Kaalilaatikko

Kaalilaatikko kuuluu minun henkilökohtaisiin syksyn lemppariarkiruokiin. Sitä kannattaa tehdä kerralla iso satsi ja lämmitellä vielä seuraavinakin päivinä. Tämä on lohturuokaa minun makuuni, kun tuuli vihmoo ja lehdet tippuvat. Bye bye kesä...

Kaalilaatikko

• keskikokoinen keräkaali
• 2 sipulia
• öljyä ja voita
• siirappia
• suolaa ja pippuria myllystä
• meiramia
• 1 ½ dl riisiä (voi käyttää myös ohraa)
• 700 g nauta-sika jauhelihaa
• ½ litraa lihalientä
• (kermaa, jos haluat)

Leikkaa kaali suikaleiksi ja hienonna sipuli. Paista kaali-sipuliseosta parissa erässä voi-öljyseoksessa kunnes kaali saa hiukan väriä. Lisää pannulle desi vettä ja siirappia. Mausta suolalla ja pippurilla. Hauduttele kymmenisen minuuttia. Keitä riisi kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Paista jauheliha ja mausta se suolalla, pippurilla ja meiramilla. Tee lihaliemi. Sekoita kaikki ainekset vuoassa ja laita pinnalle vielä muutama voinokare sekä siirappiraita. Kypsennä uunin alatasolla ilman kantta 200 asteessa noin tunti. Lisää kansi, alenna lämpöä 150 asteeseen ja jatka kypsentämistä. Loppuvaiheessa kypsentämistä voit lisätä hiukan kermaa. Tarjoa kaalilaatikon lisäksi puolukkasurvosta tai -hilloa. Täydellistä!

Biisisuositus: The Doors - Summer`s Almost Gone

Prinsessajuhlat

Viisivuotis-syntymäpäiväkakku

Tänä vuonna prinsessamme toivoi syntymäpäiväkakuksi viisivuotiskakkua. Toiveen kuultuani huokaisin helpotuksesta, koska kakku vaikutti kyllin yksinkertaiselta verrattuna joihinkin satulinna yms. viritelmiin. Sitä paitsi kakkuresepti löytyi kirjasta Satumaiset synttärikakut (Annie Rigg) osastolta "helpot kakut", joten ajattelin selviäväni tehtävästä. Pidän toki haasteista ruoanlaitossa, mutta leipominen on sellainen laji, jossa ei paljoa voi luovuudella pelastaa, jos jokin menee pieleen. Kärsivällisyytenikään ei välttämättä ole parhaimmasta päästä, kun lopputuloksen pitää olla yksityiskohtaista ja tarkkaa. 

Kakkupohjan leipominen sujui vielä suhteellisen vaivattomasti, mutta kuorrutusvaiheessa meinasi kärsivällisyyteni olla jo koetuksella. En lukenut ohjeesta, että palettiveitsi pitää kastaa kuumaan veteen ennen kuorrutteen levittämistä. Onneksi Pöllö kuuli tuskani (miten olisi voinut olla kuulematta) ja tuli apuun. Hän siis luki ohjeen ja levitti kuorrutteen kakun päälle. Ensi kerralla minäkin olen jo mestari voikreemin levittämisessä!

Kakku on omaan makuuni hieman liian makea, mutta ihan kelvollisen näköinenhän siitä loppujen lopuksi tuli. Ainakin pikkuprinsessat ihastelivat kakkua ja tunnistivat sen heti sankarittaren iäksi. Kakun tekoon tarvitset yhden neliönmuotoisen (20 cm x 20 cm) vuoan sekä halkaisijaltaan 23 cm kokoisen pyöreän irtopohjavuoan kakkupohjien paistamista varten. Ja palettiveitsi helpottaa voikreemin levittämistä, mutta uskon, että muunkinlainen lasta käy, jos olet kokeneempi näissä asioissa kuin minä.

Sokerikakkupohja

• 350 g vähäsuolaista huoneenlämpöistä voita
• 350 g sokeria
• 6 suurta kananmunaa, vaahdotettuna
• 350 g kakkuvehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria
• 6 tl leivinjauhetta
• 6 rkl huonenlämpöistä maitoa

Voikreemi

• 350 g vähäsuolaista huoneenlämpöistä voita
• 700 g tomusokeria siivilöitynä
• pinkkiä pastaväriä 

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vaahdota voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaahdotetut kananmunat pieninä annoksina koko ajan vatkaten. Siivilöi toiseen kulhoon jauhot ja sekoita joukkoon vaniljasokeri sekä leivinjauhe. Lisää jauhoseos taikinan sekaan parissa erässä ja sekoita kevyesti. Lisää lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi. Jaa taikina puoliksi vuokiin, joiden pohjat on vuorattu leivinpaperilla ja reunat voideltu. Paista kakkuja uunin keskitasolla noin 35-40 minuuttia. Kokeile kakkujen kypsyyttä coctailtikulla. Kakku on kypsä, kun taikina ei tartu tikkuun. Jäähdytä kakut vuoassaan noin 10 minuutin ajan ennen kuin kumoat ne ritilän päälle jäähtymään. Käännä kakut oiken päin ja jäähdytä hyvin.

Tasoita kakkujen pinta terävällä veitsellä. Ota pyöreällä (halkaisijaltaan 7-8 cm) muotilla tai kulholla pala pyöreän kakkupohjan keskeltä. Kuvittele, että kakkuympyrä on kello, ja leikkaa vielä irti klo 9-12 välinen pala. 

Tasoita neliskulmaisen kakkupohjan reunat ja leikkaa se kahteen suorakaiteen muotoiseen osaan, jotka ovat kooltaan 10 x 20 cm. Leikkaa toisesta palasta pois vielä 5 cm pala. Muotoile kakkupaloista numero viisi. Pienempi suorakaiteen muotoinen pala tulee ylimmäiseksi. 

Tee voikreemi. Vaahdota pehmeä voi sähkövatkaimella ja lisää vähitellen tomusokeri, kunnes seos on tasaista. Lisää pastaväriä sen verran, että loppusävy miellyttää sinua. Levitä kolmasosa valmiista kuorrutteesta nopeasti kakun päälle ja reunoille palettiveitsellä, joka on kastettu kuumaan veteen. Värjää loput kreemistä tummemmaksi lisäämällä vielä vähän pastaväriä. Pursota lopusta kreemistä ruusukkeita kakun reunoille.  

Porkkanaleivokset

Tämä ihana resepti on peräisin Maku-lehdestä (4/2007). Olen leiponut tämän ohjeen mukaan jo vuosia, koska se vaan toimii! Ohjeesta tulee pellillinen leivoksia hyvin vaivattomasti ja lopputulos on herkullisen mehevä. Porkkanaleivoksista pitävät niin isot kuin pienetkin herkuttelijat.

• 6 munaa
• 6 dl sokeria
• 6 dl vehnäjauhoja
• 4 tl leivinjauhetta
• 3 tl vanilliinisokeria
• 6 tl kanelia
• 9 dl porkkanaraastetta
• 300 g sulatettua voita tai margariinia

Kuorrutus:

• 100 g voita tai margariinia
• 200 g sulatejuustoa (esim. Olympia)
• 3 dl tomusokeria

Vaahdota huoneenlämpöiset munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet toisessa kulhossa. Raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. Sulata voi. Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoseosta, raastettua porkkanaa ja rasvaa välillä sekoittaen. Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia. Anna pohjan jäähtyä kunnolla.

Sekoita sähkövatkaimella huoneenlämpöinen voi ja sulatejuusto. Lisää tomusokeri koko ajan sekoittaen. Kuorruta jäähtynyt pohja tasaisesti. Leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi.

Prinsessamuffinit

Muffinien ohje on kirjasta Satumaiset synttärikakut (Annie Rigg). Ohjeesta tulee jotakuinkin 18 muffinia.


Muffinitaikina

• 250 g vähäsuolaista huoneenlämpöistä voita
• 250g sokeria
• 4 suurta kananmunaa, vaahdotettuna
• 250 g vehnäjauhoja
• 1 tl vaniljasokeria
• 4 tl leivinjauhetta
• 3-4 rkl huoneenlämpöistä maitoa

Voikreemi

• 350 g vähäsuolaista huoneenlämpöistä voita
• 700 g tomusokeria siivilöitynä
• pinkkiä pastaväriä

Koristeluun

• nonparelleja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon vaahdotetut kananmunat pieninä annoksina koko ajan vatkaten. Sekoita jauhojen joukkoon vaniljasokeri ja leivinjauhe. Siivilöi jauhot (jos viitsit, itse en siivilöinyt) parissa erässä vaahdotetun seoksen joukkoon. Sekoita tässä vaiheessa taikinaa vain kevyesti. Lisää maito ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista leivonnaisia uunin keskitasolla noin 20-25 minuuttia. Kokeile muffinien kypsyyttä coctailtikulla. Jos taikina ei tartu tikkuun, ovat leivonnaiset valmiita. Jäähdytä muffinit ensin vuoassaan ennen kuin kumoat ne jäähtymään ritilälle. Käännä muffinit oikein päin ja jäähdytä hyvin ennen kuorruttamista. 

Vaahdota voikreemiä varten huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella pehmeäksi. Lisää tomusokeri vähitellen koko ajan sekoittaen kunnes seos on vaaleaa ja tasaista. Lisää hiukan pastaväriä ja sekoita. Laita voikreemi pursotinpussiin, jossa on tähtiterä ja pursota kiehkurat muffinien päälle. Jos haluat muffineihin erisävyistä pinkkiä kuorrutetta, laita ensin kuorrutteen joukkoon muutama tippa pastaväriä ja kuorruta sillä puolet muffineista. Lisää loppukuorrutteeseen vielä muutama tippa lisää pastaväriä tummemman kuorrutten saamiseksi ja kuorruta sillä loput muffinit. Koristele nonparelleilla.   

   

Coctailtikku-siili

Päällystä keräkaali foliolla. Laita coctailtikkuihin erilaisia naposteltavia ja pistele tikut kiinni "siiliin". Meillä siili sai piikeiseen vesimelonia, viinirypäleitä, leipäjuustoa ja paistettuja nakkeja. Tikut katosivat ensimmäisenä synttäripöydästä, joten tämä oli suksee myös pienten vieraiden mielestä. Lisäksi päivänsankarista oli erityisen hauska auttaa tämän tarjottavan valmisteluissa. Kaali muuten hyödynnettiin seuraavana päivänä, kun tein siitä perinteistä kaalilaatikkoa. Varsinainen kierrätysruoka siis!

Biisisuositus: The Beatles - Happy Birthday

Kantarellibruschetta

Kantarellibruschetat

• ciabattaa tai maalaishiivaleipää
• kantarelleja
• pekonia
• 1 sipuli
• oliiviöljyä
• ruokakermaa
• muutama valkosipulin kynsi
• suolaa ja pippuria
• uunissa paahdettuja tomaatteja (ohje täältä)
• parmesaania lastuina
• persiljaa

Käsittele ensin kantarellit. Laita pilkotutut sienet kuumalle pannulle ilman rasvaa. Paahda niitä kunnes neste irtoaa ja haihtuu. Lisää pilkottu pekoni pannulle sienten joukkoon. Kun pekonin rasva irtoaa, lisää hienonnettu sipuli. Tarvittaessa voit lisätä pannulle oliiviöljyä. Lorauta joukkoon ruokakermaa ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda leipäviipaleet uunissa 250 asteessa grillivastuksen alla. Sivele paahdettuja leipiä puolikkaalla valkosipulinkynnellä ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Laita leipien päälle sieniseosta. Asettele jokaisen leivän päälle uunissa paahdettu tomaatti. Vuole parmesaanista lastu kullekin leivälle ja koristele persiljalla.      

Lihapullat napolilaisittain by Sikke Sumari

En ole liiemmin pitänyt rusinoista ruoassa. Paljaaltaan niitä voi popsia, mutta esimerkiksi pullasta tai simasta olen aina jättänyt ne pois. Koin hienoisen alkuherätyksen rusinoiden käyttöön ruoanlaitossa kuusi vuotta sitten, kun kävimme Pöllön kanssa Sisiliassa. Saaren ruokakulttuuriin ovat aikanaan lyöneet leimansa monet valloittajakansat. Heistä nimenomaan arabit ovat syypää siihen, että minäkin alan olla nyt sinut rusinoiden kanssa. Viimeistään Siken lihapullat napolilaisittain saivat minut hyväksymään asian. Ruokakomerosta löytyviä rusinoita on nyt alettu sujauttamaan muuallekin kuin vain perijättären eväsrasiaan.

Etelä-Italian keittiöstä puhuttaessa törmää väistämättä termiin cucina povera. Termillä tarkoitetaan alunperin köyhemmmän väestön ruoanlaittotapaa, eli hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava; käytetään paljon maan antimia ja eläimistä hyödynnetään kaikki ruhonosat. Tänä päivänä käsite on tuttu kaikissa yhteiskuntaluokissa, jopa Michelin-tason ravintolat hyödyntävät cucina poveran käsitettä. Ruoka pitää valmistaa helposti saatavilla olevista aineista, sen tulee olla yksinkertaista - laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Kun päättää jonakin päivänä, että tänään en lähdekään kauppaan, vaan teen ruokaa niistä aineista, mitä löytyy, ollaan mielestäni aika lähellä tämän päivän cucina poveraa. Tämmöisissä tapauksissa meillä tehdään usein - ah, aina niin ihana spaghetti aglio olio e peperoncino. Aineksia kun sattuu aina kaapista löytymään.

Nyt päästään sitten itse asiaan, eli napolilaisittain valmistettuihin lihapulliin. Tarjoa lihapullat al denteksi keitetyn pastan kanssa.

Lihapullat napolilaisittain

• 2 siivua valkoista leipää (poista kuori)
• tilkka vettä
• 600 g jauhelihaa
• nippu sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
• 2 kananmunaa
• 120 g raastettua parmesaania
• 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• suolaa ja mustapippuria
• 50 g rusinoita
• 50 g pinjansiemeniä
• vehnäjauhoja 

Kastike:

• oliiviöljyä
• 1 pilkottu sipuli
• pari purkillista hyviä purkkitomaatteja (esim. Mutti) 
• 50 g tomaattisosetta
• suolaa ja mustapippuria

Paistamiseen oliiviöljyä.

Anna leivän pehmetä tilkkasessa vettä. Sekoita liha, leipä persilja, munat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri käsin vaivaten. Lisää rusinat ja pinjansiemenet taikinaan ja anna levähtää hetki. Pyörittele taikinasta lihapullia ja ripottele pinnalle kevyesti vehnäjauhoja (lihapullien puuterointi oli hyvä vinkki, pullista tuli tosiaan mehevämpiä). Paista pullat reilussa öljyssä kunnes niissä on kauttaaltaan kaunis väri.

Kastiketta varten kuullota sipuli pehmeäksi öljyssä. Lisää purkkitomaatit ja tomaattisose pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Siken ohjeessa on, että kastiketta keitetään parikymmentä minuuttia ja lisätään pullat kiehumaan tämän jälkeen vielä 10 minuutiksi. Meillä kastike porisi tunnin ja lihapullat siinä vartin verran loppuvaiheessa. Jäi sellainen tuntuma, että lihapullat olisivat saaneet hautua soossissa vielä pitempäänkin. Mutta kaiken kaikkiaan loistava ohje, ja kuten sanottu; rusinakammo on viimeistään poistettu.

Viinisuositus: Salice Salentino Nero Riserva, Italia

Biisisuositus: Balls - Chain Of Fools

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Aikaisemmin kirjoitinkin täällä, että kesäkurpitsaa pukkaa nyt tulemaan niin, että osa kasveista ehtii kasvamaan hevosenkokoiseksi, eikä niitä enää silloin voi käyttää ihmisravinnoksi. Muutamana vuotena olemmekin suosiolla "uhranneet" muutaman kesäkurpitsankukan ja friteeranneet ne. Uhraus on kyllä kannattanut, niin mainio herkku on kyseessä. Seuraavaksi aion kokeilla täyttää kukkia. Siitä tulee jännittävää...

Friteeratut kesäkurpitsankukat (Fiori di Zucca Fritti)

• neljä kesäkurpitsan kukkaa
• 1 dl jauhoja
• 2/3 dl täysmaitoa
• pieni muna
• suolaa, pippuria
• kasvisöljyä friteeraukseen

Sekoita jauhot, maito, muna ja suola löysähköksi taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki. Kuumenna öljy kattilassa. Varo ylikuumentamasta öljyä. Mikäli öljystä alkaa muodostua savua, se on liian kuumaa. 

Dippaa kesäkurpitsankukat varovasti frittitaikinaan ja paista ne upporasvassa kauniin kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

Keltainen herkku nousee!

Kuivan heinäkuun jälkeen tilanne sienimetsässä näytti jo huolestuttavalta, mutta tänään saimme huomata, miten jo muutama sadepäivä saa ihmeitä aikaan. Metsä oli pullollaan juuri nousseita, kauniin keltaisia kantarelleja. Juuri postilaatikosta pudonnut Pirkka esitteli sopivasti seuraavan reseptin, ja sitäpä päätimme sitten kokeilla. Tuttu pastaklassikko saa tässä ohjeessa uuden syksyisen vivahteen, ja täytyy myöntää, että hyvää oli!

Kantarellicarbonara

• tuoreita kantarelleja
• 1 pkt pekonia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl parmesaaniraastetta 
• mustapippuria
• suolaa
• 1 dl persiljaa hienonnettuna
• spagettia

Haihduta ensin kantarelleista neste pois paistamalla niitä pannulla ilman rasvaa. Laita sienet vähäksi aikaa sivuun. Tässä vaiheessa voit laittaa pastan kiehumaan. Ruskista suikaloitu pekoni ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Lisää paistetut sienet pannulle. Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet. 

Valuta pasta ja sekoita se pannulla sieni-pekoniseokseen. Kaada kerma-munaseos joukkoon ja sekoita käännellen. Tarjoa parmesaanin kanssa.

Biisisuositus: Coldplay - Yellow

Grillatut kasvikset

Tähän lisukeruokaan voit käyttää haluamasi kasviksia, kuten bataattia, porkkanaa, erivärisiä paprikoita, kevät- tai punasipulia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä. Mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Tärkeintä on, että kasvikset eivät mene mössöksi, joten varo kypsentämästä niitä liikaa.

Grillatut kasvikset (Verdura grigliata)

• erilaisia grillattavia kasviksia
• oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• erilaisia lehtisalaatteja
• 2 rkl viinietikkaa
• 1 rkl kapriksia
• (tuoretta persiljaa)

Huuhtele ja kuori kasvikset. Lohko suuremmat kasvikset isohkoiksi paloiksi, jätä pienemmät kokonaisiksi. Levitä kasvikset uunipellille siten, että mikään ei ole toisen päällä. Kääntele kasvisten joukkoon oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa uunissa kuumien grillivastusten alla 15 - 20 minuuttia välillä käännellen.   

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Sekoita kaprikset salaatin joukkoon.Tee kulhossa vinaigrette sekoittamalla 4 rkl oliiviöljyä ja 2 rkl viinietikkaa haarukalla vispaten. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita puolet kastikkeesta salaatin joukkoon. Asettele salaatti tarjoiluastiaan ja lisää grillatut kasvikset joko salaatin päälle tai vierelle. Pirskottele loppukastike kasvisten päälle.