noin viisi minuuttia. Käännä leivät puolivälissä. Leivät ovat valmiita, kun niissä on muutama vaaleanruskea laikku. Sivele valmiiden, lämpimien leipien pinnalle sulatettua voita. Nauti lämpiminä curryn kanssa.   

Madrasilainen lammascurry

Intialaiset curryt ja kormat ovat hitaasti hiipineet keittiöömme korvaamaan talven perinteiset italialaiset tai ranskalaiset haudutetut pataruoat. Moniuloitteinen mausteisuus ja pitkät jälkimaut lämmittävät kylminä talvi-iltoina. Mausteiden paahtaminen levittää keittiöön tuoksun, jonka kyydissä voi matkustaa mielessään psykedeelisempiin maisemiin.

Madrasilainen lammascurry

• 700 g lampaan lihaa
• 100 g tuoretta kookosta
• 6 kuivattua chilipalkoa tai 3 peperoncinoa
• 2 tl jauhettua paprikaa
• 2 x 1 cm pala tuoretta inkivääriä
•  4 valkosipulin kynttä
• 2 tl jauhettua korianteria
• 5 mustapippuria
• 2 laakerinlehteä
• 2 kanelitankoa
• 6 neilikkaa
• 1 tl jeeraa (juustokuminaa)
• 1 tl unikonsiemeniä
• ½ tl fenkolin siemeniä
• 2 sipulia
• 3 tomaattia
• öljyä

Paloittele kookoksen liha. Sekoita kulhossa puolet kookoksesta, chilit, inkivääri, valkosipulit , mausteet ja ruokalusikallinen vettä  sauvasekoittimella tahnaksi. Laita loput kookoksesta ja 4 dl lämmintä vettä toiseen kulhoon ja hienonna sauvasekottimella kookosmaidoksi (tai laiskuuttasi korvaa purkilla kookosmaitoa ja käytä tahnassa kookostiivistettä )

Kuumenna öljy isossa pannussa ja ruskista sipulit. Lisää joukkoon maustetahna ja paista miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Lisää lihat ja paista kohtuullisella lämmöllä 5 minuuttia. Lisää kuutioidut tomaatit ja paista vielä 5 minuuttia.

Lisää ½ litraa vettä ja mausta suolalla. Anna hautua kannen alla tunti, lisää loppuvaiheessa kookosmaito ja anna muhia vielä 10 minuuttia. 

Juomasuositus: Shiraz- rypäleestä valmistettu uuden maailman punaviini

Biisisuositus: The Beatles - Within You Without You