Joulun jälkeisen ähkymorkkiksen piti keventää ruokavaliota oikein urakalla, mutta plörinäksihän se taas meni. Vatsan ympärykseen on kevään mittaan kertynyt huolestuttavasti lisää senttejä, ja alkaa herätä huoli, etteivät ne itsestään sieltä katoakaan. Blogien ja kirjojen salaattiohjeet ovat alkaneet kummasti hyppimään silmille, niinkuin sieltä joku pelastus löytyisi. Ei löydy, mutta tässä kuitenkin niistä yksi hyvä.
Nuudelisalaatti parsalla ja katkaravuilla
Kastike
2 rkl kalakastiketta
1 rkl kasvisöljyä
1 limen mehu
1 rkl fariinisokeria
Salaatti
10-15 kuorittua, keitettyä isoa katkarapua
100 g nuudeleita
6 parsan vartta
¼ kurkku
6 retiisiä
1 punainen chili
1 valkosipulinkynsi
2 kevätsipulia
nippu tuoretta korianteria
2 tl paahdettuja seesaminsiemeniä
Jos käytät raakoja katkarapuja, keitä niitä suolatussa vedessä pari minuuttia. Kuori ja poista suoli. Sekoita kastikkeen ainekset sekaisin ja laita siihen kypsät katkaravut marinoitumaan.
Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja huuhtele ne kylmällä vedellä. Valuta.
Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä muutama minuutti, kunnes ne ovat juuri ja juuri pehmeitä. Huuhtele kylmällä vedellä ja pilko 4 cm:n pätkiksi
Halkaise kurkku, poista siemenet lusikalla ja pilko tikuiksi. Hienonna chili, valkosipuli ja korianterin varret. Viipaloi kevätsipulit ja retiisit.
Sekoita kaikki ainekset, laita tarjolle ja ripottele päälle korianterin lehdet ja paahdetut seesaminsiemenet.
Ohje on kirjasta Wagamama - nuudelien maailma (Hugo Arnold)
Eipä ole pitkän aikaan tullut tehtyä uunissa paistettua juustokakkua. Hyydytetyt juustokakut keksimurskapohjalla ovat jostakin syystä vieneet viime vuosina pitemmän korren, ja tämä ohjekin piti kaivella arkistojen kaikkein syvimmästä nurkasta. Koska en ole liian makean ystävä, juustokakut sopivat minun makuuni. Niihin saa myös kivasti raikkautta ja kirpeyttä marjoilla tai vaikkapa mangolla.
Tämä on itse asiassa varmaan ihan ensimmäinen juustokakkureseptini, joka sai minut aikanaan rakastumaan tähän herkkuun. Arkistostani resepti löytyi nimellä Hovipiiras, koska tuohon aikaan tuorejuustoja ei varmaan ollut saatavilla kuin tuota nimenomaista merkkiä. Tämäkin on taas yksi esimerkki siitä, miten niin moni asia ympärillä muuttuu, mutta kuinkas ollakaan, itse ei ollenkaan.
Cheese cake
100 g voita
3/4 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 muna
Täyte:
2 prk maustamatonta juustoa (á 175-200g)
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
2 tl vanilliinisokeria
2 rkl maissijauhoja
2 keltuaista
2 dl kuohukermaa
2 valkuaista
Sekoita pohjaa varten pehmeä voi ja sokeri. Lisää vehnäjauhot ja sekoita lopuksi joukkoon muna. Levitä taikina voidellun irtopohjaisen vuoan pohjalle ja reunoille. Minä käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta 22 cm olisi parempi, että kakusta tulisi hieman korkeampi. Painele vuoan korkuinen foliosuikale reunoille taikinan päälle, jotta taikina ei valuisi paiston aikana. Paista pohjaa 10 minuuttia 200 asteessa ja poista foliosuikale.
Yhdistä kulhossa täytteen ainekset huolellisesti. Lisää lopuksi kerma- ja valkuaisvaahdot ja sekoita varoen. Kaada täyte vuokaan ja paista kakkua 150 asteessa noin tunti. Irrota kakku vuoasta vasta täysin jäähtyneenä, mieluiten seuraavana päivänä. Minulle tämä maistuu ihan tällaisenaan, mutta toki marjat tai niistä tehty kastike vielä kruunaavat herkun.
Chicken wingsit eivät varmasti ole kaikkein trendikkäintä ruokaa. Itse niitä ei ole tullut tehtyä enää vuosikausiin. Kuusivuotias niistä kuitenkin pitää varsinkin kun hän joskus saa meidät raahattua tiettyyn kolmikirjaimiseen ketjuravintolaan. Valikoitujen salaattiainesten, nakkien ja lihapullien ohella kanansiivet uppoavat kohtuullisen hyvin. Eli ehkä olisi aika etsiä sopiva vaihtoehto näille varsin teollisen tunkkaisen makuisille tuotteille. Kanansiipiä löytyy hyvin marinoimattomanakin jo pienemmistäkin marketeista eli itse raaka-aineessahan ei ole mitään vikaa. Liha on luiden vieressä aina maukkaampaa.
Tämä siipisovellus pohjautuu amerikan kiinalaisten perinteiseen ohjeeseen "kenraali Tso'n kana" ja on pöllitty Carlsbad Cravings-blogista. Ohjeella ei ole mitään tekemistä valmiiksi marinoitujen siipien kanssa, nämä maistuvat aivan mahtavilta. Valmistus tapahtuu kahdessa vaiheessa, eli siivet viettävät suurimman osan ajasta uunissa kuivamausteseoksen kyllästäminä. Jutun clue on rubiin lisätty leivinjauhe, joka imee kanasta kosteutta ja helpottaa rapean kuoren aikaan saamista. Toinen pointti on inkiväärijauhe, jota on annosteltu seokseen varsin anteliaasti. Ja kastike, joka on syntisen makeaa ja tahmaista, juuri sellaista kun sen olettaisi ja toivoisi olevan.
Kiinalaiset tahmasiivet
800 g marinoimattomia broilerinsiipiä
Rubi
1 rkl leivinjauhetta
½ tl mustapippuria
¼ tl cayennepippuria
2 rkl jauhettua inkivääriä
1 tl suolaa
1 tl sipulijauhetta
1 tl valkosipulijauhetta
Tahmakastike
1 dl sokeria
2 rkl vettä
½ dl vaaleaa soijakastiketta
½ dl miriniä
1 rkl seesamiöljyä
1 tl srirachaa
1 rkl raastettua inkivääriä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
¼ tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria
(tilkka vettä)
1-2 rkl ruskeaa maizenaa
1 rkl paahdettuja seesamin siemeniä
Lämmitä uuni 220 asteeseen. Sekoita kuivamausteseoksen ainekset keskenään ja pyörittele kanansiivet siinä kauttaaltaan. Levitä siivet tasaisesti uuniritilälle uunin keskitasolle ja laita sen alle leivinpaperilla vuorattu uunipannu keräämään siivistä tippuva rasva. Paista uunissa 30-40 minuuttia, kunnes siivet ovat kauniin ruskeita.
Sekoita sokeri ja vesi kattilassa ja kuumenna keskilämmöllä parin minuutin ajan. Lisää muut kastikkeen ainekset ja keittele taas pari minuuttia kunnes kastike sakenee kauniiksi karamellikastikkeeksi. Pyörittele paistettuja kanansiipiä kunnolla kastikkeessa ja ripottele paahdetut seesaminsiemenet päälle. Syö sormin ja nuoleskele sormet lopuksi puhtaaksi.
Tuoreet vasta paistetut munkit ja sima tuovat vapun. Ainakin nyt, kun ikkunasta ulos katsottaessa maa on lumen peitossa, eikä piknik koriin oikein tee mieli suunnitella mitään. Itse tykkään eniten ihan perinteisistä sokerissa kieritetyistä munkkirinkilöistä. Sattui aika kivasti, sillä juuri kun aamupäivällä mietin munkkien paistamista, posti toi mukanaan Maku-lehden leivontanumeron, ja sieltä löytyi tämä resepti. Ohjeesta tulee 32 kpl sisältä mehevää ja pinnalta rapeaa munkkirinkilää. Nämä ovat ihanan perinteisiä, mutta samalla sitruuna ja vanilja raikastavat taikinaa kivasti.
Sitruunalla maustetut munkkirinkilät
5 dl kevytmaitoa
50 g hiivaa
2 dl sokeria
2 munaa
1 rkl kardemummaa
2 luomusitruunan kuorta raastettuna
2 tl vaniljasokeria
2 tl suolaa
14 - 15 dl vehnäjauhoja
150 g sulatettua voita
1 litra rypsiöljyä
Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Sekoita mukaan sokeri, munat, kardemumma, raastettu sitruunankuori, vaniljasokeri ja suola.
Lisää taikinaan jauhot vähitellen. Lisää loppuvaiheessa sulatettu voi ja alusta taikinaa niin, että se alkaa irrota käsistä ja kulhosta. Taikina saa olla kuitenkin aika pehmeää. Kohota taikina liinan alla kaksinkertaiseksi. Jaa taikina paloiksi ja pyörittele niistä pullat. Kohota pullat, mutta pieni kohotus riittää.
Kuumenna öljy isossa kattilassa 180 asteiseksi. Tee munkkeihin reikä sormien avulla ja paista munkkeja muutama kerrallaan pari minuuttia puoleltaan.
Nosta munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle ja kierittele sokerissa vielä lämpiminä.
Luulisi että hodarin valmistamisen ei pitäisi olla mitään rakettitiedettä. Sämpylä, nakki, sinappi ja ketsuppi ja eikun ääntä kohti. Väärin! Aidon jenkkityylisen hot dogin olemusta tuntuu sääntelevän enemmän tarkkoja pykäliä kuin EU:lla on maatalouteen liittyviä direktiivejä. Jokaisella osavaltiolla on oma doginsa, ja versiot poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan. Kahta tyypillistä amerikkalaista hot dog-versiota olemme kokeilleet jo aikaisemmin, nyt otettiin tavoitteeksi herkullinen eväs Illinois'sta, Chicago style Hot Dog.
Chicago Dog koostuu yhdeksästä selkeästi rajatusta raaka-aineesta. Kun aitoa dogia ei ole päässyt paikan päällä maistamaan, on käytettävä valistuneita arvauksia korvaavien tuotteiden löytämiseksi. Vaikka Amerikka-hyllyt kaupoissa ovat kiitettävästi kasvaneet, osan tuotteista etsiminen Suomesta on vähintäänkin haasteellista. Niiden löytäminen Chicagostakaan ei nimittäin ole itsestään selvä juttu. Ja kun näin tarkkaan määritellystä herkusta on kyse, on hodarin kasaaminenkin tehtävä tietyssä järjestyksessä.
Tämä on selkeästi paras kokeilemistamme itsetehdyistä jenkkihodareista. Kombo ei kuullosta kovin herkulliselta, kurkkuakin tulee tähän epäilyttävästi kahdessa muodossa. Mutta maut sopivat yllättävän hyvin yhteen ja kokonaisuus on roskaruoalle epätyypillisesti raikas. Vaikka sämpylä tulee hyvin täyteen, tässä ei ole valuvia kastikkeita, mikä tekee syömistapahtumasta astetta siistimmän. Ja muista, niin kuin moneen muuhunkaan hodariin, tähänkään ei saa laittaa ketsuppia! (Ellei syöjä ole alaikäinen).
Tässä tämänkertaiset haasteet:
1. Sämpylä. Onnistuu. Sämpylän pitää olla seesaminsiemenillä kuorrutettu. Rakenne ei saa olla rouheinen vaan hyvin ilmava. Hyvän hodarisämpylän voi tehdä itsekin. Ohje täällä, lisää vain seesaminsiemenet
2. Nakki, "Dog". Aika vaikea. Nakin pitäisi olla kokonaan naudanlihasta ja luonnonkuoreen tehty. Idea on, että nakki on napakka ja napsahtaa purtaessa. Ja tietysti sen on oltava pitkä. Ei taida löytyä helposti. Käytimme korvikkeena Snellmannin Merquez All natural- nakkeja. Naudanlihaa on niissä yli 50 prossaa, ja ne toimivat dogina varsin hyvin.
3. Sinappi. Tämä on helppo. Vain keltaista sinappia, ei makeaa, ruskeaa eikä dijonia. Onneksi French'sia löytyy hyvin jo marketeista. Toinen käytetty brändi on Plochman's.
4. Kurkkurelissi. Tässä joutuu nostamaan kädet pystyyn. Chicago Dogin kurkkurelissi on aivan radioaktiivisen näköistä, väriltään neonvihreää. Merkkeinä Vienna relish tai Rolf's Sweet Pickle Relish. Selkeitä speksejä relissin reseptiksi ei netistä löydy, mutta makeaa se ainakin on. Todennäköisesti ainesosina on kurkkua, vihreää paprikaa, vihreää tomaattia, sipulia, etikkaa ja sokeria. Tein oman version relissistä näillä aineilla, vihreän tomaatin sijaan käytin keltaisia kirsikkatomaatteja. Värin olisi saanut aikaan sinisellä elintarvikevärillä, mutta sitä ei tähän nälkään kotoa löytynyt. Itsetehty relissi toimi hodarissa moitteetta. Korvikkeena voi käyttää valmista amerikkalaista kurkkusalaattia.
5. Sipuli. Helppo. Tavallinen keltasipuli käy, pieniksi kuutioiksi leikattuna.
6. Tomaatti. Helppo, paitsi kenties talvella. Kypsät, punaiset, isohkot tomaatit lohkoiksi, ei viipaleiksi, leikattuina.
7. Maustekurkku. Onnistuu. Tavallinen mieto maustekurkku pitkittäin lohkottuna sopii hyvin. Napsahtava rakenne on plussaa.
8. Pepperoni. Vaikea! Chicago Dogissa käytetty lajike on nimeltään "Sport Peppers". Nämä ovat pepperonin tyyppisiä vihreitä säilöttyjä paprikoita, jotka eivät ole niin mietoja kuin tavalliset pepperonit, eivätkä niin tulisia kuin vastaavan näköiset chilit. Käytin korvikkeena kreikkalaisia Peloponnesos-tyyppisiä vahvoja pepperoneja ja ne istuivat muiden makujen joukkoon hienosti.
9. Sellerisuola. No joo, vaikka nykyisin sellaisenaan vähemmän käytetty, sellerinsiemenillä maustettua aromisuolaa ainakin löytyy helposti.
Chicago Dog
1 kpl seesaminsiemenillä päällystetty pitkä sämpylä
1 kpl pitkä naudanlihasta tehty nakki
reilu pursotus keltaista sinappia
1 rkl makeaa kurkkurelissiä
1 rkl kuutioitua sipulia
2-3 tomaattilohkoa
1 pitkä maustekurkkulohko
2 kokonaista vahvaa pepperonia
tujaus sellerisuolaa
Kurkkurelissi Chicago Dogille
(jotenkin tähän tapaan)
10 cm pala tuoretta kurkkua kuutioituna
½ pieni vihreä paprika kuutioituna
100 g keltaisia kirsikkatomaatteja kuutioituna
1 pieni sipuli kuutioituna
½ dl valkoista balsamicoa
½ dl sokeria
(sinistä elintarvikeväriä)
Kiehauta balsamico ja sokeri kattilassa, lisää vihanneskuutiot ja keittele hiljalleen kasaan kymmenisen minuuttia. Valuta ylimääräinen neste pois ja viilennä jääkaapissa.
Chicago Dogin kasaaminen:
Ensin sämpylä, pohjalle dogi ja reippaasti keltaista sinappia...
sitten kurkkurelissi...
seuraavaksi kuutioitu sipuli...
tomaattilohkot...
maustekurkkuviipale...
lopuksi pepperonit kokonaisina ja päälle tujaus sellerisuolaa
Biisisuositus: Robert Johnson - Sweet Home Chicago
Kimchi, bibimbap ja bulgogi - korealaisen keittiön mukavasti nimettyihin klisheisiin ei ole vielä tähän päivään mennessä koskettu perunabluussin keittiössä. Otimme ensimmäisenä käsittelyyn nimeltään toiseksi hauskimman, eli bulgogin. Jos eväs on sijalla 23 maailman 50 parhaan ruoan listalla (näitä listojahan riittää) ja kohtuullisen helppotekoinen, ei ole syytä jättää kokeilematta.
Bulgogi on ohueksi siivutettua, marinoitua ja nopeasti paistettua tai grillattua lihaa. Ohueksi leikkaaminen onnistuu helpoiten, kun käytät lihaa tunnin ajan pakastimessa. Marinadin tärkeimmät ainekset ovat soijakastike, seesamiöljy ja päärynäsose. Tässähän pitäisi tietysti käyttää korealaista päärynää, mutta sitä en edes toivonut mistään löytäväni.
Liha on todella maukasta ja mureaa eikä erilaisia käyttötapoja ole tälle herkulle vaikea keksiä.
Bulgogi
n. 600 g pala naudan sisäfileetä, ulkofileetä tai mureaa sisäpaistia
Marinadi
½ dl (korealaista) soijakastiketta
1 ½ rkl miriniä
1 rkl seesamiöljyä
2 rkl soseutettua (korealaista) päärynää tai päärynätäysmehua
4 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl ruskeaa sokeria
2 tl inkivääriä hienonnettuna
1 tl rouhittua mustapippuria
pari kevätsipulin vartta viipaloituna
1 punainen chili ilman siemeniä viipaloituna
Lisäksi
2 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi viipaleiksi. Soseuta päärynä, hienonna valkosipuli, inkivääri, kevätsipulit ja chili. Sekoita kaikki marinadin ainekset keskenään ja pyörittele lihat joukkoon. Marinoi jääkaapissa lihan mureudesta riippuen 1-3 tuntia. Paahda seesaminsiemenet kuivalla pannulla.
Paista tai grillaa lihat nopeasti molemmin puolin, ripottele päälle seesaminsiemenet ja tarjoile vaikka hampurilaisen välissä tai riisin ja kimchin kera.
Aina välillä pitää tehdä italialaista, ihan vaan että saa kokata jotakin kivan nimistä ruokaa. Saapasmaan kieli on niin täydellisen soljuvaa ja ruokahalun herättävää. Usein luen reseptin mieluummin alkukielellä, vaikka käännöskin olisi saatavilla. Yksinkertaiset ainekset nousevat aivan uudelle tasolle, ja niistä syntyvä combo luo miellyttävän illuusion, että tässähän osataan kokata. "Täytetyt naudanlihakääryleet" ei kuulosta ollenkaan niin hienostuneelta kuin Involtini alla Barese. "kääryleet"...!?
Italialaisten ruokien nimet usein kertovat mistä päin ruoka on kotoisin (Spaghetti Bolognese). Loogisesti päättelin, että tämä ruoka on kotoisin Barin kaupungista Apulian maakunnasta. Nopean googlauksen perusteella en saanut vahvistusta ruoan alkuperästä, mutta samalla huomasin, että lihakääryleitä voisi kutsua myös bracioleksi. Sivumaku-blogissa ja sen facebook-sivustolla oli käyty herkullista keskustelua nimityksen oikeellisuudesta. Italialaiset itsekin kiistelevät voimakkaasti keskenään ruokien oikeasta olemuksesta, joten molemmat nimitykset kelpaavat aitoina minulle.
Tälläiset täytetyt lihakääryleet ovat tyypillistä italialaista pääruokaa. Makumaailma on pecorinon, oliivien ja salvian ansiosta ihanan hapan, suolainen ja positiivisesti tunkkainen. Antipastin ja primin jälkeen olo alkaa olla jo niin tukkoinen, että tämä secondo ei tarvitse sen kummempia lisukkeita. Suomessa kun haluamme ahtaa kaiken samalle lautaselle, niin lisukkeena voisi parhaiten toimia raikas salaatti. Ohje on kirjasta Mamman parhaat herkut.
Involtini alla Barese
(täytetyt naudanlihakääryleet)
8 ohutta naudan sisäpaistiviipaletta (noin 100 g/ kpl)
50 g vihreitä kivettömiä oliiveja
8 viipaletta coppakinkkua
100 g pecorinojuustolastuja
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2 rkl tomaattipyreetä (Mutti)
1 dl punaviiniä
2 ½ dl lihalientä
10 salvian lehteä
suolaa ja mustapippuria
Nuiji naudanlihaviipaleet ohuiksi, suolaa ja pippuroi ne kevyesti. Pilko oliivit pieniksi kuutioiksi. Laita jokaisen viipaleen päälle siivu kinkkua ja ripottele päälle oliivit ja pecorinolastut. Kääri viipaleet rulliksi ja sido ne puuvillalangalla tai tikuilla.
Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista kääryleet keskilämmöllä. Lisää pilkottu sipuli, valkosipuli ja tomaattipyree. Ruskista hetki ja kaada sekaan punaviini. Kun kastike on hieman kiehunut kasaan, lisää lihaliemi ja salvia, peitä pannu kannella ja anna kiehua hiljakseen puolisen tuntia. Nosta kääryleet pannulta, poista langat, ja kiehauta vielä kastiketta kokoon.
Tarjoile kääryleet lämpiminä ja kaada kastike päälle.
