24. elokuuta 2013

Kantarellibruschetta



Kantarellibruschetat

  • ciabattaa tai maalaishiivaleipää
  • kantarelleja
  • pekonia
  • 1 sipuli
  • oliiviöljyä
  • ruokakermaa
  • muutama valkosipulin kynsi
  • suolaa ja pippuria
  • uunissa paahdettuja tomaatteja (ohje täältä)
  • parmesaania lastuina
  • persiljaa

Käsittele ensin kantarellit. Laita pilkotutut sienet kuumalle pannulle ilman rasvaa. Paahda niitä kunnes neste irtoaa ja haihtuu. Lisää pilkottu pekoni pannulle sienten joukkoon. Kun pekonin rasva irtoaa, lisää hienonnettu sipuli. Tarvittaessa voit lisätä pannulle oliiviöljyä. Lorauta joukkoon ruokakermaa ja anna hautua hetki. Mausta suolalla ja pippurilla.

Paahda leipäviipaleet uunissa 250 asteessa grillivastuksen alla. Sivele paahdettuja leipiä puolikkaalla valkosipulinkynnellä ja pirskottele päälle oliiviöljyä. Laita leipien päälle sieniseosta. Asettele jokaisen leivän päälle uunissa paahdettu tomaatti. Vuole parmesaanista lastu kullekin leivälle ja koristele persiljalla.      

14. elokuuta 2013

Lihapullat napolilaisittain by Sikke Sumari

En ole liiemmin pitänyt rusinoista ruoassa. Paljaaltaan niitä voi popsia, mutta esimerkiksi pullasta tai simasta olen aina jättänyt ne pois. Koin hienoisen alkuherätyksen rusinoiden käyttöön ruoanlaitossa kuusi vuotta sitten, kun kävimme Pöllön kanssa Sisiliassa. Saaren ruokakulttuuriin ovat aikanaan lyöneet leimansa monet valloittajakansat. Heistä nimenomaan arabit ovat syypää siihen, että minäkin alan olla nyt sinut rusinoiden kanssa. Viimeistään Siken lihapullat napolilaisittain saivat minut hyväksymään asian. Ruokakomerosta löytyviä rusinoita on nyt alettu sujauttamaan muuallekin kuin vain perijättären eväsrasiaan.



Etelä-Italian keittiöstä puhuttaessa törmää väistämättä termiin cucina povera. Termillä tarkoitetaan alunperin köyhemmmän väestön ruoanlaittotapaa, eli hyödynnetään kaikki syötäväksi kelpaava; käytetään paljon maan antimia ja eläimistä hyödynnetään kaikki ruhonosat. Tänä päivänä käsite on tuttu kaikissa yhteiskuntaluokissa, jopa Michelin-tason ravintolat hyödyntävät cucina poveran käsitettä. Ruoka pitää valmistaa helposti saatavilla olevista aineista, sen tulee olla yksinkertaista - laadusta kuitenkaan tinkimättä.

Kun päättää jonakin päivänä, että tänään en lähdekään kauppaan, vaan teen ruokaa niistä aineista, mitä löytyy, ollaan mielestäni aika lähellä tämän päivän cucina poveraa. Tämmöisissä tapauksissa meillä tehdään usein - ah, aina niin ihana spaghetti aglio olio e peperoncino. Aineksia kun sattuu aina kaapista löytymään.

Nyt päästään sitten itse asiaan, eli napolilaisittain valmistettuihin lihapulliin. Tarjoa lihapullat al denteksi keitetyn pastan kanssa.

Lihapullat napolilaisittain

  • 2 siivua valkoista leipää (poista kuori)
  • tilkka vettä
  • 600 g jauhelihaa
  • nippu sileälehtistä persiljaa hienonnettuna
  • 2 kananmunaa
  • 120 g raastettua parmesaania
  • 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
  • suolaa ja mustapippuria
  • 50 g rusinoita
  • 50 g pinjansiemeniä
  • vehnäjauhoja 

Kastike:

  • oliiviöljyä
  • 1 pilkottu sipuli
  • pari purkillista hyviä purkkitomaatteja (esim. Mutti) 
  • 50 g tomaattisosetta
  • suolaa ja mustapippuria

Paistamiseen oliiviöljyä.

Anna leivän pehmetä tilkkasessa vettä. Sekoita liha, leipä persilja, munat, parmesaani, valkosipuli, suola ja pippuri käsin vaivaten. Lisää rusinat ja pinjansiemenet taikinaan ja anna levähtää hetki. Pyörittele taikinasta lihapullia ja ripottele pinnalle kevyesti vehnäjauhoja (lihapullien puuterointi oli hyvä vinkki, pullista tuli tosiaan mehevämpiä). Paista pullat reilussa öljyssä kunnes niissä on kauttaaltaan kaunis väri.

Kastiketta varten kuullota sipuli pehmeäksi öljyssä. Lisää purkkitomaatit ja tomaattisose pannulle. Mausta suolalla ja pippurilla. Siken ohjeessa on, että kastiketta keitetään parikymmentä minuuttia ja lisätään pullat kiehumaan tämän jälkeen vielä 10 minuutiksi. Meillä kastike porisi tunnin ja lihapullat siinä vartin verran loppuvaiheessa. Jäi sellainen tuntuma, että lihapullat olisivat saaneet hautua soossissa vielä pitempäänkin. Mutta kaiken kaikkiaan loistava ohje, ja kuten sanottu; rusinakammo on viimeistään poistettu.

Viinisuositus: Salice Salentino Nero Riserva, Italia

Biisisuositus: Balls - Chain Of Fools

4. elokuuta 2013

Friteeratut kesäkurpitsankukat

Aikaisemmin kirjoitinkin täällä, että kesäkurpitsaa pukkaa nyt tulemaan niin, että osa kasveista ehtii kasvamaan hevosenkokoiseksi, eikä niitä enää silloin voi käyttää ihmisravinnoksi. Muutamana vuotena olemmekin suosiolla "uhranneet" muutaman kesäkurpitsankukan ja friteeranneet ne. Uhraus on kyllä kannattanut, niin mainio herkku on kyseessä. Seuraavaksi aion kokeilla täyttää kukkia. Siitä tulee jännittävää...


Friteeratut kesäkurpitsankukat (Fiori di Zucca Fritti)

  • neljä kesäkurpitsan kukkaa
  • 1 dl jauhoja
  • 2/3 dl täysmaitoa
  • pieni muna
  • suolaa, pippuria
  • kasvisöljyä friteeraukseen

Sekoita jauhot, maito, muna ja suola löysähköksi taikinaksi. Anna taikinan levätä hetki. Kuumenna öljy kattilassa. Varo ylikuumentamasta öljyä. Mikäli öljystä alkaa muodostua savua, se on liian kuumaa. 

Dippaa kesäkurpitsankukat varovasti frittitaikinaan ja paista ne upporasvassa kauniin kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Mausta suolalla ja pippurilla ja tarjoile heti.


2. elokuuta 2013

Keltainen herkku nousee!


Kuivan heinäkuun jälkeen tilanne sienimetsässä näytti jo huolestuttavalta, mutta tänään saimme huomata, miten jo muutama sadepäivä saa ihmeitä aikaan. Metsä oli pullollaan juuri nousseita, kauniin keltaisia kantarelleja. Juuri postilaatikosta pudonnut Pirkka esitteli sopivasti seuraavan reseptin, ja sitäpä päätimme sitten kokeilla. Tuttu pastaklassikko saa tässä ohjeessa uuden syksyisen vivahteen, ja täytyy myöntää, että hyvää oli!


Kantarellicarbonara

  • tuoreita kantarelleja
  • 1 pkt pekonia
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 dl kermaa
  • 2 keltuaista
  • 1 ½ dl parmesaaniraastetta 
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 1 dl persiljaa hienonnettuna
  • spagettia

Haihduta ensin kantarelleista neste pois paistamalla niitä pannulla ilman rasvaa. Laita sienet vähäksi aikaa sivuun. Tässä vaiheessa voit laittaa pastan kiehumaan. Ruskista suikaloitu pekoni ja lisää joukkoon hienonnetut valkosipulinkynnet. Lisää paistetut sienet pannulle. Sekoita kulhossa kerma, keltuaiset, parmesaani ja mausteet. 

Valuta pasta ja sekoita se pannulla sieni-pekoniseokseen. Kaada kerma-munaseos joukkoon ja sekoita käännellen. Tarjoa parmesaanin kanssa.

Biisisuositus: Coldplay - Yellow