Pomminvarma mansikkakakku

Unikeonpäivänä vietetään meillä sattumoisin myös nimipäiväjuhlia ja silloin tapanani on ollut tehdä aina kesän ensimmäinen mansikkakakku. Mansikkakakku valmistuu seuraavalla luottoreseptilläni, joka on peräisin jostakin vanhasta Kodin Kuvalehdestä. Olen käyttänyt tätä reseptiä jo vuosia - lopputulos on vaan niin uskomattoman mehevä ja raikas. Vaikka utelias mieleni palaa halusta kokeilla aina myös uusia reseptejä, jotkut asiat vain on ja pysyy. Tämä on klassikko! 

Mansikkakakku

Sokerikakkupohja

• 4 munaa
• 1 ½ dl sokeria
• 1 ½ dl vehnäjauhoja
• ½ dl perunajauhoja
• 1 tl leivinjauhetta  

Kostutusliemi

• 2 dl maitoa
• 2 tl vaniljasokeria

Täyte

• litra mansikoita
• 2 dl kuohukermaa
• ½ purkkia maitorahkaa (250 g purkista) 
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Koristeluun

• litra mansikoita
• 3 dl kuohukermaa
• 1/4 purkkia maitorahkaa
• ½ dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahdon sekaan. Kääntele varovasti sekaisin. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Paista kakkupohjaa uunin alatasolla 175 asteessa noin puoli tuntia. Anna vetäytyä vuoassa vartti ennen kumoamista. Kakkupohjan voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä, täyttää seuraavana ja koristella kolmantena. Näin kakku syntyy kuin itsestään.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan sahalaitaisella veitsellä. Asettele tarjoiluvadin suojaksi leivinpaperisuikaleita. Nosta pohjalevy vadille ja kostuta se kolmasosalla kostutusliemestä. Perkaa ja viipaloi mansikat täytettä varten. Vaahdota kerma, lisää rahka ja sokerit. Levitä pohjalle puolet mansikkaviipaleista ja näiden päälle puolet kermarahkasta.

Nosta päälle toinen pohjalevy, kostuta se. Levitä loput mansikat ja kermarahka levylle. Nosta kansi päälle ja kostuta myös se hyvin. Päällystä kakku kelmulla ja nosta päälle kevyt paino. Anna kakun vetäytyä jääkaapissa vaikka yön yli.

Vaahdota koristelun kerma, lisää rahka ja sokerit. Levitä kerma tasaisesti koko kakulle. Asettele mansikat. Reunat voi myös koristella pursottamalla. Poista suojana olleet leivinpaperisuikaleet. 

Biisisuositus: The Beatles - Strawberry Fields Forever

Parsakaalisalaatti Alènin tapaan

Palataanpa takaisin salaatteihin. Mistä tunnistaa salaatin kun sellainen kävelee vastaan? Onko sillä joku määritelmä, jolla se erottuu muista ruokalajiryhmistä? Onko salaatissa aina kasviksia, voiko salaatin tehdä vain yhdestä raaka-aineesta? Se voi olla kylmä tai lämmin ja siinä voi käyttää mitä tahansa eläin- tai kasvikunnan tuotteita. Voiko sitä juoda? Ainakaan salaatin alkuperäinen latinankielinen nimi "salata" ei johda jäljille, sillä se tarkoittaa suolaista. Jostain syystä salaatin tunnistaa kuitenkin salaatiksi kun sellainen eteen laitetaan. 

Parhaat salaatit koostuvat muutamasta aineksesta, jotka täydentävät hyvin toisiaan. Hyvä lisukesalaatti on raikas, makea, suolainen ja mukavasti hapan. Sen rakenne on samalla pehmeän täyteläinen ja rouskuvan rapea.  Kesällä sellaisia pitää kokeilla ja postata muistiin niin paljon kuin ehtii. Löytyypähän sitten ympäri vuoden kunnon repertuaari mielenkiintoisempia lisukkeita riisin, perunan tai pastan tilalle. 

Tämä ruokaisa parsakaalisalaatti maistuu hyvin myös talvella. Jogurttipohjaisen kastikkeen ansiosta se maistuu täyteläiseltä, mutta myös kevyeltä ja raikkaalta. Hapokkuus tulee omenasta ja sitruunasta, makeus rusinoista ja siirapista, rapeus ja suolaisuus pekonista. Kesäsipulin tilalla voi talvella käyttää alkuperäisen ohjeen mukaisesti punasipulia. 

Parsakaali tuntuu välillä vähän tylsältä vihannekselta. Monesti se voi johtua siitä, että se tulee helposti keitettyä hieman yli. Tässä ohjeessa sitä ei varsinaisesti keitetä, vaan kuuma vesi kaadetaan parsakaalien päälle. Resepti on lievästi muunneltu versio ohjeesta, joka löytyy Henri Alènin ja Annukka Oksasen mainiosta opuksesta Vuoden keittokirja.

Parsakaalisalaatti

• 4 siivua pekonia
• 300 g parsakaalin kukintoja
• 1 kesäsipulin varsi
• 1 hapan omena
• 1 rkl rusinoita

Kastike

• 1½ dl turkkilaista jogurttia
• 2 tl agavesiirappia
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 tl kokojyväsinappia
• suolaa ja mustapippuria

Pistä pekonisiivut kylmälle pannulle ja paista keskilämmöllä rapeaksi. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Pilko parsakaalin kukinnot pienemmiksi, laita kulhoon ja kaada kiehuvaa vettä päälle. Anna kypsyä 2-3 minuuttia. Valuta ja jäähdytä kylmässä vedessä, näin parsakaali säilyy kauniin vihreänä.

Pilko kesäsipuli ja omena. Sekoita kulhossa parsakaali, omena, sipuli ja rusinat. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja kääntele parsakaalin joukkoon. Murustele pekoni päälle. 

Biisisuositus: New Electric Ride - All Who You Know

Merguezia kuskusin kera

Lihamyllymme on ollut luvattoman pitkään komeron nurkassa pölyttymässä. Ostin sen aikanaan makkarantekoa varten, koska tuolloin kauppojen makkaravalikoimissa ei ollut niin paljon raakamakkaroita kuin nykyisin. Sittemmin kauppojen makkarahyllyjen valikoima on laajentunut kiitettävästi ja pölymäärä lihamyllyn päällä kerääntynyt entisestään.  

Tarkoitus on ollut tehdä mm. pohjoisafrikkalaista Merguez makkaraa itse, mutta koska kaupastakin löytyy ihan kelpo versio kyseisestä tuotteesta, on laiskuus vienyt voiton ja ostoskärryyn tipahtanut kaupan tuote.   

Kaupan versiossa (Snellmanin All Natural Merguez) on käytetty naudan- ja possunlihaa, vaikka perinteisesti Merguez valmistetaan lampaan-, vuohen- tai naudanlihasta tai näiden sekoituksesta. Toki itse tehtyyn makkaraan lisäisin joukkoon myös silavaa, ettei makkara jää liian kuivaksi.  

Oijoi, nyt meinaa iskeä makkarantekokuume. No, jos lomalla sitten pyyhkisi tomut pois masiinan päältä. Mikään ei kuitenkaan vedä vertoja omatekemälle makkaralle. Lupaan raportoida sitten makkarakuulumiset tuoreeltaan. Tässä kuitenkin hieman esimakua pahimpaan makkaranälkään. Kuskusin ohje on kirjasta Makkaroita maailmalta (josta löytyy myös ohje Merguez raakamakkaran tekoon).

Merguezia  kuskusin kera

• 1 pkt Merguez-makkaraa
• 1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
• 2 rkl paahdettuja kuorittuja pistaasipähkinöitä
• 1 tl jauhettua sumakkia
• 1 tl kuivattua timjamia
• ½ tl suolaa
• 200 g kuskusia
• 1 rkl oliiviöljyä
• tuoretta minttua hienonnettuna
• 1 sitruunan mehu
• 2 rkl vihreitä oliiveja karkeaksi murskattuna
• ½ granaattiomenan siemenet

Paahda seesaminsiemeniä ja pistaasipähkinöitä 180 asteisessa uunissa viisi minuuttia. Murskaa seesaminsiemenet, sumakki, timjami ja suola huhmareessa. Heitä makkarat pannulle paistumaan ja sillä välin kun ne paistuvat, sekoita öljy kuskusiin ja peitä seos kiehuvalla vedellä. Anna turvota viisi minuuttia. 

Sekoita kuskus, minttu, sitruunamehu ja oliivit keskenään. Lisää joukkoon myös makkaroista irronnut paistorasva. Asettele kuskus tarjolle. Ripottele päälle mausteseos, pistaasipähkinät ja granaattiomenan siemenet.   

Biisisuositus: Tony Bennet, Amy Winehouse - Body and Soul

Salaatti grillatuista perunoista

Grillaaminen on oikeasti aika vaikeaa. Ainakin hiiligrillillä grillaus on kaikkien muuttujien keskellä välillä hieman haastavaa. Kunnollinen toimintasuunnitelma on jäänyt tekemättä tai sitten toteutus ontuu täydellisen sitoutumisen puutteessa. Usein kun pääruoka-aineen kypsyys alkaa olla kohdillaan, ruokailijoita ei näy vielä missään. Pöytä on kattamatta, lisukkeet vaiheessa ja pyykit levittämättä. Tai vielä pahempaa, viini on jäänyt jäähdyttämättä. Rispektii! 

Osittain varmaan edelläkuvatusta kaaoksesta johtuen tämän kesän postaukset ovat keskittyneetkin enemmän tai vähemmän lisukekategoriaan. Eipä siinä mitään, yleensä ne ovatkin paljon mielenkiintoisempia kuin kuivat, mustalla karsinogeenikerroksella vuoratut proteiinilaatat. Vaikka täydellisen coleslawn resepti onkin vielä löytämättä, on tänä kesänä syöty ainakin hyviä salaatteja. Oikeastaan ne ansaitsisivatkin pääruokastatuksen pöydässämme. Perunasalaattienkin salat ovat vähitellen auenneet, ja makkara lisukkeena toimii aina.

Salaatti grillatuista perunoista

• 500 g pieniä uusia perunoita
• nippu ohutta vihreää parsaa (Perulainenkin käy)
• puska romaine salaattia
• purkki sitruunatäytteisiä vihreitä oliiveja
• 5 aurinkokuivattua tomaattia
• ½ punasipuli ohuina suikaleina
• 10 -15 basilikan lehteä

Kastike

• 1 dl oliiviöljyä
• 2 rkl sherryviinietikkaa
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl agavesiirappia tai hunajaa
• 1 tl dijonsinappia
• ripaus suolaa ja mustapippuria

Pistä grilli tulille tai kaiva parilapannu esille. Keitä perunoita viitisen minuuttia tai kunnes ne pehmenevät hiukan. Valuta ja jäähdytä. Puolita perunat ja voitele leikkauspinnat öljyllä.

Napsauta parsoista kannat pois ja kierittele öljyssä. Grillaa parsat kypsiksi, lisää puolessa välissä grilliin myös perunat leikkauspinta alaspäin, mausta molemmat suolalla. 

Tee salaatinkastike sekoittamalla kaikki ainekset hyvin keskenään.

Vuoraa tarjoiluvati salaatilla, lajittele päälle perunat ja parsat. Lorottele päälle sopivasti salaatinkastiketta. Lisää oliivit, suikaloidut aurinkokuivatut tomaatit ja punasipuli. Revi päälle basilikaa ja viimeistele vielä kastikkeella. 

Vasta tämän jälkeen aloita pääruoka-aineen grillaus.

Biisisuositus: Radiohead - No Surprises

Kylmäsavulohisalaatti fenkolilla ja avokadolla

Vaikka Suomen suvi ei ole tähän asti vielä näyttänyt parhaita puoliaan muutoinkuin hätäisesti vilauttamalla, voi tunnelmaan päästä kuitenkin raikkailla kesäisillä alkuruoilla. Tässä ihanassa salaatissa yhdistyvät raikkaus, hapokkuus, täyteläisyys, suolaisuus, makeus ja monipuolinen makumaailma mieltä liikuttavalla tavalla.  Fenkolin anismainen makeus ja rapsakka rakenne toimivat salaatin selkärankana, kun taas avokadon pehmeys edustaa runkoa ja täyteläisyyttä. Kylmäsavulohi saa olla pehmeärakenteista, maukas Chipsters toimii meillä aina. 

Jos tämä postaus jää taas kesken ja julkaisematta, syy on suupielistä valuva vesi joka ajaa kirjoittajan kaupan kautta jääkaapille ja leikkuulautojen ääreen...

Kylmäsavulohisalaatti fenkolilla ja avokadolla

Marinoitu fenkoli

• ½ fenkoli ohuina suikaleina
• 2 tl oliiviöljyä
• 2 tl sitruunamehua
• ripaus suolaa

Salaatti

• 2 kypsää avokadoa puolitettuna ja viipaloituna
• 12 siivua kylmäsavulohta
• ½ punasipuli suikaloituna
• puska vesikrassia

Kaprisvinaigrette

• 2 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl pieniä kapriksia hakattuna
• 1 tl agavesiirappia
• ¼ tl hienonnettua valkosipulia
• ropaus suolaa ja mustapippuria myllystä

Poista fenkolista kova kanta ja suikaloi se ohuelti mandoliinilla tai veitsellä. Sekoita oliiviöljy ja sitruunamehu, mausta suolalla. Kaada marinadi fenkolin päälle ja anna maustua puoli tuntia. 

Suikaloi punasipuli ja avokado. Sekoita vinaigretin ainekset keskenään.

Kasaa salaatti annoslautasille. Levitä fenkoli pohjalle, asettele päälle kolme siivua kylmäsavulohta sekä avokado- ja punasipulisuikaleet. Nypi vesikrassin lehtiä päällimmäiseksi ja valuta vinaigrette salaatin päälle. Rouhi vielä mustapippuria ja koristele fenkolin tupsulla.

Parhaiten tämä salaatti toimii sellaisenaan antipastina seuralaisenaan vaikkapa Pfaffin kesäinen rieslingin ja chardonnayn välimaastoon sijoittuva Pinot blanc. Ja vaikka taivaalta vihmoisi saavikaupalla vettä, ei kesäfiilikseltä voi välttyä kuuntelemalla samalla Mungo Jerryn kesäklassikkoa.

Viinisuositus: Pfaff Pinot Blanc 2013, Ranska (Alsace)

Biisisuositus: Mungo Jerry - In The Summertime 

Aurinkoinen panzanella-salaatti

Tämä nopea ja helppo versio panzanella-salaatista sopii hyvin kiireisemmänkin kokin aikatauluihin sekä myös mökkiolosuhteisiin. Väsäämistä ei ole kuin nimeksi. Aina ihana panzanella tuo Toscanan auringon lähemmäksi pohjolaamme. Tosin juhannuksena saimme ensituntuman myös Suomen suvesta ja lämmittävästä auringonpaisteesta. Kesä taitaa nyt alkaa vihdoinkin!

Panzanella-salaatti

• 3 viipaletta vaaleaa leipää
• 4 rkl oliiviöljyä
• sormisuolaa
• 500 g erivärisiä kirsikkatomaatteja
• 1 punasipuli
• 5 sardellia
• 1 ½ rkl valkoista balsamiviinietikkaa
• ½ raastettu valkosipulin kynsi
• 3 rkl kapriksia
• 1 ½ dl kalamataoliiveja
• suolaa ja mustapippuria myllystä
• 1 ruukku basilikaa  

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Leikkaa leipä kuutioiksi ja levitä kuutiot leivinpaperille. Valuta päälle ruokalusikallinen oliiviöljyä sekä ripottele pinnalle hiukan sormisuolaa. Paista leipäkuutioita uunin keskitasolla kymmenisen minuuttia pari kertaa kääntäen. Anna jäähtyä.   

Viipaloi tomaatit ja sipuli sekä hienonna sardellit. Sekoita 3 rkl oliiviöljyä, balsamiviinietikka ja raastettu valkosipuli kastikkeeksi ja kääntele siinä kaikki ainekset. Mausta suolalla ja pippurilla ja koristele basilikanlehdillä.   

Ihanan raikasta ja hapokasta! Ohje on kirjasta Grilli kuumaksi (Liselotte Forslin ym.).

Biisisuositus: Samuli Putro - Älä sammu aurinko

Hummuspizza grillissä

Kun kunnolliselle pizzauunille ei ole tilaa pihalla (sitä paitsi ne eivät ole ihan ilmaisia), seuraavaksi paras vaihtoehto pizzan paistamiselle on grilli. Grillaamalla pohjasta saa rapean, eikä savun aromista ainakaan haittaa ole. Suurin huolenaihe on pohjan palaminen (minkä olen jonkun kerran onnistunut tekemään), mutta käyttämällä epäsuoraa lämpöä paistamiseen ja pitämällä kannen grillin päällä, homma onnistuu oikein mainiosti.

Yleensä pizzamme ovat olleet tomaattipohjaisia. Joitakin valkeita pizzoja on viritelty, mutta harvat ovat olleet mainitsemisen arvoisia. Hummus pizzan pohjalla kuulosti kuitenkin ajatuksena sen verran mielenkiintoiselta, että päätin antaa sille mahdollisuuden. Ja mukavasti se pohjalla toimiikin, varsinkin kun valkosipulin aromi ja sitruunan happamuus puskevat kunnolla läpi. Muut elementit saavatkin olla varsin mietoja, joten grillatut kasvikset ovat sopiva valinta. Ja juomaksi myös valkoista, rieslingiä tai jopa raikasta sauvignon blancia.

Hummuspizza grillissä

Hummus

• 1 prk (400g) keitettyjä kikherneitä
• 2 rkl tahinia
• 1 sitruunan mehu
• 2-3 valkosipulinkynttä
• ½ rkl agavesiirappia (tai hunajaa)
• 3 rkl oliiviöljyä tai enemmän

Pohja

• 3 dl vehnäjauhoja (osa durum)
• 5 g kuivahiivaa
• 1 tl suolaa
• ½ tl sokeria
• 1½ dl vettä, n. 42 asteisena
• 2 rkl oliiviöljyä

Täyte

• 1 punainen paprika isoina suikaleina
• 1 pieni kesäkurpitsa viipaloituna pitkittäin
• 1 pieni munakoiso viipaloituna pitkittäin
• 100 g vuohenjuustoa
• (pinjansiemeniä)

Öljy

• ½ dl oliiviöljyä
• 1 rkl tuoretta tai kuivattua rosmariinia

Tee ensin pohja. Sekoita jauhoihin kuivahiiva, suola ja sokeri. Yhdistä oliiviöljy ja lämmin vesi ja kaada jauhoseoksen joukkoon. Alusta ja lisää jauhoja tarvittaessa. Vaivaa kunnolla ja laita liinalla peitettynä kohoamaan puoleksi tunniksi.

Sekoita valutetut kikherneet, tahini, valkosipulit ja sitruunanmehu blenderissä tai sauvasekoittimella tahnaksi. Lisää agavesiirappi ja oliiviöljy, kunnes hummuksesta tulee sopivan notkeaa. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Kauli soikeiksi pizzoiksi. Liian ohueksi ei kannata yrittää kaulia, käsittely grillissä muuttuu muuten haastavaksi. Kohota vielä liinan alla.

Voitele grilliritilä. Sekoita rosmariini öljyyn ja voitele kasvikset. Grillaa, mausta suolalla ja siirrä sivuun.

Voitele pizzapohjat kevyesti rosmariiniöljyllä ja grillaa niitä pari minuuttia. Käännä varovasti isolla lastalla ja grillaa toiselta puolelta minuutti. Nosta pohjat pois grillistä ja siirrä hiilet sivuun tai sammuta keskimmäinen poltin. Täytä pizzat hummuksella, kasviksilla ja murenna päälle vuohenjuustoa. Grillaa epäsuoralla lämmöllä kansi suljettuna noin 5 minuuttia. Viimeistele paahdetuilla pinjansiemenillä ja nauti.

Biisisuositus: Blues Pills - Black Smoke

(Taisi lipsahtaa jo kertaalleen käytetty biisisuositus, mutta hyvää bändiä kannattaa tuputtaa)