Kauhistuttavan ihanaa halloweenia!

Pidimme työporukan kanssa hulvattomat kurpitsan koverrus kekkerit. Kovertaminen oli yllättävän rankkaa, mutta porukassa erittäin hauskaa puuhaa! Harvemmin sitä tulee hilattua töihin puukkoa, porakonetta, paksuja neuloja, kuviosahanteriä ym. kurpitsan kovertamisessa tarvittavia työvälineitä. Lopputulosta oli myös metka ihailla; jokaisesta kurpitsasta tuli niin omannäköisensä. Oman halloween kurpitsan teossa on myös se hauska puoli, että siitä voi hyödyntää myös koverretun sisuksen ja siemenet. Minä ainakin olen ihan hulluna kurpitsasosekeittoon! Näin viileällä syysilmalla keittoon lisätyt mausteet tuovat mukavasti lämpöä kurpitsalyhdyn lisäksi.        

Mausteinen kurpitsakeitto

(2-3 gummitukselle)

• voita
• 1 keskikokoisen kurpitsan sisus
• 1 sipuli
• 3 cm pätkä tuoretta inkivääriä hienonnettuna
• 2-3 dl kanalientä
• ½ rkl muscovado sokeria
• tilkka sitruunamehua
• chilijauhetta
• kanelia
• raastettua muskottipähkinää
• valkosipulijauhetta
• suolaa
• 1 dl kolmen juuston kermaa

Koverra kurpitsan sisus lusikalla. Poista rihmasto ja siemenet. Paista kurpitsahakkelusta, hienonnettua sipulia ja inkivääriä paistinpannulla voissa kunnes kurpitsa on pehmennyt. Siirrä kattilaan,  lisää kanaliemi ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää mausteita maun mukaan ja anna kiehua tovi. Viimeistele kermalla. Tarkista suola.

Paahdetut kurpitsan siemenet

• 1 keskikokoisen kurpitsan siemenet
• 1 rkl kasviöljyä
• ½ tl suolaa
• savupaprikaa
• jeeraa

Pese kurpitsan siemenet ja anna kuivua pyyhkeen päällä. Sekoita mausteet öljyyn ja pyörittele siemenet öljyssä. Levitä uunipellille ja paahda 200 asteessa noin 12 minuuttia. 

Biisisuositus: Chisu - Ihana

Te quiero - kierot savolaiset

Meksikolainen keittiö, joka on kuitenkin  yksi maailman suurimmista ruokakulttuureista, on minulle tuttu valitettavasti vain kliseisten tacojen, tortillojen ja enchiladojen kautta. Jostakin syystä tutkimusmatka syvempään meksikolaiseen makumaailmaan on vain jäänyt tekemättä. Tästä pintaraapaisusta oli yritettävä päästä enemmän ytimeen, ja niin päädyimme tekemään oppimatkan Kuopiosta löytyvään meksikolaiseen ravintola Panzaan, jonka takaa löytyykin joukko todellisia ammattilaisia.

Tällä meksikolaisen ruoan kokemuksella (ja kierona savolaisena) en pysty arvostelemaan ravintolaa syvemmin, joten totean vain lyhyesti, että Panzan drinksut ja ruoat noudattivat kaikki samaa linjaa ja maut vahvistivat mielikuvaani meksikolaisesta ruoasta: se on rentoa, vahvan makuista, hapokasta ja värikästä ruokaa.

Ja siitähän se ajatus sitten lähti vähän kokeilla Meksikon makuja myös kotona...

Linssejä pekonin kera

• 100 g kuivattuja vihreitä linssejä
• 200 g pekonia
• 4 tomaattia
• ½ sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl kasviöljyä
• 1 tl suolaa
• nippu korianteria

Kiehauta linssit kahdessa litrassa vettä ja hauduta miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja kuutioi tomaatit. Hienonna sipulit ja korianteri. 

Kuumenna öljy kattilassa ja paista pekonia kovalla lämmöllä kunnes se on ruskistunutta ja rapeaa. Vähennä lämpöä ja lisää sipuli sekä valkosipuli. Hämmennä hetki, lisää kuutioitu tomaatti ja paista muutama minuutti. Lisää linssit, linssien keitinvesi ja suola. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta kymmenen minuuttia. Lisää korianteri ja anna makujen tasaantua minuutin verran. Koristele korianterilla. 

Tarjosimme linssi-pekonipaistosta kana-quesadillojen kanssa, lisukkeena komppasivat mainiosti guacamole ja meksikolainen salsa, pico de gallo.

Ohje on kirjasta; Aitoa Meksikon ruokaa (Felipe Fuentes Cruz, Ben Fordham).

Biisisuositus: Ismo Alanko - Kieli jolla vaikenen

Viinahävikistä herkuksi: portviini-paahtovanukas

Meillä on näköjään viinahävikistä herkuksi -viikot! Kun aikaisemmassa postauksessa käytettiin marsalaviinin jämiä taivaalliseen kanakastikkeeseen, niin nyt yritettiin hävittää portviinin jämiä. Hävikki oli tosin aika pieni, kun tähän Maku-lehdestä löytämääni reseptiin upposi viiniä vain kaksi ruokalusikallista.

Kaapista löytyy vielä jumalattoman isot pullot sekä punaista että valkoista portviiniä, joita on molempia vajunut vain muutama sentti. Luin, että portviini säilyy huonosti avattuna, joten täytynee keksiä pian uusia käyttökohteita ennen kuin tämä jalo juoma siirtyy oikeasti viinien taivaaseen. Tai sitten täytyy vain nauttia lasillinen portviiniä syysiltojen iloksi. Ei sekään ole hullumpi vaihtoehto.   

Portviini-pahtovanukas

• 2 dl kuohukermaa
• 2 dl täysmaitoa
• 2 - 3 sitruunankuoriviipaletta
• 2 munaa
• 2 keltuaista
• 1 ½ dl sokeria
• 2 rkl portviiniä

Sokerililemi

• 1 dl sokeria
• 2 rkl vettä

Ota valmiiksi esille 6 uuninkestävää annosvuokaa. Keitä sokeriliemen aineksia kattilassa, kunnes seos on kauniin kullanruskeaa. Jaa seos vuokiin ja kääntele niitä niin, että sokeriseos peittää koko pohjan. Tässä on toimittava sukkelasti, koska sokeriliemi jämähtää alta aikayksikön.

Laita kerma, maito ja sitruunankuoret kattilaan ja kiehauta. Nosta kattila sivuun ja anna maustua puolisen tuntia. Nouki sitruunankuoret pois ja kiehauta seos uudelleen. 

Sekoita munat, keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kaada kuuma kerma-maitoseos joukkoon ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Mausta portviinillä. Jaa seos vuokiin.

Nosta annosvuoat isoon uunivuokaan. Kaada kuumaa vettä uunivuokaan niin, että se ulottuu annosvuokien puoleen väliin. Kypsennä vesihauteessa 175 asteessa noin 40 minuuttia. 

Jäähdytä ja kumoa tarjolle.  

Mitähän herkkua keksisi Viikate Tervaskanto -pullon jämistä?

Biisisuositus: Eppu normaali - Baarikärpänen

Kanaa Marsala-mascarpone-sinappikastikeeessa

Jääkaapin alimmalle hyllylle on kertynyt, ihme kyllä, useita alkoholipitoisia juomia sisältäviä pulloja. Ne eivät ole jääneet silmittömän bilettämisen jäljiltä, vaan niitä on käytetty erilaisten reseptien raaka-aineina. Yleensä reseptiin lorautetaan näitä jaloja juomia vain sormustimellinen ja niin loput 730 millilitraa joudutaan säilömään viileäkaapin perälle. Sinne ne jäävät odottamaan orpona seuraavaa käyttökertaa, eli käytännössä unohtuvat kunnes niiden parasta ennen päivämäärä on aikaa sitten mennyt.

Jos jääkaapista löytyy marsalaviinipullo, saa sen sisältöä hävitettyä tähän kastikkeeseen jopa puolentoista desin verran. Ja itseasiassa tätä ruokaa varten kannattaa se pullo ostaa ihan varta vasten. Marsalan, dijon-sinapin ja mascarponen liitto on taivaallinen. Soossin voi tarjota vaikkapa fettucine-pastan kera, mutta kun minä en niin kauhiasti pidä kermaisista kastikkeista pastani joukossa, nautin tämän herkun uunissa paahdettujen rosmariiniperunoiden kanssa.

Lopun pullon voi käyttää vaikka naudanliharullien, zabaglionen, tai marsalaporkkanoiden tekemiseen. Tai voihan joku käyttää näitä ihan sellaisenaan juomallakin.

Kanaa Marsala-mascarpone-sinappikastikkeessa

• 600 g broilerin luuttomia reisileikkeitä
• suolaa ja mustapippuria
• 2 rkl oliiviöljyä
• 2 rkl voita
• iso sipuli
• 200 g siitakesieniä
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 ½ dl Marsala-viiniä
• 200g Mascarponea
• 2 rkl dijon-sinappia
• 2 rkl silolehtipersiljaa

Silppua sipuli, paloittele sienet ja hienonna valkosipuli.

Suolaa ja pippuroi kanaleikkeet. Lämmitä pannulla öljy ja ruskista siinä leikkeitä molemmin puolin yhteensä noin viiden minuutin ajan, kunnes broileri on lähes kypsää. Siirrä sivuun.

Sulata pannulla voi ja kuullota siinä sipulisilppua parin minuutin ajan. Lisää valkosipuli ja sienet ja kypsentele niitä miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia. 

Lisää lämpöä ja kaada joukkoon Marsala ja keitä kastiketta kokoon muutama minuutti. Sekoita joukkoon Mascarpone ja sinappi. 

Leikkaa kanaleikkeet sentin paksuisiksi viipaleiksi ja siirrä kastikkeeseen. Keitä vielä hetki, kunnes kana on kypsää. Silppua joukkoon persilja, tarkista suola ja tarjoa pastan tai uuniperunoiden kastikkeena.