Kantarellibruschetta

Kantarellibruschetat

• ciabattaa tai maalaishiivaleipää
• kantarelleja
• pekonia
• 1 sipuli
• oliiviöljyä
• ruokakermaa
• muutama valkosipulin kynsi
• suolaa ja pippuria
• uunissa paahdettuja tomaatteja (ohje täältä)
• parmesaania lastuina
• persiljaa

Käsittele ensin kantarellit. Laita pilkotutut sienet kuumalle pannulle ilman rasvaa. Paahda niitä kunnes neste irtoaa ja haihtuu. Lisää pilkottu pekoni pannulle sienten joukkoon. Kun pekonin rasva irtoaa, lisää hienonnettu sipuli. Tarvittaessa voit lisätä pannulle oliiviöljyä. Lorauta joukkoon ruokakermaa ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda leipäviipaleet uunissa 250 asteessa grillivastuksen alla. Sivele paahdettuja leipiä puolikkaalla valkosipulinkynnellä ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Laita leipien päälle sieniseosta. Asettele jokaisen leivän päälle uunissa paahdettu tomaatti. Vuole parmesaanista lastu kullekin leivälle ja koristele persiljalla.      

Lihapullat napolilaisittain by Sikke Sumari

En ole liiemmin pitänyt rusinoista ruoassa. Paljaaltaan niitä voi popsia, mutta esimerkiksi pullasta tai simasta olen aina jättänyt ne pois. Koin hienoisen alkuherätyksen rusinoiden käyttöön ruoanlaitossa kuusi vuotta sitten, kun kävimme Pöllön kanssa Sisiliassa. Saaren ruokakulttuuriin ovat aikanaan lyöneet leimansa monet valloittajakansat. Heistä nimenomaan arabit ovat syypää siihen, että minäkin alan olla nyt sinut rusinoiden kanssa. Viimeistään Siken lihapullat napolilaisittain saivat minut hyväksymään asian. Ruokakomerosta löytyviä rusinoita on nyt alettu sujauttamaan muuallekin kuin vain perijättären eväsrasiaan.

Etelä-Italian keittiöstä puhuttaessa törmää väistämättä termiin cucina povera. Termillä tarkoitetaan alunperin köyhemmmän väestön ruoanlaittotapaa, eli hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava; käytetään paljon maan antimia ja eläimistä hyödynnetään kaikki ruhonosat. Tänä päivänä käsite on tuttu kaikissa yhteiskuntaluokissa, jopa Michelin-tason ravintolat hyödyntävät cucina poveran käsitettä. Ruoka pitää valmistaa helposti saatavilla olevista aineista, sen tulee olla yksinkertaista - laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Kun päättää jonakin päivänä, että tänään en lähdekään kauppaan, vaan teen ruokaa niistä aineista, mitä löytyy, ollaan mielestäni aika lähellä tämän päivän cucina poveraa. Tämmöisissä tapauksissa meillä tehdään usein - ah, aina niin ihana spaghetti aglio olio e peperoncino. Aineksia kun sattuu aina kaapista löytymään.

Nyt päästään sitten itse asiaan, eli napolilaisittain valmistettuihin lihapulliin. Tarjoa lihapullat al denteksi keitetyn pastan kanssa.

Lihapullat napolilaisittain

• 2 siivua valkoista leipää (poista kuori)
• tilkka vettä
• 600 g jauhelihaa
• nippu sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
• 2 kananmunaa
• 120 g raastettua parmesaania
• 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
• suolaa ja mustapippuria
• 50 g rusinoita
• 50 g pinjansiemeniä
• vehnäjauhoja 

Kastike:

• oliiviöljyä
• 1 pilkottu sipuli
• pari purkillista hyviä purkkitomaatteja (esim. Mutti) 
• 50 g tomaattisosetta
• suolaa ja mustapippuria

Paistamiseen oliiviöljyä.

Anna leivän pehmetä tilkkasessa vettä. Sekoita liha, leipä persilja, munat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri käsin vaivaten. Lisää rusinat ja pinjansiemenet taikinaan ja anna levähtää hetki. Pyörittele taikinasta lihapullia ja ripottele pinnalle kevyesti vehnäjauhoja (lihapullien puuterointi oli hyvä vinkki, pullista tuli tosiaan mehevämpiä). Paista pullat reilussa öljyssä kunnes niissä on kauttaaltaan kaunis väri.

Kastiketta varten kuullota sipuli pehmeäksi öljyssä. Lisää purkkitomaatit ja tomaattisose pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Siken ohjeessa on, että kastiketta keitetään parikymmentä minuuttia ja lisätään pullat kiehumaan tämän jälkeen vielä 10 minuutiksi. Meillä kastike porisi tunnin ja lihapullat siinä vartin verran loppuvaiheessa. Jäi sellainen tuntuma, että lihapullat olisivat saaneet hautua soossissa vielä pitempäänkin. Mutta kaiken kaikkiaan loistava ohje, ja kuten sanottu; rusinakammo on viimeistään poistettu.

Viinisuositus: Salice Salentino Nero Riserva, Italia

Biisisuositus: Balls - Chain Of Fools

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Aikaisemmin kirjoitinkin täällä, että kesäkurpitsaa pukkaa nyt tulemaan niin, että osa kasveista ehtii kasvamaan hevosenkokoiseksi, eikä niitä enää silloin voi käyttää ihmisravinnoksi. Muutamana vuotena olemmekin suosiolla "uhranneet" muutaman kesäkurpitsankukan ja friteeranneet ne. Uhraus on kyllä kannattanut, niin mainio herkku on kyseessä. Seuraavaksi aion kokeilla täyttää kukkia. Siitä tulee jännittävää...

Friteeratut kesäkurpitsankukat (Fiori di Zucca Fritti)

• neljä kesäkurpitsan kukkaa
• 1 dl jauhoja
• 2/3 dl täysmaitoa
• pieni muna
• suolaa, pippuria
• kasvisöljyä friteeraukseen

Sekoita jauhot, maito, muna ja suola löysähköksi taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki. Kuumenna öljy kattilassa. Varo ylikuumentamasta öljyä. Mikäli öljystä alkaa muodostua savua, se on liian kuumaa. 

Dippaa kesäkurpitsankukat varovasti frittitaikinaan ja paista ne upporasvassa kauniin kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.

Keltainen herkku nousee!

Kuivan heinäkuun jälkeen tilanne sienimetsässä näytti jo huolestuttavalta, mutta tänään saimme huomata, miten jo muutama sadepäivä saa ihmeitä aikaan. Metsä oli pullollaan juuri nousseita, kauniin keltaisia kantarelleja. Juuri postilaatikosta pudonnut Pirkka esitteli sopivasti seuraavan reseptin, ja sitäpä päätimme sitten kokeilla. Tuttu pastaklassikko saa tässä ohjeessa uuden syksyisen vivahteen, ja täytyy myöntää, että hyvää oli!

Kantarellicarbonara

• tuoreita kantarelleja
• 1 pkt pekonia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 dl kermaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl parmesaaniraastetta 
• mustapippuria
• suolaa
• 1 dl persiljaa hienonnettuna
• spagettia

Haihduta ensin kantarelleista neste pois paistamalla niitä pannulla ilman rasvaa. Laita sienet vähäksi aikaa sivuun. Tässä vaiheessa voit laittaa pastan kiehumaan. Ruskista suikaloitu pekoni ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Lisää paistetut sienet pannulle. Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet. 

Valuta pasta ja sekoita se pannulla sieni-pekoniseokseen. Kaada kerma-munaseos joukkoon ja sekoita käännellen. Tarjoa parmesaanin kanssa.

Biisisuositus: Coldplay - Yellow

Grillatut kasvikset

Tähän lisukeruokaan voit käyttää haluamasi kasviksia, kuten bataattia, porkkanaa, erivärisiä paprikoita, kevät- tai punasipulia, kesäkurpitsaa, herkkusieniä. Mitä nyt kaapista sattuu löytymään. Tärkeintä on, että kasvikset eivät mene mössöksi, joten varo kypsentämästä niitä liikaa.

Grillatut kasvikset (Verdura grigliata)

• erilaisia grillattavia kasviksia
• oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• erilaisia lehtisalaatteja
• 2 rkl viinietikkaa
• 1 rkl kapriksia
• (tuoretta persiljaa)

Huuhtele ja kuori kasvikset. Lohko suuremmat kasvikset isohkoiksi paloiksi, jätä pienemmät kokonaisiksi. Levitä kasvikset uunipellille siten, että mikään ei ole toisen päällä. Kääntele kasvisten joukkoon oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa uunissa kuumien grillivastusten alla 15 - 20 minuuttia välillä käännellen.   

Huuhtele ja kuivaa salaatti. Sekoita kaprikset salaatin joukkoon.Tee kulhossa vinaigrette sekoittamalla 4 rkl oliiviöljyä ja 2 rkl viinietikkaa haarukalla vispaten. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Sekoita puolet kastikkeesta salaatin joukkoon. Asettele salaatti tarjoiluastiaan ja lisää grillatut kasvikset joko salaatin päälle tai vierelle. Pirskottele loppukastike kasvisten päälle.   

Spaghetti aglio olio e peperoncino

Mitä tehdä, kun palaat nälkäisenä yöllä kotiin rokkijuhlista? Nakkikioskijonottamiset eivät kiinnosta ja jotakin pitäisi keksiä. Jääkaapista löytyy vain erinäisiä rokkijuomia - nesteytys on ainakin mietitty. Omasi ja rokkivieraiden massut pitäisi ruokkia nopeasti jollakin helpolla eväällä. Ratkaisu on tietenkin pastojen klassikko: spaghetti aglio olio e peperoncino. Siihen löytyy aina aineet! Tänä vuonna rokkivieraamme osasivat jo toivoa tätä, sitä kun oli valmistettu edellistenkin festareiden aikaan.

Spaghetti aglio, olio e peperoncino

• hyvää spagettia (De Cecco olisi parasta)
• hyvää oliiviöljyä (EVO, esim. Bertolli)
• valkosipulia (yksi kynsi per syöjä)
• peperoncinoa (kuivattuja italialaisia chilipalkoja)
• keitinveteen reippaasti suolaa

Laita iso kattila täyteen vettä, lämmitä kunnolla kiehuvaksi ja lisää pari ruokalusikallista suolaa. Heitä spagetti sekaan ja hämmennä hetken päästä, ettei spagetti tartu toisiinsa kiinni. Freesaa valkosipuli varovasti isolla pannulla. Käytä reippaasti oliiviöljyä ja varo polttamasta valkosipulia. Lisää murskattu peperoncino joukkoon ja sammuta liesi. Minuuttia ennen pakkauksessa mainittua keittoaikaa kokeile pastan kypsyyttä. Tarkoitus olisi jättää spagetti keskeltä napakaksi mutta kuitenkin pinnalta pehmeäksi. Valuta pasta nopeasti, älä huuhtele, ja kaada se pannulle. Sekoita hyvin ja annostele syville lautasille. Kaada vielä päälle loraus oliiviöljyä. Parmesaani ei välttämättä kuulu tähän köyhän kansan pastaan, mutta päätä itse - tämä ei ole tiukkapipoisten eväs.

Meiltä päin ei saa enää De Cecco- kuivapastoja, joten italian reissulla on pakko hamstrata

Biisisuositus : Neil Young - Hey Hey, My My

Kesäkurpitsan aikaan

Kesäkurpitsa on erittäin helppo ja satoisa kasvatettava. Mikäli taimet saa suojattua alkukesän kylmyydeltä, saa nauttia runsaasta sadosta koko Suomen kesän ajan. Taimet tuleekin istuttaa kasvimaalle vasta, kun ilmat ovat pysyvästi lämmenneet. Suojaus harsolla auttaa, jos lämpötila uhkaa laskea alle 10 asteen. Kesäpaikkamme kasvimaan neljä tainta puskevat satoa niin paljon, että valitettavasti poissaollessamme osa kesäkurpitsoista ehtii kasvaa liian suuriksi, jolloin niistä ei ole kuin hevosen ruoaksi. Kesäkurpitsat ovat nimittäin maukkaimmillaan alle kahdenkymmenen sentin pituisina.

Kesäkurpitsa taipuu moneen ruokaan. Se on suosituimpia - ellei jopa suosituin - antipastiaineksista Italiassa. Eikä ihme, koska se on edullinen ja erittäin nopea valmistaa. Seuraava ohje löytyy inmamaskitchen.com -sivuilta. En laita ohjeeseen mittoja, koska maustaminen on niin kiinni omasta mausta.  

Marinoidut kesäkurpitsat (Zucchini marinati)

• pari pientä kesäkurpitsaa
• oliiviöljyä
• tuoretta persiljaa
• valkosipulia
• peperoncinoa
• suolaa ja pippuria
• valkoviinietikkaa

Viipaloi kesäkurpitsat. Lämmitä öljy laakeassa kasarissa ja paista viipaleet molemmin puolin kunnes ne ovat saaneet kauniin kullanruskean värin. Nostele kurpitsaviipaleet reikäkauhalla tarjoilukulhoon. Sekoita hienonnettu valkosipuli ja persilja keskenään. Mausta kesäkurpitsaviipaleet valkosipulipersiljaseoksella, suolalla, pippurilla sekä hienonnetulla peperoncinolla. Kuumenna valkoviinietikka kiehumispisteeseen ja kaada se kuumana kesäkurpitsojen päälle. Anna maustua jääkaapissa vähintään neljä tuntia.   

Kesäkurpitsa maistuu myös lämpimänä erilaisissa paistoksissa ja tietenkin täytettynä. Seuraavaksi helppo uunissa valmistettava paistos, jonka reseptin bongasin elisa.net - Ruoka & viini -sivuilta.

Kesäkurpitsa-tomaatti-fetapaistos

• pari pientä kesäkurpitsaa
• 7 - 8 tomaattia
• 3 valkosipulinkynttä
• 250 g fetaa
• oliiviöljyä
• tuoretta basilikaa, oreganoa tai timjamia
• rouhittua mustapippuria ja suolaa

Viipaloi kesäkurpitsat ja tomaatit noin sentin paksuisiksi viipaleiksi ja asettele ne laakeaan uunivuokaan. Lisää kuutioitu feta ja hienonnetut valkosipulinkynnet vuokaan. Lisää reilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja haluamillasi yrteillä. Paista 200 asteessa noin tunti.