26. joulukuuta 2014

Perhe liemessä ja ruusukaalit vaahterasiirapissa

Päätimme, että joulupukki käy meillä vielä tänäkin vuonna. Vaikka hänen onkin vierailtava 108 miljoonassa lapsiperheessä, eli aikaa jää ruhtinaallinen tuhannesosasekunti käyntiä kohti, oletimme että kuusivuotiaamme olisi onnellinen lyhyestäkin visiitistä. Onneksi saimme kuulla, että pukki oli varannut naapuriperheen kanssa audienssin tiettyyn aikaan, joten  saimme sovittua samaan yhteyteen lyhyen lahjojen jakotilaisuuden myös meidän kotiimme.

Veimme lahjasäkin lukolliseen ulkovarastoon, josta se olisi helpompi toimittaa kuusivuotiaan huomaamatta pukille. Sovimme naapurin kanssa lyhyestä hälytyssoitosta, kun Valkoparta vanha ukki saapuisi heille. Aaton aikataulu oli pitänyt puristaa kohtuullisen kireäksi, eli kaiken piti toimia saumattomasti ilman isompia yllätyksiä. Tunnelmallisen joulukirkon ja rentouttavan saunareissun jälkeen sovittu aika alkoi olla käsillä.

Hälytyssoitto tuli ja Kissa lähti lahjasäkkiä varastosta noutamaan. Hetken päästä hän palasi kalpeampana kuin sen kuuluisan kalkkilaivan kapteeni. Syntyi kollektiivinen paniikki, kun hän hätäisellä äänellä raportoi varaston avaimien mystisesti kadonneen. Mielessäni pyöri nopeutettu filmin pätkä, jossa hölmistynyt joulupukki seisoo tyhjin käsin oviaukossa ja innostunut perijättäremme etsii katseellaan olematonta lahjasäkkiä. Olisi kuultu valikoima hätäisesti keksittyjä selityksiä kun Petteristä olisi tehty syntipukki ja joulu olisi peruuttamattomasti pilalla.

Kaikki taskut tutkittuaan Kissa ryntäsi takaisin pihalle ja minä työkalupakin luokse. Mukanani sekalainen valikoima hohtimia, vasaroita ja talttoja pinkaisin minäkin ulos, jossa törmäsin huojentuneeseen puolisooni. Avaimet olivat löytyneet lumihangesta, jossa ne olivat odottaneet muutaman tunnin ajan, kun kävimme kirkossa ja saunassa. Onneksi tänä jouluna ei satanut paljoa lunta.



Ruusukaalit vaahterasiirapissa


  • 1 rasia ruusukaaleja (300 g)
  • 2 rkl voita
  • ½ dl vaahterasiirappia
  • 2 rkl kuivattuja karpaloita
  • rouhittua mustapippuria
  • 50 g kevyesti rouhittuja hasselpähkinöitä


Leikkaa ruusukaaleista kannat ja uloimmat lehdet pois. Keitä vähässä, suolalla maustetussa vedessä lähes kypsiksi. Valuta hyvin. Sulata voi paistinpannussa ja paista ruusukaaleihin mukava väri. Lisää vaahterasiirappi ja karpalot. Hauduta hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita tarjolle ja ripottele päälle rouhitut hasselpähkinät.

Loppu hyvin, joulu hyvin, ja ohje on uusimmasta Maku-lehdestä.

25. joulukuuta 2014

Joulun lupsakat kalatulokkaat



Kaloja ei koskaan ole joulupöydässä liikaa. Tietyt kalaruoat pitävät pintansa ja esiintyvät jouluaterialla vuodesta toiseen. Graavilohta, kylmäsavulohta, silliä, silakkaa ja mätiä tulee aina olla jossakin muodossa. Aikaisempina vuosina pöydässämme ovat vierailleet mm. muikut, siika, hauki ja kalakukko. Lipeäkala odottaa vielä näyttäytymistään, koska meillä molemmilla on siitä aika karmaisevia makumuistoja. Ehkä joskus vielä selätämme nämä muistot ja annamme sillekin mahdollisuuden uida joulupöytäämme. 

Tänäkin vuonna tutut klassikot saivat rinnalleen myös jotakin uutta. Valinnat osuivat nappiin, koska ruokien valmisteluaikaa ei ollut ainakaan liikaa. Molemmat ruoat ovat nimittäin todella helppoja tehdä, mutta maustakaan ei tarvitse tinkiä. Apua reseptiikkaan antoivat Soppa 365 nro 3/2014 (Lohipatee) ja Etiketti 4/2014 (sardellitonnatokastike).    




Lohipatee


  • 5 liivatelehteä
  • 3 rkl sitruunamehua
  • 250 g kylmäsavulohta
  • 1 sipuli
  • 5 dl kuohukermaa
  • 200 g ranskankermaa
  • 1 dl tillisilppua
  • 1 tl sitruunapippuria
  • 1 dl kirjolohen mätiä


Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Pilko kylmäsavulohi pieneksi kuutioksi. Hienonna sipuli. Vatkaa kerma ja sekoita vaahdon joukkoon myös ranskankerma.

Purista liivatelehdistä vesi pois ja sekoita kiehautetun sitruunamehun joukkoon. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Kaada lohimassa tuorekelmulla vuorattuun vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli. Kumoa patee tarjoiluvadille. 


Sardellitonnatokastike 

  • 3 valkosipulinkynttä
  • 2 rkl pieniä kapriksia
  • 6 sardellifileetä
  • 2 dl majoneesia
  • 3 rkl raastettua parmesaania
  • 1 rkl sitruunamehua
  • mustapippuria


Laita kaikki kastikeainekset kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Tarjoile ohueksi leikattujen kalkkunaviipaleiden kanssa. Koristele kapriksilla.

Biisisuositus: Esa Pakarinen - Lentävä kalakukko




23. joulukuuta 2014

Joulurauhaa!



Joulu on taas. Vaikka erilaiset listat joulupöydän tarjottavista, ostettavista asioista ja työjärjestyksistä peittävät keittiön työtasot, ja tuntuu, että homma on jotakuinkin hanskassa, joka jouluun mahtuu aina yllätyksiä. Viime vuonna kalkkuna päätti ryppyillä meille jouluaattona ja tänä vuonna akilleen kantapääksi osoittautui piparkakkutalo. Päätin oikaista sen teossa. Ei kannattanut. Tulisi tehdä niin kuin on aina tehnyt. 

Kuusivuotias oli tänä aamuna lopputulokseen kuitenkin sangen tyytäväinen. Aika hellyttävää, vaikka edellisenä iltana sanoi sen jälkeen, kun olin yrittänyt rakentaa murtuneen talon seitsemännentoista kerran osista kokoon, että nyt ei joulu tulekaan, kun ei ole piparkakkutaloa. Moni olisi jo jättänyt tiilet ja laastin, mutta enpäs luovuttanut. Kuva olisi kiva, mutta en laita. Vaikka en sokerileipurin lahjoilla ole ennenkään elvistellyt, tästä menisi viimeinenkin uskottavuus. Vaikka perheen mielenrauha oli hetken koetuksella, nyt on rauha maassa ja kaikilla hyvä tahto.  

Ei aina uskoisi, mutta totta se kuitenkin on. Vuoden ihanin aika on käsillä. Nyt nautitaan leppoisasta tunnelmasta ja totta kai herkuista. Meillä joulupöytään eksyy aina muutaman vakiotarjottavan lisäksi myös liuta uusia kandidaatteja. Tänä vuonna yksi uusi tulokas on palsternakka-porkkanalaatikko, joka korvaakin kokonaan perinteiset laatikot. Resepti on tämän vuoden Maku lehden joulunumerosta. Rauhaa ja rakkautta!


Parmesaaninen palsternakka-porkkanalaatikko 



  • kilo porkkanoita
  • 500 g palsternakkaa
  • 150 g parmesaaniraastetta
  • 2 dl maitoa
  • 2 dl kuohukermaa
  • 3 munaa
  • 2 tl kuivattua timjamia
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl jauhettua muskottia
  • mustapippuria
  • 100 g mantelilastuja
  • tuoretta timjamia


Leikkaa kuorituista porkkanoista ja palsternakoista vinottain melko ohuita viipaleita. Keitä suolalla maustetussa vedessä 10 minuuttia ja valuta. 

Levitä viipaleet voideltuun uunivuokaan. Ripottele parmesaaniraaste pinnalle. Vatkaa kulhossa maito, kerma ja munat sekaisin. Lisää mausteet ja kaada  seos vuokaan. 

Paista uunissa 200 asteessa 40 - 45 minuuttia. Ripottele pinnalle mantelilastut ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia. Koristele tuoreella timjamilla. 

Biisisuositus: Green Day - Peacemaker


17. joulukuuta 2014

Välipasta rucolapestolla



Vielä ehtii vääntää pikaisen pastan ennen joulun suurta urheilusuoritusta. Huippu-urheilijatkin tekevät hiilaritankkauksen pastalla, joten miksi ei ruokabloggaajakin valmistautuisi kauden ehkä tärkeimpään koitokseen huolella. Epäonnistuneeseen nestetankkaukseen tuskin kokenut foodie tulevan suorituksen aikana kaatuu.


Uunissa kuivatut miniluumutomaatit

  • rasia miniluumutomaatteja pitkittäin puolitettuina
  • oliiviöljyä  


Levitä halkaistut tomaatit uunipellille leivinpaperin päälle leikkauspinta ylöspäin, lirauta päälle oliiviöljyä ja hauduta 100-asteisessa uunissa reilun tunnin ajan.


Rucolapesto

  • rasia rucolaa
  • 100 g suolattomia cashewpähkinöitä
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 1 dl raastettua parmesaania
  • rouhittua mustapippuria ja tarpeen mukaan suolaa

Murskaa cashewpähkinät huhmaressa tai tehosekoittimessa. Möyhennä rucola tahnaksi huhmaressa ja lisää pähkinämurske sekä parmesaani. Jatka työstämistä lisäten asteittain oliiviöljyä, kunnes saat aikaan tasaisen pehmeän peston. Mausta suolalla ja pippurilla.

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä, valuta ja sekoita peston kanssa. Annostele lautaselle ja lisää päälle herkullisia tomaatteja.

Biisisuositus: Kashmir - Rocket Brothers

8. joulukuuta 2014

Savuahvenmousse



Tämän vuoden linnan juhlien menu oli hyvin kalapainoitteinen. Lisäksi painopiste oli nimenomaan kotimaisissa, kenties vähemmän arvostetuissa kaloissa. Kuore, särki ja ahven eivät aina ole juhlapöydän tavallisimpia tähtiä. Ahventa sentään löytyy tuoreena markettien kalatiskeistä, mutta särkeä ja kuoretta kannattaa etsiä lähinnä säilykehyllystä. Kotimaisia kalasäilykkeitä tulee muutenkin käytettyä todella harvoin. Aivan turhaan, sillä ainakin säilötty savustettu ahven sopi yllättävän hyvin moussen maustajaksi. Joulupöydän tärkeimmän aarteen, runsaan kalapöydän ensimmäinen osallistuja on nyt päätetty.



Savuahvenmousse


  • 1 prk öljyyn säilöttyä savuahventa
  • ½ punasipuli
  • 1 dl smetanaa
  • 2 rkl hienonnettua tilliä
  • ½ sitruunan mehu
  • rouhittua mustapippuria


Valuta ahvensäilykkeestä pois öljy ja hienonna hyvin vaikka haarukalla. Pilko punasipuli pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään. Jos haluat sileämmän rakenteen, surauta hetki sauvasekoittimella. Tarjoa vaikka saaristolaisleivän päällä.

Biisisuositus: Blues Pills - Black Smoke



7. joulukuuta 2014

Oman linnan juhlat




Ei tullut kutsua tänäkään vuonna. Tosin takana ei ole minkäänlaista palkittua urheilusuoritusta kuluneelta vuodelta, enkä keksi muutakaan syytä miksi kutsu olisi postilaatikoon tipahtanut. Ei haittaa, frakkia en omista, eikä rouvan iltapukuunkaan olisi ollut varaa.

Lapsena tuli ihmeteltyä, mikä järki on tuijottaa tuntikaupalla televisiosta hassun näköisiä ihmisiä, jotka jonottavat päästäkseen puristamaan väkinäisesti hymyilevän pariskunnan kättä. Näin hieman viisaampana (ja valitettavasti vanhempana) on alkanut päästä hajulle tapahtuman oudosta viehätyksestä. Tietysti ruoka kiinnostaa ja onhan kauniita pukuja mukava katsella nasevien kommenttien saattelemana. Ja oman jännitysmomentin spektaakkeliin tuo jos jonossa sattuu vilahtamaan joku tuttu tai edes tutun tuttu.

Joka tapauksessa tällaiset juhlat ovat oiva syy nähdä hieman vaivaa ja hemmotella itseään taas vähän paremmalla aterialla. Joulukiireiden lähestyessä on vähän paha lähteä suunnittelemaan originaalia kattausta. Niinpä tuli idea varastaa joitain nopeasti toteutettavia aineksia vasta julkaistusta oikeasta linnan itsenäisyyspäivän juhlien menusta. Kuuluisan boolinkin resepti näköjään löytyisi netistä, mutta sille ei ollut tällä kertaa tarvetta.



Kotini on linnani menu 2014


  • Lohipiiras
  • Savuahvenmoussea saaristolaisleivällä
  • Härkä-yrttirieskakääryleet
  • Porkkana-pinaattiterriini
  • Raikas sienisalaatti
  • Kotimainen juustolajitelma
  • Perunoita, kylmäsavulohta jne...





Muutama näistä onnistui oikein hyvin, jopa tulevan postauksen arvoisesti. Porkkana-pinaattiterriini sen sijaan ei. Sitä pitää vielä harjoitella. 

Biisisuositus: Ismo Alanko - Kun Suomi putos puusta


23. marraskuuta 2014

Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja



Juuripersilja on aikaisemmin osannut piiloutua minulta heavy-osaston tutumpien ryytikasvien joukkoon. Harmi, sillä sehän osoittautuikin oikein luonteikkaaksi herkuksi. Se on yksi kolmesta persiljalajikkeesta ja muistuttaa ulkonäöltään eniten palsternakkaa. Maku lähentelee hieman juuriselleriä ja on jopa hallitsevankin voimakas. Nyt osasin sitä kuitenkin etsiä, kun Roland Perssonin Juuri kuten haluatte - kirjan juuripersiljaresepti oli valikoitunut Kissan vintagekyljysten lisukkeeksi. 

Juurekset jäävät helposti aterialla lisukkeiden rooliin, mutta niihinkin kannattaisi paneutua samalla intohimolla kuin pääraaka-aineeseen. Niistä jokaisella on oma hieno karaktäärinsä, jonka löytämisestä ja korostamisesta voisikin tehdä vaikkapa loppuvuoden mission.

Tämän reseptin hapokkuus korostaa juurisellerin tiukkuutta, joten parhaiten se toimii luonteikkaan pääraaka-aineen kaverina.


Valkoviinissä ja sitruunamehussa keitetty juuripersilja


  • ½ kg juuripersiljaa
  • 1 luomusitruuna
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1 dl oliiviöljyä

Kuori juuripersiljat. Halkaise pitkittäin pienet puolikkaiksi, isommat neljään osaan ja pistä kattilaan. Raasta päälle sitruunankuori ja purista puolikkaan sitruunan mehu. Kaada sekaan valkoviini ja oliiviöljy. Keittele hiljakseen, kunnes juuripersiljat ovat kypsiä, mutta eivät liian pehmeitä. Tarjoa lihan tai kalan lisukkeena.



Biisisuositus: The Flaming Lips - She Don´t Use Jelly

21. marraskuuta 2014

Makealla tiellä



Rocky Roadin valmistaminen on oikeasti niin nopeaa ja helppoa, että lapsikin sen osaa. Meidänkin pikkukokki tykkää osallistua tämän herkun tekoon - syömisestä nyt puhumattakaan. Pikkukokin kunniatehtäväksi on muodostunut vaahtokarkkien leikkaaminen saksilla. Tämä sujuukin jo vankalla ammattitaidolla ja palkaksi riittää omien luomusten syöminen.  

Meillä Rocky Road tehdään mahdollisimman simppelisti. Suklaa sulatetaan mikrossa, ei kattilassa voin tai kondensoidun maidon kanssa. Herkkuhan on myös siitä mainio, että suklaan joukkoon voi heittää mukaan juuri sitä, mistä itse pitää: vaahtokarkkeja, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä, keksin paloja, lakuja. Omaksi suosikiksi on noussut pakastekuivatut mansikat, joita saa ainakin Punnitse ja Säästä myymälöistä. Ja koska en ole yltiöpäisen makean ystävä, suolatut pähkinät tasapainottavat liikaa makeutta. 

Entä sitten suklaa - tummaa, vaaleaa vai siltä väliltä? Oma mieltymys ratkaisee tässäkin. Minä tykkään yleensä tummasta suklaasta, mutta vaihtelunhalu pakotti valitsemaan tällä kertaa vaaleaa, ja priimaa tuli näinkin.

Ainoa huono puoli näissä on, että herkkupalojen jähmettyminen jääkaapissa vie pari tuntia. Seuraavan kerran taidankin tyrkätä seoksen pakastimeen. Vai pitäisiköhän ostaa näitä varten pikapakastin tai nestemäistä typpeä? Jahas, tässä vaiheessa Australian Masterchef kauden seuraamista ei näköjään voi välttyä seuraamuksilta...


Rocky Road

  • 200 g suklaata
  • vaahtokarkkeja
  • suolattuja cashew pähkinöitä 
  • pakastekuivattuja mansikoita 


Sulata suklaa mikrossa ja pilko muut ainesosat sopivan kokoisiksi paloiksi. Sekoita kaikki keskenään ja levitä leivinpaperilla vuorattuun pieneen vuokaan tai rasiaan. Laita jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.



Biisisuositus: Canned Heat - On The Road Again

18. marraskuuta 2014

Naudanpotkaa ja voipapuja



Yleisin naudanpotkasta tehty ruoka lienee Osso Buco. Muita sovelluksia emme ole tästä maukkaasta raaka-aineesta aikaisemmin kokeilleetkaan. Tämä ohje on lievästi vinksahtanut versio tuosta klassikosta. Isot pavut ja oliivit antavat ruoalle mukavan lisäboostin. 

Papuja tulee muutenkin käytettyä liian harvoin, kun niiden liottamiseen ei koskaan osaa varautua. Ohjeissa lukee aina "liota yön yli", mutta harvemmin näitä viikonloppuaterioita tulee heti seuraavana aamuna väännettyä. Järkevämpää on laittaa pavut likoon aamulla, niin ne ovat mukavasti uineet kun on aika aloittaa kyökissä häärääminen. Tosin meillä viikonloppuna syödään päivällistä välimerellisen aikakäsityksen mukaan (eli liian myöhään). Taidamme olla nautiskelijoita tai sitten yksinkertaisesti vain hitaita.

Alkuperäinen ohje löytyy kirjasta Pavut, linssit ja herneet (Roland Persson).


Naudanpotkaa ja voipapuja


  • 300 g isoja kuivattuja voipapuja
  • 4 naudanpotkakiekkoa
  • vehnäjauhoja
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 2 sipulia
  • 4 valkosipulinkynttä
  • purkki kuorittuja tomaatteja
  • 2 oksaa rosmariinia
  • 1 pullo valkoviiniä
  • ½ l kanalientä
  • 2 rkl kalamataoliiveja

Liota papuja yön yli tai ainakin 8 tuntia. Huuhtele pavut kunnolla ja keitä niitä suolattomassa vedessä 45 - 60 minuuttia, kunnes ne ovat sopivan pehmeitä.

Kääntele potkakiekkoja jauhoissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Ruskista oliiviöljyssä isossa padassa molemmin puolin. Nosta reikäkauhalla hetkeksi sivuun.

Hienonna sipuli ja valkosipuli ja kuullota keskilämmöllä padassa. Lisää tomaatit, pavut ja rosmariini. Kaada sekaan valkoviini ja lämmin kanaliemi. Mausta hyvin suolalla ja pippurilla ja nosta potkakiekot takaisin pataan.

Hauduta pari tuntia kunnes potkat ovat mukavan mureita. Lisää lopuksi oliivit ja tarjoa vaikka kanaliemessä keitetyn, parmesaaniraasteella maustetun polentan kanssa.




Biisisuositus: Rival Sons - Keep On Swinging


11. marraskuuta 2014

Leipää leivän päälle



Osallistuin hiljattain Marttojen voileipäkurssille, jossa tehtiin erilaisia leipäpohjaisia tarjottavia. Isänpäivänä sitten nautittiin kurssilta haetuilla inspiraatioilla. Leipää syötiin aamulla ja lopuksi vielä hieman yllättävästi - isänpäivän lounaan jälkiruokana. Virallinen suositus muuten viljavalmisteista päivässä on 6 - 9 annosta. Täysjyväleipää tulisi olla puolet tuosta määrästä. Hmm, omalta osalta täytyy myöntää, että ehkä joskus toteutuu, mutta useimmiten ei.   



  Ciabatta vuohenjuustolla ja viinirypälesalsalla

  • paahdettua ciabattaa
  • pehmeää vuohenjuustoa
  • tummia siemenettömiä viinirypäleitä
  • pieni punasipuli
  • persiljaa
  • balsamiviinietikkaa

Puolita viinirypäleet ja silppua sipuli sekä persilja. Sekoita salsan ainekset keskenään ja mausta balsamiviinietikalla. Paahda ciabatta viipaleet uunissa. Sipaise leipien päälle vuohenjuustoa ja annostele keko viinirypälesalsaa leipien päälle. Koristele vielä persiljasilpulla. 





Ruisleipää ja avokadotahnaa

  • Real ruisleipää
  • 2 avokadoa
  • limen mehua
  • keitettyjä kananmunia
  • suolaa ja mustapippuria
  • kapriksia
  • persiljaa

Keitä kananmunat. Lusikoi avokadon sisus lautaselle ja muussaa sitä hieman haarukalla. Purista limen mehua joukkoon ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Voitele leivät avokadotahnalla. Koristele kananmunalohkoilla, kapriksilla ja persiljalla. Mausta suolalla ja pippurilla.    





Ruisleipä-vadelma-mascarpone-mousse

  • 2,5 Real ruisleipä palaa
  • 50 g sulatettua voita
  • 0,3 dl fariinisokeria
Vadelma-mascarpone-mousse
  • 240 g mascarponea
  • 1 dl ranskankermaa
  • ½ dl tomusokeria
  • pieni rasia (0,3 l) pakastevadelmia
Mallasströsseli
  • 25 g voita
  • 25 g mämmimallasjauhoja
  • 25 g sokeria
  • 25 g vehnäjauhoja

Tee ensin mallasströsseli. Sekoita huoneenlämpöinen voi, mämmimallasjauhot, sokeri ja vehnäjauhot niin, että saat strösselin kaltaista murua. Levitä muruseos vuokaan ja paista 160 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Hienonna leipä pieneksi rouheeksi. Sekoita voisula ja fariinisokeri huolellisesti joukkoon. Annostele tarjoiluastioiden pohjalle. 

Sekoita mascarpone-juusto, ranskankerma, tomusokeri ja vadelmat. Säästä muutama vadelma koristeluun.

Kokoa annokset. Lusikoi vadelmamoussea leipäseoksen päälle ja koristele vadelmilla sekä mallasströsselillä. Ohjeesta tulee kuusi annosta. 

8. marraskuuta 2014

Fegato alla Veneziana



Maksa ei kaikille maistu. Usein syynä lienee lapsuuden karmeat kokemukset ylikypsästä, jänteisestä purukumin kaltaisesta klöntistä, jota silloin tällöin pakotettiin maistamaan. Tarvittiin joitakin vuosia etäisyyttä ja Uhrilampaiden Hannibal Lecterin suositus paistetusta maksasta härkäpapujen ja hyvän chiantin kera, ennenkuin tämän raaka-aineen hienous alkoi paljastua. Lecter ei syönyt vasikan maksaa, vaan jonkun häntä ärsyttäneen psykiatrin, mutta vasikankin maksa voi maistua mahtavalta. Tärkeintä on huolehtia ettei sitä pääse paistamaan ylikypsäksi. Minuutti kuumalla pannulla molemmin puolin riittää.

Tämä italialainen klassikko osoittaa, että yksinkertaisista aineista voi syntyä suuria nautinnon tunteita. Rusinat tuovat karamellisoituneen sipulin ohella makeutta ja viinietikka hapokkuutta, eli tästä voit jättää sen perinteisen puolukkahillon pois. Nauti vaikka peruna-selleripyreen tai polentan kanssa.



Fegato alla Veneziana

(maksaa Venetsialaiseen tapaan)

  • 500 g vasikan maksaa
  • 500 g sipulia
  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 50 g rusinoita
  • ripaus sokeria
  • jauhoja maksan leivitykseen
  • 3 rkl sherryviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria

Poista maksasta kalvot ja viipaloi puolen sentin paksuiksi viipaleiksi. Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Lämmitä oliiviöljy pannulla keskilämmöllä ja paista siinä sipuleita 15 minuuttia. Tarkoitus ei ole polttaa tai ruskistaa sipuleita, vaan pehmentää ne läpikuultaviksi ja makeiksi. Lisää sipuleiden joukkoon rusinat ja sokeri ja paistele vielä muutama minuutti. Nosta sipulit reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle öljyä tarvittaessa. Nosta lämpöä. 

Kierittele maksaviipaleet kevyesti jauhoissa, ja paista ne nopeasti muutamassa erässä. Vähennä taas lämpöä, lisää sipulit ja maksa takaisin pannulle ja kaada viinietikka mukaan. Keitä etikkaa hieman kasaan ja anna makujen tiivistyä pannulla. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja tarjoa heti.




Biisisuositus: Foo Fighters - Something from Nothing


4. marraskuuta 2014

Butter chicken










Butter chicken on luultavasti yksi intialaisen keittiön rakastetuimpia klassikkoja länsimaissa, ja reseptiversioita löytyy sen mukaisesti. Osallistuimme viime keväänä intialaisen ruoan kurssille ja tämä resepti on peräisin kurssin opettajalta Pramod Jayaprakashilta. Pramod työstää kirjaa intialaisista ruoista ja sain luvan julkaista pari hänen reseptiään ennakkoon. Tässä siis hieman esimakua tulevasta. 

Tällä ruoalla saa helposti ensikertalaisenkin rakastumaan intialaisiin makuihin. Vaikka mausteita on iso liuta, on lopputulos hyvin lempeä voin pehmentäessä makua vielä entisestään. Ainoa huono puoli on se, että tämän syömistä ei voi lopettaa ennen kuin viimeinenkin kastikkeen tilkka on pyyhkäisty leivällä pois. 



Butter chicken

  • ½ kg luutonta broileria, esim. reisilihoja
Inkiväärivalkosipulitahna
  • ½ dl pilkottua tuoretta inkivääriä
  • ½ dl pilkottua valkosipulia
Marinadi
  • puolet inkiväärivalkosipulitahnasta 
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl turkkilaista jogurttia
  • 1 tl chilijauhetta
  • pieni loraus limen mehua
Kastike
  • puolet inkiväärivalkosipulitahnasta 
  • vihreä chilipalko
  • 1 tl jeeraa
  • 1 rkl jauhettua korianteria
  • 1 tl chilijauhetta
  • ½ tl murskattuja sarviapilan siemeniä
  • 1 rkl paahdettua sipulirouhetta
  • 1 rkl cashew pähkinöitä
  • suolaa
  • ½ tl sokeria
  • 1 dl vettä
Ja vielä...
  • 1 dl voita
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • 2 dl kookosmaitoa
  • tuoretta korianteria


Leikkaa kana suikaleiksi. Hiero pilkottu inkivääri ja valkosipuli morttelissa tahnaksi. Valmista marinadi kanalle eli sekoita puolet inkiväärivalkosipulitahnasta, jogurtti, chilijauhe, suola ja loraus limen mehua keskenään. Sekoita kana marinadiin ja anna sen tekeytyä jääkaapissa 3 - 4 tuntia.  

Kun kana alkaa olla marinoitunut, valmista kastike. Sekoita kulhossa loput inkiväärivalkosipulitahnasta, pitkittäin halkaistu chili (siemenet poistettuna), mausteet, sipulirouhe, pähkinät, hitunen suolaa ja sokeri. Kaada vesi mausteseokseen ja sekoita hyvin. Jätä kastike sivuun odottamaan.

Kuumenna pannu ja sulata siinä puolet voista. Paista kanaa marinadeineen huolellisesti joka puolelta noin kymmenisen minuuttia. Pane myös toinen pannu tulille ja sulata siinä loppu voi. Lisää sulaneeseen voihin vehnäjauhot ja aiemmin valmistamasi kastike. Keittele kastiketta hiljalleen viitisen minuuttia.

Lisää kastikkeen joukkoon paseerattu tomaatti ja keitä kymmenen minuuttia. Sekoita sitten puolet kookosmaidosta kastikkeeseen. Anna hautua kannen alla viisi minuuttia. 

Lisää kana kastikkeeseen ja jatka hauduttamista vielä viisi minuuttia. Lopuksi kääntele vielä jäljellä oleva kookosmaito kastikkeeseen ja koristele tuoreella korianterilla.

Herkuttele basmatiriisin ja naan leivän kanssa. Intialaisen ruoan kanssa juodaan usein vettä tai olutta. Jos haluat punkkua (niin kuin me), suosittelemme jotain zinfandel-rypäleestä valmistettua.

Viinisuositus: Gallo Zinfandel - California

Biisisuositus: Anoushka Shankar - Traveller


31. lokakuuta 2014

Liian paljon hyvvee on ihanoo



Piipahdimme viime viikonloppuna Savon sydämessä, Suomen parhaiden muikkukukkojen kaupungissa. Kuopion kasvattina en ole tietenkään voinut välttyä maistelemasta Kallaveden antimista tehtyä ehtaa kalakukkoa. Pöllönkin olen aikoinaan yrittänyt opettaa arvostamaan tätä herkkua, mutta aika huonolla menestyksellä; ehkä sen arvon tuntee vain aeto savolaenen. Tällä kertaa emme kukkoilleet Kuopion torilla, mutta Kallaveden äärelle sentään päädyimme, kun varasimme pöydän Kuopion ravintolamaailman arvokkaimmasta helmestä - Ravintola Mustasta Lampaasta.  

Mustassa Lampaassa oli alkuillasta vietetty jazz-iltaa ja meille tarjottiinkin iltaan suunniteltua yllätysmenua. Mahtavaa, vältyimme siis valinnan vaikeuksilta sekä ruokakateudelta, jota toisen saama annos ainakin minussa usein herättää. Kun viinitkin oli mietitty jokaiseen ateriaan sopivaksi, emme voineet muuta kuin heittäytyä tarjoilijan ammattitaitoiseen huomaan. Kaiken huomion me toden totta saimmekin, sillä myöhäisen pöytävarauksemme vuoksi soitto oli jo loppunut ja jazz kansa suuntautunut yöelämään. Kiiruhdimme paikalle puoli kymmeneltä suoraan upeasta Vesa-Matti Loirin Runoilijan Tie -konsertista ollen paikan ainoat asiakkaat. 

Tunnelma oli karismaattisen Veskun mielettömien Leino -tulkintojen jälkeen jo valmiiksi katossa. Tuntui siltä, että olisin jo nyt ikionnellinen, jos ilta päättyisi tähän. Suitsutus jatkui kuitenkin myös lautasillamme, kun kuljimme kohti keskiyötä kynttilän valossa tunnelmallisessa miljöössä. 



Menu koostui kolmesta ruokalajista sekä kolmesta keittiön tervehdyksestä. Illallinen alkoi kuninkaallisesti Espanjan kruunupäidenkin suosiossa olevan aromikkaan Cavan seurassa. 

Alkuun nautimme erityisen hyvää kaurapuuroa. Ei kuitenkaan siten, miten sitä yleensä aamuisin syödään. Tai en tiedä, friteerataanko teillä arkiaamuna kaurapuurosta sipsi ja tarjotaan creme fraichen kera? Ei meilläkään arkena, mutta usein sunnuntaisin...









Keittiön tervehdyksenä saimme sokerisuolattua ankanrintaa kuusenkerkällä ryyditettynä. Tämä annos jakoi mielipiteemme. Minusta koko muu menu oli aivan loistava, mutta tästä suupalasta en varsinaisesti innostunut, koska ankanrinnan rasvainen suutuntuma ei miellyttänyt minua.


 
Ensimmäinen varsinainen ruokalaji oli ihanan täyteläinen maa-artisokkakeitto, josta löytyi myös hitunen raakaa maa-artisokkaa sekä paahdettua mantelia. Ruskistettu voi antoi makua keittoon ja kaiken tämän sitoi yhteen ammatitaitoisesti ruokaan valittu italialainen Müller Thurkau viini. Tässä jos jossain saavutettiin täydellinen harmonia! 




























Toisena ruokalajina nautimme ylikypsää härän poskea, punajuurta kolmella tapaa sekä fermentoitua omenaa. Punajuurta löytyi annoksesta rapeana, geelinä ja suolakuoressa pehmeäksi paahdettuna. Viininä meille tarjoiltiin Toscanan alueelta tulevaa tyylikästä Marchese Antinori chiantia. Yksi suosikkirypäleistäni, kirsikkainen Sangiovese, on viinissä edustettuna 90 prosenttisesti, loput 10 prosenttia on Cabernet Sauvignonia. Jälleen nappivalinta ruoalle!





Seuraavana keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin Kolatun Juustolan briehyytelöä, sokeriliemessä marinoitua omenaa ja hunajasokeroituja pähkinöitä. Ah autuutta.



Kolmas yllärimenun varsinainen ruokalaji oli luonnollisesti jälkiruoka. Tässä kohtaa kuvaajakin uppoutui niin makujen vieteltäväksi, että unohti ottaa annoksesta kuvan. Tyhjä lautanen todistaa kuitenkin sen, että kaikki tuli syötyä. Jos olisin tohtinut, olisin nuollut lautasen putipuhtaaksi, ah autuutta potenssiin tuhat. Kerrottakoon nyt vielä, että lautasella oli siis palsternakka sorbettia, palternakka kakkua, suklaa moussea ja kristallisoitua suklaata. Jälkiruokaviininä nautimme Pantellerian Zibibbo rypäleestä valmistettua viiniä. 



Lopuksi saimme vielä pienen keittiön tervehdyksen, pikkuruisen pan caken, jossa oli karpaloa ja kinuskia. Herkullinen suupala toki tämäkin, mutta ehkä tämä olisi voinut tulla ennen viimeistä jälkiruoka ilotulitusta. Se kun oli niin uskomaton makupläjäys, että mielellään olisi voinut jättää illan viimeiset muistikuvat sen varaan.



Mitä tästä kaikesta haluan sanoa? Älä anna ravintolan vaatimattoman ulkoisen habituksen hämätä sinua. Kun kerran astelet tämän kyltin alta sisään, haluat palata tänne uudestaan. Savolaisittain sanottuna: "Liian paljon hyvvee on ihanoo!"

Biisisuositus: Gin Wigmore - Black Sheep

25. lokakuuta 2014

Cavatelli tuorepasta ja täyteläinen tomaattikastike



Mukavaa pastapäivää! Tänään pitäisi olla liputuspäivä, sillä on maailman pastapäivä. Tämä yksinkertainen raaka-aine on ehkä se kaikkein tärkein yksittäinen ilon tuoja keittiössämme. Niinpä pastapostaus on paikallaan. Kaupan päälle pistetään jakoon myös huippuvinkki poimujen tekemiseen pastan pinnalle. Kokeile myös gnocchien kanssa! 

Cavatelli on ehkä vähemmän tunnettu pastamuoto meillä. Sen poimut ja notkot on luotu imemään mehukasta kastiketta itseensä, joten kastiketta saa olla paljon. Me teimme cavatellin normaalista tuorepastataikinasta, mutta ohessa myös ohje ricotta-juustoa sisältävään taikinaan. Sen maku on varmaan astetta keveämpi, joten kokeilemme sitä varmasti tulevaisuudessa.

Tuorepastataikina 1

  • 300 g vehnäjauhoja (osa tai kaikki durum-sellaista)
  • 3 kananmunaa
  • 1 keltuainen
  • ripaus suolaa


Tuorepastataikina 2

  • 300 g jauhoja
  • 300 g ricottaa
  • 1 muna
  • 1 keltuainen
  • ripaus suolaa



Sekoita ainekset haluamallasi metodilla (perinteinen jauhokeko-munasilmä tai moderni monitoimikone). Vaivaa taikinaa 15 - 20 minuuttia ja anna levätä tuorekelmuun käärittynä puolisen tuntia jääkaapissa.

Leikkaa pastapallosta pienehköjä paloja ja pyöritä niistä sormenpäillä tai kämmenellä vajaan sentin paksuisia nauhoja. Leikkaa nauhoista 2-3 cm pituisia paloja. BAMBUMATTOA apuna käyttäen paina sormellasi pala litteäksi ja vedä itseesi päin, niin että poimutettu pala kääntyy lähes rullaksi. Hetken harjoittelun jälkeen homma alkaa tuntumaan tosi kivalta ja cavatellitehdas toimii kiihtyvällä vauhdilla.

Keitä hyvin suolatussa runsaassa vedessä muutaman minuutin ajan. Cavatellit ovat periaatteessa valmiita, kun ne nousevat pinnalle. Näin ainakin elokuvissa, mutta kannattaa maistella ja säätää keittoaikaa sen mukaan.

Täyteläinen tomaattikastike

  • aimo loraus oliiviöljyä
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 tölkkiä Mutti San Marzano kuorittuja tomaatteja
  • 2 peperoncinoa murskattuna
  • nippu basilikan lehtiä
  • hieman suolaa ja pippuria
  • 2 rkl voita


Paista silputtua sipulia oliiviöljyssä keskilämmöllä kymmenisen minuuttia. Lisää pilkotut valkosipulin kynnet ja kypsyttele minuutti. Lisää tomaattitölkit, puolet basilikan lehdistä ja peperoncino. Anna muhia kannen alla miedolla lämmöllä tunti välillä hieman sekoittaen. Mausta varovasti suolalla ja pippurilla. Jos tomaatit ovat hyviä, kastike ei tarvitse paljoa suolaa. Massiivinen suolamäärä kuuluu pastan keitinveteen, jota voit muutaman lusikallisen lisätä kastikkeeseen loppuvaiheessa. Lisää loppu basilika, keitä hetki, heitä sekaan voi ja hämmennä tasaiseksi. Nosta vastakeitetty pasta reikäkauhalla kastikkeeseen ja anna imeä makuja minuutin verran. Nauti.






Biisisuositus: Dungen - Festival



21. lokakuuta 2014

Chicken pot pie



Chicken pot pie on näköjään klassinen lohturuoka rapakon takana. Se keikkuu classic comfort food -listauksilla kärkisijoilla Mac ´n´Cheesen, lihamurekkeen, pizzan ja perunamuusin ohella. Minä en ollut ennen kuullutkaan moisesta, kun Kissa ehdotti sitä viikonlopun ateriaksi. Hän oli bongannut sen pari vuotta vanhasta Maku-lehdestä. Mikäs siinä, armottomasti päälle painava syksy on nostanut lohturuoat arvoiseensa asemaan ruokapöydässämme. Hyvästi nihkeät salaatit ja terveysruoat vähäksi aikaa! Nyt nautitaan sielua lämmittävistä elämyksistä ja kerätään vararasvoja kylmää talvea varten.

Nopean surffausreissun perusteella Chicken pot pie taitaa olla kohtuullisen tuntematon eväs meillä täällä kylmässä pohjolassa. Suomenkielistä vastinetta en tälle ruoalle löytänyt, joten kokeillaan tähän nyt karkeata käännöstä "kanaruukkupiiras". Olipa tämän ruokalajin nimi mikä tahansa, herkullista se ainakin on. Jokainen ruokailija saa eteensä oman taikinalla kuorrutetun ruukun, jonka sisältä löytyy mahtavan makuinen kanamuhennos.

Muuntelin klassista ohjetta hieman itään päin lisäämällä nesteeksi kookosmaitoa ja maustamalla muhennosta soijakastikkeella ja srirachalla. Kanan voi hyvin myös keittää juuresten kanssa ja käyttää keitinvettä liemipohjana. Paahdettu kurpitsa sopisi varmasti myös hyvin maissinjyvien tilalle makeutta tuomaan. Ja voitaikinan voi tietysti tehdä itse jos viitseliäisyyttä riittää. Ja tänään jos viitseliäisyyttä riittää, taidamme osallistua tällä reseptillä mahtavan Onko Nälkä-blogin lohturuokakisaan.


Chicken pot pie


  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 600 g luuttomia broilerin rintaleikkeitä
  • 2 rkl voita
  • 1 sipuli
  • 2 sellerin vartta
  • 2-4 porkkanaa
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1 rosmariinin oksa, lehdet silputtuina
  • 1 tl kuivattua timjamia
  • 1-2 dl herneitä
  • 1-2 dl maissinjyviä
  • 2 dl kuivattuja suppilovahveroita tai muita sieniä
  • 3 dl kanalientä
  • 1 dl kookosmaitoa
  • 1 rkl makeaa soijakastiketta
  • 1 tl srirachaa
  • 3-4 rkl ruskeaa maizenaa
  • paketti voitaikinaa
  • kananmuna + loraus vettä voiteluun



Laita sienet likoamaan pariin desiin vettä. Kuumenna öljy paistinpannussa keskilämmöllä ja paista rintaleikkeet lähes kypsiksi. Siirrä sivuun. Aseta voitaikinalevyt leivinpaperille sulamaan.

Sulata voi pannulla ja hauduta siinä silputtua sipulia muutama minuutti. Lisää paloiteltu porkkana, varsiselleri ja hienonnettu valkosipuli. Kääntele niitä pari minuuttia ja heitä joukkoon paloiteltu kana, kuivaksi puristetut sienet (säästä liotusvesi) ja yrtit. Hetken päästä lisää vielä herneet, maissinjyvät, kanaliemi ja loraus sienten liotusvettä. Keittele soppaa kunnes porkkanat ovat sopivan kypsiä ja lisää kookosmaito, soijakastike ja sriracha. Mausta tarpeen mukaan suolalla ja pippurilla. Suurusta maizenalla, kunnes saat keitosta lähes muhennosmaisen.

Kauli voitaikinalevyt jauhojen avulla ohuemmiksi. Sekoita pienessä kulhossa kananmunaan tilkka vettä, ja voitele tällä ruukkujen reunat. Täytä ruukun tilavuudesta n. ¾ kanamuhennoksella ja levitä taikinakuori päälle. Voitele pinta kananmunalla ja pistele muutaman kerran haarukalla. Paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 minuuttia, kunnes kuori on kauniin ruskea.

Lisukkeena voi nauttia Chicken pot pie´n vaikutuksen alaisena tehtyä taidetta:

Biisisuositus: Pink Floyd - Bike

15. lokakuuta 2014

Mac and cheese feat. Paahdettu Kurpitsa & Raaka Makkara



Mac and cheese on se jenkkien lohturuoka numero Uno. Juustoinen ja raskas mutta niin maukas. Tällä kertaa tuunasin sitä vähän makeampaan suuntaan sekoittamalla perinteistä pakkaa paahdetuilla kurpitsakuutioilla. Ja niin kuin tässä ei olisi vielä tarpeeksi noita kalorioita, lisäsin vielä vähän energiaa raakamakkarapalleroilla. Jos olisin kilpailuhenkinen (ai en muka), olisin tällaisella herkulla osallistunut käynnissä olevaan lohturuoka- reseptikisaan. Mutta kun vatsa on niin täynnä etten jaksa.

Mac 'n' cheese kurpitsalla ja tuoremakkaralla


  • 350 g makaronia tai vastaavaa 
  • ½ myskikurpitsa
  • 2 - 3 tuoremakkaraa

juustokastike

  • 2 rkl voita
  • 2 rkl vehnäjauhoja
  • 5 dl maitoa
  • ½ dl kuohukermaa
  • ripaus jauhettua muskottipähkinää
  • 1 laakerinlehti
  •  suolaa ja valkopippuria
  • 3 dl raastettua cheddaria
  • 2 dl raastettua gruyerea
  • 1 dl raastettua parmesaania


Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja paloittele kurpitsa 2 cm kuutioiksi. Levitä kuutiot uunipellille leivinpaperin päälle ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Paahda uunissa kunnes ne pehmenevät.

Paista tuoremakkaroita pannulla tilkassa öljyä 15 - 20 minuuttia, kunnes makkarat ovat kypsiä.

Keitä makaronit väljässä hyvin suolatussa vedessä kypsiksi ja valuta hyvin.

Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa ja kypsennä jauhoja hetki. Lisää vähitellen maito vispilällä jatkuvasti sekoittaen. Heitä sekaan laakerinlehti ja kuumenna miedolla lämmöllä kunnes kastike pulpahtaa ja paksuuntuu sopivasti. Lisää vielä kerma ja siirrä kattila pois liedeltä. Mausta maltillisesti suolalla ja valkopippurilla ja lisää ripaus muskottipähkinää. Lisää juustot ja sekoita juustokastike tasaiseksi.

Kaada makaronit voideltuun uunivuokaan ja sekoita kurpitsakuutiot joukkoon. Leikkaa makkarat pienehköiksi paloiksi ja sotke nekin mukaan. Lisää juustokastike, sekoita ja raasta vielä hieman parmesaania päälle. Paista uunissa noin 25 minuuttia.

Biisisuositus: Tapani kansalainen - Kyttäjuttu

12. lokakuuta 2014

Osaatko keittää kananmunan?



Mikä voisi olla yksinkertaisempaa kuin kananmunan keittäminen? Kiehautat vain kattilallisen vettä, pudotat varovasti munan ja odotat kunnes muna on kypsä. Valkuainen voi olla hieman kuminen, keltuainen hieman epätasaisesti kypsynyt, mutta tälläkin lähtee aamu käyntiin.

Tästä yksinkertaisestakin asiasta löytyy kuitenkin variaatioita ja uskomuksia melkein yhtä paljon kuin on keittäjiäkin. Minä olen aikaisemmin lisännyt veteen suolaa ja laittanut munat kiehuvaan veteen. Suolan olen kuvitellut helpottavan munien kuorimista, mutta hieman asiaan tutustuttuani, temppu taitaakin olla turha. Suurin yksittäinen asia, joka vaikuttaa kuorimisen onnistumiseen, on munien tuoreus. Vastamunitun munan valkuainen on happamampi kuin kuori, jolloin valkuainen kiinnittyy tiukemmin kuorikalvoon. Munan ikääntyessä kuorikalvo päästää enemmän ilmaa sisään ja valkuaisen happamuus vähenee. Tällöin kuoriminenkin helpottuu. Eli jos aiot kuoria munat, osta hieman iäkkäämpiä munia.

Kuorimisen helpottamiseen löytyy muitakin keinoja. Suolan sijaan leivinjauheen lisääminen keitinveteen vaikuttaa happamuuteen ja näin kuori irtoaa helpommin. Tätä tippiä ei ole vielä meillä kokeiltu, mutta voi toimiakin.

Kun munat lisätään kiehuvaan veteen, kaikki eivät aina säily rajusta shokista ehjänä. Asiaa helpottaa jos munien annetaan lämmitä ensin huoneen lämpöisiksi. Tämäkin ongelma poistuu, jos munat lisätäänkin kylmään veteen, ja lämmitetään vesi kiehuvaksi vasta sen jälkeen. Tällöin munien kypsyminen tapahtuu kokonaisuudessaan miedommassa lämmössä, jolloin munien rakennekin muodostuu erilaiseksi. Valkuainen ei ole kumista ja keltuaisenkin koostumus on täyteläisempi. Keittoajan mittaaminen tällä metodilla on kuitenkin haastavampaa. Ajastin laitetaan päälle vasta kun vesi alkaa kiehumaan kunnolla. Jenkit tuntuvat suosivan enemmän tätä metodia.

Lyhyen empiirisen tutkimustyön jälkeen olen päätynyt tähän tapaan:

1. Laita kananmunat kattilaan. Laske vettä niin, että munat peittyvät kokonaan. Väännä keittolevyn nupit kaakkoon ja odota kunnes vesi alkaa kiehumaan kunnolla. Siirrä kattila pois kuumalta levyltä ja laita kansi päälle. Odota.

2. Jos haluat löysän munan, jossa keltuainen on juokseva, odota 4 minuuttia
Jos haluat kiinteämmän munan jossa keltuainen on jo osittain hyytynyt, odota 6 minuuttia
Jos haluat kovahkon munan, jossa keltuaisen rakenne on kuitenkin kermainen, odota 10 minuuttia

3. Ota muna kattilasta ja anna sen kuivua kuumana 1 minuutin ajan. Tämä testatusti helpottaa kuorimista. Laita sen jälkeen muna jääkylmään veteen 1-2 minuutiksi. Valmis.

Tällä metodilla munien keittoaikaan vaikuttavat kuitenkin vielä monet muuttujat. Kananmunan koko, lähtölämpötila (säilytätkö jääkaapissa vai huoneen lämmössä), keittolevyn teho ja veden määrä nyt ainakin. Ja jos keität niitä munia Mount Everestin huipulla, niin lisää aikaa reilusti, sillä ilmanpaine vaikuttaa veden kiehumispisteeseen. Oikea aika omassa keittiössäsi löytyy kokeilemalla.

Biisisuositus: The Beatles - I Am the Walrus

9. lokakuuta 2014

Lohicarbonara



Lähestyvän kananmunan päivän kunniaksi piti keksiä joku olennaisesti munaa hyödyntävä, nopeasti valmistuva ruoka. Pastahan on varsinaista pikaruokaa ja carbonara varsinainen pastaklassikko. Tässä versiossa pekoni on vaihdettu lohikuutioihin. Se toi annokseen yllättävää keveyttä, ja keltuaisten täyteläisyys ja mustapippurin potku erottuivat jopa paremmin kuin alkuperäisversiossa.

Niinkuin paras televisiossa pyörivä ruokaohjelma, Australian Masterchefkin muutama jakso sitten teroitti, carbonarassa ei käytetä kermaa. Täyteläisyys tulee kananmunan keltuaisista ja jos homma tuntuu muuten liian kuivalta, voi siihen lisätä hieman pastan keitinvettä.

Australian Masterchefiä tippuu tallenteisiin sen verran usein, että käytettävissä olevat katseluresurssit eivät aivan riitä reaaliaikaiseen tilanteen seuraamiseen. Eli ei merkittäviä juonipaljastuksia tämän jutun mahdollisiin kommentteihin, pliiis.


Lohicarbonara


  • 400 g hyvää spagettia (esim. De Cecco)
  • 400 g ruodotonta lohifilettä
  • 4 kananmunan keltuaista
  • 30 g raastettua grana padanoa tai parmesaania
  • 30 g raastettua pecorinoa
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • Nippu tuoreen timjamin oksia
  • suolaa
  • vasta rouhittua mustapippuria

Laita iso kattilallinen vettä kiehumaan. Leikkaa lohi noin 1 cm kokoisiksi kuutioiksi. Riivi lehdet timjamista ja silppua ne. Erottele kananmunan keltuaiset ja laita ne isoon erilliseen kulhoon. Sekoita raastetut juustot keltuaisten kanssa ja mausta suolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Kun pastavesi kiehuu kunnolla, heitä sekaan 2 rkl suolaa ja perään spagetti. Hämmennä hieman aluksi ja jätä kiehumaan reippaasti ilman kantta.

Kuori valkosipulin kynsi ja halkaise se pitkittäin. Kuumenna oliiviöljy paistinpannussa ja lisää valkosipuli. Paistele keskilämmöllä hetki irroittaaksesi valkosipulin aromeja öljyyn. Lisää lohikuutiot ja paista niitä pari minuuttia. Lisää sitten tuore timjami ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun lohikuutiot ovat juuri ja juuri kypsiä, poista valkosipulit ja siirrä paistinpannu sivuun.

Kun pastan keittoajasta on jäljellä pari minuuttia, ota keitinvettä talteen noin 1 dl. Kun spagetin kypsyys on kutakuinkin al dente, valuta se siivilässä ja kaada keltuaisseoksen joukkoon. Hämmentele kunnolla sekaisin ja kaada lohikuutiot liemineen päälle. Jos carbonara näyttää hieman kuivalta lisää tilkka spagetin keitinvettä. 

Annostele heti lautasille, rouhi päälle kunnon kierros mustapippuria ja nauti.

Biisisuositus: Wolfmother - Cosmic Egg

4. lokakuuta 2014

Tuoremakkaroita ja paprikoita



Makkara on suosikkiproteiinini ruoanlaitossa. Siitä on ainakin vaikea saada liian kuivaa meikäläisenkään taidoilla. Tuoremakkaroiden valikoima kasvaa ilahduttavaa vauhtia. Kotimaiset valmistajat tuovat uusia yritelmiä marketteihin asti ja hyvää tuontitavaraa näkyy pienempien yrittäjien valikoimissa useammin. 

Tämä ohje on makeiden paprikoiden ja suolaisten makkaroiden ihana liitto Saku Tuomisen ansiokkaasta kirjasta Basta!

Tuoremakkaroita ja paprikoita


  • 2 isoa keltaista paprikaa
  • 2 isoa punaista paprikaa
  • 2 sipulia
  • oliiviöljyä
  • 800 g tuoremakkaraa (meillä chorizoa ja salsicciaa)
  • tuoretta basilikaa

Pese ja halkaise paprikat, poista siemenkodat ja laita uunin grillivastus päälle. Paahda paprikoita kunnes ne alkavat hieman mustua. Ota paprikat pois uunista ja säädä uuni tasalämmölle 180 asteeseen. Laita makkarat kevyesti öljyttyyn uunivuokaan ja paista 20 minuuttia. Viipaloi sipulit ja freesaa niitä paistinpannulla. Paloittele paprikat hieman pienemmiksi ja sekoita ne, sipulit ja makkarat vuoassa. Revi päälle basilikaa ja paista uunissa vielä 10 minuuttia. 

2. lokakuuta 2014

Syksy ja Stifado



Selvä syksyn merkki on pitkään hautuvien lihapatojen saapuminen ruokapöytäämme. Pataruokien valmistamisessa on jotakin alkukantaista ja tyydyttävää. Turha väsertäminen saa jäädä pois. Vaikenta ruoan valmistamisessa on päättää, mitä lihaa pataan heittää ja makua antavat ainesosat. Loppu sujuu miltei itsekseen. 

Tällä kertaa makunystyröitämme pääsi hellimään Kreikan matkoilta tuttu Stifado. Koska usein ohjeissa esiintyvää pupua ei nyt ollut saatavilla, käytimme naudanpaistia. Stifado-ohje kuuluu siihen kastiin, että on mahdotonta mennä sanomaan yhtä ja ainoaa alkuperäistä reseptiä. Tärkeimmät elementit lienevät kuitenkin happamuus, joka tulee viinistä ja viinietikasta, kokonaisten pikkusipulien runsaus sekä kanelin ja muiden mausteiden aromit.  

Koska mielestäni lihan marinointi entisestään syventää makuja, päädyin tekemään Stifadon tätä Jamien ohjetta mukaillen.



Stifado

  • 1 kg naudanpaistia
Marinadi
  • 3 valkosipulin kynttä kuorittuna ja halkaistuna
  • 3 laakerinlehteä
  • kokonaisia maustepippureita
  • 4 kokonaista neilikkaa
  • 3 muskottikukkaa
  • 1 - 2 kanelitankoa
  • ½ pulloa punaviiniä
  • 4 rkl punaviinietikkaa

  • 12 pikkusipulia
  • oliiviöljyä ja voita paistamiseen
  • 1 prk kuorittuja säilyketomaatteja
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • suolaa, mustapippuria myllystä


Leikkaa liha suurehkoiksi kuutioiksi ja peittele ne marinadin aineksilla. Liha saa ottaa makua peitteestään vähintään pari tuntia.  

Paista pikkusipuleita valurautapadassa oliiviöljyssä viitisen minuuttia. Ota ruskistuneet ja pehmenneet sipulit padasta pois ja lisää pataan voita. Ota lihat marinadista, mutta säästä liemi. Paista lihoja padassa, kunnes ne ovat kauttaaltaan kauniin ruskeita. Mausta lihat suolalla. Lisää sipulit, marinadi,säilyketomaatit ja pyree pataan. Lisää tarvittaessa vettä, mutta vain sen verran, että lihat peittyvät. Mausta hyvin suolalla ja mustapippurilla. Anna hautua kannen alla 1 ½ - 2 tuntia.     

Lisukkeena tarjosimme orzo-pastaa ja Horiatikia, tuttavallisemmin kreikkalaista salaattia.


Viinisuositus: Tsantali Nemea Réserve - Kreikka

Biisisuositus: Kaseva - Syksy

24. syyskuuta 2014

Suussasulava clafoutis luumuista



Clafoutis on melkein kuin pannukakku ranskalaisittain! Vaikka leivonnainen on elegantti ja hienostunut, on se yhtä helppo tehdä kuin meikäläisten pannari. Älä siis säikähdä soinnillista nimeä tai ranskalaista keittotaitoa, vaan pyöräytä vaihteeksi hivenen erilainen pannukakku. Lopputulos on silkinpehmeää ja suussasulavaa. Useimmiten alkuperäisissä ohjeissa on käytetty kirsikoita. Jos olet kuten sadun kettu, etkä välitä noukkia puista happamia makuja, laita täytteeseen makeita hedelmiä. 


Clafoutis luumuista

  • halkaistuja luumuja, kivet poistettuna
  • 2 dl kuohukermaa
  • 3 munaa
  • 2 rkl sulatettua voita
  • 0,75 dl ruskeaa ruokokidesokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1/4 tl kardemummaa
  • 1 1/4 dl jauhoja 

Vispaa kerma ja munat sekaisin. Lisää jäähtynyt, sulatettu voi ja sokerit taikinaan. Kun sokerit ovat liuonneet seokseen, lisää hyppysellinen kardemummaa. Siivilöi jauhot joukkoon. Vispaa niin kauan, että lopputulos on silkinpehmeä eikä taikinassa ole jauhopaukkuja.  

Voitele valurautapannu kevyesti. Kaada taikina pannulle ja upota luumun puolikkaat taikinaan. 

Paista 175 asteisessa uunissa 35 - 40 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea eikä taikina enää tartu hammastikkuun kokeiltaessa. Siivilöi hieman jäähtyneen pannukakun pinnalle tomusokeria.     

Niin pehmeää! C'est délicieux!

Biisisuositus: Santana feat. Rob Thomas - Smooth


18. syyskuuta 2014

Lammas ui sujuvasti punaviinissä



Tällä ohjeella mennään Provenceen ilman lentolippuja. Matkailu on mahdottoman mukavaa, mutta käy usein liikaa kukkarolle. Onneksi  amatöörikokki voi lennellä mielikuvissaan ympäri maailmaa houkuttelevien reseptien avulla. Syöminenhän se on matkailunkin tärkein motiivi.

Jostain syystä ranskalainen keittiö tuntuu tällä hetkellä olevan hieman unholassa, eikä maan punaviinihyllylläkään tule kovin usein vierailtua. Nyt piti ottaa itsestään oikein  niskasta kiinni ja kaivaa esille mainio, aikoinaan kirjaston poistomyynnistä lunastamani ikivanha The Taste of France - tiiliskivi. Ja heti löytyi sopiva ohje, Boeuf à la Gordienne, naudanliha-punaviinipata. Muutin vain naudanlihan lampaaksi (sitä oli juuri ostettu jääkaappiin), ja yksinkertaistin hieman boquet garnin koostumusta.

Tässä padassa ei ole tomaattipyrettä eikä lihalientä. Tässä on punaviiniä. Paljon. Siksi tästä tulee aivan tautisen hyvää. Lammas marinoidaan punaviinissä yön (tosin vuorokauden ajalla ei varmaankaan ole marinoinnin suhteen mitään merkitystä, kunhan lihat uivat punaviinissä sen kahdeksan tuntia) yli. Sitten ruskistetaan lihat ja kasvikset ja haudutetaan pataa pari-kolme tuntia. Siinä se, ei ranskalainen ole sen kummempaa. On vaan niin todella hyvää.


Punaviini-lammaspata


  • 1 kg luullista lampaanlihaa
  • 1 pullo punaviiniä ( tai kaksi puolikasta jämää)
  • 4 sipulia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 4 pientä tai 2 isoa porkkanaa
  • puska tuoretta timjamia
  • nippu tuoretta persiljaa
  • 3 laakerinlehteä

  • 5 rkl oliiviöljyä
  • 200 g kuutioitua pekonia
  • 1 iso herkkutatti tai ½ dl kuivattuja tatteja
  • ½ rkl suolaa
  • rouhittua mustapippuria

Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja laita isoon kulhoon. Kaada päälle punaviini, rouheasti pilkotut sipulit ja porkkanat, kuoritut valkosipulit, timjami, persilja ja laakerinlehdet. Kelmuta ja marinoi jääkaapissa yön yli.

Siivilöi marinadista (säilytä liemi) lihat ja kasvikset ja kuivaa niitä talouspaperilla. Kaada öljy isoon pataan ja ruskista ensin pekoni kevyesti. Lisää sitten lammas ja pyörittele lihojen pinnat hyvin kiinni. Siirrä lihat reikäkauhalla syrjään ja freesaa porkkanat ja sipulit. Siirrä nekin syrjään ja paistele hetki sieniä. Poimi sienet sivuun odottamaan ja nosta takaisin pataan muut ainekset, mausteet ja marinointiliemi. Lihojen pitäisi sopivasti peittyä nesteeseen, lisää tarvittaessa punaviiniä. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta kannen alla pari-kolme tuntia kunnes lihat ovat mureita. Lisää tatit takaisin pataan puoli tuntia ennen kuin pata on valmis.

Lisukkeeksi voit keittää vanhaan tyyliin pitkiä makaroneja (en löytänyt niitä mistään, käytin rigatoneja). Siirrä valutetut, kypsät makaronit uunivuokaan, kostuta punaviiniliemellä, raasta päälle parmesaania ja paista 200 asteisessa uunissa kymmenen minuuttia.

Viinisuositus: Guigal Côtes du Rhône 2010

Biisisuositus: Nina Simone - Feeling Good