26. elokuuta 2014

Kale rokkaa



Anoppini on kasvattanut lehtikaalia jo pitkään, paljon ennen kuin siitä tuli niin supertrendikäs. Pikkuhiljaa minunkin uteliaisuuteni heräsi tätä luonnon terveyspommia kohtaan. Aluksi sitä tuli sujauteltua kainommin ruokien joukkoon, lähinnä wokkeihin ja pastoihin. Nyt lehtikaalin ei tarvitse tyytyä enää sivuosaan, vaan se saa loistaa tähtenä! 

Lehtikaali on lisäksi kiitollinen kasvatettava. Siellä se kasvimaalla porskuttaa, vaikka on joutunut melko lailla olemaan oman onnensa nojassa. Se myös kestää hyvin kylmenevää syksyä, joten luvassa on vielä pitkä kausi tämän herkun seurassa.  


Sriracha lehtikaalisipsit


  • lehtikaalia
  • 1 rkl sormisuolaa
  • ½ dl oliiiviöljyä
  • 1 - 2 rkl sitruunamehua
  • ½ rkl Sriracha-kastiketta


Leikkaa saksilla lehtikaalista keskiruoti pois. Revi lehdet pienemmiksi. Huuhtele ja kuivaa hyvin. Asettele ne leivinpaperin päälle yhteen kerrokseen. Sekoita kulhossa oliiviöljy, sitruunamehu ja Sriracha-kastike. Pyörittele lehdet öljyseoksella ja ripottele päälle sormisuolaa. 

Laita uunipelti 175 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Kääntele sipsejä kertaalleen. Tarkkaile sipsien kypsymistä; ne saavat ruskistua reunoilta, mutta varo, että ne eivät pala.

Olivatpa muuten hyviä!



Biisisuositus: J.J. cale & Eric Clapton - After Midnight & Call Me The Breeze

18. elokuuta 2014

Onni on ystävä, jolla on kirsikkapuu



Onni olisi omistaa oma kirsikkapuu, mutta vielä suurempi onni on omistaa sellainen ystävä, jonka kirsikkapuut tuottavat satoa yli omien tarpeiden. Pitihän se kutsua itsensä taas kylään sattumoisin parhaimpaan kirsikoiden satoaikaan. Tähtäimessäni olivat ylälatvojen mehukkaan näköiset yksilöt, joten eikun rakennustelineen päälle keikkumaan, eikä aikaakaan, kun sain kahmittua syliini kirsikkapiiraan aineet. 

Postauksen alkuun piti tietysti jäädä ihmettelemään, että onkos se kirsikka muuten marja vai hedelmä. Asiaa googlettaessa huomasin onnekseni, että en ollut ainoa tyhmä. Enkä ole varma, tulinko sittenkään viisaammaksi. Netin ihmeellisessä maailmassa kun kerrottiin, että kirsikka on kivihedelmä eli luumarja. Eli ota tästä nyt selvää! Marja tai hedelmä - sama se. Hyvää on kuitenkin! Seuraava ohje on kirjasta Kokataan yhdessä italialaista.


Murea kirsikkapiiras 

 (Crostata di ciliegie)


  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl mantelirouhetta
  • hieman suolaa
  • 3/4 dl sokeria
  • 125 g voita
  • 1 kanamuna + 1 keltuainen
  • 800 g kirsikoita
  • reilu desi sokeria
  • hieman jauhettua mausteneilikkaa
  • 1 luomusitruunan kuori raastettuna
  • munankeltuainen + 1 rkl maitoa voiteluun


Mittaa jauhot, mantelirouhe, suola ja sokeri kulhoon. Nypi voi jauhoihin. Sekoita myös kananmuna ja keltuainen hyvin joukkoon. Kun massa pysyy hyvin kasassa kulhossa, jatka vaivaamista työpöydällä. Pyöritä taikina palloksi, peitä voipaperilla ja siirrä tunniksi jääkaappiin.

Sitten seuraakin työläin vaihe, nimittäin kivien poisto kirsikoista. Tähän hommaan olisi saatavilla myös tarkoitukseen suunniteltuja kiven poistajapihtejä. Mutta kun en kuitenkaan käy siellä rakennustelineen päällä keikkumassa kuin harvakseltaan, niin ei ole tullut hankittua moista apuvälinettä. Hyvin sujui poisto ihan terävän veitsen avullakin. Veitsi puoleen väliin kirsikkaa ja kaivetaan kivi ulos. Ehkä noista pihdeistä olisi se hyöty, että operaation jälkeen keittiössä olisi vähemmän siivottavaa. Rapatessa tuppaa nimittäin roiskumaan!

Sitten valmistetaan kirsikkakompotti. Keitä kirsikoita sokerin ja mausteneilikan kanssa ilman kantta hiljaisella lämmöllä noin vartin ajan. Seoksesta pitäisi saada haihdutettua liika neste pois. Lisää hyvin pestyn sitruunan raastettu kuori seokseen. 

Jaa taikina kolmeen osaan. Yhdistä kaksi palleroista. Kauli niistä kahden kelmun välissä hieman piirasvuokaa (26-28 senttiä) suurempi pyöreä levy. Nosta taikina kelmun avulla vuokaan. Painele taikina vuoan reunoille ja pohjalle. Pistele haarukalla.

Kauli lopputaikinasta jauhotetulla alustalla suikaleita ristikkoa varten. Levitä kirsikkaseos piiraspohjalle. Asettele suikaleet ristikoksi piiraan päälle. Voitele taikinasuikaleet muna-maitoseoksella. Paista crostataa 180 asteessa uunin keskitasolla noin 45 minuuttia. Makeanhapan ja kivan rapsakka piiras maistuu pehmeän jätskin tai vaniljakastikkeen kera.

Biisisuositus: Brainstorm - My Star

16. elokuuta 2014

Kurpitsa-kantarellirisotto



Onneksi kantarellien satokausi on pitkä. On aikaa kokeilla monenlaisia viritelmiä, ennen kuin tähän oranssiin herkkuun tympääntyy taas vuodeksi. Tuoreena kantarellit ovat kuitenkin parhaimmillaan, vaikka kuivattunakin tulee niitä talven mittaan käytettyä.

Tämä risottokokeilu onnistui just eikä melkein. Jos en olisi niin vaatimaton, sanoisin että ruoka oli taivaallista. Nyt voi muutenkin alkaa taas tuijottaa illalla taivaalle kun pitkät lämpimät pimenevät illat ovat palanneet. Ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalle kun punaviinipullo on vielä puolillaan. Voiko sitä suurempaa spektaakkelia kuvitella.


Kurpitsa-kantarellirisotto


  • iso loraus oliiviöljyä
  • 300 g risottoriisiä (siis oikeaa risottoriisiä)
  • 1 sipuli
  • 2 valkosipulin kynttä
  • 1½ dl kuivaa valkoviiniä
  • 1½ litraa kanalientä
  • 2 rkl voita
  • 3 dl kantarelleja
  • 300 g myskikurpitsaa 1 cm kuutioina
  • 2 dl raastettua parmesaania
  • 2 rkl voita

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Harjaa sienet puhtaaksi ja pilko pienemmiksi. Kuori ja kuutioi myskikurpitsa. Kuumenna kanaliemi kiehuvaksi erillisessä kattilassa ja pidä se kuumana. Laita paistinpannu kuumalle levylle ja heitä pannuun sienet. Paistele sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä irtoaa liiallinen neste. Lisää voi. Freesaa sieniä voissa ja kaada sivuun odottamaan. Lisää pannulle kurpitsakuutiot ja tarvittaessa voita. Paista kuutioita miedolla lämmöllä, kunnes ne ovat lähes pehmeitä. Siirrä kurpitsakuutiotkin sivuun.

Kuumenna pannulla öljy ja heitä sipuli sekaan. Kypsyttele sipulia keskilämmöllä pari minuuttia ja lisää riisit ja valkosipuli. Nosta lämpöä. Pyörittele riisiä pannulla kunnes se imee öljyä ja muuttuu läpikuultavammaksi, mutta varo polttamasta sitä. Kaada valkoviini joukkoon ja anna hapon imeytyä riisiin ja nesteen haihtua pilviksi taivaalle.

Lisää ensimmäinen kauhallinen kanalientä ja säädä lämpöä niin, että risotto kiehuu vienosti. Sekoita jatkuvasti ja kun neste on lähes imeytynyt riisiin, lisää seuraava kauhallinen. Näin jatkat kärsivällisesti kunnes risotosta tulee kermamaista ja riisin kypsyys on al dente, eli pinta on pehmeä, mutta sisus hieman napakka. Hommaan menee normaalisti 15 - 25 minuuttia. Kun riisin kypsymiseen on aikaa arviolta 5 minuuttia, lisää joukkoon kurpitsakuutiot. Parin minuutin kuluttua lisää myös kantarellit. Kun alat olla kypsä, siirrä pannu liedeltä ja sekoita joukkoon raastettu parmesaani ja sen jälkeen vatkaa joukkoon voi.

Jos osasit, ruoasta tuli todella hyvää.

Biisisuositus: Coldplay - A Sky Full Of Stars

14. elokuuta 2014

On kesän maku jäänyt huuliin



Jauhosavikan ja pihatähtimön seasta noukitut potaatit ovat tuoneet iloa jo pitkään vaatimattomaan kesäruokailuumme. Vasta pellosta nostetut potut, kesäsipuli-voikastike ja tilli ovat lähiruokaa herkullisimmillaan. Ja kun tämä kombo alkaa pursuta jo korvista ulos, voi pyöräyttää vaikka perunasalaatin. Jogurttipohjaiset perunasalaatit kärsivät usein valjuudesta ja mauttomuudesta, mutta tähän ladataan makua marinoimalla keitettyjä perunoita ennen kastikkeen sekoittamista. Tässä perunasalaatissa maistuu myös oman kasvimaan lisä.

Salaatti oman maan perunoista


  • kuokallinen uusia perunoita 
  • 1 tl Dijon-sinappia
  • 1 rkl balsamicoa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • suolaa, mustapippuria
  • 125 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1,5 dl turkkilaista jogurttia
  • 2 lehtisellerin vartta
  • 2 kesäsipulin vartta
  • tuoretta persiljaa

Keitä perunat napakan kypsiksi ja valuta ne. Sekoita marinadia varten sinappi, balsamico ja öljy. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Laita sopiviksi suupaloiksi pilkotut, vielä kuumat, perunat marinadiin. Pyöräyttele potut kauttaaltaan varovasti seoksessa ja anna maustua puolisen tuntia.

Sekoita tuorejuusto ja jogurtti hyvin keskenään. Lisää pilkotut sellerin- ja sipulinvarret sekä hienonnettu persilja joukkoon. Kippaa perunat kastikkeeseen. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita jääkaappiin tekeytymään ennen tarjoilemista. 

Viinisuositus: Casal Garcia (Vinho Verde) - Portugali

Biisisuositus: Pepe Willberg - Kesän maku (1976)

12. elokuuta 2014

Valkoista pizzaa ja vihreää lehtikultaa



Maasta se pienikin ponnistaa! Ja ponnistelemaan ovat pienet taimet toden totta joutuneetkin tänä kesänä. Lomamme sattui siihen aikaan, kun lämpötila keikkui viiden asteen tietämillä, eikä kasvimaalla tapahtunut silloin mitään. Paitsi että ensimmäiset kesäkurpitsan taimet paleltuivat. Nyt kesäpaikan ryytimaalla ennättää käydä niin harvoin, että rikkaruohot ehtivät valtaamaan areenan ja on suorastaan ihme, että sieltä joukosta jotakin löytää. Mutta se, mikä tästä ihmeellisestä kesästä ja kasvimaan hoitamattomuudesta on selvinnyt, on sitäkin herkullisempaa. 


Pizza bianca kesäkurpitsasta ja lehtikaalista

Pizzapohja

  • 1,5 dl reilusti kädenlämpöistä vettä
  • 1 tl suolaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • ½ pussia kuivahiivaa
  • noin 3 dl durumvehnäjauhoja


Mausta vesi suolalla ja oliiviöljyllä. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää veden joukkoon. Lisää loput jauhot ja alusta vähintään 10 minuuttia. Kun taikina on kimmoisaa, jätä se kohoamaan lämpimään paikkaan. Saa mieluusti kohota parikin tuntia. Kauli taikina kahdeksi ohueksi pyöreäksi pizzaksi tai yhdeksi isoksi levyksi. 

Täyte
  • 150 g ranskankermaa
  • yksi pienehkö kesäkurpitsa
  • reilusti lehtikaalia
  • paahdettuja pinjansiemeniä
  • 1 rkl hunajaa
  • oliiviöljyä
  • loraus sitruunan mehua
  • suolaa ja mustapippuria myllystä
  • reilusti parmesaaniraastetta


Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja paista lehtikaali oliiviöljyssä rapeaksi. Jätä molemmat sivuun odottelemaan. Levitä ranskankerma pizzapohjalle. Vuole kesäkurpitsasta ohuita siivuja juustohöylällä ja asettele pohjan päälle. Valele kesäkurpitsojen päälle oliiviöljyä ja hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele pinnalle juustoraaste. Esilämmitä pelti uunissa ja paista pizza 220 asteessa 10 - 12 minuuttia.

Lorauta sitruunan mehua paistetun lehtikaalin joukkoon. Viimeistele pizza lehtikaalilla ja pinjansiemenillä. Tunnet kuinka klorofyllit valtaavat elimistösi ja  kehosi kiittää! 


Pizza bianca kantarelleista


Täyte
  • 150 g turkkilaista jogurttia
  • kantarelleja
  • 2 kesäsipulia
  • oliiviöljyä
  • suolaa, mustapippuria
  • reilusti parmesaaniraastetta


Paista puhdistetut ja pilkotut sienet oliiviöljyssä. Lisää kesäsipuli joukkoon ja jatka paistamista vielä hetki. Levitä jogurtti pizzapohjalle. Kumoa sienet pizzalle ja ripottele juustoraaste päälle. Paista pizza esikuumennetulla uunipellillä 220 asteessa 10 - 12 minuuttia. 

Kantarellit eivät sentään kasva kasvimaallamme, mutta voisi melkein sanoa, että meillä on oma kantarellipläntti lähimetsässä. Ihanat keltaiset metsän hedelmät tulevat nimittäin joka vuosi tismalleen samalle paikalle eivätkä pettäneet nytkään. Uskollisia kavereita ovat. 



Biisisuositus: Olavi uusivirta ja Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

4. elokuuta 2014

Kesäkeitto kookosmaidosta



En muista, kuuluiko kesäkeitto lapsuuteni kesien inhokkeihin vai suosikkeihin. Uskoisin, että sen kanssa on käynyt kuten monien muidenkin retroreseptien. Muistin mustien aukkojen lisääntyessä ennen niin kammottavilta maistuneet arkiruoat ovat muuttuneet himotuiksi herkuiksi. Joka tapauksessa kun se sama lapsuuden mummolan perunapelto tuotti tämän kesän hedelmänsä, tuli ensimmäisenä mieleen tämä kaikkien tuntema maitoon tehty kasviskeitto.

Ideahan on hyvä. Suoraan pellosta nostetut, hieman vielä alimittaiset perunat, porkkanat, herneet ja kukkakaalit kattilaan kiehumaan. Ja maitoa ja voita perään. Niin tuoretta ja lähiruokaa kuin vain voi olla. Vielä kun oman lehmän saisi. 

No, kun omaa lehmää ei ole, eikä lypsäminenkään varmasti sujuisi, oli tässä sitten se tuunauksen paikka. Laktoosin sietokykynsä jonnekin kadottaneen blueskissan suolistoakin ajatellen vaihdoin maidon kermaiseen kookosmaitoon. Ei paha. Muistikuvan mukaan lapsuuden kesäkeiton liemi oli lievästi makea (Mummoni taisi siihenkin hieman sokeria laittaa). Makeuden ajattelin kuitenkin saada aikaan fenkolilla. Kun tämän kesän fenkolin kasvatuskokeilu ei toistaiseksi tuottanut kuin tupsut, piti tässäkin turvautua tuontitavaraan.

Lopputulokseen olin hyvin tyytyväinen, kunnes muuten ihan hyvin syövä viisivuotiaamme alkoi nyrpistellä keittolautasen äärellä. Lusikkaan ei ajautunut kuin muutama perunan lohko ja sitkeän suostuttelun jälkeen pari porkkanan palaa.

Ympyrä on sulkeutunut.


Kesäkeitto kookosmaidosta


  • 1 L vettä
  • 15 pientä juuri pellosta nostettua perunaa
  • 6-8 pienehköä kesäporkkanaa
  • puolikas fenkoli
  • 1 kukkakaali
  • tuoreita herneitä palkoineen
  • 2 kevätsipulia varsineen
  • 4 dl kermaista kookosmaitoa
  • 2 rkl voita
  • tuoretta tilliä
  • ½ tl juuri jauhettua valkopippuria
  • suolaa reippaasti maun mukaan


Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi. Lisää hieman suolaa, puolitetut perunat, lohkotut porkkanat, ohueksi suikaloitu fenkoli ja silputtu sipulin valkoinen osa. Keitä noin viisi minuuttia. 

Pilko joukkoon kukkakaali. Muutaman minuutin kuluttua riivi joukkoon herneet ja kymmenkunta palkoa. Keittele taas jokunen minuutti ja lisää kookoskerma. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää pilkotut sipulin varret, voi ja jauhettu valkopippuri. Mausta huolellisesti suolalla ja leikkaa reilusti tilliä sekaan. Varusta kauhalla ja nosta pöytään. Maistuu myös seuraavana päivänä.

Jotkut asiat ne olivat ennen kuitenkin todistettavasti hyviä. Go Janis!

Biisisuositus: Janis Joplin - Summertime