30. joulukuuta 2013

Jouluaaton mielenhallintaharjoitus - ylikypsä ja kuiva täytetty kalkkuna




Jouluaatoksi ei pitänyt jäädä kovin paljoa tekemistä. Kissa oli vapaapäivänään pyöräyttänyt monta kalapöydän herkkua melkein valmiiksi. Jouluruokahallituksen suunnittelupalaverissa kukaan ei oikein ollut innostunut kinkusta, eivätkä porkkana- ja lanttulaatikkokakaan kovinkaan monta puoltoääntä saaneet. Vaikka odotimme lähinnä ensimmäisen kattauksen antimia vesi kielellä, oli kuitenkin kinkun tilalle jotain lämmintä keksittävä. Joku huusi että kalkkuna, täytettynä hieman Thanksgiving- perinteen mukaan. 


Ylikypsä ja kuiva täytetty kalkkuna


  • 1 pienehkö kalkkuna
  • sitruuna
  • voita
  • puolikas ranskanleipä
  • 1 iso sipuli
  • 4 sellerin vartta
  • 2 hapanta omenaa
  • 5 dl kanalientä
  • tuoretta rosmariiniä ja salviaa

Nuku pitkään aamulla. Nosta kalkkuna lämpiämään. Kutsu suku ja kylänmiehet joulupuurolle. Huuhtele ja kuivaa kalkkuna. Väännä uunin nappulasta 170 astetta ja laita sauna lämpiämään. Vaihda sulake. Suolaa ja pippuroi lintu, työnnä sitruunamehulla notkistettua voita nahan ja rintalihojen väliin. Kuutioi leipä ja paahda pannulla. Kumoa leipäkuutiot odottamaan ja ruskista pannulla hienonnetut sipuli ja selleri. Lisää 3 dl kanalientä, kuutioidut omenat ja leipäkuutiot. Sekoita tasaiseksi ja täytä kalkkuna. Sido koivet yhteen puuvillanarulla.

JOS SINULLA ON PAISTOMITTARI, TYÖNNÄ ANTURI SYVÄLLE RINTALIHAKSEEN JA LAITA HÄLYTTÄMÄÄN 78 ASTEESEEN. Kaada loppu kanaliemi kalkkunan vetoiseen vuokaan ja heitä sekaan muutama rosmariinin oksa. Pistä kalkkuna uuniin. Puolen tunnin päästä peitä se foliolla. Nyt on aika käyttää se vuoden ainoa kirkossakäyntioptio. Mieleltäsi puhdistuneena valmistele muut jouluruoat ja mene saunaan. Jokaisella saunatauolla tarkista kalkkunan tilanne. 

Kun kalkkuna alkaa olla valmis, poista folio ja laita kalkkuna vielä uuniin saadaksesi vielä pintaan lopullinen väri. 

Aloita jouluruokien kuvaus blogia varten. Kokeile erilaisia sommitelmia, valaistuksia ja kuvakulmia. Kata samalla pöytä ja kuuntele josko pukki olisi kohta ovella. 

Sitten kissa naukaisee ja kysyy: "Pitääkö tuon kalkkunan vielä pitkäänkin olla uunissa?"



Biisisuositus: John Lennon - Cold Turkey


26. joulukuuta 2013

Joulupöydän satumaiset



Joulupöydän odotetuinta antia meille ovat ensimmäisen kattauksen kalaisat alkuruoat. Ne humalluttavat nälkäiset aistimme vahvoilla ja herkillä aromeillaan niin, että toiseen kattaukseen ei aina tule niin täysillä panostettua. Tällä kertaa jälkimmäisen erän kuninkaana piti olla kokonainen täytetty kalkkuna, mutta siitä hupaisasta tarinasta saa Pöllö tehdä oman postauksensa. Laitetaan tähän muutamia mainitsemisen arvoisia reseptejä alkuruokapöydästä.



Lohimousse saaristolaisleivällä

  • 100 g kylmäsavustettua lohta
  • 1 pieni punasipuli
  • 1 prk smetanaa
  • 2 rkl tuoretta tilliä hienonnettuna
  • 3 tl piparjuuritahnaa
  • sitruunamehua maun mukaan
  • rouhittua mustapippuria
  • kirjolohen mätiä koristeluun
  • saaristolaisleipää

Vatkaa smetana kuohkeaksi sähkövatkaimella. Hienonna lohi ja pilko punasipuli pieniksi kuutioiksi. Lisää smetanan joukkoon kaikki ainekset ja sekoita. Ota saaristolaisleivästä muotin avulla haluamasi muotoisia paloja. Muotoile moussesta kahden kuumaan veteen kastetun lusikan avulla soikeita palloja ja asettele ne leivän päälle. Koristele mädillä. Saaristolaisleivän ohje on Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista.

Sika pitää Limoncello-silakoista ja tonnikalahyydykkestä


Rakastamme Limoncelloa! Andalusian auringossa -blogista löytämämme Limoncellosilakan ohje oli tarpeeksi hyvä syy ostaa tätä ihanaa likööriä jouluksi. Parhaimmillaan Limoncello on jäähdytettynä pakastinkylmäksi, mutta sopii se kieltämättä erinomaisesti myös maustamaan silakoita. Tutustuimme Limoncelloon vuosia sitten Sisiliassa, jossa likööri oli kyllä monin verroin parempaa kuin mitä alkosta saa.

Limoncellosilakka

  • 400 g silakkafileitä
  • 1,25 dl etikkaa
  • 5 dl vettä
  • 1 rkl suolaa

Huuhtele silakkafileet ja taputtele ne kuiviksi. Tee etikasta, vedestä ja suolasta fileille kypsytysliemi sekoittamalla aineet keskenään. Kaada liemi silakoitten päälle ja anna kypsyä peitettynä kylmässä 6-8 tuntia. 

Maustekastike
  • 1,5 dl majoneesia
  • 1 prk (150 g) créme fraichea
  • 2 rkl raastettua sitruunankuorta
  • 1 rkl Limoncelloa
  • ½ tl kurkumaa
  • reilu rkl sokeria
  • 1 tl jauhettua valkopippuria
  • ripaus jauhettua korianteria
  • ripaus inkivääriä
  • (suolaa)

Valuta silakkafileet. Sekoita maustekastikkeen aineet tasaiseksi ja kaada silakkafileiden päälle niin, että kaikki fileet peittyvät. Anna maustua seuraavaan päivään.

Seuraava ohje on peräisin anopin reseptikätköistä. Hän teki tätä hyydykettä juhannuspöytään, mutta aivan yhtä lailla se sopii myös jouluiseen kalapöytään.

Tonnikalahyydyke

  • 7 liivatelehteä
  • 2 prk tonnikalapaloja öljyssä
  • 1 prk kermaviiliä
  • 2 dl majoneesia
  • 2 rkl ketsuppia
  • ripaus sitruunapippuria
  • 1 dl vettä
  • 1 kasvisliemikuutio

Liuota liivatelehdet runsaassa kylmässä vedessä. Valuta tonnikala ja hienonna se haarukalla. Sekoita kermaviili ja majoneesi. Lisää seokseen tonnikala ja hienonnettu tilli. Mausta ketsupilla ja sitruunapippurilla. Kiehauta kasvisliemi. Purista liivatelehdistä vesi pois ja liuota ne kuumaan liemeen. Valuta neste tasaisena vanana tonnikalaseokseen samalla sekoittaen. Kaada seos hyytymään kostutettuun kakku- tai irtopohjavuokaan. Anna hyytyä seuraavaan päivään. Kumoa varovasti tarjolle.



Saimme joulupöytäämme lahjaksi palvihirveä. Siitä kehkeytyi seuraavanlainen muunnos Vitello Tonnato -klassikosta. Kastikkeen ohje on Hans Välimäeltä. 

Palvihirvi Tonnato

  • palvihirveä ohueksi siivutettuna
  • 2 keltuaista
  • 1 rkl dijon sinappia
  • 1 tl sokeria
  • suolaa ja pippuria
  • 2 rkl valkoista balsamicoa
  • 2-3 dl rypsiöljyä
  • 1 prk tonnikalapaloja vedessä
  • koristeluun kapriksia ja punasipulia ohuina renkaina

Tee tonnikalakastike. Laita keltuaiset, sinappi, sokeri, suola, pippuri ja balsamico tehosekoittimeen. Pyöräytä aineet sekaisin. Lisää öljy ohuena nauhana kunnes seos on majoneesimaista. Lisää tonnikala joukkoon koneen vielä pyöriessä ja sekoita tasaiseksi.   

Asettele palvihirvi vadille ja kaada kastike päälle. Koristele kapriksilla ja punasipulirenkailla.

Viinisuositus: Domaine Zinck Riesling Prestige


17. joulukuuta 2013

Retroilijan salaattikastike



Useimmin käyttämämme (ja voisipa sanoa paraskin) kostuke salaateille on ihan simppelisti extra virgin oliiviöljy ja hyvä balsamico. Muinoin oli kuitenkin ysäri ja sitä ennen luonnollisesti kasari. Nämä ajat ovat mielessäni jo tietynlaisena nostalgiana. Osa silloin inhoamistani asioista saundaakin tänään ihan hyvälle, mutta myös päinvastaista kehitystä on tapahtunut. En välttämättä odota, että olkatoppaukset ja takatukat alkavat ilmestymään taas kuvioihin.

Tämä salaatinkastikkeen ohje on peräisin 1980- ja 90-luvun taitteesta erään silloin vielä kukkeimmillaan olevan ravintolan salaisista reseptikätköistä. Kastike on ollut aikoinaan ehdoton lempparini ja ansaitsee kyllä noston nykyaikaan. Pullollinen tätä kastiketta ilahduttaa varmasti myös joulun viemisenä saajaansa.

Retroilijan salaattikastike

  • yksi kananmuna
  • ½ dl sokeria
  • 2-3 valkosipulin kynttä murskattuna
  • 1 rkl sinappia
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 4 rkl tomaattipyrettä
  • ½ tl jauhettua valkopippuria
  • 3 rkl HB-kastiketta
  • 1/4 dl etikkaa
  • ½ l rypsiöljyä
  • 1 dl kiehuvaa vettä

Vatkaa muna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää muut aineet lukuun ottamatta öljyä ja vettä yksi aines kerrallaan, välillä sekoittaen. Lisää sitten öljy liruttamalla, koko ajan vatkaten. Valuta lopuksi hitaasti kiehuva vesi kastikkeen joukkoon ja sekoita tasaiseksi.



Retrobiisisuositus: Sade -  The Sweetest Taboo

16. joulukuuta 2013

Sienisalaatti - Suolaista ja kirpeää



Tämän vuoden surkean sienikauden vuoksi jäi suolasienien keruureissu aivan vuoden viimeisille päiville. Mutta eipä hätää, retki onnistui hyvin. Joulumarkkinoilta löytyy aina joku ystävällinen mummo, joka suostuu luopumaan vaivalla keräämistään haaparouskuista nimellistä korvausta vastaan. 

Joulupöydän perinteisistä lisukkeista sienisalaatti kuuluu vähintään top vitoseen. Ehdoton kumppani ainakin kalojen ja saaristolaisleivän kanssa. Tein joulua varten pienen koe-erän ja loistavasti maistui.

Suolasienissä pitää olla potkua, joten haaparousku on tärkein sienilaji sienisalaatissa. Makua voi pehmentää esim. karvalaukuilla ja muilla rouskuilla, mutta pelkkä haaparouskukin toimii hyvin. Raaka sipuli antaa myös terävyyttä, mutta sen pilkkomiseen ei saa käyttää väkivaltaa. Terävällä veitsellä tehdään huolellisesti pieniä kuutioita. Näin sipulista ei tule kitkerää eikä vetistä.

Kastikkeena voi käyttää smetanaa, ranskankermaa, kermaviiliä tai vaahdotettua kermaa. Kermaviili muuttuu vetiseksi jääkaappisäilytyksen aikana ja kermavaahto on mautonta. Eli käytän mieluummin smetanaa tai ranskankermaa.

Joulun sienisalaatti


  • 200 g suolasieniä
  • 1 keskikokoinen sipuli huolellisesti kuutioituna
  • 1 dl ranskankermaa
  • 1 rkl valkoista balsamicoa
  • juuri jauhettua valkopippuria
  • tarvittaessa suolaa

Liota suolasieniä haaleassa vedessä kunnes niiden suolamäärä on miedontunut siedettäväksi. Kastike vähentää suolaisuutta, joten älä liioittele. Purista sienistä vesi, valuta hyvin ja pilko ne pieniksi. Kuutioi sipuli ja sekoita sienten kanssa. Hämmennä joukkoon ranskankerma, balsamico ja jauha mausteeksi valkopippuria. Tarkista lopuksi suola.

Kokeilimme salaattia ihanan Vatsasekaisin kilinkolin-blogin saaristolaisleivän ja savustetun nieriän kanssa. Ai jai...



Biisisuositus: Sielun veljet - Mushroom Moon



14. joulukuuta 2013

Nuudelisalaatti pelasti stressaantuneen kokin



Jouluruokien suunnittelussa ja tekemisessä riittää askaretta. Siksi tuohon suururakkaan valmistautuessa on hyvä ottaa jokunen ilta keittössä vähän kevyemmin. Nuudelisalaatit ovat nopeatekoisia ja ruokaisia aterioita. Ajoituksenkaan kanssa ei tarvitse liikaa stressata. Ne voit nauttia lämpimänä, haaleana tai kylmänä, kun muut askareet on tehty ja heittäytyä sohvalle katsomaan taas jotain uutta kokkausohjelmaa.

Aineksia voit vaihdella jääkaapin sisällön mukaan. Tärkeintä on makuisa kastike ja vaihtelevat rakenteet.

Nuudelisalaatti


  • 2 kiekkoa munanuudeita
  • muutama siivu pekonia
  • 150 g siitakesieniä
  • 1 punainen tuore chili
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 150 g keitettyjä katkarapuja tai äyriäissekoitusta
  • punainen paprika
  • nippu tuoretta korianteria

Kastike
  • 3 rkl makeaa chilikastiketta
  • 2 rkl kalakastiketta
  • 1 rkl soijakastiketta
  • 1 rkl seesamiöljyä
  • peukalonpään kokoinen pala raastettua inkivääriä
  • 1 limen mehu



Sekoita kaikki kastikkeen aineet pienessä kulhossa. Kypsennä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta. Hienonna pekoni kylmälle pannulle ja laita lämpiämään keskilämmölle. 



Kun pekoni on hieman kypsynyt, lisää joukkoon hienonnetut chili, valkosipuli ja sienet. Paistele keskilämmöllä viitisen minuuttia ja kaada mukaan veden elävät. Kääntele hetki ja ota pannu liedeltä.



Suikaloi paprika ja sekoita kaikki ainekset nuudeleitten joukkoon. Kaada päälle kastike ja pyöräytä maut kunnolla sekaisin. Lopuksi hienonna päälle tuoretta korianteria.

Nauti kivennäisveden tai oluen seurana.

9. joulukuuta 2013

Dagen efter munakokkeli



Kananmunan, tai paremminkin munankeltuaisen, sanotaan tepsivän juhlimisen jälkeiseen olotilaan. Jotenkin tämä teema tuli mieleen nyt, kun ympäri maata on jälleen vietetty pikkujouluja. Enhän siis minä, mutta muut. Uskaliaimmat kulauttavat tuoreen munankeltuaisen sellaisenaan kurkkuunsa, mutta itse olen jänishousu ja pitäydyn kypsennetyssä versiossa. Kananmunien parantava vaikutus perustuu tutkimusten mukaan runsaaseen energia- ja proteiinimäärään. Munissa on myös kysteiiniä sekä erilaisia vitamiineja, erityisesti B12 -vitamiinia. 

Dagen efter munakokkeli

  • kolme mahdollisimman tuoretta vapaan kanan munaa
  • reilun kokoinen siivu voita
  • 3 rkl creme fraichea
  • 3 rkl vastaraastettua parmesaania
  • suolaa ja mustapippuria myllystä

Riko munat kulhoon ja sekoita niiden rakenne rikki haarukalla. Vatkaa joukkoon creme fraiche. Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa tai kasarissa. Lisää munaseos pannulle ja vetele seosta puuhaarukalla reunoilta keskelle päin. Kun seos alkaa hieman hyytymään, lisää joukkoon parmesaaniraaste. Kokkelin on oltava mehukasta, pehmeää ja hieman murumaista, joten lopeta kypsentäminen hetki ennen kuin ajattelet sen olevan valmista, ettei se mene ylikypsäksi. Ota kattila pois liedeltä ja mausta suolalla ja pippurilla. Voimaistumiseen tarvitset myös C-vitamiinia, joten koristele munakokkeli tuoreella persiljalla sekä nauti kyytipoikana mieluiten itsepuristettua vitamiinipitoista appelsiinimehua.

Biisisuositus: John Lee Hooker - One Bourbon One Scotch One Beer

8. joulukuuta 2013

Kanelinen lammasruukku



Kun näin tämän reseptin Etiketti -lehdessä (4/2013), pystyin heti aavistamaan, että nyt löytyi sellainen ruoka, joka saattaisi esiintyä useamminkin perheemme ruokapöydässä. Enkä ollut väärässä, tämä lammaspata ei tule jäämään vain yhden kokeilun ihmeeksi. Maistelehan mielessäsi aromaattista kanelia ja makeaa taatelia sekä kuvittele hurmaava tuoksu, joka tulvahtaa nenääsi, kun rikot lammasruukun taikinakuoren. Joulu on lähempänä kuin luuletkaan. 

Kanelinen lammasruukku

  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä
  • 600 g luullista lampaan paistia
  • 3 rkl oliiviöljyä
  • 7 dl lihalientä
  • pari pientä kanelitankoa
  • 1 tl juoksevaa hunajaa
  • 150 g kuivattuja taateleita
  • puoli ruukkua tuoretta minttua
  • 3 rkl paahdettuja manteleita, murskattuna
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
Kantta varten:
  • 500 g voitaikinaa
  • 1 muna

Kuutioi huoneenlämpöinen liha sopiviksi suupaloiksi. Kuullota hienonnettuja sipuleita öljyssä ja lisää liha pataan. Ruskista lihat kauniin värisiksi. Lisää lihaliemi, hunaja sekä kanelitangot. Hauduta keskilämmöllä reilu tunti. Lisää taatelit sekä minttu. Jatka kypsentämistä ½ tuntia tai kunnes liha on mureaa. Paahda mantelit kuumalla ja kuivalla pannulla. Murskaa ne veitsellä rouheasti ja lisää pataan aivan lopuksi.

Jos et malta odottaa enää, voit toki nauttia padan heti esimerkiksi sitruunaisen kuskusin tai hyvän leivän kanssa. Jos maltat vielä hetken, saat loihdittua maittavan yllätyksen, joka piilee taikinakannen alla. Jatka siis seuraavasti.

Jaa pata kolmeen uuninkestävään kulhoon ja voitele kulhojen ulkoreunat munalla. Kauli sulatettu voitaikina kulhoja suuremmiksi ympyröiksi. Päällystä kulhot taikinalla ja varmista, että reunat ovat tiiviisti kiinni. Voit tehdä ylijääneestä taikinasta koristeita kanteen. Voitele taikinakannet ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.



Viinisuositus: Block 50 Mourvèdre Grenache 2011, Australia

Biisisuositus: Lynyrd Skynyrd - Christmas Time Again

4. joulukuuta 2013

Waldorfinsalaatti



Joulukalenterista on saanut avata jo muutaman luukun, niinpä joulupöydänkin tarjottavat alkavat jo pikkuhiljaa mietityttämään. Mitä perinteistä, mitä uutta ja mitä eksoottista tänä jouluna nautitaan? Waldorfinsalaattia ei ole aikaisemmin löytynyt meidän joulupöydästä, mutta tästä New Yorkin Waldorf-hotellista matkanneesta klassikosta voisi hyvinkin tehdä tämän joulun uuden tarjottavan. Useassa joulupöydässä salaatti lieneekin jo tuttu ja perinteikäs tarjottava.

Saksanpähkinät eivät olleet mukana vielä ihan alkuperäisessä reseptissä. Nykyisinhän ne kuuluvat sellerin ja omenan kanssa ehdottomana osana tähän klassikkoon. Sellerinä käytetään joko juuri- tai lehtiselleriä, mutta molempia käyttäneenä voi sanoa, että juuriselleri vie kyllä armottoman voiton. Alkuperäisessä reseptissä kastikkeena on käytetty majoneesia, mutta kuten yleensä klassikoista, myös tästä löytyy lukuisia muunnoksia. Kastikkeena voi siis käyttää myös vaikkapa jogurttia tai ranskankermaa, jos ne omaan suuhun käyvät paremmin. Päivitetyissä ohjeissa perinteikäs Waldorfinsalaatti on saanut joukkoonsa vielä esimerkiksi viinirypäleitä tai kanaa. 

Waldorfinsalaatti

  • 400 g juuriselleriä
  • yksi omena
  • 2 tl sitruunamehua
  • 3 rkl rouhittua saksanpähkinää
  • noin desi majoneesia
  • suolaa
  • valkopippuria

Majoneesi

  • 1 kananmuna
  • 1 rkl valkoista balsamicoa
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • ripaus sokeria
  • kierros suolaa
  • hieman valkopippuria
  • 1-2 dl auringonkukansiemen- tai rypsiöljyä



Tee ensin majoneesi. Sekoita kulhossa muut aineet paitsi öljy. Laita sauvasekoittimeen kierroksia ja liruta öljy ohuena nauhana joukkoon. Voit säädellä majoneesin paksuutta öljyn määrällä. Tarkista vielä lopuksi suola.

Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuiksi tikuiksi. Ryöppää nopeasti suolalla maustetussa, vähäisessä vedessä. Jäähdytä kylmässä vedessä ja valuta. Kuori ja suikaloi omena. Purista omenan joukkoon sitruunamehu ja lisää sellerit sekä rouhitut saksanpähkinät. Lisää majoneesia sen verran, että saat jämäkän seoksen. Mausta suolalla ja pippurilla.  

Tarjoile sellaisenaan tai salaattipedillä. Voit myös laittaa seoksen muottiin tai sopivankokoiseen kuppiin ja kumota sen lautaselle kauniiksi keoksi.

Salaatin resepti lainattu Etiketti-lehdestä 4/2013, majoneesi by pöllö.

Leffasuositus: The Shining

2. joulukuuta 2013

Chorizoa ja pastaa uunissa



Raakachorizojen tarjonta on laajentunut jo näilläkin leveysasteilla ympärivuotiseksi. Loistava asia, sillä kyseessä on mukavan monipuolinen eväs. Asenetta ja potkua löytyy, eikä muita mausteita paljon tarvita. Pastan ja gnocchien kastikkeeksi riittää muutama makkara hienonnettuna ja purkki hyvää tomaattimurskaa. Saunaillan uuniruokaa pähkäillessä tuli mieleen kokeilla, kuinkas se mahtaisi laatikkomuodossa toimia. Ja toimihan se.

Chorizoa ja pennepastaa uunissa

  • 6 kpl chorizo raakamakkaraa
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • purkki hyvää tomaattimurskaa
  • loraus punaviiniä
  • sieniä, esim 1 dl kuivattuja tatteja
  • tuoretta oreganoa
  • 2 mozzarellapalloa
  • raastettua parmesaania
  • 400 g penneä

Jos käytät kuivattuja sieniä, laita ne likoamaan puoleksi tunniksi pariin desiin vettä. Kuumenna iso kattilallinen pastan keitinvettä. Silppua sipulit ja kuori raakamakkarat. Laita paistinpannu keskilämmölle ja kaada ruokalusikallinen oliiviöljyä. Heitä makkarat pannuun ja hienonna ne muruksi paistinlastalla tai haarukalla. Lisää joukkoon sipuli ja paistele viisi minuuttia. 

Puserra sienet kuivaksi ja ota talteen liotusvesi. Heitä sienetkin pannulle ja freesaa niitäkin pari minuuttia. Lisää seuraavaksi valkosipuli, tomaattimurska ja loraus punaviiniä.  Kiehauta kunnolla, vähennä lämpöä ja hienonna tuoretta oreganoa joukkoon. Lisää desi sienten liotusvettä, laita kansi päälle ja anna kiehua hiljalleen 15 minuuttia. Tarkista suola.

Lisää ruokalusikallinen suolaa pastakattilaan ja keitä penne lähes kypsäksi. Valuta pasta, siirrä takaisin kattilaan ja kaada kastike päälle. Kaada seos uunivuokaan ja siivuta mozzarellaa päälle. Raasta lopuksi pinnalle vielä parmesaania ja laita vuoka 200 asteiseen uuniin puoleksi tunniksi, tai kun pinta ruskistuu sopivasti.




Biisisuositus: Queens Of The Stone Age - No One Knows



26. marraskuuta 2013

Kanakorma



Ylivoimaisen Italian lisäksi ainoa i:llä alkava ruokakulttuuri meidän perheessä on Intia. Islanti, Israel ja Irkutsk ovat jostain syystä vielä kokeilematta, eikä intialainenkaan keittiö vielä kovin hyvin hallussa ole. Lähestyvä joulu kuitenkin kolkuttelee sitä muistilohkojen tuoksuosiota, jossa intialaisetkin aromit majailevat. Siispä kylmenevien päivien myötä tartumme taas yhteen ennen kokkeilemattomaan klassikkoon. Kanalta nirri pois ja pannulle (eli joutuisasti marketin broilerihyllylle).

Pitäisiköhän klassisten kanaruokien nimet muuten muuttaa tämän päivän kuluttajaa hämäämästä. Broileria viinissä etc...

Kanakorma

Marinadi
  • vajaa kilo kanan luuttomia rintaleikkeitä
  • 3 dl maustamatonta jogurttia
  • 4 hienonnettua valkosipulin kynttä
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
Kastike
  • öljyä tai kirkastettua voita (gheetä)
  • 2 sipulia
  • 2 tl jauhettua korianteria
  • ½ tl kardemumman siemeniä
  • 1 tl jauhettua juustokuminaa
  • 1 tl kurkumaa
  • tuore punainen chili
  • 2 dl vettä
  • ½ dl kermaa tai kookoskermaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl garam masalaa
  • 2 rkl rouhittuja manteleita
  • tuoretta korianteria

Leikkaa nahaton kananrinta isohkoiksi (3 x 3 cm) paloiksi. Sekoita kulhossa jogurtti, raastettu inkivääri, valkosipuli ja kana. Anna marinoitua jääkaapissa useamman tunnin ajan, mielellään jopa yön yli.

Kaada isolle kannelliselle paistinpannulle pari ruokalusikallista öljyä tai kirkastettua voita ja paista keskilämmöllä sipulit pehmeiksi. Nosta sipulit reikäkauhalla sivuun ja lisää pannulle rasvaa. Lisää jauhettu korianteri, kardemumma, juustokumina, kurkuma ja hienonnettu chili. Paistele hetki sekoitellen ja lisää sitten kana marinadeineen. Jatka kypsentämistä keskilämmöllä 10 minuuttia.

Kaada pannulle vesi ja kerma. Sekoita keitos tasaiseksi ja lisää paistettu sipuli ja suola. Vähennä lämpöä ja anna hautua kannen alla puoli tuntia. 

Sekoita lopuksi joukkoon garam masala, rouhitut mantelit ja ripottele pinnalle tuoretta korianteria. Tarjoa sahramilla maustetun basmati-riisin kanssa.


21. marraskuuta 2013

Coney Island hot dog



Jenkit pitävät hodareista. Niin minäkin ja niin myös onneksi perijätärkin. Koskaan emme ole vielä rapakon takana käyneet aitoja maistelemassa, mutta sekin päivä varmasti vielä koittaa. Siihen asti pitää yrittää vääntää omia toisintoja näistä kansallisherkuista. 

Jenkit taitavat olla yhtä intohimoisia ja tarkkoja resepteistään kuin italialaisetkin. Vaikka oikeista toteutustavoista käydäänkin foorumeilla tiukkaakin vääntöä, on kysymys klassikkoeväissä kuitenkin pienistä yksityiskohdista. Ketsuppia ei käytetä missään nimessä, mutta saako tomaattia olla missään muodossa?

Komponentteja ei tyyppihodareissa ole montaa. Coney Islandin hodari koostuu sämpylästä, lihaisasta nakista, jauheliha-chilikastikkeesta, kuutioidusta sipulista ja amerikkalaisesta keltaisesta sinapista. Kasattuna nimenomaan tässä järjestyksessä. Kastikkeesta löytyy tietysti monta ainoata alkuperäistä, oikeaa reseptiä, tässä yksi:


Coney Island hot dog kastike


  • 500 g naudan jauhelihaa
  • 1 sipuli hienonnettuna
  • 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 100 g tomaattipyrettä
  • 2 dl vettä
  • 1 rkl sokeria
  • 1 rkl keltaista sinappia (French's)
  • 2 tl chilijauhetta
  • 1 tl worcestershire kastiketta
  • 1 tl suolaa
  • ½ tl kanelia
  • ½ tl jauhettua juustokuminaa
  • ½ tl jauhettua mustapippuria

Ruskista jauheliha lempeästi öljyssä. Hienonna joukkoon sipuli sekä valkosipuli ja sauhuttele muutama minuutti. Lisää vähitellen loput ainekset ja keittele 20 minuuttia.

Kokoa hodari:

Halkaise hodarisämpylä (jos haluat tehdä itse, ohje täältä). Höyrytä väliin frankfurteri tai braatwursti, lisää päälle anteliaasti kastiketta. Kuorruta kuutioidulla keltasipulilla ja viivalla tai kahdella keltaista sinappia.

18. marraskuuta 2013

Maissifritterit Ramseyn tapaan



Perijättäremme ilmoitti tänään, että lauantai-iltana nauttimistamme maissifrittereistä tuli hänen uusi ruokasuosikkinsa. Kylläpä tuli hyvä mieli! Viisivuotiasta ei ole ihan helppo mairitella kokeilemaan uusia juttuja. Kyse on pitkälti markkinoinnista. Mainostin ruokaa maissipannukakkuina, joka hieman hälvensi epäilyksen siementä ja kappas vaan - frittereitä menikin lopulta kaksi kokonaista! Alla olevasta ohjeesta tulee noin kahdeksan kakkusta. Lasten versiosta voi jättää chilin ja korianterin pois, jos ne eivät ole vielä tuttuja makuja. Tee jugurttidippi ensin, niin se ehtii viiletä jääkaapisssa.      

Maissifritterit

  • 100 g jauhoja
  • ½ tl leivinjauhetta
  • 4 rkl maitoa
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 muna
  • 2 kevätsipulia
  • 1 chili
  • 2 rkl tuoretta korianteria
  • 1 tölkki maissia (240 g)
  • suolaa ja pippuria

Vatkaa vispilällä muna ja maito sekaisin. Lisää öljy ja jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Vatkaa kunnes taikina on sileää. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää seokseen hienonnetut kevätsipulit, chili ja korianteri sekä valutettu tölkkimaissi. Sekoita hyvin.  

Kuumenna oliiviöljyä pannulla. Lisää reilu ruokalusikallinen taikinaa per fritteri pannulle ja painele kekoja kevyesti. Paista pari minuuttia puoleltaan tai kunnes fritterit ovat kauniin ruskeita.

Jugurttidippi maissifrittereille

  • 2 dl maustamatonta jugurttia
  • ½ chili hienonnettuna
  • 3 rkl korianteria silputtuna
  • ½ limen mehu
  • suolaa 

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Tarjoa kylmänä lämpimien frittereiden kanssa.

Biisisuositus: Foo Fighters - Walk


16. marraskuuta 2013

Arroz con Pöllö - eikun Pollo



Riisiä ja kanaa ei kuullosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta, kun mietinnässä on viikonloppuillan nautintohakuinen perheateria. Se, että ruokalaji on suosittu Kuubassa, lisää kuitenkin mielenkiintopisteitä melkoisesti. Tosin ruoan alkuperän voi sijoittaa kertojasta riippuen myös Espanjaan, Kolumbiaan, Venezuelaan tai vaikkapa Peruun. Laajasti Latinalaisessa Amerikassa käytetystä sapuskasta löytyy tietysti lukemattomia reseptiversioita, eikä sitä ainoata oikeata varmasti ole olemassakaan. Tämä versio niiaa vahvasti Espanjan suuntaan ainakin raakachorizon käytön vuoksi.

Ohjeessa aineita nostellaan edestakaisin pannulle ja pois, joten reikäkauha tai pihdit ja pari lautasta pannun vierellä on tarpeen. Ideana on irroitella ensin chorizosta ja kanasta makuja pannulle, myöhemmin taas riisi kypsyy tasaisemmin, kun kanat poistetaan väliaikaisesti pannulta. Tämä tekotapa on oma sovellus mutta voit tehdä asiat eri järjestyksessä, jos tämä tuntuu liian skitsolta. Yksinkertaisimmillaan aineet voi lisätä pannulle peräkkäin ja käyttää säästynyt aika johonkin hyödyllisempään.

Arroz con Pollo - Riisiä ja kanaa

  • 8 pientä broilerin koipipalaa
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl jauhettua juustokuminaa
  • kuivattua oreganoa
  • 3 valkosipulin kynttä hienonnettuna
  • 3 rkl punaviinietikkaa

  • 4 raakachorizo-makkaraa
  • oliiviöljyä (ja voita)
  • 1 vihreä paprika
  • 1 iso sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 2 tomaattia
  • 3 dl olutta
  • 5 dl kanalientä
  • hyppysellinen sahramia tai ½ tl kurkumaa
  • ½ tl paprikajauhetta
  • 3 dl Arborio- tai espanjalaista lyhytjyväistä riisiä
  • tuoretta korianteria

Marinoi ensin kanat. Poista kanoista nahka ja hienonna valkosipulit. Sekoita juustokumina, suola, oregano ja viinietikka. Pyörittele aineet kulhossa broilerinkoipien kanssa, pistä päälle kelmua ja anna marinoitua jääkaapissa ainakin tunti.

Laita iso kannellinen kasari tai paistinpannu liedelle. Paloittele chorizo-makkara ja paista sitä pannulla oliiviöljyssä kovalla keskilämmöllä, kunnes siitä irtoaa rasvaa ja makuja pannulle. Poimi chorizot reikäkauhalla sivuun.

Lisää pannulle marinoidut broilerin koivet ja ruskista niitä jokapuolelta tovi. Poimi myös koivet reikäkauhalla syrjään.

Tee seuraavaksi sofrito. Hienonna sipuli, valkosipulit ja paprika. lisää pannulle rasvaa tarvittaessa ja kypsennä sofritoa keskilämmöllä kuultavan pehmeäksi. Paloittele tomaatit ja lisää nekin pannulle. Paistele pari minuuttia ja  lisää sitten sahrami, paprikajauhe, olut sekä kanaliemi. Nosta koivet takaisin pannuun ja keittele niitä kannen alla 20 minuuttia.

Nosta jälleen kanat pois pannulta ja lisää tilalle riisi. Anna riisin imeä aromeja kymmenisen minuuttia ja lisää taas koivet riisin päälle. Tarkista suola. Jos neste alkaa haihtua liikaa, lisää kanalientä. Jos taas ruoka näyttää liian vetiseltä, nosta kansi pois ja lisää lämpöä. 

Kun riisi alkaa olla pehmeää nosta pannu liedeltä. Anna levätä hetki ja revi päälle reippaasti tuoretta korianteria. Nauti hyvän oluen kyytipoikana.

Biisisuositus: Buena Vista Social Club - Candela



13. marraskuuta 2013

Helppo misu lasissa



Kiireen keskelläkin voi herkutella laadukkaasti. Ja mikä meitä mukavuudenhaluisia kissoja ilahduttaa; maistuvuutta on mahdollista luoda myös ilman suurempaa uurastusta. Itse tehty voittaa kuitenkin aina einestiskistä löytyvän pläjäyksen.   

Helppo misu

  • 250 g mascarponea
  • 2,5 dl kuohukermaa
  • 4 rkl tomusokeria
  • ½ espressokupillinen jäähdytettyä espressoa¨(tai vahvaa kahvia)
  • savoiardikeksejä
  • pinnalle: oikeaa kaakaojauhetta

Keitä ensin kahvi, jotta se ehtii kunnolla jäähtyä. Vaahdota kuohukerma ja lisää joukkoon mascarpone. Mausta tomusokerilla. Lisää jäähtynyt kahvi vaahdon joukkoon ja sekoita hyvin. Lusikoi seosta laseihin ja nosta jääkaappiin. Juuri ennen tarjoilua laita kuhunkin lasiin yksi savoiardikeksi ja siivilöi pinnalle aitoa kaakaojauhetta. Tämän helpompaa misua ei olekaan! 

12. marraskuuta 2013

Osso bucoa sitruunaisen couscousin kera



Isänpäivän aterialla nautittiin alkuruokana kampasimpukoita ja pääruokana osso bucoa. Juhlakalun mielestä ateria oli massiivisen onnistunut. Hyvä niin, nyt voin taas luovuttaa tulevat kyökkivuorot tänä päivänä levänneelle arjen sankarillemme. 

Osso buco

  • 3 naudan tai vasikan potkaa, joissa on luu tallella
  • 3 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa
  • mustapippuria
  • voita
  • oliiviöljyä
  • sipuli
  • 400 g kuorittuja tomaatteja
  • desi punaviiniä
  • 2 ½ dl lihalientä

Gremolata

  • yhden luomusitruunan raastettu kuori
  • iso nippu persiljaa
  • 2 valkosipulin kynttä

Kierittele potkaviipaleet vehnäjauhoissa, joihin on sekoitettu suolaa. Kuumenna voi ja öljy padassa. Ruskista potkaviipaleet kunnolla molemmin puolin ja mausta suolalla ja pippurilla. Nosta viipaleet padasta ja ruskista pannulla olevassa rasvassa silputtu sipuli. Lisää joukkoon kuoritut tomaatit ja pilko niitä padassa pienemmiksi. Hauduta kasaan viisi minuuttia. Lisää viini ja kiehauta. Kaada lihaliemi ja anna kiehua reippaasti jonkin aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Nosta potkaviipaleet kastikkeeseen ja vähennä lämpöä. Anna hautua kannen alla 1 ½ tuntia. 

Gremolataa varten pese sitruunan kuori ja raasta se. Yhdistä leikkuulaudalla kuoriraaste, pieneksi hienonnetut valkosipulinkynnet ja persilja.  Laita tarjoiluastiaan ja ripottele pöydässä lihan päälle. 

Osso bucon lisukkeena maistuu sitruunainen couscous, jonka ohje löytyy kirjasta Kevyesti Gordon Ramseyn tapaan. Alkuperäiseen ohjeeseen kuuluu vielä herneitä, mutta tästä versiosta jätin ne pois.

Sitruuna couscous

  • 250 g couscousta
  • 1 luomusitruunan raastettu kuori
  • silputtua rosmariinia
  • suolaa ja pippuria
  • 3 dl kiehuvaa kanalientä
  • ½ sitruunan mehu
  • 4 rkl oliiviöljyä
  • kourallinen silputtua lehtipersiljaa

Sekoita isossa kulhossa couscous, sitruunan kuoriraaste ja rosmariini. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada kiehuva kanaliemi päälle ja anna turvota tuorekelmulla peitettynä viisi minuuttia. Sekoita pienessä kipossa sitruunan mehu ja oliiviöljy, mausta suolalla ja pippurilla. Kun couscous on imenyt itseensä kaiken nesteen, kääntele sitä haarukalla niin, että jyväset irtoavat toisistaan. Lisää kastike ja silputtu persilja. Kääntele ainekset sekaisin.



Viinisuositus: Lo Zoccolaio, Dolcetto d'Alba 2012

Biisisuositus: Mikä tahansa Rushin biisi

11. marraskuuta 2013

Kampasimpukoita chilikastikkeella ryyditettynä



Ensi alkuun voisi kuvitella, että hentoa kampasimpukan makua ei kannata lähteä tappamaan voimakkaalla chilikastikkeella. Älä kuvittele; maut ovat täysin kohdallaan tässä yllättävän hyvässä yhdistelmässä. 

Kampasimpukoita ja chilikastiketta

  • kampasimpukoiden lihaa
  • oliiviöljyä
  • voita
  • suolaa ja pippuria
  • crème fraichea

Chilikastike

  • 3 valkosipulin kynttä
  • 4 mietoa punaista chiliä (siemenet poistettuna)
  • 3 cm pala tuoretta inkivääriä
  • 2 limen kuori raastettuna
  • 2 sitruunaruohoa
  • ½ korianterin lehdet
  • ½ dl sokeria
  • ½ dl viinietikkaa
  • 1 rkl kalakastiketta

Kastike kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin eli aloitetaan siitä. Laita valkosipulin kynnet, chilit, kuorittu inkivääri, limen kuori, sitruunaruoho sekä korianteri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. 

Sulata sokeri kattilassa pienessä vesitilkassa. Kun sokeri on sulanut, nosta levyn tehoa ja anna kiehua sekoittamatta muutamia minuutteja. Tarkkaile sokeria herkeämättä, että se ei pääse palamaan (nimim. ensimmäinen sokeri kärvähti). Kun sokeri alkaa tummumaan, ota kattila levyltä ja sekoita joukkoon chilitahna. Kiehauta ja lisää viinietikka sekä kalakastike. Anna kiehua noin minuutti ja jäähdytä. 

Kuivaa sulatetut kampasimpukat talouspaperilla, pyöräytä ne oliiviöljyssä, mausta suolalla ja pippurilla. Paista runsaassa voissa kovalla lämmöllä pari minuuttia kummaltakin puolelta. Valele kampasimpukoita pannulla olevalla voilla paistamisen loppuvaiheessa. Asettele lautaselle muutama kampasimpukka, chilikastiketta sekä crème fraichea. Valmistaudu makujen hallittuun kakofoniaan. Et tule pettymään.

Juomasuositus: pirteähappoinen australialainen riesling

Resepti on kirjasta Mestarien vieraana (Fincenberg, Karmavuo, Lihtonen).


  

10. marraskuuta 2013

Isin aamu - sitruunakakkua hennolla otteella










Meidän iskälle tämä aamu merkitsee sitä, että kerrankin saa olla viimeinen, joka nousee ylös. Isi on aamiaisensa ansainnut. Pidämme sinusta, siinä kaikki.

Sitruunakakku


  • 400 g vehnäjauhoja
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • 225 g huoneenlämpöistä voita
  • 225 g sokeria
  • 4 suurta kananmunaa vatkattuna
  • 250 ml huoneenlämpöistä ranskankermaa
  • kahden sitruunan raastettu kuori
  • yhden sitruunan mehu

Kuorrutus

  • 300g huoneenlämpäistä vähäsuolaista voita
  • 500 g tomusokeria
  • 4 rkl lemon curdia
  • erilaisia karkkeja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Siivilöi jauhot ja leivinjauhe yhteen kulhoon. Vaahdota kananmunat toisessa kulhossa kevyeksi vaahdoksi. Vaahdota myös huoneenlämpöinen voi ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi ja vaaleaksi vaahdoksi. Lisää voi-sokerivaahdon sekaan vaahdotetut kananmunat pienissä erissä ja vatkaa välillä voimakkaasti. 

Säädä vatkain pienimmälle nopeudelle ja sekoita vuorotellen jauhoja ja ranskankermaa pieninä annoksina. Lisää lopuksi sitruunankuori ja -mehu ja sekoita taikina tasaiseksi. 

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun ja voideltuun vuokaan (24 cm). Paista uunin keskitasolla noin 40 minuuttia. Kokeile tikulla kakun kypsyyttä. Anna jäähtyä vuoassa hetken aikaa ennen kumoamista ritilälle. Käännä kakku oikein päin ja anna sen jäähtyä kunnolla.   

Vaahdota kuorrutusta varten voi ja sokeri. Lisää joukkoon sitruunatahna ja sekoita hyvin. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kahtia. Laita alimmainen kakkupohja tarjoiluvadille ja levitä kuumaan veteen kastetulla palettiveitsellä kuorrutusta sen päälle. Aseta toinen kakkulevy paikoilleen ja levitä loput kuorrutuksesta kakun päälle ja reunoille. Tasoita pinta palettiveitsen avulla. Koristele karkeilla. 


Ohje pohjautuu reseptiin kirjasta Satumaiset synttärikakut (Annie Rigg).




Biisisuositus: Dave Lindholm - Pieni ja hento ote

8. marraskuuta 2013

Punasipulilla viritetty focaccia



Kuten aikaisemmista ruokajutuistamme voi päätellä, italialainen ruokakulttuuri on lähellä napojamme. Se sytytti alunperin intohimomme ruokaan. Vuosien varrella on tullut muitakin roihahduksia ja hairahduksia, mutta cucina italia on ja pysyy.

Seuraavaksi tuleekin jutun mutta; italialaisten leipä. Varmasti eriäviä mielipiteitä löytyy, mutta minua saapasmaan leipä ei vaan ole onnistunut hurmaamaan. Kyllähän ciapatta maistuu reilun oliiviöljyn kera tai bruschettojen alustana, mutta eikös se itsessään ole vähän mautonta (mi scusi italiani). Focacciaa on maisteltu Italian auringon alla sekä kotiuunissa tehtynä. Sitä on leivottu muhkeana ja litteänä versiona, maustettu joko pelkällä suolalla ja oliiviöljyllä tai heitetty päälle rosmariinia tai erilaisia täytteitä. Ei hurmiota. No, jos tämä focaccia nyt ei aivan vienyt jalkoja alta, niin ainakin se toi päivänpaisteen muutoin pilviseen päivään.    

Focaccia   


  • 2,5 dl vettä
  • 25 g tuorehiivaa
  • noin 7 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
  • 2 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • ½ dl oliiviöljyä
  • sormisuolaa
  • aurinkokuivattuja tomaatteja
  • oliiveja kivet poistettuna
  • marinoitua punasipulia

Marinoitu punasipuli
  • 1 punasipuli
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 4 rkl punaviinietikkaa
  • 1 rkl hunajaa
  • suolaa ja pippuria

Laita ensin punasipulit marinoitumaan. Viipaloi punasipuli ohuiksi viipaleiksi. Sekoita haarukalla oliiviöljystä ja etikasta kastike. Mausta se hunajalla, suolalla ja pippurilla. Anna punasipulin marinoitua kastikkeessa kunnes focaccia on valmis. 

Liuota hiiva reilusti kädenlämpöiseen veteen. Mausta suolalla ja sokerilla. Lisää jauhot vähän kerrallaan samalla alustaen. Lisää loppuvaiheessa puolet oliiviöljystä. Kun taikina juuri ja juuri irtoaa käsistä, vaivaa sitä vielä jauhotetulla alustalla hetki, kunnes taikinasta muodostuu sileä pallo. Jätä taikina lämpimään, vedottomaan paikkaan liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi.  

Laita pienen uunivuoan pohjalle oliiviöljyä ja sormisuolaa. Kumoa taikina vuokaan ja painele sitä oliiviöljyisin käsin kohti vuoan reunoja. Anna kohota liinan alla vielä puoli tuntia. Tee sormilla kuoppia taikinaan ja asettele niihin aurinkokuivattua tomaattia sekä oliiveja. Ripottele pinnalle sormisuolaa sekä lorauta loput oliiviöljystä. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia. Sivele valmiin focaccian pinnalle vielä oliiviöljyä ja ripottele pinnalle marinoidut punasipulit.  


7. marraskuuta 2013

Ihan pikkuisen pikantti bataattikeitto



Bataattikeitto on sosekeittojen aatelia, yleensä hyvin pehmeä ja kermainen hyvän mielen tuoja. Tässä versiossa on inkiväärin, limemehun ja ranskankerman tuoma hieman hapan perusmaku. Kun valmiin annoksen päälle vuolee vielä ohuita parmesaaniviipaleita, tapahtuu suussa yllättävä reaktio. Suolainen ja hieman makea parmesaani sulaa kielen päälle ja sivusta hyökkää happamempi kermainen keitto. Suussa tempoilevat samaan aikaan suolainen, makea, umami ja hapan. Kevyesti suolalla kuorrutettu focaccia komppaa makunautintoa loistavasti. 

Ihan pikkuisen pikantti bataattikeitto


  • voita ja oliiviöljyä
  • 5 dl kanalientä
  • 500 g bataattia
  • 1 varsisellerin varsi
  • 10 cm pala purjoa
  • 1 rkl raastettua inkivääriä
  • 1 valkosipulin kynsi
  • puolikas punainen chili
  • 1 ½ dl creme fraichea
  • loraus limen mehua
  • suolaa
  • tarjoiluun parmesaanilastuja

Freesaa paloitellut bataatti ja varsiselleri paistinpannulla voi-öljyseoksessa. Pistä ne sivuun, lisää voita ja hauduta hienonnetut purjo, valkosipuli, inkivääri ja chili (poista siemenet). Lämmitä kanaliemi kattilassa kiehuvaksi, lisää kasvikset ja keitä hitaasti kannen alla pehmeiksi. Soseuta sauvasekoittimella ja sekoita keittoon ranskankerma. Lorauta hieman limen mehua joukkoon ja säädä balanssi suolan avulla. Vuole lautasille keiton päälle ohuita viipaleita parmesaanista ja tarjoa hyvän leivän kanssa.










Tehtiin tästä toinenkin, hieman perinteisempi versio perijätärtä varten. Happamat maut ovat hänellä vielä hieman hakusessa. 

Perijättären bataattikeitto

  • 1 bataatti
  • 1 porkkana
  • 2 perunaa
  • 3 dl kanalientä
  • 1 dl kermaa (15%)
  • suolaa
  • tarjoiluun krutonkeja ja raejuustoa

Keitä paloitellut kasvikset kanaliemessä pehmeiksi, soseuta ja lisää kerma. Tarjoile krutonkien ja raejuuston kanssa. Toimii varsinkin kylmien ulkoleikkien päätteeksi.

Biisisuositus: 22 pistepirkko - Onion soup (Hyvä keitto sekin)



5. marraskuuta 2013

Intialaiset lammaspyörykät



Ulkona on jo niin epämiellyttävän kylmä ilma, ettei sinne voi päästää koiraakaan (jos meillä olisi koira). Kissamme on sen verran viisas elukka, ettei tuonne räntäsateen sekaan edes yritä karata. Vaatii vain surkeasti naukuen lisää pöperöä kuppiinsa. Talven lähestyessä ruumis alkaa kaivata lisää jotain lämmittävää sisäänsä, ja mikäpä sen homman paremmin hoitaisi kuin mausteinen intialainen ruoka.

Tämä ohje on kirjasta Makunautintoja Intiasta (Naresh Mehra - Dag Hermelin - Bruno Ehrs).

Intialaiset lampaanlihapyörykät

  • 400 g lampaan jauhelihaa
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 cm pala inkivääriä
  • ½ tl garam masalaa
  • ½ tl jauhettua korianteria
  • 1 muna
  • 1 dl tuoretta korianteria
  • suolaa

Tomaattinen kastike
  • 2 dl paseerattua tomaattia
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 cm pala inkivääriä
  • 1 tl juustokuminan siemeniä
  • ½ tl kurkumaa
  • ½ tl chilijauhetta
  • 2 tl jauhettua korianteria
  • ½ tl garam masalaa
  • tarjoiluun tuoretta korianteria

Aloita kastikkeesta. Kuullota sipuli öljyssä pannulla ja lisää murskatut juustokuminan siemenet. Paistele pari minuuttia. Lisää sekaan hienonnetut valkosipuli ja inkivääri. Kypsennä hetki ja lisää chilijauhe ja kurkuma. Kaada joukkoon paseerattu tomaatti ja keittele ainakin varttitunnin ajan. Lisää vettä jos kastike sakenee liikaa. Lisää lopuksi garam masala ja korianterijauhe.

Kastikkeen kiehuessa tee pyörykät. Hienonna sipulit ja inkivääri. Sekoita kaikki pyöryköiden aineet keskenään ja muotoile taikinasta pienehköjä tiiviitä lihapullia. Paista kovahkolla lämmöllä varovasti ruskeiksi.

Tarjoa esimerkiksi basmati-riisin, intialaisen leivän ja raitan kanssa.




Viinisuositus: Casa Silva Carmenère Reserva

Biisisuositus: Kashmir - Mom in Love, Daddy in Space




4. marraskuuta 2013

Purit ja kikherneraita



Puri resepti on napattu ihanan autenttista intialaista ruokaa tarjoilevasta Garam Masala -blogista. Sieltä on löytynyt myös blogissamme aikaisemmin postattu ja hyväksi todettu Naan leivän ohje. Garam Masala ei pettänyt taaskaan! 

Puri

  • 3 dl täysjyvävehnäjauhoja
  • noin 1 dl kylmää vettä
  • suolaa
  • öljyä

Sekoita jauhojen joukkoon hivenen suolaa. Lisää vettä vähän kerrallaan samalla taikinaa vaivaten. Painele nyrkillä kunnes taikina on kimmoisaa ja sopivan jämäkkää. Voit lisätä hieman öljyä, jotta taikina on helpompi käsitellä. Muotoile taikinasta pötkö ja jaa se kahdeksaan osaan. Pyörittele taikinasta pallot ja litistä ne littanoiksi leipäsiksi. Levitä alustalle hieman öljyä ja kauli taikinasta ohuita, pyöreitä leipiä. Kääntele leipiä välillä ja kauli molemmin puolin.

Kuumenna syvässä pannussa tarpeeksi öljyä leipien uppopaistamista varten. Kokeile öljyn kuumuutta pienellä palasella taikinaa. Kun taikina ruskistuu nopeasti, se on valmista leipien paistoa varten. Paista leipiä noin 10 sekuntia, kunnes ne ovat vaaleanruskeita. Paina paistamisen aikana leipiä varovasti rasvan alle. Nosta valmiit leivät reikäkauhalla talouspaperin tai pyyhkeen päälle kuivumaan. Laita pyyhkeen sisällä ilmatiiviseen rasiaan odottamaan tarjoilua tai tarjoile heti.


Kikherneraita

  • 2 dl maustamatonta jogurttia
  • ½ tölkillistä kypsiä kikherneitä  
  • ½ tl jeeraa
  • ½ tl garam masala mausteseosta
  • tuoretta korianteria hienonnettuna
  • muutama ripaus chilijauhetta    

Muussaa kikherneet haarukalla karkeaksi, suutuntumaa saa jäädä. Jääkaapista löytyi tällä kertaa juoksevampaa jogurttia, joten sitä ei tarvinnut notkistaa. Jos käytät kiinteämpää jogurttia, voit vatkata siihen sekaan hivenen vettä. Sekoita kaikki aineet ja ripottele chilijauhetta pinnalle. Anna maustua kylmässä ennen tarjoilua. 


3. marraskuuta 2013

Makkarafrittata



Viikonlopun aamiainen venähtää usein brunssin puolelle, joten tukevat munaruoat ovat silloin paikallaan. Frittata on italialaistyyppinen versio munakkaasta. Se on paksumpi kuin tavallinen munalätty ja se viimeistellään uunissa. Tämän aamun versiotani ei nyt ihan italialaiseksi voi sanoa, mutta orastavan nälän se ainakin vei mennessään.

Makkarafrittata


  • 2 rkl voita
  • mausteista makkaraa, esim. bratwurstia
  • viiden sentin pala purjoa
  • puolikas sipuli
  • terttukirsikkatomaatteja
  • 5 munaa
  • 40 g parmesaania
  • (tilkka maitoa)
  • persiljaa viimeistelyyn

Laita uuni lämpiämään grillivastuksella. Pilko sipulit, makkarat ja tomaatit. Pistä voi uunin kestävälle paistinpannulle, kuullota sipuleita keskilämmöllä ja lisää makkarat. Kun makkarat ovat saaneet hiukan väriä, lisää tomaatit.

Riko munien rakenne kulhossa ja raasta parmesaani joukkoon. Voit lisätä tilkan maitoa ja ripauksen suolaa halutessasi. Kaada munaseos pannulle ja kypsennä kunnes pohja alkaa hyytyä. Raasta päälle vielä hieman parmesaania. Siirrä pannu uuniin grillivastuksen alle, ja kypsennä kunnes pinta hyytyy. Frittata ei saa missään nimessä olla kuivaa ja pintaa ei ole tarkoitus ruskistaa.

Revi lopuksi päälle tuoretta persiljaa.

31. lokakuuta 2013

Lohisalsa



Tämä helppo lohiohje on mukailtu Paula Ahlsén Söderin kirjasta Lohta arkeen ja juhlaan. Salsan tekemiseen menee aikaa alle vartti. Mainio alkuruoka, jonka voi unohtaa jääkaappiin maustumaan sillä välin, kun valmistaa pääruokaa.  

Salsa graavilohesta

  • 300 g graavilohta
  • 2 kypsää tomaattia
  • 1 avokado
  • 1 punasipuli
  • 1 tuore chili siemenet poistettuna
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 2 limeä
  • 1 ruukku korianteria
  • oliiviöljyä
  • suolaa ja mustapippuria

Pilko kaikki aineet ja mausta hienonnetulla valkosipulilla ja korianterilla. Purista sekaan kahden limen mehut ja lorauta joukkoon pari ruokalusikallista oliiviöljyä. Sekoita ja rouhi mukaan suolat sekä pippurit.   

By the way. Viikonloppuna vietettiin isomman prinsessan synttäreitä. Ikää tulee, mutta leikki jatkukoon!

Biisisuositus: Sigur Ros - Hoppipolla



Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen (Herbert Spencer).

30. lokakuuta 2013

Kokkia viinissä - Coq au Vin



Tämä on yksi ensimmäisistä ruokalajeista joita BluesKissa tarjosi yhteisen tarinamme alkulehdillä. Ja antoikin vakuuttavan näytön sanonnalle tie miehen sydämeen... Se oli sitten menoa. Jostain syystä hyvin harvoin on tähän klassikkoon tullut sen jälkeen koskettua. Nyt syksyn viileydessä alkoivat punaviinin lämpimät henkäykset tuntua sen verran kutsuvilta, että antaa taas seireenien viedä - kokkia viinissä.

Tämä ohje ei ole ihan sieltä yksinkertaisimmasta päästä. Ensin tehdään punaviinistä ja kasviksista liemi, jota keitellään kasaan. Toiseksi ruskistellaan lihat. Kolmanneksi karamellisoidaan sipulit. Neljänneksi liekitetään lihat. Viidenneksi sitten aletaan haudutella ja lopuksi lisätään kasvikset takaisin.

Tietysti kaiken voi tehdä yksinkertaisemminkin. Otetaan ensin pintoja lihoihin ja kasviksiin, lisätään viini ja sitten haudutellaan. Onko monimutkaisempi, työläämpi ja aikaavievämpi tapa parempi - en tiedä, mutta ainakin hyvää tuli ja viiniä kului enemmän. Tällä metodilla kokatessa kannattaa ostaa kolme pulloa punaviiniä. Yksi kukolle, yksi kokille ja yksi ruokailijoille.

Tämän ruokalajin syntyaikoihin oli paljon kukkoja ja sitkeitä kanoja pitkään hauduteltaviksi. Nykyään hetkessä kasvavat korvikkeet eivät varmaankaan toimi pitkään kypsennettäessä samalla tavalla. Kannattaa siis käyttää broilerin luisia koipia ja reisiä. Rintaleikkeet kuivuvat todennäköisesti mauttomiksi, eivätkä anna tarvittavaa makua ja rakennetta liemeen.

Kukkoa viinissä - Coq au Vin

Liemi

  • pullo Pinot Noir- punaviiniä (ja toinen ruokajuomaksi)
  • 2 porkkanaa
  • 1 sellerin varsi
  • 1 sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä kokonaisena
  • 1 laakerinlehti
  • tuoreen timjamin oksia

Kukot ja possut

  • 150 g pekonia
  • voita ja oliiviöljyä
  • broilerin koipia ja reisiä
  • vehnäjauhoja
  • suolaa ja pippuria

Lisävarusteet

  • iso kourallinen salottisipuleja
  • pienehköjä herkkusieniä
  • 1 hienonnettu valkosipuli
  • loraus brandya tai konjakkia
  • (kanalientä)



Kaada pullo viiniä kasariin ja pudota perään ronskisti paloitellut porkkana, varsiselleri, sipuli, laakerinlehti ja kokonaiset valkosipulin kynnet. Lisää muutama timjamin oksa ja keitä kasaan, niin että neste vähenee melkein puoleen. Nostele reikäkauhalla kasvikset sivuun.

Laita voita ja öljyä paistinpannulle ja lisää hienonnettu pekoni. Mausta kanat suolalla ja pippurilla ja pyörittele jauhoissa. Nosta pekonit reikäkauhalla sivuun ja lisää kanat pannuun. Ruskista nekin kunnolla ja nosta pois pekonin joukkoon.

Lisää tarvittaessa voita pannulle ja  keittele kokonaisia salottisipuleita 10 minuuttia, kunnes ne alkavat karamellisoitua. Lisää sienet ja hienonnettu valkosipuli, paistele muutama minuutti ja nostele sivuun.

Nyt alkaa hauskin jakso. Katso, ettei kissoja ja pikkulapsia näy lähistöllä. Kaada pannulle hieman viiniä, sekoittele pohjaa myöten ja lisää kanat ja pekoni. Lisää loraus (muutama ruokalusikallinen) brandya ja nosta pannu pois liesituulettimen alta. Sytytä pitkäkärkisellä sytyttimellä (varo kulmakarvojasi) ja anna liekin palaa loppuun. Kaada kanat ja pannun sisältö kasariin viinin joukkoon. Heitä perään lisää timjamia ja keittele miedolla lämmöllä kannen alla jotakuinkin tunti.

Lisää kasvikset ja keittele ilman kantta taas 20 minuuttia. Jos nestettä on liian vähän, lisää kuumaa kanalientä. Tarkista mausteet ja tarjoile riisin tai perunoiden kanssa.

Viinisuositus: Les Carabènes Pinot Noir - Ranska

Biisisuositus: Dave "Isokynä" Lindholm - Rock-kukko