28. helmikuuta 2014

Sherryllä terästetty sienikeitto



Sienikuivuri on ihana vempain. Sen ansiosta saa nauttia herkullisista sienikeitoista ympäri vuoden. Kuivurin hankkimisen jälkeen meillä on mennyt pakastimeen enää ryöpätyt korvasienet, koska en ole uskaltanut laittaa niitä kuivuriin myrkkyhöyryjen pelossa. Ensi kesänä aion kokeilla kuivata vempaimella myös ainakin mansikoita ja omenoita. Mutta asiaan! Tämä sienikeitto on taivaallista; sherry antaa siihen hienostuneen maun ja pancetta sekä pinjansiemenet ihanan tekstuurin. Reseptin bongasin Etiketistä 1/2014.     

Sherryllä terästetty sienikeitto


  • 2 dl kuivattuja sieniä (esim. tatteja, suppilovahveroita, mustia torvisieniä)
  • 1 salottisipuli
  • 2 rkl voita
  • noin 8 dl kasvislientä
  • 2 dl kuohukermaa
  • maissitärkkelystä
  • 1 dl raastettua parmesaania
  • 1 rkl kuivaa sherryä
  • ½ tl valkopippuria
  • suolaa
  • 8 viipaletta pancettaa (pekoni käy myös)
  • 2 rkl paahdettuja pinjansiemeniä
  • parmesaanilastuja

Liota sieniä kylmässä vedessä pari tuntia. Hienonna sipuli ja kuullota sitä voissa hetki. Lisää pannulle sienet, joista on puristettu vesi pois. Paista jonkin aikaa käännellen. Lisää kasvisliemi ja anna kiehua hiljalleen 10 minuuttia.

Soseuta keitto sauvasekoittimella, mutta jätä hieman sattumia joukkoon. Kaada keittoon seuraavaksi kerma ja maissitärkkelys pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää parmesaani ja anna sen sulaa keittoon. Mausta sherryllä, valkopippurilla ja tarvittaessa suolalla. 

Paahda pinjansiemenet kuumalla ja kuivalla pannulla. Paista myös pancetta rapsakaksi. Annostele keitto lautasille. Murustele pinnalle pancettaa ja lisää pinjansiemenet. Viimeistele parmesaanilastuilla.  

Viinisuositus: Osborne Manzanilla, Sherry, Espanja


23. helmikuuta 2014

Vähän niin kuin Tom Kha Gai - kai?



Autenttisuuspisteitä ei tämä keitto ehkä paljoakaan kerää, mutta kielen se kyllä vie mennessään. Raaka-aineluettelo on pitkä kuin synti, mutta sitä voi muunnella kotoa löytyvien tarvikkeiden mukaan. Suolaisuus keittoon tulee kala- tai soijakastikkesta, makeus sokerista, vääntö inkivääristä tai galangalista, hapokkuus limen mehusta, tulisuus sriracha-kastikkeesta ja täyteläisyys kookosmaidosta. Tässä versiossa on käytetty pohjana kotoisaa suolaista kanalientä, joka on tietysti kaukana thaimaalaisesta pelkästään luista keitetystä liemestä. Jos joku oikean liemen saa aikaan, kannattaa kalakastikkeen määrää lisätä. Jos jostakin tuoretta galangalia löytää, voi inkiväärinkin jättää kokonaan pois. 

Thaimaalainen kookos-kanakeitto


  • ½ l kanalientä
  • 2 valkosipulin kynttä viipaloituna
  • 2 cm pala inkivääriä siivutettuna
  • 2 tl galangaltahnaa
  • 5 kuivattua kaffirlimen lehteä
  • 1 rkl vaaleaa soijakastiketta
  • 1 rkl kalakastiketta
  • 100 g siivutettuja herkkusieniä
  • 300 g kanan luutonta rintafileetä viipaloituna
  • 2 dl kookosmaitoa
  • 1 rkl sokeria
  • ½ limen mehu
  • ½-1 rkl sriracha-kastiketta (halutun tulisuuden mukaan)
  • 10 cm pala kesäkurpitsaa tikuiksi pilkottuna
  • puolikas vihreä paprika tikuiksi pilkottuna
  • muutama lehtikaalin lehti
  • riisinuudeleita
  • tuoretta korianteria


Kiehauta kanaliemi ja lisää valkosipuli, inkivääri, galangal, limen lehdet sekä soija- ja kalakastike. Keitä viisi minuuttia ja kumoa keittoon kana ja herkkusienet. Anna porista taas viisi minuuttia ja lisää kookosmaito, sokeri, limen mehu, sriracha-kastike, kesäkurpitsa ja paprika. Revi lehtikaali keiton pinnalle ja kypsennä riisinuudelit pakkauksen ohjeen mukaan. Säädä keiton makua tarvittaessa ja tarkista että kana on kypsää ja annostele kulhoihin. Nosta kuhunkin kulhoon nuudeleita keiton päälle ja viimeistele tuoreella korianterilla.



Biisisuositus: Rush - Tom Sawyer - ehkä?

22. helmikuuta 2014

Patatas bravas, aioli ja srirachalohi



Nanna (Kaikki äitini reseptit) on niin ansiokkaasti nostanut sriracha-kastikkeen bloggaajien näppäimistöille, että hänen srirachalohi-reseptiään on pakko testata. Soosia on tullut käytettyä joissakin thai-ruokakokeiluissa, mutta tässäkin se toimii todella hyvin. Tosin osuutensa on myös vaahterasiirapilla, joka tekee lohen pinnasta mukavan makean.

Lohi oli erittäin hyvää ja lisukkeiksi valitut patatas bravas-perunat ja aioli täydensivät palettia loistavasti. Koska kyseessä oli saunailta, ruoat saivat valmistua tällä kertaa uunissa samalla kun kokki sai nauttia saunaoluestaan rauhassa.

Nannan resepti sriracha-lohelle löytyy tästä.

Patatas bravas uunissa


  • kilo kiinteitä perunoita
  • oliiviöljyä
  • 200 g tomaattimurskaa (Mutti)
  • 2-3 tl savupaprikajauhetta
  • reilu ripaus cayennepippuria
  • 1 tl juustokuminaa
  • 1-2 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa ja pippuria

Lämmitä uuni 220 asteesen. Pese perunat ja pilko ne kuorineen reiluiksi lohkoiksi. Kaada uunivuokaan ja pyörittele kauttaaltaan oliiviöljyssä. Heitä perään hieman suolaa ja paista uunissa n. 20 minuuttia.

Yhdistä kulhossa tomaattimurska, mausteet ja punaviinietikka. Lisää vielä sopivasti suolaa ja pippuria. Kun perunat ovat hieman pehmenneet, sekoita joukkoon tomaattikastike ja paista vielä 10 minuuttia. Perunat eivät saa olla liian pehmeitä ja pinta saisi olla mausteisen rapsakka.

Aioli

  • 1 kananmuna
  • 1 tl (dijon)sinappia
  • 1 rkl sitruunamehua
  • 2 valkosipulin kynttä hienoksi pilkottuina
  • ripaus sokeria ja suolaa
  • noin 1 dl öljyä

Sekoita muut ainekset blenderissä tai sauvasekoittimen mentävässä kulhossa ja surauttele majoneesiksi liruttaen öljy hitaasti ohuena nauhana joukkoon. Aioli alkaa paksuuntua, kunhan öljyä on riittävästi ja sekoittaja on tarpeeksi kärsivällinen.

Viinisuositus: Wolfberger (W)3, Riesling-Muscat-Pinot Gris, Ranska, Alsace

20. helmikuuta 2014

Chili-maapähkinätahna






Olympialaisten aikaan ja laskiaista odotellessa on aika kääntää kelkka vaihteeksi Aasian suuntaan. Näitä makuja tulee aivan liian harvoin kokattua, ja kun kerran taas toimeen tarttuu, ihmettelee miksi. Nämä monikulmaiset maut kätkevät alleen usein kuitenkin kevyttä, terveellistä ja samalla herkullista ruokaa. 

Tämä sopivasti tulinen maapähkinätahna on oiva kumppani vaikkapa thaimaalaisille kana- tai kalaruoille. Kivasti bottnea ja pehmeä atakki.

Chili-maapähkinätahna


  • 1 dl paahdettuja maapähkinöitä
  • 4 kuivattua chiliä
  • 2 valkosipulin kynttä hienonnettuina
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl sokeria
  • ½ limen mehu


Lämmitä uuni 225 asteeseen. Levitä maapähkinät pellille leivinpaperin päälle. Paahda maapähkinöitä kunnes niiden pinta ruskistuu sopivasti. Jäähdytä pähkinöitä hieman ja pyörittele niitä vaikkapa morttelissa kevyesti, jotta saat kuoren irtoamaan.

Murskaa kuoritut pähkinät morttelissa karkeaksi muruksi ja kaada ne erilliseen astiaan. Murskaa kuivatut chilit myös morttelissa ja kumoa pähkinöiden joukkoon. Lisää valkosipuli, suola, sokeri ja lopuksi limen mehu ja sekoita tasaiseksi tahnaksi.

17. helmikuuta 2014

Omenabaklava



Kreetalta jäi aikoinaan mieleen yksi jälkiruoka ylitse muiden: ihanan lehtevä baklava. Sitä on pitänyt kokeilla loihtia omassakin keittiössä jo muutaman vuoden ajan, mutta vasta nyt ryhdyin tuumasta toimeen. Seuraavaan kertaan ei kyllä tarvitse odottaa niin kauan. Hyvänen aika, mikä ihanan rapea ja makea herkku! Perijätärkin rakastui täysin tähän leivonnaiseen ja pyysi, että näitä pitää tehdä sitten hänen seuraaville synttäreilleen. Osui ja upposi siis koko kaartiin!

Resepti on mukailtu Alkon Etiketti-lehdestä 1/2014. Etiketti on muuten yleensäkin aika oiva läpyskä. Viinitietouden kasvattamisen lisäksi siitä on tullut testailtua ruokaohje jos toinenkin hyvällä menestyksellä. Kannattaa siis ottaa matkaan aina, kun asioi valtion alkoholiliikkeessä.  

Omenabaklava

  • 4 filotaikinalevyä
  • 1 dl voisulaa
Täyte
  • 4 omenaa (Granny Smith)
  • 1 dl rouhittuja pähkinöitä (pistaasi- tai saksanpähkinöitä)
  • 0,75 dl fariinisokeria
  • ½ dl sultanarusinoita
  • ½ dl kuivattuja pehmeitä aprikooseja pieneksi kuutioituna
  • 1 tl sitruunankuorta ja tilkka sitruunan mehua
  • 2 tl kanelia
Loppuvoiteluun
  • 1 dl voisulaa
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Tee seuraavaksi baklavan täyte. Pilko kuoritut omenat pieniksi kuutioiksi. Purista tilkkanen sitruunamehua niiden päälle. Sekoita mukaan myös muut täytteen aineet.

Sulata voi taikinalevyjen voitelua varten. Asettele 4 filotaikinalevyä kerroksittain leivinpaperille ja sivele jokainen kerros voisulalla. Pidä ne filotaikinalevyt, joita et käsittele, kostean keittiöpyyhkeen alla kuivumisen ehkäisemiseksi. Leikkaa taikina kahteen osaan, sillä annoksesta tulee kaksi rullaa.

Jaa täyte taikinalevyille ja kääri ne varovasti rullalle aloittaen pitkältä sivulta. Nosta rullat pellille niin, että saumakohta jää alle. Voitele rullat voisulalla. Paista 225 asteessa vajaa puoli tuntia. 

Sekoita voisula ja hunaja. Voitele rullia kerran paistamisen aikana. Nyt uunista alkaa tulvia ihanan hunajainen tuoksu, ah! Käytä loput voisulaseoksesta valmiiden baklavarullien voiteluun. Jäähdytä rullat huoneenlämpöiseksi, leikkaa annospaloiksi ja tarjoa vaikkapa vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa.    

Filotaikinaa jäi sen verran yli, että teimme jääkaapista löytyneestä jämänyhtöpossusta ja nopeasti pannulla freesatuista porkkana- ja kaalisuikaleista vielä kevätkääryleen tapaisia rullia. Olivat muuten ylihyviä myöskin! Tällaista on kokkaus parhaimmillaan. Maittava ruoka syntyy silmänräpäyksessä siitä, mikä jääkaapin tarjonta sillä hetkellä on. Nyhtöpossurulliin palaamme vielä tulevaisuudessa.



Biisisuositus: Scandinavian Music Group - Omenankukan terälehtiä



15. helmikuuta 2014

Pörkölt vaan sullekin



Tässäpä vasta ruoalla mainio nimi! Sukulaiskansamme kieltä yhtään tuntemattomana voi vain arvailla mitä tämä ihanan töksähtelevä sana pitää sisällään. Tämän tyyppistä pataruokaa kutsutaan usein gulassiksi, mutta kuten Punavuori Gourmetin postauksesta käy hyvin ilmi, kyseessä on kaksi erilaista ruokalajia. Pörköltissä ideana on ruskistaa sipulit hyvin ja paahtaa lihojen (voi olla possua tai lammastakin) pinnat kiinni. Gulassi on enemmänkin keitto, tämä taas syvän makuisa pataruoka. Paprikajauhe on  maun kannalta olennainen osa, joten käytä sitä parempaa. Herkku.

Pörkölt

  • 1 iso sipuli
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 700 g vähärasvaista naudan lihaa (esim. kulmapaistia)
  • ½ litraa lihalientä
  • 3 tl savupaprikajauhetta
  • ½ tl kuminansiemeniä murskattuna (ei jeeraa eli juustokuminaa vaan sitä ihteään)
  • 2 kuivattua chiliä
  • ½ tl kuivattua meiramia
  • 1 vihreä paprika
  • 200 g paseerattua tomaattia

Ruskista sipulia kannellisessa padassa pitkään keskilämmöllä (ainakin 15 minuuttia), varo kuitenkin käräyttämästä sitä liikaa. Sipulien ruskistuessa paahda n. 3 x 3 cm lihapalat tasaisesti toisella pannulla sopivissa erissä. Lisää sipulien joukkoon viipaloitu valkosipuli, paprikajauhe ja hetken päästä ruskistetut lihat. Kaada pataan myös kuuma lihaliemi ja kypsennä kannen alla tunti. Käy saunassa.

Seuraavaksi lisää pataan murskatut kuminansiemenet ja chilit, meirami, pilkottu paprika ja paseerattu tomaatti. Kypsennä vielä ainakin tunti, välillä ilman kantta, kunnes lihat ovat mureita. Mahtavan makuinen liemi saa olla sopivan paksua, sen kauhominen rapean leivän kanssa on melkeinpä tämän evään herkullisin osa.



P.S. Ilosaaren kattauskin alkaa valmistua

Biisisuositus: Alice in Chains - Would?


14. helmikuuta 2014

Amorea ja Amaronea















Rakkautta ensisiemauksella voi sanoa vain harvoista viineistä. Amarone kuitenkin vei sydämeni heti, no onneksi ei kuitenkaan jalkoja alta. Tosin muutama vuosi takaperin Helsingin Viinimessuilla nauttimani parisenttinen jotain erittäin laadukasta (ja arvokasta) Amaronea sai kyllä veret seisahtumaan. Miten täydellistä, miten ylevää voikaan tilkka juomaa olla! Niin kuin ystävät ja rakkaat ansaitsevat oman päivänsä, myös Amarone ansaitsee oman postauksensa.

Pari yleistä seikkaa Amaronesta on näin amatöörinkin hyvä tietää. Loppu tuleekin sitten fiilispohjalta. Amarone-viinit tulevat Valpolicellan alueelta koillis-Italiasta. Päärypäleinä käytetään corvinaa, rondinellaa ja molinaraa. Amaronea suositellaan nautittavaksi melko tuhtien ruokien ja juustojen kanssa, mutta kyllä sitä voi siemailla ihan seurustelujuomanakin. Mikäli haluat lukea tarkempia arvosteluja Amarone-viineistä, poikkea lukemassa Viinihullun päiväkirjaa täällä.

Harvinaista herkkuahan nämä nautiskeluhetket Amaronen seurassa ainakin meidän ruokakunnassa ovat. Tähän vaikuttaa Amaronen hinta, joka pyörii 20 euron ja 40 euron välissä. Osaltaan juuri epätavallinen poikkeaminen illallispöydässämme saa aina rakkauden tähän viiniin leimahtamaan uudestaan. Ja uskonkin elinikäiseen liittoon tässä kumppanuudessa.

12. helmikuuta 2014

Spelttiblinit ja silli à la Russe



Ei sille voi mitään, että kun talven selkä taittuu kevääseen päin, niin blinejä vaan alkaa kovasti tekemään mieli. Ja mitäpä sitä taistelemaan luonnonlakeja vastaan! Jo muinaiset slaavilaiset sen tiesivät; blinit tuovat mukanaan auringon. Tällä kertaa tarjosin blinien kanssa silliä à la Russe. Yhtä hyvin kyytipoikana voisi olla mätiä tai graavattua kalaa lisukkeineen.

Suurin neuvonpito ruokapöydässämme käytiin aiheesta, ovatko blinit parempia tattari- vai spelttijauhoista tehtynä. No, äänet menivät tennistermein deuce eli tasan. Ensi kerralla luultavasti teen taikinan, jossa on puolet kumpiakin jauhoja. Nähtäväksi jää, tuleeko silloin ässä ja voitto kotiin kaikilla puoltoäänillä. Seuraavasta ohjeesta valmistuu viisi herkullista spelttibliniä. Tattariblinien ohje puolestaan löytyy täältä.

Spelttiblinit

  • 1 dl maitoa
  • 15 g tuorehiivaa
  • 3/4 dl olutta
  • 2 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Tee ensin taikinan juuri ylläolevista aineista. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva siihen. Lisää olut ja vispaa jauhot joukkoon. Anna taikinan käydä lämpimässä liinan alla vähintään kaksi tuntia. Minä laitoin taikinan turpoamaan jo aamupäivällä ja paistoin blinit illalla. Sekoita ennen paistamista taikinaan vielä seuraavat aineet:

  • ½ tl suolaa
  • 1 keltuainen
  • 1 valkuainen vaahdoksi vatkattuna
  • ½ dl voisulaa (varaa reilusti voisulaa myös paistamiseen)

Sulata reilu voinokare kattilassa. Kun hera on painunut kattilan pohjalle, kaada kirkastettu voi toiseen astiaan. Paista blinit keskilämmöllä blini- tai tavallisessa pannussa ja käytä kirkastettua voita turhia kainostelematta. Valele blinejä voisulalla myös paiston aikana. Näin saat ihanan rapean pinnan. Blinit ovat parhaimmillaan vasta paistettuina, mutta niitä voi pitää lämpimänä 100-asteisessa uunissa kunnes kaikki letut on paistettu. Tällöin blinejä ei tule peittää, jotta niiden rapeus säilyy.


Silli à la Russe

  • 1 kevytsuolattu sillifile
  • 3 keitettyä kananmunaa 
  • 1 suolakurkku
  • 1 etikkapunajuuri
  • 1 keltasipuli
  • 2 rkl kapriksia
  • smetanaa

Leikkaa sillifile paloiksi. Erottele kananmunista valkuaiset ja keltuaiset. Pilko valkuaiset pieniksi kuutioiksi ja painele keltuaiset siivilän läpi. Pilko suolakurkku, punajuuri ja sipuli pieniksi kuutioiksi. Laita sillipalat vadin keskelle ja pursota smetana pursotinpussin avulla sillin viereen. Asettele muut ainekset sillipalojen ympärille. Nauti blinien kaverina.

Biisisuositus: James Blunt - Face The Sun

9. helmikuuta 2014

Put de mango in de coconut



Jälleen on käynyt niin, että telkusta on katsottu ruokaohjelmaa, bongattu hyvä resepti, mutta sitä ei ole tallennettu millään muotoa. Muistisyövereihin on kuitenkin jäänyt jokin jälki ohjeesta. Ohjelma ainakin oli Tomi Björckin Tomin keittiössä, ja aika joskus pari vuotta sitten. Olen koittanut etsiä reseptiä, mutta ei - valitettavasti en löydä netistä todistusaineistoa, onko tämä totta vai tarua. Mutta uskokaa, että hyvää tämä jälkkäri on. Ja syntyy niin joutuin, että et ehdi blueskissaa sanoa. Alla olevasta ohjeesta riittää kolmelle makean nälkäiselle.  

Mangoa kookoskermassa

  • 250 ml kookoskermaa (Blue Dragon)
  • 1 syöntikypsä mango
  • kondensoitua maitoa maun mukaan 

Pilko mango pieniksi kuutioiksi. Notkista kookoskerma kulhossa. Lisää kerman joukkoon kondensoitua maitoa sen verran, kun oma suu kaipaa makeutta. Minä laitan makeuden tuskasta riippuen 2 - 4 rkl. Makeus tulee maidosta, joten sokeria ei tarvita.

Biisisuositus: Harry Nilsson - Coconut

8. helmikuuta 2014

Blogibileet ahneiden italialaisten kanssa




Pienen seurueen intiimeille blogisynttäreille (me ja perijätär) piti keksiä näköisemme ruoka. Italialaistahan se saisi olla, koska juuri saapasmaan keittiö innoitti meidät aikanaan syventymään ruoanlaiton saloihin tarkemmin. Muistui mieleen rakastamamme tv-kokkiohjelma Two Greedy Italians, jossa vanhat herrasmiehet Gennaro Contaldo (mm. Jamie Oliverin oppi-isä) ja Antonio Carluccio palasivat kypsässä iässä kiertämään Italiaa nähdäkseen, missä tilassa entisen kotimaan ruokakulttuuri on tänä päivänä. Alennusmyynnistä oli aikaisemmin löydetty Antonion kirja, joka mukavasti yhdisteli herkullisia reseptejä ja ooppera-aarioita. Tämä maanläheinen ohje on siitä kirjasta.

Siitä on nyt vuosi aikaa, kun aloitimme pitkän jahkailun jälkeen kirjoitella tänne talteen muutamia reseptejä ja kokkauskokemuksia. Vierähti vielä yli puoli vuotta, ennen kuin uskalsimme paljastaa blogimme myös hakukoneiden haisteltavaksi ja osallistua näihin jännittäviin blogilistoihin. On ollut mahtavaa syventyä tarkemmin kokeneempien blogaanien persoonallisiin postauksiin ja imeä vaikutteita sekä kokkauksen että bloggauksen innostavassa maailmassa.

Porsaankylkeä kikherneiden kera

(Costine di maiale con ceci)

  • 1 kg possunkylkeä
  • 2 tölkkiä kikherneitä
  • ½ dl oliiviöljyä
  • 6 valkosipulin kynttä viipaloituna
  • 2 sellerin vartta pilkottuina
  • 2 porkkanaa pilkottuina
  • 1 tölkki kuorittuja tomaatteja
  • 2 dl lihalientä
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa ja mustapippuria

Paloittele kylki luiden mukaan ja ruskista oliiviöljyssä kunnolla joka puolelta isossa padassa. Lisää joukkoon valkosipulit, sellerit ja porkkanat. Freesaa kasviksia hetki ja lisää tomaatit liemineen. Mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä lihoja noin 20 minuuttia. Lisää sekaan valutetut kikherneet ja lihaliemi. Hauduta kannen alla tunti kunnes liha irtoaa helposti luista. Lisää revitty basilika ja tarjoa maalaisleivän kanssa.




Viinisuositus juhlaan: Jokin Amarone (mielellään Zenato)

Biisisuositus: Samuli Putro - Elämä on juhla


5. helmikuuta 2014

Simppeli mutta mahtava Alfredo



Työpäivän ja  liikuntasuorituksen jälkeinen ilta, vain pieni hetki varattu ruoanlaitolle - se on siis pastapäivä taas. Nopea, yksinkertainen klassikko sopii loistavasti paikkaamaan liikunnalla saavutettua energiavajetta. Eihän safkablogaani voi liian hoikka olla, siitä voi uskottavuus kärsiä.

Tämä herkku kyllä sopisi arvokkaampiinkin tilanteisiin, vaikka yksinkertaisimmillaan alfredo koostuu vain pastasta, voista (sitä pitää olla tarpeeksi) ja parmesan-raasteesta (sitä myös). Me tuunasimme tietysti sitä hiukan ja toimme voin rinnalle raikkaan ulottuvuuden sitruunalla maustetulla kesäkurpitsalla. Aivan mahtava eväs, sanonpa vaan, jos seassa juoksentelevat kalorit eivät liikaa häiritse.

Fettuccine Alfredo kesäkurpitsalla ja sitruunalla

(Fettuccine alfredo con zucchini e limone)


  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 kesäkurpitsa pitkittäin ohuelti siivutettuna
  • 1 sitruunan mehu
  • suolaa ja pippuria

  • 350 g fettuccini- tai tagliatellepastaa, tuoretta tai kuiva-sellaista
  • 200 g voita
  • 200 g raastettua parmesaania
  • vastarouhittua mustapippuria
  • (tuoretta oreganoa)

Lämmitä isossa kattilassa pastavesi kiehuvaksi ja lisää reilusti suolaa (2-3 rkl).

Raasta pienehköstä kesäkurpitsasta pitkittäin ohuita siivuja vaikkapa juustohöylällä. Freesaa niitä pannulla hetki oliiviöljyssä. Purista joukkoon sitruunamehu ja mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä syrjään odottamaan.

Laita pasta kiehumaan ja kääntele sitä alussa muutaman kerran. Sulata voi paistinpannussa ja lisää hetken päästä joukkoon parmesaaniraaste. Valuta pasta kun se on juuri ja juuri al dente ja kaada pannulle kastikkeen päälle. Sekoita hyvin ja lisää kesäkurpitsat. Kääntele varovasti ja annostele lautasille. Raasta päälle vielä parmesaania, rouhi myllystä mustapippuria ja koristele tuoreella oreganolla.

2. helmikuuta 2014

Zabaglione - nyt juhlitaan!



Vaikka zabaglione on tunnetuimpia italialaisia jälkiruokia, ja vispilämme viittaa usein juuri sinne suuntaan, ei tätä herkkua ole ennen valmistettu keittiössämme. Pitihän tämä puute nyt korjata, nautimmehan sentään juhlaillallista. Muutaman ohjeen plärättyäni päädyin Antonio Carluccion reseptiin kirjasta Makuja ja musiikka Italiasta, jossa viinivaahto valmistetaan Moscato Passito -viinistä. Tavallisimmin käytetty viini lienee kuitenkin Marsala-viini. Zabaglionen voi tarjoilla tuoreiden hedelmien tai marjojen kanssa, mutta me nautimme sitä laseista cantuccini keksien kera. Pääasia, että jälkiruoka nautitaan saman tien, kun se on vielä kuohkeaa vaahtoa. 

Muskatellizabaglione

(Zabaglione al Moscato)

  • 4 keltuaista
  • 100 g sokeria
  • 1,7 dl NES Passito di Pantelleria -jälkiruokaviiniä

Vatkaa keltuaisia ja sokeria teräskulhossa kunnes sokeri liukenee. Lisää viini ja jatka vispaamista vielä viisi minuuttia. Laita kulho (tai pienempi kattila) suuremman kattilan päälle vesihauteeseen ja vatkaa vispilällä kunnes rakenne sakenee ilmavaksi ja pehmeäksi vaahdoksi. Tässä pitäisi mennä aikaa reilu viisi minuuttia. 

Itsehän sain aikaa kulumaan tähän hommaan parikymmentä minuuttia, ja tuskailin jo olkapäävamman kanssa, kun seos ei alkanut sakenemaan - ei sitten millään. Taas tarvittiin Pöllön apua, joka huomautti ystävällisesti, että seoshan on ihan kylmää (käytin epähuomiossa kaksikerroksista teräskulhoa). Kun kulho vaihtui, loppu sujuikin kuin tanssi. Kokataan hieman, mokataan hieman ja rokataan hieman! 

Kippis kuluneelle blogivuodelle! Huomenna blogimme täyttää yhden vuoden! Olemme tähän ikään mennessä oppineet ottamaan ensiaskeleemme, vaikkakin meno on välillä vielä hiukan horjuvaa. Yksivuotiaan uholla haluamme kuitenkin koko ajan kehittyä ja oppia uusia asioita. Sitä oppia olemme eniten saaneet muita blogeja seuraamalla. Perunabluussia kiittää siis innoituksesta!   


Biisisuositus: Kauko Röyhkä - Paha maa


1. helmikuuta 2014

Pennevuoka pienistä sienistä



Tämä on ihanan kotoisa ja runsas ruoka, joka sopii hyvin kylmään talvipäivään. Ohje on aikoinaan bongattu kirjasta Italian viettelykset (Enkovaara-Astraldi). Tätä syödessä tulee taatusti tunteikas ja lohdullinen olo kuten myös kuunnellessa Suomi-progen vähemmän tunnetun suuruuden Matti Järvisen Pieni sieni -biisiä.   

Sienillä maustettu pennevuoka

(Pasticcio di penne al forno)

  • 300 g pennepastaa
  • 300 g herkkusieniä
  • 15 g kuivattuja tatteja
  • 100 g saunapalvia tai 50 g pekonia
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • tuoretta persiljaa
  • tuoretta oreganoa (kuivattukin käy)
  • tuoretta meiramia (kuivattukin käy)
  • valkosipulin kynsi
  • mustapippuria

Valkokastike
  • 6 dl (täys)maitoa
  • 50 g voita
  • reilu 4 rkl vehnäjauhoja
  • suolaa
  • valkopippuria
  • muskottipähkinää
  • reilu 5 rkl raastettua parmesaania
  • 3/4 dl kermaa
  • 2 keltuaista

Pane kuivatut tatit veteen pehmenemään. Lämmitä maito valkokastiketta varten. Sulata kattilassa voi ja vispilöi jauhot joukkoon. Kypsytä jauhoja hetki ja kaada kuuma maito vähitellen koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla, pippurilla ja aavistuksella muskottipähkinää. Sekoita noin 4 rkl parmesaania kastikkeeseen ja lisää myös kerma. Kun kastike on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset joukkoon. 

Laita penne kiehumaan runsaaseen, suolalla maustettuun veteen. Jätä se hieman normaalia al dentemmäksi. Paista pilkottua saunapalvia tai pekonia oliiviöljyssä pannulla. Lisää pilkotut herkkusienet ja valutetut tatit joukkoon. Heitä mukaan yrtit ja hienonnettu valkosipuli. Mausta mustapippurilla  ja tarvittaessa suolalla.  

Lisää valutettu pasta ja sieniseos kastikkeen joukkoon. Kumoa seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle raastettua parmesaania. Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.



Viinisuositus: Don Camillo Sangiovese, Italia 

Biisisuositus: Matti Järvinen - Pieni sieni