Raparperi crème brûlée

Kyllä voi postauksen aloittaminen olla hankalaa. Ensin pitää etsiä näppäimistöltä oikeat tarkenäppäimet, jotta postattava ruoka tulee kirjoitettua oikein. No, nyt ovat akuutti, gravis ja sirkumfleksi oikeilla paikoillaan ja vihdoin päästään itse asiaan. Helpompi olisi tietysti ollut kiertää koko asia ja nimetä tämä jälkiruoka raparperi paahtovanukkaaksi, mutta pitihän se nyt antaa kevään ensimmäisille hennoille raparperinvarsille niiden ansaitsema arvo ja nimetä jälkkäri elegantimmin. Tässä siis raparperi crème brûlée, s'il vous plâit.

Raparperi crème brûlée

(Neljälle)

• 200 g raparperin varsia
• 2 rkl ruokokidesokeria
• 2 dl kuohukermaa
• 1 dl kookoskermaa
• 1 vaniljatanko
• ½ tl jauhettua kardemummaa
• 3 keltuaista
• ½ dl sokeria
• ruokokidesokeria paahtamiseen

Kuori ja pilko raparperin varret. Laita raparperi voideltuun uunivuokaan ja paahda uunissa 150 asteessa puolisen tuntia. Sekoita ruokokidesokeri pehmenneisiin raparperin paloihin ja jaa seos neljän pienen uunivuoan pohjalle. 

Sekoita kerma ja kookoskerma kattilassa. Mausta kerma halkaistulla vaniljatangolla ja kardemummalla. Kiehauta seos ja siivilöi mausteet pois kermasta. Sekoita vispilällä keltuaiset ja sokeri löysäksi, vaaleaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt kerma keltuaisten joukkoon samalla sekoittaen. 

Kaada kermaseos vuokiin raparperin päälle. Tee foliosta tiiviit kannet vuokiin. Asettele vuoat suurempaan uunivuokaan vesihauteeseen niin, että vesi ulottuu 2/3 asti vuokia. Jos laitat vesihauteeseen kiehuvaa vettä, kypsyminen vie aikaa 150 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Mikäli vesi on kylmää, kypsennä vanukkaita kaksinkertainen aika. Vanukas saa olla hieman hyllyvää uunista otettaessa.

Jäähdytä vanukkaita ennen jääkaappin laittoa ja anna olla kylmässä ainakin pari tuntia. Ripottele juuri ennen tarjoamista vanukkaiden pinnalle ruokokidesokeria ja tohota pintaan kunnolla paahteinen pinta. Jos rapea paahdettu sokeripinta, alta paljastuva pehmeä vaniljainen vanukas sekä makean kirpeä raparperisydän eivät saa sinua onnelliseksi, niin mikä saa?     

     

Biisisuositus: B.B.King (RIP) - Key to the Highway

Kukkuu - kevään herkku nousee

Avasimme tänään loppukevään tohinat monellakin tapaa. Piipahdimme mökillä ensimmäisen kerran talven jälkeen ja samalla myös muutamalla tuoreella hakkuuaukiolla. Piipahdus kannatti, sillä saimme saaliiksi pari litraa korvasieniä. Korvasienet ovat meillä kevään odotettua ja suurta herkkua, mutta niiden käsittelyohjeista ei kannata laistaa. Niiden sisältämä gyromitriini on tappavan myrkylllistä. 

Sienten keräämisen ja käsittelyn jälkeen kädet ja keruuveitset on pestävä huolellisesti. Yleinen ohje on keittää sieniä vähintään viisi minuuttia väljässä vedessä kaksi kertaa (minä laitan tuohon aina pari minuuttia ekstraa). Molempien keittämisten jälkeen sienet ja keittovälineet on huuhdeltava hyvin, eikä keittovettä käytetä. Tuulettaminen keittämisen aikana on myös tärkeää, koska gyromitriinia on myös keittohöyryissä.    

Vaiva kuitenkin kannattaa, koska korvasienet ovat herkkujen herkku ja sienten aatelia. Nyt ne on turvallisesti käsitelty ja saavat odottaa huomiseen. Sitten pyöräytän niistä kevään ensimmäisen muhennoksen tai keiton. Korvasienten maun lisäksi pidän itse kovasti niiden "lihamaisesta" rakenteesta. Vesi kielellä jo pelkästä ajattelemisesta, miten maltan odottaa huomiseen.   

Tänään kevät näkyi ja kuului myös muulla tapaa. Koppelot olivat tulleet metsästä hiekkateille syömään pikkukiviä. Onneksi oma ruoansulatus toimii hieman hellemmillä keinoilla. Käkikin kukkui, joten uskottava se on; kolkuttelemme jo kesän portilla.   

Biisisuositus: Eläkeläiset - Kukkuu ukot

Naudanliharullat parsalla

Palataan taas hetkeksi henkiseen kulinaariseen kotiimme Italiaan. Parsapostaukset saattavat monella jo valua ulos korvista, mutta tähän voi muutaman parsatangon vielä uhrata ilman yliannostuksen vaaraa. Meillä usein tehdyt italialaiset ruoat ovat enemmänkin italialaisen aterian väliruokia (primi), kuten pastoja ja risottoja, mutta kannattaa kokeilla myös herkullisia pääruokia. Kun naudanlihaleikkeen sisälle kääritään parmankinkkua, juustoa ja parsaa ei tälle lautaselle muuta lisuketta tarvita kuin pullo hyvää punaviiniä.

Naudanliharullat parsalla

(Involtini con asparagi, kahdelle)

• 4 vihreää parsaa
• 2 ohueksi nuijittua leikettä mureasta naudan sisäpaistista
• 2 viipaletta prosciuttoa
• 2-4 siivua fontinaa tai jotain muuta aromikasta edam-tyyppistä juustoa

• vehnäjauhoja
• 2 rkl voita + 1 rkl oliiviöljyä
• loraus marsalaviiniä ja parsan keitinvettä

Keitä parsoja suolatussa vedessä  2-3 minuuttia. Nosta ne kylmään veteen jäähtymään ja säästä hieman keitinvettä kastiketta varten.

Nuiji paistileikkeet ohuiksi, suolaa ja pippuroi ne kevyesti. Pinoa päälle viipale prosciuttoa, sitten juusto ja lopuksi kaksi parsatankoa. Rullaa leikkeet tiukasti ja sido puuvillanarulla.

Levitä vehnäjauhot lautaselle ja kierittele rullat niissä kauttaaltaan. Sulata paistinpannussa voi ja oliiviöljy ja paista rullia siinä keskilämmöllä kymmenen minuuttia välillä käännellen. Lorauta joukkoon marsala ja parsan keitinvettä ja keittele kunnes kastike hieman sakenee.

Poista rullista narut, laita tarjolle ja kaada kastike päälle.

Biisisuositus: Royals - Badge

Ihanan mehevä kvinoasalaatti

Tänään sain nauttia täydellisestä aamiaisesta ja runsaasta äitienpäivälounaasta. Vieläkin on maha niin täynnä, että iltapalaksi tyydyn vain katselemaan kuvia aikaisemmin tekemistämme ruuista, joita ei ole vielä tullut saatettua eetteristä ulos. Tässä niistä yksi. Resepti löytyy Maku -lehden tämän vuoden kevätnumerosta 2/2015. Salaattiin ei tarvitse montaa ainesosaa, mutta se on kuitenkin täynnä makua. 

Äitienpäiväbuffetin alkuruuistakin mieleen jäivät parhaiten simppelit salaatit, joissa oli paljon makua. Tällaisia olivat mm. yrttimarinoitu salaatti uusista perunoista ja parsasta sekä salaatti, jossa oli savumozzarellaa ja mehustettua tomaattia. On se kumma, miten ruuasta puhuminen jo taas melkeinpä herättää nälän. Nyt en meinaa enää malttaa odottaa, että pääsen iltalukemiseksi pläräilemään tänään lahjaksi saamaani Henri Alénin ja Annukka Oksasen Vuoden keittokirjaa.

Ihanan mehevä kvinoasalaatti 

• 3 paprikaa
• 2 dl kvinoaa
• 150g fetajuustoa
• 1 dl tuoretta minttua hienonnettuna
• 1/4 dl sitruunamehua 

Puolita paprikat ja aseta ne kevyesti öljyttyyn uunivuokaan leikkauspinta alaspäin. Paahda 200 asteisessa uunissa grillivastuksen alla noin 20 minuuttia tai kunnes paprikat ovat selvästi mustuneet. Laita paprikat muovipussiin hetkeksi ja nylje kuoret jäähtyneistä paprikoista.

Huuhtele kvinoa kylmällä vedellä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta ja huuhtele kylmällä vedellä. 

Leikkaa paprikat paloiksi ja sekoita kvinoan joukkoon. Lisää murusteltu feta ja hienonnettu minttu. Kostuta sitruunamehulla.

Biisisuositus: Aki Sirkesalo - Äiti

Perunasalaatti ei petä

Perunasalaatti on usein melko huomaamaton, mutta kuitenkin vakituinen ja luotettava kumppani useissa tilanteissa. Vai mitä olisivatkaan uusi vuosi, vappu tai juhannus ilman tätä luottokumppania? Lähes ensimmäisenä tulee mieleen; no, perunasalaattia pitää ainakin olla. 

Meillä ei ole vakioreseptiä mihinkään ultimaatiohyvään pottusalaattiin. Yhteen aikaan yritimme sellaista säätää, mutta totesimme, että mitä suotta! Joskus tekee mieli öljypohjaista salaattia, toisinan taas kermaisampaa tai raikkaampaa. Yhden ainoan täydellisen perunasalaatin metsästys on siis saanut jäädä. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vesi kielellä odotan jo hinnaltaan järkeviä kotimaisia uusia perunoita. Eikä mikään vedä vertoja omasta kasvimaasta vasta nostetuille perunoille, joihin ei paljoa extra höystöjä tarvita. 

Perunasalaatti

• 6 pientä tai keskikokoista perunaa
• 3 pientä porkkanaa
• 4 kananmunaa
• 6 coctailkurkkua karkeaksi kuutioituna
• 2 tl kapriksia
• 1 nippu sileälehtistä persiljaa karkeaksi hienonettuna
• 2 kevätsipulia pilkottuna
• 1 rkl tilliä karkeaksi hienonnettuna
• 2 rkl majoneesia
• 1 tl ranskalaista sinappia
• 2 rkl ranskankermaa
• suolaa ja mustapippuria
• loraus sitruunamehua

Kuori perunat ja porkkanat. Leikkaa ne 1 cm kuutioiksi. Keitä juureksia noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä, mutta hieman napakoita. Huuhtele kylmän veden alla ja siirrä sivuun odottamaan. Keitä munat koviksi  ja kuutioi nekin noin 1 cm kuutioiksi.

Yhdistä kaikki ainekset kulhossa varovasti sekaisin ja anna tekeytyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua. 

Ohje on kirjasta Makkaroita maailmalta (Sandler - Acton)

Biisisuositus: Pauli Hanhiniemen perunateatteri - Siipeen jos sain

Nuudelisalaatti parsalla ja katkaravuilla

Joulun jälkeisen ähkymorkkiksen piti keventää ruokavaliota oikein urakalla, mutta plörinäksihän se taas meni. Vatsan ympärykseen on kevään mittaan kertynyt huolestuttavasti lisää senttejä, ja alkaa herätä huoli, etteivät ne itsestään sieltä katoakaan. Blogien ja kirjojen salaattiohjeet ovat alkaneet kummasti hyppimään silmille, niinkuin sieltä joku pelastus löytyisi. Ei löydy, mutta tässä kuitenkin niistä yksi hyvä.

Nuudelisalaatti parsalla ja katkaravuilla

Kastike

• 2 rkl kalakastiketta
• 1 rkl kasvisöljyä
• 1 limen mehu
• 1 rkl fariinisokeria

Salaatti

• 10-15 kuorittua, keitettyä isoa katkarapua
• 100 g nuudeleita
• 6 parsan vartta
• ¼ kurkku
• 6 retiisiä
• 1 punainen chili
• 1 valkosipulinkynsi
• 2 kevätsipulia
• nippu tuoretta korianteria
• 2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä

Jos käytät raakoja katkarapuja, keitä niitä suolatussa vedessä pari minuuttia. Kuori ja poista suoli. Sekoita kastikkeen ainekset sekaisin ja laita siihen kypsät katkaravut marinoitumaan.

Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta.

Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, kunnes ne ovat juuri ja juuri pehmeitä. Huuhtele kylmällä vedellä ja pilko 4 cm:n pätkiksi

Halkaise kurkku, poista siemenet lusikalla ja pilko tikuiksi. Hienonna chili, valkosipuli  ja korianterin varret. Viipaloi kevätsipulit ja retiisit.

Sekoita kaikki ainekset, laita tarjolle ja ripottele päälle korianterin lehdet ja paahdetut seesaminsiemenet.

Ohje on kirjasta Wagamama - nuudelien maailma (Hugo Arnold)

Biisisuositus: Temples - Keep In The Dark

Say cheese cake

Eipä ole pitkän aikaan tullut tehtyä uunissa paistettua juustokakkua. Hyydytetyt juustokakut keksimurskapohjalla ovat jostakin syystä vieneet viime vuosina pitemmän korren, ja tämä ohjekin piti kaivella arkistojen kaikkein syvimmästä nurkasta. Koska en ole liian makean ystävä, juustokakut sopivat minun makuuni. Niihin saa myös kivasti raikkautta ja kirpeyttä marjoilla tai vaikkapa mangolla.

Tämä on itse asiassa varmaan ihan ensimmäinen juustokakkureseptini, joka sai minut aikanaan rakastumaan tähän herkkuun. Arkistostani resepti löytyi nimellä Hovipiiras, koska tuohon aikaan tuorejuustoja ei varmaan ollut saatavilla kuin tuota nimenomaista merkkiä. Tämäkin on taas yksi esimerkki siitä, miten niin moni asia ympärillä muuttuu, mutta kuinkas ollakaan, itse ei ollenkaan.

Cheese cake 

• 100 g voita
• 3/4 dl sokeria
• 2 ½ dl vehnäjauhoja
• 1 muna

Täyte:

• 2 prk maustamatonta juustoa (á 175-200g)
• 1 dl sokeria
• 1 rkl sitruunamehua
• 2 tl vanilliinisokeria
• 2 rkl maissijauhoja
• 2 keltuaista 
• 2 dl kuohukermaa
• 2 valkuaista

Sekoita pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja sekoita lopuksi joukkoon muna. Levitä taikina voidellun irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Minä käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta 22 cm olisi parempi, että kakusta tulisi hieman korkeampi. Painele vuoan korkuinen foliosuikale reunoille taikinan päälle, jotta taikina ei valuisi paiston aikana. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa ja poista foliosuikale. 

Yhdistä kulhossa täytteen ainekset huolellisesti. Lisää lopuksi kerma- ja valkuaisvaahdot ja sekoita varoen. Kaada täyte vuokaan ja paista kakkua 150 asteessa noin tunti. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä, mieluiten seuraavana päivänä. Minulle tämä maistuu ihan tällaisenaan, mutta toki marjat tai niistä tehty kastike vielä kruunaavat herkun.

Biisisuositus: Madonna - American Pie